Alta pois, alamäkeä tullaan!

Matti ilmoitti. Matti salasi?
Paljonko eroilmoituksessa piillee sitä, että lautakasa-asiassa voisi sittenkin jotakin löytyä, jos sen oikeuteen veisi, mikä tässä vaiheessa olisi todellinen kuolinisku poliittiselle huippu-uralle. Mikä on jalkojen leikkaamisen syy - varmasti se on todellinen ja aiheellinenkin, miksi ei voi sanoa?

Riskit on varmaan kartoitettu. Silti: irti päivänpolitiikasta tarkoittaa irti julkisuudesta, lausunnonantajana ja syväkurkkuna häntä tuskin kaivetaan esille.
Ja julkisuus tekee poliitikon: ainakin leikkauksesta kerätään kaikki mahdollinen sympatia, mutta mikäpä estäisi sopivaa skandaalinpoikasta kehittelemästä? - Voi sitä Mattia! on paljon parempi kuin unohdus.

Poliittinen status ei vastaa lainkaan parlamentarisia voimasuhteita. Ei Keskusta ole lähelläkään ykköspaikkaa. Valtiosääntökään ei salli, että päämnisterin tilalle noin vain hyppää
toinen poliitikko, periaatteessa hallitus eroaa ja muodostetaan uudelleen.
Olisiko - on - Kokoomuksella todellisena suurimpana puolueena kiristämisen paikka?

Jos nyt pidettäisiin eduskuntavaalit, Keskusta jäisi kolmanneksi. Jostain syystä siis pääministeri ei hajota eduskuntaa, presidentiltähän tämä oikeus vietiin jo.

En näe Keskustalle karismaattista, itsestään selvää johtajaa. Eroava virkamiestyyppi ei sellainen myöskään ole. Alamäkeä ennustan, mutta nythän se ei ole meidän Matin syy, eihän?

Pelottava joululahja

Matti Vanhanen ilmoittaa väistyvänsä Keskustan johdosta. Matti Vanhanen ei siis jatka pääministerinäkään Keskustan kesän puoluekokouksen jälkeen. Marraskuussa leikataan jalat.
Voi surua. Miten maan kuvan nyt käy, kun seksiseikkailija (Kukkahattutäti voisi ehdotella, mitä muuta voisi leikata kuin jalat...) ja lautakasan kätkijä (?) ei viekään suomalaista arvovaltaa maailmalle. Kuka nyt ajaa Kokoomuksen ohi oikealta, kenelle nyt on tärkeämpää kansallinen kuin kansa? Kenelle nyt lautanen laitetaan? Kuka on nyt Suomen seksikkäin mies?

Perustan täten kansanliikkeen: älä jätä meitä!

Parlamentarismi on metka juttu. Vaikka suuri(n) osa Kepun suosiota oli Vanhasen suosiota, Kepu se edelleen on vaalien tulosten mukaan suurin puolue, ei toki enää gallupien tai tositiedon mukaan. Kansanedustajia sillä on riittävästi yhä, ja hallituksessa sen kun jatketaan.
Kysymys kuuluukin, kuka on seuraava pääministeri - ja onko hän ihan yhtä paljon vai peräti enemmän vietävänä pässinä Kokoomuksen narussa.
Totuus nimittäin on, että nykyinen hallitus on oikeistolaisin hallitus ikinä Suomessa, jos nyt ei hurraaisänmaallisuuden aikaa sentään lasketa.

Oliko ilmoitus erosta joululahja?

Pettynyt, mutten kissaan

We are ready to get this done...(Sanoi uusi maailman toivo, ennalta palkittu Obama.)

Ja höpöt. Eipä tehty päätöksiä kuin maksimissaan kahden asteen lämmönnousun tavoitteesta

ja kehitysmaiden tukemisesta, jonka senkin kehitysmaat kokevat täysin riittämättömäksi.

Syystä: myös meillä on ensin nostettu tuotantoa, nostettu elintasoa ja vasta ylijäämällä on voitu ruveta edes puuhastelemaan luontoarvojen parissa.

Miten voisi maailmaa pelastaa, kun ilmastoa suojelemalla menetetään kilpailuetu? Suojelu on kallista eikä tuota voittoa. Tästä kai oikeastaan oli ja on kysymys, kun sopimusta ei saatu aikaan.

Jokaisen kuitenkin pitää työnsä hoitaa, tavallisten ihmisten ainakin. Huippujohtajan työ vain näyttää olevan kansallinen kaupallinen etu, ei maailman pelastaminen.

Tavallisen ihmien tehtäväksi jää tällä menetelmällä edelleen kulutuksen lisääminen.

Luulin jo, edes hiukan, että alkaisi tulla rajoituksia, toimenpiteitä, jopa maksamista. Edes alku.

Ai miksi Trilli-kissan kuva? Mallina hän siinä on siitä, että hän hoitaa kissan normaalityön lisäksi näköjään itkuhälyttimen vahtaamisenkin. Tekee työnsä ja ylikin toisin kuin huippujohtajat.

Ja silti hänkin jättää hiilijalanjälkeä kymmenesosan ison koiranrotkaleen jäljestä ja noin puolet citymaasturin jäljestä - aina sopii unohtaa, että citymaasturikin on vain ripaus ihmisen kokonaispanoksesta tuhoon.

Hyviä päätöksiä

Lappeenrannassa oli tapana, että keväällä sai viedä puutarhajätteet keräyslavalle omalla asuinalueellaan. Joutsenossa tapa säilyi (syksyllä) vielä alueliitokseen asti, ja saavutettuna etuna sitä jatkettiin.
Mitäpä lappeenrantalaiset? Lavalle ja sen viereen kertyi kaikkea mahdollista: maaleja, romua, purkujätettä, elektroniikkaa, akkuja - puutarhajäte ei oikein mahtunutkaan ajoittain, ja seuraus oli siivoton kasa, lavan vieressä ja lavan oltua jo päiviä poissa. Siis tämä hyvä palvelu lopetettiin.


Asiasta opittiin. Oli tarkoitus aloittaa tämä hieno palvelu uudelleen, nyt valvottuna ja hyvin ohjeistettuna. Rahoitus (45000 euroa) olisi järjestynyt Ekomaksua korottamalla, siis budjetin ulkopuolelta, senkin olisi jäteyrittäjä kerännyt laskutuksensa yhteydessä. Ekomaksun korotus näytti kamalalta, kymmeniä prosentteja se oli: sekö lie pelottanut, kun ympäristölautakunta suuressa viisaudessaan äänin 8 - 6 päätti olla aloittamatta tapaa uudelleen. Samalla homma loppui tasa-arvosyistä tietysti joutsenossakin. Tasa-arvolla perusteltiin lavahomman loppuakin: kerrostaloasukkaat eivät siitä hyötyisi, mutta joutuisivat maksamaan korotettua ekomaksua.

Omakotiasukkaat kiittävät ja kumartavat ja ajavat kukin pieniä kuormiaan peräkärreillään Toikansuolle, sen sijaan että homma hoituisi keskitetysti. Kuinkahan tuo istunee meidän ilmasto-ohjelmaamme... Ja ne vanhukset eivät saa siis puutarhajätettä mihinkään.


Se ekomaksu olisi ollut lisää astiakohtaiseen tyhjennykseen meillä ihan kuusi senttiä - vuosimenona siis 13 kertaa 6 senttiä. Säästin siis ihan 78 senttiä, yritän keksiä sille sijoitusmahdollisuuksia... Ehkä joku antaa niitä kommenteissaan. (Olisin voinut maksaa sen ekomaksun korotusen muutamalta kerrostaloasukkaaltakin.)

Miksi näin oikeasti kävi? Tässä jutussa oli keskusteltu etukäteen asia halki valtuustoryhmässä,
joka ei nähnyt astiakohtaista muutaman sentin maksunnousua, tuijotti vain korotusprosenttia. Ja kun ryhmä päätti, oli aika vaikea totisella äänellä alkaa keksiä perusteita vastustaa lautakunnassa, mutta pää oli pidettävä. Ihan samaa etukäteisjyräämistä on päätöksenteko pullollaan, keskustelussa esiin tulevat hyvätkään argumentit eivät vaikuta, kun on sovittu jo.

Ryhmäkuri on kaksipiippuinen juttu. Toisaalta seantaa äänestäjälle tietyn turvallisuuden, hän tietää, miten hänen edustajansa käyttäytyy. Toisaalta se rikkoo lakia (...on päätöksenteossaan riippumaton...) ja usein johtaa poliittisiin, ei järkeviin päätöksiin ja esimerkiksi valtuuston kokous on pelkkää teatteria, päätös on jo tehty.

Seuraavaksi ryhmäkuria esitellään kauppakeskusratkaisussa? Mitä tositiedosta, mitä lapsista, kun kerran ryhmä tietää!

Hajamietteitä lapsesta

Tämä on osasto, johon alan kokoilla lapsiasioita. Eli tämä kai täydentyy, kun jostain kuulen jotakin fiksua.

Onko meillä selkeä mielikuva, millaiseksi haluamme lapsemme kasvavan
Onko se reaalinen, onko se edes hyväksyttävä? Ovatko vanhemmat edes uneksineet yhdessä, saati keskustelleet.

Lapsi oppii katsomalla ja kokemalla. Miehen mallin, naisen mallin.
Mitä hän sinulta oppii, minulta oppii, vain elämällä kanssamme?

Millaista viestiä kehon kieli antaa lapselle? Oletko hänelle aina teeskenteljä?

Aseriisuntakasvatus on kasvatusta konfliktien ratkaisuun väkivallattomasti.
Mutta kasvu tapahtuu kasvattamattakin. Millaisia ovat ratkaisusi, ratkaisuni arkena?
Minäkö väkivaltainen, en ainakaan henkisesti!

Onko tärkeämpi opettaa tietoa kuin toimeen tulemista ihmisten kanssa?
Tietoa saa mistä vain, mutta milloin viimeksi tietoisesti kasvatin?

Miten niin hyvästä perheestä ja niin hyvin kavattamalla saatiin aikaan niin epäonnistunut lapsi - vai olisiko hän sittenkin vain erilainen kuin epärealistinen mielikuvasi, onnistunut omassa tavoitemaailmassaan. Onneksi lapsesta ei tullutkaan sinun klooniasi.
Onko lapsi osa perhestatusta ja suoriutumista? Vai onko hän aidosti toivottu, omana itsenään rakastettu, arvokas osa perhettä.

Rakastaminen on toisen hyväksymistä kokonaisena, puutteineenkin, sekä tekoja toiselle ja toisen puolesta.
Näkeekö lapsi rakkautta vai pelkkiä puutteita meissä? Tämäkö on viestimme lapselle keskinäisistä suhteistamme.

Onko tavara rakkautta, sen yritystä ostamalla muiden keinojen puutteessa vai onko lahja vain opittu tapa?
Mitä viestit esimerkiksi monsterilahjalla?
Haavoittaako ei, onko odottaminen ja tavoitteleminen, jopa tekeminen pahasta?

Joiko lapsesi jo kohdussa? Juotko yhä hänen elämäänsä?

Miksi syliin pääsee vain lapsi - onko hellyys vain lapselle? Pääseekö edes lapsi...

Puratko omat unelmasi ja pettymyksesi lapsen harrastuksiin vai annatko hänelle oikeasti avarampaa maailmaa?

Olit itse niin hyvä kaikessa, että masennat lapsesi? Taisit jaksaa kaiken, osata kaiken, tehdä kaiken, kestää kaiken. Ja niin hyvä sinusta tulikin....

Silitätkö koiraa, kun et osaa silittää lasta? Pitääkö lapsen tulkita tunteet, kun voisit ne näyttääkin, jopa sanoakin. Miehille keinoja lisää!

Lapsi voi kokea sinun kauttasi. Mikä on sinulle tärkeää, mitä haluat hänelle näyttää? Mitä et halua...?

Puhunko toista, teen toista? Koskeeko sääntö tai ohje vain muita - ja lasta.

Isä sallii,vaikka äiti kieltää? Vanhemmat kieltävät ja isovanhemmat sanovat: - Pittäähä lapsen saaha. Ja kaikki isovanhemmat tietävät paremmin, mikä on lapselle parasta?

Miksi lapsen utelias, vilpittömän innokas katse sammuu noin kymmenvuotiaana?
Olisiko tarjottu liikaa valmista oman etsimisen ja kokemisen sijaan, vai onko se kypsymistä?

NIMBY

Kun maahanmuuttajia kotoutetaan, alkoholisteja tai mielenterveyspotilaita, entisiä vankeja halutaan sijoittaa yhteiskuntaan, kuntouttaa, valmistaa heitä normaaliin, itsenäiseen elämään, rakennetaan johonkin lähiöön koti (tai "koto", yäk), jossa valvonnan alla sopii sopeutua. Tulokset ovat varsin hyviä, ei ihme, että näitä suositaan raskaan ja kalliin laitosen sijaan.
Sitä paitsi on poliittisesti korrektia tehdä näin.
Puhun kokonaan toisesta asiasta kuin edellisen laman aikaisesta keskuslaitosten alasajosta: säästösyistä sijoitettiin kotoihin omalle paikkakunnalle kaikki, ja laitokset ammattilaisineen, juuri tähän ongelmaan suunniteltuine, tarkoituksenmukaisine tiloineen, varusteineen ja hoitoineen ajettiin alas. Oli melkoinen siirto yksityiseen suuntaan se, laadun kustannuksella.

Mutta, mutta. Kuntoutuskodit sijoittuvat tietenkin asutuksen keskelle - voi sitä kansalaisaktiivisuutta, mikä nousee vastustamaan! Päättäjän puhelin on kuuma, nimilistoja kerätään ja toimitetaan, yleisönosasto täyttyy. Asia on hyvä ja kannatettava, mutta se on NIMBY, Not In My BackYard.
(Muistaako kukaan kuitenkaan yhtään tapausta, jossa oikeita ongelmia on ollut?)

Vastustan suunniteltua Leirin liikekeskusta . Se ei ole nimbyä minulle, mutta koetan saada edes nimby-ilmiön avulla herätystä lähialueella, vaikka naapurivastustus taitaa pikemminkin innostaa päättäjää. (Olen aiemmin perustellut kantaani, niin että se puoli jääköön.)

Tyttären lähellä se vasta soma liikekeskus on. Jo aamusta on ukonturilasta istumassa kaljalla ja huutelemassa herjaa ohikulkijoille. Osa rähjäporukasta ei enää edes pääse lukuisiin alueen kapakoihin, törisevät he siis ulkona, huutelevat, sylkevät ja tupakoivat. Oikein ei nainen yksin voi kulkeakaan alueen läpi, kuitenkin esiimerkiksi junalle, kouluun, päiväkotiin, postiin ja ruokakauppaan on päästävä. (Helsingin ratkaisu näyttää siis loogiselta: lopetetaan koulu, päiväkoti ja kirjasto...)

Joillekuille liikekeskus on toive: maleksiminen shoppaillen koko päivän, nyt myös sunnuntain,
on toiveiden täyttymys ja parasta ajanvietettä. Siinä se päivä mukavasti menee: aloitamme Myllymäestä, puolen päivän aikaan siirrymme Krisseen, sitten Armaadaan, Galleriaan, Kultapiiskuun ja lopulta Leiriin. Autolla tietysti. Hupsista, unohtuiko ostaa ruokaa - ei se mitään, koulusta saa huomenna.

Kunnon liikemies kuitenkin tietää, että ainoastaan kauppa ylläpitää kasvua.
Ei ole hänen ongelmansa, jos kasvu on joltakin toiselta pois. Siis taas uusi keskus,vaikka entisissäkin on käyttämätöntä tilaa.

Oikein hyvä nimbyily on toteutunut Taalikkalassa (luulin kylää Kasukkalaksi, kun koulu on Kasukkalan koulu). Louhos on tulossa lähelle asutusta, jo toinen. Rekkaralli tulee olemaan hirmuinen, jopa 130 kasettirekkaa lisää ( ja muu liikenne) päivässä, melu on ainakin aluksi hirmuinen, kunnes päästään kallion sisään - mäki on vielä kylään päin kallellaan . Siis vastustan louhosta, kuten kyläkin, ilman muuta lautakunnassa - asia jäi pöydälle, järjestettiin asukaiden kuulemistilaisuus.
Olen itse cityllä tottunut pahempaankin meluun, juna, lentokone, Paroc, iikenne ym. pitävät kyllä melusta, pölystä ja tärinästä huolen. Mutta lasten koulutie on jalkakäytävillä ja suojateillä, ei kapea Vainikkalantie ilman pientareita, rekkojen seassa. Iso firma tuskin kaatuu -olivat edustajat hyvin asiallisia, tulivat mukavasti vastaan, kertoivat, että juuri missään ei toiminnasta ole tullut huonoa palautetta. Silti!

Ja minä kun aluksi ajattelin kirjoittaa nimbyä vastaan!

Me loiset

Ihan vanhanaikaista on puhua huoltosuhteesta. Silti jo se on niin älytön loogisuudessaan, että kolahtaa päättäjään: ihan kuin vain ansiotyötä tekevä ylläpitäisi tätä yhteiskuntaa.

On niin kätevää "unohtaa" esimerkiksi arvonlisävero, palkaton, valtava määrä työtä vaikka omaishoitajana, kotiäitinä, lastenlasten hoitajana, järjestötyö, eläkeläisten maksamat verot,...

Pitäähän leikkureita ja huononnuksia perustella!

Vielä paljon komeampaa, muodikkaampaa on nyt lyödä samaan tuottamattomuuden nippuun kaikki sellainen työ, josta ei tule aineellisia, so. myytäviä tuloksia! Ns. tuottava työ maksaa kaikkien tällaistenkin yhteiskunnan loistyöpaikkojen palkat. Ettäs tiedät, loinen!

Tuottavuudeksi ei tietenkään lasketa esimerkiksi koulutustason nousua, ihmisistä huolehtimista, päivähoitoa (edes tuottavan työn mahdollistajana), infrastruktuurin ylläpitoa. Kaikki julkiset palvelut ovat kustannuseriä, eivät tuottavuutta. (Mihin kuuluu kuitenkin esim. Sailaksen palkka?) Kun ulkoistat yhteiskunnan työn, tulos on ostettavaa kauppatavaraa, tuote ja siis kannattavaa - jollekulle.

Voi sitä Isoherraparkaa! Hän maksaa mahdollisimman pienelle porukalle mahdollisimman vähän mahdollisimman isosta tuloksesta, ja nämä pienet porukat sitten maksavat veroina kaiken yhteiskunnan loistoiminnankin.
Eli ainoa kunnollinen ihminen onkin lopulta taas se osakkeenomistaja, jonka pussilla taas käydään, voi voi.

Onneksi on keksitty edes vähän hyvitystä ja lohtua pyyteettömälle kapitalistille. Useita uusia "omistusmahdollisuuksia" on keksitty, esimerkiksi ilmasto tai geenit. Immateriaalitalous on tullut tai ainakin vahvasti tulossa koulutuspolitiikkaan, verotukseen ja tekijänoikeuksiin. Kaikki koulutus kaupalliseksi vain, opiskelu maksulliseksi. Verotus alemmaksi tuottavalle tai innovatiiviselle (lue voittoa mahdollistavalle) työlle ja sijoituspääomalle. Patentit, tekijäoikeudet, innovatiiviset keksinnöt esim. tietotekniikassa palkanmaksajalle tai (kaupalliselle) yliopistolle tai instituutille.

Taitaisi olla talousjärkevää, että eläkeläiset viedään ladon taakse. Samaan kuoppaan kaikki kunnan,valtion, seurakunnan työntekijät, lapset, työttömät, mamut, sairaat ja muut tuottamattomat.

Vaan poru nousisi: missä olisivat ne kuuluisat markkinat, kun ei ole ostajia. Ilman ostajia riittää vaihdantatalous.

Eipä kyllä kulutusta nosta prekariaattikaan: kun jatkuva huoli toimeentulosta huonon palkan, pätkätyön, heikon sosiaaliturvan ja eläkkeen (pätkätyön ja palkan seurauksen) takia vaatii huomion jokapäiväiseen leipään, miten nostat kulutusta ja rahoitat näitä ainoita kunnollisia?
Miten edes tuotat, so. jaksat tuottaa kapitalistille tulosta, kun et edes saa vuosilomia työn ketjutuksen takia? (Valtio on johtava työn ketjuttaja Suomessa.)

Ei mene kaaliini ajatus, että palkka ei riitä edes toimeentuloon.

Miten talouspoliitikko voi vaatia samassa puheessa talouden kasvua ja palkanalennusta? Onko kovin fiksua olettaa, että siellä vientimaassa niillä työppösillä on niin paljon rahaa, että markkinat vetävät, kun omille ei sitä sallita.


Miksei köyhälistö tee vallankumousta, edes puoli miljoonaa työtöntä ei liikehdi? Ei tietenkään siksi, että peli on pelattu niin ovelasti, että on jonkinlaista hyvinvointia kuitenkin, onpa iso joukko monessa polvessa, joka kokee luonnolliseksi elää tukien varassa. On myös ainakin olevinaan demokratia (, jonka suomia mahdollisuuksia ei eniten tarpeessa oleva edes käytä). Systeemi on sisäänrakennettu, ainakin länsimaissa. Ay-liikekin on hampaaton, kun toiminta ei kiinnosta? Ajatus on elämänmallin kahleissa. Esimerkiksi mainittu prekariaatti on usein "siisteissä sisätöissä" eli siihen on upotettu oikeistolainen ajatuskahle kuten niin moneen pienipalkkaiseen ammattiinkin.

Lähden tästä puolueen piirihallituksen kokoukseen. Että edes jotenkin osallistuisin?

Tip tap!

Maailmassa on jotain pysyvää. Joulupukki se vaan porskuttaa.
Ei paina ikä, ei ole kiire eläkkeelle.
No mikäpäs, eivät paina työtkään kuin yhtenä päivänä vuodessa.
Tosin työ on sitten todella hektistä. Jos pukki käy esimerkiksi 2 :ssa miljardissa kodissa, hänellä on aikaa laulattaa ja kysellä lasten kiltteyttä, jakaa lahjat ja hankkia punainen nenä noin 0,oooo432 sekuntia per perhe. Aikaa on n. 31 tuntia, ei 24, kas kun maa pyörii. Siis on kehitetty jo kauan sitten valon nopeuden ylittävä tekniikka ja aikasilmukointi, mitkä Pukki pitää aika tylysti vain omana tietonaan. Miten minusta kuitenkin joskus tuntuvat ne pukin jaaritukset tosi pitkiltä, vaikka, hehheh, kaikki ovat niin hauskassa mukana?

Onneksi pukki on jakautunut sivupersooniin, mikä antaa lisää aikaa kummasti, kun on monta menemässä ja useita päiviä. Esimerkiksi Hollannissa hän on Sinter Klaas ja liikkuu jo meidän itsenäisyyspäivämme aikana: Niilon päivä, Niilo = Nikolaus/Nikolaos = Claus = Klaas. Tämä Klaas se jakaa (myös) aika pahanmakuisia (mielipide) pikkupipareita.
Se Santa Claus taas tunkee piippuihin vasta yöllä, ei kunnon Joulupukin tapaan aattoiltana, sitä paitsi hänen poronsa (se Rudolf the Red Nosed Reindeer ym.) lentävät, mikä vähentää mystiikkaa. Yhdet alkuperäispukit tulivat vasta loppiaisena, ne kolme kruunua Ruotsin vaakunassa eli Gaspar, Melchior ja Balthasar-tietäjät tai kuninkaat.

Se Myran (Smyrnan) piispa Nikolaos vain vilahti, kun jakoi salaa, pyyteettömästi, köyhille joululahjoja. Vissiin hän oli sitten valkoparta,vanha ukki: ainakin ikoneissa hän on aikamoinen, joskin ryppyotsainen joulupukki. Minkäs hän sille voi, että Coca Colan markkinointi-ihmiset elivät yli 1600 vuotta myöhemmin ja joutuivat kuvittelemaan hänelle punaiset vaatteet ja Disney asuinpaikaksi Pohjoisnavan.

Nuuttipukki potki pieleksiä ja teki rumia kepposia, suorastaan pahaa. Siis jos et antanut jouluhyvien tähteitä, jouduit täkäläisen rajun "halloweenin" uhriksi. Nuuttipukilla oli tuohinaamio ja turkki nurin, karvahattu: siis joulupukki on oikeasti puuhkalakki, karvanuttu.

Topeliuksen Joulupukki taas on todellinen pukki, itsekkään ylpeä elukka, joka ikuisesti hyvittää tylyä Jeesus-vauvan (miksi aina sanotaan Jeesus-lapsi?) kohteluaan. Sitä pukkia ei näe, se kopisee kuistilla, heittää lahjat sisään ja häviää talveen taas. Suosittelen häntä, ei tarvitse maksaa sille samat tarinat höpisevälle paksulle tekopukille...(Se isäkin kun on usein juuri pukin käynnin aikana jossakin tärkeällä asialla?)

Entä ne orjatyössä raatajat? Elf on ilkeä otus pohjimmiltaan. Kotitonttu taas oli puolijumala, huolenpitäjä, pelottava ja hyviteltävä haltija, joka ei varmaan pidä siitä, että häntä sanotaan tontuksi. Tonttu taas sanana tulee sanasta tomte(gubbe), tontin eli rakennuspaikan haltija hänkin oli, esimerkiksi Peukaloisen retkistä hän on tuttu. Ja itsekin olet tonttu, kun olet lukenut tänne asti...

Joulutonttu? Olisi ay-liikkeellä tai markkinointioikeudella sanomista, olisi lastensuojelullakin ehkä asiaa! Puuropalkalla, ikuisessa uurastuksessa: jos et ole verstaalla, olet Korvatunturin KGB:n palveluksessa ahdistamassa ja vakoilemassa normaaleja lapsia.
Mistään tavaramerkeistä ja patenteista ja tuotesuojista piittaamatta tonttu laatii yhä hienompaa ja kalliimpaa tavaraa. Ja Pukki jakaa pyyteettömästi: mikä on jakaessa, kun hän saa kaiken kiitoksenkin, vaikka hänellä on laaja joukko alihankkijoita tai rahoittajia.

Jouluun liittyy paljon kivaa. Leikkiäkö kaikki? Esimerkiksi joulutähti? Miksi pääpahis on Luciferus (valon tuoja)? Olisiko siksi, että tähti ei tuonut vain niitä kolmea vanhaa kumartajaa,
se toi myös tappamaan ja virtaan (mikä virta Beetlehemissä on?) heittämään ne Herodeksen
urhot. Ja ne vanhan perinteen oljet lattialla olivat käteviä myös kätkemään kaiken rojun ja saastan, mitä pitopöydältä heitettiin (kiva kuvaus esimerkiksi Orm Punaisessa).
Kuusikin voi olla pakanallinen esi-isien puu tai karsikkopuu, lahjat hedelmällisyystoivotuksia (pullapoikia ja -tyttöjä aluksi) tai kultaa, pyhää savua ja miir- ha-mi -a (D-dur), itse joulukin Saturnaalia tai viikinkien JUL, talvipäivänseisauksen ajan pohjolan shamaanien raju juttu, jotka kristinusko kätevästi siirsi kalenteriinsa.

Mutta kun se on niin kivaa, kaikkineen. Ja ennen muuta tulee sekin hetki, että maailma pysähtyy hetkeksi, olen rakkaitteni ympäröimä onnellinen mies.
Se kantaa, se.

Turvaa työsi!

Finnair - taas Finnair - myi matkatavaran käsittelyn vuokratyöfirma Baronalle. Ammattinimike ei ollutkaan riittävän kova ammattinimike, kuka tahansa kelpaa matkatavaran käsittelyyn. Työehdot ovat toiset kuin Finnairilla, taatusti, miten muuten työ voitaisiin tehdä halvemmalla.

(Kuva on Finnairin kone vuokraväreissä? Otettu Vilnassa kesllä -09)

Juurihan lentäjät lakkoilivat koneiden, työkalujensa, ulkopuolisille vuokraamista vastaan. Ja syystä lakkoilivatkin. Omaa työtä "ei ole", mutta kuinka ollakaan, toisen firman halvemmalle lentäjälle samalla koneella on käyttöä.

Voisiko HUS ostaa vaikkapa cardiologin tai kirurgin työt esimerkiksi SOLilta, siivousfirmalta?

Voisiko kunta ostaa opettajan palvelut ulkopuolisilta, esimerkiksi Eila Kaislalta?

Pointti on siinä, että on töitä, joissa on vahva ammatillinnen suoja, ilman täsmäkoulutusta

ei kerta kaikkiaan saa laskea viiden markan suutaria asialle. Tätä kyllä murennetaan: esimerkiksi lähihoitaja ei mitenkään vastaa koulutukseltaan entistä apuhoitajaa, sosiaalikasvattaja lastentarhanopettajaa, tai sijaiseksi kouluun käy vaikka kuka. Säästö astuu ammatillisen osaamisen edelle.

Ammattiyhdistysliike ottakoon erääksi ykkösajatuksekseen oman alansa ammatillisen pätevyyden korostamisen. Pätevyyttä on vaadittava, ammattiylpeyttä korostettava, on lyötävä todella työnantajan päähän ajatus, että tähän työhön ei voi sijoittaa kuin tähän työhön koulutetun.

Suoritustyössä tämä tarkoittaa pätevälle parempaa palkkaa, ammattityössä työn turvaamista vain ammattilaiselle.

Kuinka ollakaan. Kun lääkäriksi käy vain lääkäri, hän voi sanella itselleen komean palkan.

Kun esimerkiksi opettajan virkaan käy vain pätevä opettaja, palkka on pieni, valtakunnallinen, ilman liukumia.

Liian täsmällinen koulutus olisi uhkakin. Kun nykyisin ei oikein elämänpituista uraa ole millään alalla, pitäisi olla monipätevä kuitenkin.

Ja mitä tapahtuu loppuunimetyille kolmekymppisille?

Ja vaikka olisit kuinka pätevä, lähes alalta kuin alalta löytyy töitä, joista yli-ikäinen työntekijä ei selviä, mutta eläke karkaa - kuka työnantaja antaa suojatyöpaikan vajaapanoksiselle, eivät kunta tai valtio ainakaan?

Luikahdin aika hyvään aikaan eläkkeelle.

Puolipalloja

Nainen on heti kiellettävä ympäristövaarallisena! (Mies on kiellettävä ympäristövaarallisena!)
Luonnolta tuskin menisi sataakaan vuotta toipua ihmisestä - mutta menetetyt lajit eivät palaisi, biologiset lokerot täyttyisivät sopeutujilla. Raaka-aineita seuraavalle valtiaslajille olisi heti alkuun vähemmän käytössä, maapallon onneksi.
Mies on tietenkin kiellettävä insinöörinä, koneen kumartajana ja energian käyttäjänä - ja naisen esineellistäjänä. Naisen luontovaarallisuus perustuu isosti mieheen.

Nainen on vaarallisempi. Hän on, aivan oikein, vaatinut ja saanut kaiken miehisen oikeuden kulutukseen tasa-arvon mukana. Mutta hänellä on (vielä) lähes yksinoikeus olla ikuista nuoruutta tavoittelevana, muotien vietävänä. Aluksi nainen on liian nuori, kenties kymmenen vuotta sopivan ikäinen, ja lopun ikänsä liian vanha.
Nainen ei kelpaa biologisena olentona. Hänet on ehdollistettu hyväksymään itsensä vasta erittäin monella tavalla hoidettuna, toisetkin on kasvatettu vaatimaan häneltä samaa. Varsinkin naiset ja nainen itse.
Luonnollinen on hienoa, mutta se tarkoittaa, että olet hoitanut, laittanut itsesi kemikaaleilla luonnollisen näköiseksi. Poista luonto, korvaa se kemikaalilla, olet luonnollisempi.
Kuori, hio, kosteuta, rasvaa, peitä, puuteroi, punaa, pese, syväpuhdista, hoidata, nypi, tuoksu. Viilaa, kiillota, lakkaa, glitteroi, pidennä. Tue, toppaa, kohota, näytä, piilota. Pese, hoida, rullaa, föönaa, kampaa, jatka, permanentoi, värjää. Vaateta, heitä pois. Laihduta. Leikkauta, runsauta, kaareuta, kiharra, kiristä, muokkaa.

Ahaa. Nainen tekeekin tuon kaiken myös itselleen? Ei enää olekaan kyse luonnonvalinnasta, kilpailusta, hedelmällisyyden osoittamisesta. Miehellehän riittäisi biologiseen valintaan mainiosti puolipallojen korostaminen (pakarat, rinnat, olkapäät, posket) sekä feromonit, niinhän se Morris jo opetti. Suuri osa on naisten kilpailua naisten omassa sarjassa, miehestä viis. Suuri osa on opittua tapaa - opittua ja ennen muuta markkinoitua pakkoa.
Ilman meikkiä nainen ei saa maskin antamaa suojaa. Ilman huoliteltua ulkonäköä ei voi mennä edes lähikauppaan. Tietty ulkonäkö on imago, mutta myös siitä oikein poikkeamalla (trendi, brändi jne.) voi olla kadehdittu. Osahan onkin näyttämistä muille naisille, vaikka onkin irti hedelmälisyyskilpailusta. Muka.

Naisen ulkonäkö voi olla korostetun seksistinenkin. Viesti? Katsoa saa - mitä siinä tuijotat! Vai onko viesti:- Olen käytettävissä. (Mies on joka tapauksessa väärässä.) Muitakin viestejä on, esimerkiksi konsulentti-look tai lyhyt tukka ja jakkupuku tai vaikkapa körttipuku. Tietty ulkonäkö viittaa tietynlaiseen ihmiseen, se voidaan luoda ja sitä kautta saada varmuutta ja apua omaan haavekuvan mukaiseen käytökseen - tai sitten toteuttaa ympäristön paineita. Ilman tiettyä ulkonäköä ei saa edes haluamaansa työpaikkaa.

Melko tylsä viesti sille omalle on, että ulos mennessäni olen glamouria ja säteilen, kotona en viitsi sinun takiasi vaivautua. Tyypillinen pilakuva, esimerkiksi Floora (Lätsässä) tai Klaara Vuorenkaiku. Mutta monessa kodissa totta.

Niin se ympäristövaarallisuus? Mikä energiatarve hukkuu raaka-aineiden hankintaan, teollisuuteen, rahtaamiseen. Mikä hukka syntyy epämuodikkaan tai myymättä jääneen roinan kaatopaikalle kärräämisestä, häviääkö se edes. Mihin kaikessa tupsutuksessa ja hoidossa käytetyt kemikaalit päätyvät, mitä niiden tekeminen vaikuttaa luontoon. Miten monta miljoonaa kilometriä turhaa ajoa syntyy, miten monta miljoonaa kuutiota valaistua ja lämmintä tilaa tarvitaan myymiseen, miten monta turhaa työntekijää markkinointiin, kauppaan, teollisuuteen. Ym. Ja miehille on jo alettu markkinoida samaa elämänmallia.

Mies on usein luomassa tätä uljasta naista. Mies - tai miehen nimi - on suunnittelijana. Mies on luomassa kauneusihannetta. Mutta vahvin mielipidevaikuttaja on isossa asemassa oleva aivopesty nainen. Miehimys?
Ihan vakavissani kysyn, montako vuosisataa nainen vielä alistuu tähän?

Ja taas maailma pelastuu

Laaditaan ympäristöä pelastavia suunnitelmia. Esitetään rajoituksia toimintaan, esitetään sakkoja ja nostetaan ympäristöä pilaavien tuotteiden hintoja. Tehdään päästökauppaa ja solmitaan kansainvälisiä sopimuksia.


Ja pyh. Saa sopia, saa vaatia. Mitä se vaikutaa, kun ei koskaan puututa siihen todelliseen ongelmaan eli yksilökeskeiseen, länsimaiseen, kulutukseen perustuvaan elämänmalliin mitenkään. Päin vastoin: kulutuksen pitää jopa kasvaa, ja tätä varten kauppaa ei saa eikä voi rajoittaa mitenkään (paitsi omaa kauppaa suosivin, salaa protektionistisin tavoin). Ja myös kehitysmaat on saatava tähän ainoaan oikeaan malliin, johon jo Kiina ja Intiakin on saatu halulla mukaan.

Miten EU, jonka johtoajatus on rajoitukseton kauppa, voi edes uskottavasti olla ympäristöasialla?

Näpertely näkyy siinäkin, että esimerkiksi bensiinin tilalle ei oikeasti kehitetä mitään. Yhtiöt luonnollisesti vain rahastavat niin kauan kuin voivat. Palmuöljyt ja sokerit eivät todellakaan ole ratkaisu,vaan ongelman siirtämistä hiukan syrjään nyt näkyvästä, aiheuttamaan toisia ongelmia. Sähkö näyttää hyvältä, mutta sekin tuotetaan yhä pääosin väärällä tavalla, so. talouden lakien mukaan. Ja varma on, että hinta nousee, jos sähkö on jollain tasolla pakollinen energiamuoto.

Jotta kulutus kasvaa, täytyy olla markkinointi. Täytyy olla brändejä, muotia ja oikea genre. Jo näiden kieltäminen maapallolta pelastaisi maailmaa enemmän kuin nykyinen näpertely.

Maailma? Ihminen, ihmisen etu vastaan muu luonto? Ihmisen lyhytaikainen huikea elintaso vastaan tulevaisuus? Me ensin ja ne toiset kaukana perässä, vasta sitten luonto?

Ihmiseen tulee luottaa. Häntä ei saa pakottaa. Siis hänen ei tarvitse tehdä mitään. Yhteiskunta ei enää olekaan sopimus tietyistä pelisäännöistä ja yhtenäinen toimntakulttuuri, vaan se on rinnakkaiselämää toisista välittämättä. Huhuhuh!

Idässä yhteisö on yksilöä tärkeämpi - yhteisön etu tai häpeä yhteisön edessä (kasvojen menetys) voi määrätä yksilön jopa itsemurhaan! Lännessä olemme niin minä itse, että minun etuni tai vapauteni ajaa yhteisön edun edelle. Tämä näkyy esimerkiksi kehnona äänestysaktiivisuutena, oikeuksien vaatimisena ilman velvoitteita, kasvatuksen siirtämisenä toisten vastuulle, liikennekurin höllentymisenä,... Ja silti purnataan, että olemme holhousyhteiskunta.


Kokonainen armeija aivoja on valjastettu keksimään kieroja porsaanreikiä selvitä rajoituksista. Mutta useita armeijoita on markkinoinnin eri tasoilla keksimässä ja keksintöjä toteuttamassa, miten minäkin kuluttaisin yhä enemmän ja ostaisin minulle tarpeetonta yhä lisää. Yhteiskunta heidänkin koulutustaan tukee, vaikka sama yhteiskunta on rajoittavinaan luonnon tuhoutumista.
Mitä nämä terävät aivot saisivatkaan aikaan markkinoidessaan uutta elämäntapaa? Ja mitä markkinointiin nyt satsattavalla rahalla saataisiin aikaan tutkimuksessa? (Joka tietenkin suuntautuisi taas vääriin asioihin?)

Joskus tuntuu, että kaikki me räkyttävät rakit oikeastaan olemme ikään kuin yhteiskunnan jokereita. Puhumme paljon, saamme sanoa mitä vain, vähän tehdä temppujakin, mutta meidän takiamme ei muutoksia tarvitse tehdä. Ja vaikka räkytämme, isäntä pitää meistäkin huolen, potkaisee joskus, mutta silti? Jotenkin alkaa ymmärtää Linkolaakin, joka ainakin yritti olla irti.

Lisäys 20.12.2009

Kööpenhaminan kokous oli ja meni saamatta mitään aikaan. Kas kun sitä taloutta pitää yhä nostaa. No sentään ne tuhannet kokoustajat tulivat lentäen paikalle, samoin aika moni mielenosoittajakin,saatiin siis ilmastoa tuhotuksi monen vuoden annos. Sillä lailla!

Eipä silti,sopimuskin olisi koskenut vain kaikkia muita, ei juuri sitä tapausta missä kulloinenkin rikkoja kipuilee.

Yksin

Maslow`n hierarkian mukaan ihmisen suuria tarpeita on "love and belonging", so. kaksisuuntainen rakkaus ja kuuluminen porukkoihin.

Vaikka koko hierarkia on kiistetty useita kertoja liian suppean tutkimusaineiston takia, se on osoittautunut toimivaksi esimerkiksi kaupallisessa käytössä, ja se on niin kaunis ja selkeä rakennelma päällekäisine laatikkoineen, että sen täytyy olla oikein?

Nyt se taas toimi minun kohdallani: on oikein somaa todeta, että kuulun aivan luonnollisena osana työyhteisööni edelleen, pikkujouluun niin kuin sijaisuuspätkiin.
Olen ennenkin sitä porukkaa kehunut, varsinkin, kun eläköitymiseni oli juuri tapahtumassa/tapahtunut(esimerkiksi blogi 29.11. 2008). Ja nyt saan taas kehua.

Olen kuitenkin oikeastaan yksinäinen susi. Teen kaikenlaista hyvin mielelläni yksin, en oikein ole joukkuepelaaja tai ryhmätyön tekijä. Miksiköhän - hyvin paljon arvostamistani tekemisistä on nimenomaan tiimityötä. Työpaikastakin lähdin eläkkeelle kenties juuri siksi mielelläni, että se alkoi liikaa olla erilaisia kokoontumisia erilaisissa palavereissa, tapaamisia, neuvotteluja, kokouksia. (Usein tuntui, että kokoontumiset eivät johda yhtään mihinkään, yksi uusi neuvottelija saattoi mitätöidä puolen vuoden tuloksia antaneen työn pahimmillaan.)

Olisiko yksin viihtyminen seurausta jostakin, esimerkiksi siitä, että on joutunut lähtemään yksin
useimmiten? "Joutuminen "ei nyt tarkoita syyllistämistä, vaan tosiasiaa esimerkiksi erilaisten unirytmien tai työaikojen takia.
Useat harrastukset antavat yksinkin paljon: tarvitseeko vaikka hiihtolenkillä tai metsäpolulla
kahden tai porukan välttämättä hiota, kun ei ole kyse elämysten etsimisestä vaan rutiinista tai endorfiinilenkistä.

Nuorena heittäytyi mielellään outsideriksi, jättäytyi vähän ulkolaidalle ja sai esittää jossakin vaiheessa viisasta, kun muut olivat antaneet kylliksi ajatusta koottavaksi lausunnoksi tai viimeiseksi sanaksi.
Vai oliko sekin vaikkapa ujoutta ja toimiko se edes?

Suurimman elämyksen saa aina kuitenkin sen oman tärkeimmän kanssa. Erkki Tantun eräässä kuvassa tämä konkretisoituu niin, että pappa sanoo: - Näkisipä Katariina ja lapsetkin!
Näin se on. Aika kiva elämys syntyy myös, kun joku kokee vahvasti sinun kauttasi, neuvomana, opastamana - olisiko tässä opettajan työn suurimpia motiiveja, ainakin tämä oli omien lasten kanssa aika kiva tunne vaikkapa luonnossa. (Emme silti unohda lasten omien löytöjen ja keksintöjen tuomaa iloa ja oppimista. Hyvä, Reggiot sun muut!)

Seurassa voi olla yksin. Huippuna oli erilainen tyttö, joka istui yksin nurkassa kuin jalkalamppu, iso sakki nuoria puhui ympärillä. Hän koki kuitenkin kuuluvansa joukkoon ja ennen muuta koki olevansa turvassa. On minulla avarat lapset! Eikä hiljainen aina muutenkaan koe olevansa ulkopuolinen tai syrjässä, toisaalta joukon äänekkäin voi olla todella yksin.

Yksinäiset eläkeläiset vaeltavat kauppakeskusten käytävää, työmaitten reunoja katse tyhjänä ja kuin häpeillen. Miehet! Kauhistaa ajatus, että joutuisin sellaiseen tilaan. Penkit on vallattu erilaisille parlamenteille, suljetuille ukkopoppoille.
En osaa samaistua kumpiinkaan, toistaiseksi saan vielä valita itse yksinäsyyteni, päivän täyttävän mielekkään tekemisen yksin (tai porukassa).
Tästä päädymmekin kätevän aasinsillan kautta jälleen Maslow´n hierarkiaan: yksi korkea tarve on suoriutuminen ja onnistuminen. Vielä työporukka ei luokitellut raakiksi, kotonakin kelpaan aika moneen asiaan. Ja VAARIKSI!

On kiva olla terve ja kohtuullisessa kunnossa. Tai ainakin luulla olevansa...

Työmies on palkkansa ansainnut

Lentäjät lakkoilivat. Hieno syy: koneiden ulkoistaminen. Kukapa haluaisi oman työvälineensä, työpaikkansa vuokraamista toisen työpaikaksi satunnaisten markkinatilanteiden mukaan?
Iso kysymys, iso periaatteessa jo.
Saivat sovittua vielä (henkilökohtaisesti) isomman asian, saivat irtisanomissuojan vuodeksi.
Hinta? 5 prosenttia palkka laskee - vaan ei laske pienestä. Palkka on niin iso, että sympatiaa ei
kansalta herunut, vaikka porukka taistelikin toistenkin puolesta ulkoistamista vastaan.

OAJ uhkaa lakolla. Oma lullukka OAJ? Tasa-arvopalkka ei todellakaan ole toteutunut, kun siitä on vasta puhuttu viime kierroksella ja ohjelmaa on vasta vähän aloiteltu.
Työnantaja vetäytyy taas laman taakse ja vaatii vastuullisuutta kunnan työntekijöiltä. Taas.
Kunnalla on ollut perinteisesti pienet palkat, naisvaltaiset työt: kai museovirasto kieltää tasa-arvoon perustuvat palkankorotukset?

Ja äyväähän se OAJ kuntia lomautuksista oikeuteenkin. Sympatiaa ei heru? Joo: eivät ihmiset tiedä, että ilman lomautuksia ja "vapaaehtoisia" vapaitakin opet ovat jo pienentäneet palkkaansa esimerkiksi vähentyneinä tunteina, huonompina oppimateriaaleina, isompina luokkina, kehnoina työympäristöinä, maksamattomien tehtävien lisääntymisenä. Talkoissa ollaan, vaikka mitään syytä opettajasta ei lamaan löydy. Niin, lamahan syntyi harvojen pelistä, oikein tietysti on, että kaikki muut sen siis maksavat.

Miten voidaan selittää, että huippujohtaja tai osakkeenomistaja tässä taloustilanteessa kuitenkin ansaitsee isomman rahan? Esimerkisi voidaan sanoa, että optio tai iso palkka sitouttaa johtajan tai isot tulot antavat isomman verotulon yhteiskunnan käyttöön.

Demokratiaahan se! Samanlaista edustuksellista demokratiaa kuin kaikki politiikkakin, joku toinen saa edustaa sinua niin politiikassa kuin hyvinvoinnissakin. Keskimäärin kaikilla menee hyvin.

On se niin väärin

Lunta tuli, ei tupaan sentään. Olisi sitten tullut muuksikin kuin aamutunnelman pelastajaksi, lisävaloksi.
Miksei sitä tullut hiihtäjälle, kun sitä kerran tuli lumitöiden tekijälle?

Lunta tuli teillekin. Siihen se junttaantui, eikä edes pari päivää plussakeliä sitä irrottanut ja poistanut. Kuinkas sitänyt sitten muka mopolla voi ajaa, vaikka vapaa ja riippumaton nuori olisikin? Ei sentään talvirenkaita osteta: pienipyöräinen on aivan mahdoton liukkaalla, oli nastat tai ei. Edessä on aika tylsä homma: ime letkulla bensa pois, anna käydä kuivaksi, pane tippa öljyä männän päälle, irrota akku ja pidä se latingissa. Ja kun minä luulin, että mopo on ajamista varten... No, katsotaan vielä ainakin viikko, on luvassa leutoa jo sunnuntaina, eikä parina edellisenäkään vuonna talvi ei ole kerralla voittanut.

Tammi ei älynnyt pudottaa lehtiään ajoissa. Siihen jäivät, siinä kökkivät hassun näköisinä pystyssä lumella ja puolet vielä puussa. Ovat kovia lehtiä he, eivät lahoa miksikään lumen alla, ja kiire on keväällä heidät pois saada, jos aikoo nurmikon saada. Vaan eipä voi heitä verratakaan vaahteran lehtiin, jotka ovat kuin nenäliinoja, joiden alta nousee vain voikukka. Sopi heitä rahdata kärrytolkulla pois, kun eivät kompostiin mitenkään sopineet. Usein olen viimeiset silpunnut ruohonleikkurilla, mutta mitenkäs sitä lumessa?

Oli pitkään (osin on yhä) mahdoton tungos naulakossa. Piti olla monen kauden vaatteet näkyvillä yhtä aikaa.
Miten me muka mahduimme silloin, kun meitä oli neljä ja epälukuinen määrä lasten ystäviä lisäksi?

Kotona ei ole mitään leivän päälle, kun joku ei kehdannut käydä eilen kaupassa. Ajelimme kyllä siellä täällä, mutta sitten kehtootti ja menimmekin syömään ravintolaan, kun ei viitsinyt ruokaa tehdä. Siis ei menty ruokakauppaankaan.

Kyllä on isoja ogelmia!
Epäilen porvarien salaliittoa.

Ongelmien ratkaisuja

Nenäpäivän jälkeisenä päivänä

Kun et millään aistilla saa mitään havaintoa jostain asiasta, sitä asiaa ei ole?
Lapsi puristaa silmät kiinni, ja mörköjä ei ole.
Aikuinen esimerkiksi matkustaa johonkin köyhään maahan, istuu hotellin terassilla tai altaalla, käy hienolla ostoskadulla eikä köyhyyttä ole.
Köyhyys tuli siis hoidettua, konstia sanotaan vaikka kolmen apinan konstiksi. Ja halvalla hoidettiin...
(Joku kyllä näkee, saa kivan kontrastin omaan elämään ja käyttää toisen asemaa hyväkseen, kun kerran hän on parempi ihminen.)

Kehitysmaan tai köyhän maan ongelma hoidetaan helposti hurskaalla tokaisulla: - Nyt on viimeistään lähdettävä pois Afrikasta, maiden on viimeinkin annettava kehittyä rauhassa.
Tämä ratkaisu on oikeastaan kolmen apinan tavan jalostettu muoto: ei nähdä edes niitä läntisen maailman ihan itse aiheuttamia kolonialismin ja kaikenpuolisen riiston seurauksia, esteitä kehittymiselle.
Rauhassa kehittyminenhän tarkoittaa esimerkiksi toimimista raaka-aine- ja työvoimareservinä
läntisen teollisuuden ja kaupan protektionismin puristuksessa. Kuilu sen kun syvenee, mutta eihän sitä tarvitse tietää tai ainakaan tunnustaa, ei varsinkaan syitä eli meitä, vapaan markkinatalouden moottoreita. (Olemme toki sekä ylläpitäjiä että myös kohteita.)

Apukin voi olla avun este! Kun kerran vuodessa kilauttaa keruulippaaseen, saa tavallaan aivan liian helpolla hyvän omantunnon jopa koko vuodeksi. (Kilauta silti, mutta tee muutakin!)
Ajatelkaa, 20:lla sentillä pelastin maailman!
Järjestöt tietenkin haluavat pysyvää rahoitusta esimerkiksi budjetin teon helpottamiseksi, eli tahdottaisiin erilaisia prosenttiliikkeen tapaisia toimia, säännöllisiä lahjoituksia tempoilevien keräystulojen sijaan/lisäksi.

Kukaan ei yksin voi tehdä kaikkea. Mutta on häkellyttävää huomata, että samat ihmiset usein ovat ratkomassa lähes kaikkea. Toimitaan luontoa säästäen, osallistutaan kehitysyhteistyöhön, ostetaan reilun kaupan tuotteita, kävellään autoilun sijaan,... Toiminta kumuloituu samoille.
Mutta valtaosaa ei mikään kosketa: minä ja minun ihan lähipiirini on maailma, jota varten muiden tulee tehdä parhaansa. Muut ovat hyväuskoisia hölmöjä, maksakoon siitä: - Itse olen rehellisesti ansainnut elintasoni.

Porvarin oppi kehittymisestä menee suurin piirtein niin, että kun minulla menee yhä paremmin, minun rikkaudestani muruset tippuvat hyödyttämään köyhiä ja kaikilla menee paremmin.
Rikas maksaa enemmän mm.veroja, eli on enemmän varoja käytettävissä vaikka maailman parantamiseen. Tätähän esimerkiksi tuloerojen tahallinen kasvattaminen tarkoittaa - ja tämä oli virallinen doktriini edellisen laman aikaan, nyt sitä ei sentään sanota ääneen. Kaikki ongelmathan siis ratkeavat niin, että juuri minä rikastun.
Yhä lisääntyvä elintason kasaantuminen pohjoiseen kuitenkin kurjistaa suurta enemmistöä, pilaa maapallon, käyttää raaka-aineet jne. (Parta -Kalle Marx kurkkii olkani yli, samoin Georg Henrik
von Wright) Kuinka ollakaan, rikastuminen kuluttaa ja tuhoaa enemmän kuin antaa mahdollisuuksia - mutta sehän on jonkun toisen ongelma, sitä paitsi juuri minun/meidän/suomalaisten osuus on kärpäsenkakka ja merkityksetön?

Yksi kiva tapa pelastaa maailma on sanoa, että kehitysmaat eivät saa hankkia samaa elintasoa kuin me, maapallo ei kestä energiankulutuksen, raaka-aineiden käytön ja saastumisen lisääntymistä (G.H. von Wrightin Intia-esimerkki!). Hyi niitä mokomia - muistitko laittaa kolmannen automme lämmityspistorasiaan, jos vaikka huomenna ajaisin pikku maastolenkin?
Elintason tasajako -siis ainoa oikeudenmukaisuus - on mahdottomuus nytkin. Mutta voisi edes miettiä asiaa niin, että meidän elintasomme ei perustuisi muiden hyväksikäyttöön. Tai voisi vaikka osallistua oikeasti edes johonkin.

Syyllistäminen on myös helppo tapa hoitaa ongelma vaivaamasta. Tiedäthän, että työtön on itse aiheuttanut ongelmansa ja se laiska neekeri ei edes yritä?
Voi myös helposti sanoa: -Meillä on kotimaassakin niin paljon köyhiä, että en anna keräykseen, tai: - Kaikki politiikka on vehkeilyä/oman edun tavoittelua/teatteria/turhaa. Keräyshuijaukset riemulla yleistetään suureen ääneen kaikkiin järjestöihin.
No joo - eniten sanoo näin se, joka ei osallistu mihinkään, vaikka käyttääkin tekosyinä jotakin.
Eihän pahin purnaaja edes äänestä.

Ja kun tästä jutusta kokoan paketin, maailma jo pelastuukin.
Älä näe, älä kuule, älä tee. Rikastu, kuluta ja syyllistä. Anna selvitä itse. Ole hyvä keksimään syitä olla toimimatta.

Hmm... Huomenna vallankumous? (Nyt on niin ikävä ilma.)

Suomi-poliittinen suomi-sanakirja

Eräillä sanoilla on ihmisille ja poliittisille eläimille täydelleen erilainen merkitys. Kysehän ei voi ola hämäys - eihän? - sillä kaikkihan kaikkien parasta tahtovat. Joskus on kyse virkamieskielestä, munkkilatinasta, joskus sanotaan paljon sanomatta yhtään mitään.
Kunnon virkamies osaa myös oman kielensä ja niin myös politiikka -virkakieli-sanakirja olisi tarpeen. Kuinkahan kaukana tavallisen ihmisen mielikuvista on virkakieli, joka ensin on avattu poliitikoille, jotka kääntävät sen puoluepuheeksi ja jonka lehdistö vielä tulkitsee kansalle omalla tavallaan.

Ihan sama ilmiö on ns. ammattikielessä. Ja se on väärin se: esimerkiksi, kun lapsen oppilasarvioinnissa lukee, että lapsi osaa aika hyvin, se tarkoittaa vanhemmille, että hyvin menee, mutta opettaja miettii heti, missä se puute piilee. (Tämä ongelma poistettiin arvioimalla oppiaineista useita osioita) Lääkäri tai hoitsu puhuu keuhkokuumeesta kakkosessa, kun on kuitenkin kyse tuntevasta ja fiksusta kokonaisesta ihmisestä, jolla on nimikin, huoneessa kaksi.

Ja sitten on ne konnotaatiot: mitä se "hevonen" on teinitytölle: samettiturpaa, ratsastusta, hoitoa, hyvänäpitoa. Ja jollekulle toiselle se on hajua, paskaa, potkimisen ja puremisen pelkoa - sanoilla on sinällään jo eri merkitys ilman hämäystäkin.

Mutta sitä sanakirjaa!

Suomi = osakkeenomistajat, isokenkäiset

Suomen etu = vaikka pakkolailla aikaansaatu työnantajille ja osakkeenomistajille saatu lisäraha työntekijän, palkansaajan eläkeläisen, tukia saavan selkänahasta

Tarve = se, mihin rahat riittävät

Tarpeen väheneminen = leikkaamalla, supistamalla, siis kehittämällä aikaansaatu kansalaisen palvelunkäyttömahdollisuuksien vähentäminen.  Kun käyttö vähenee, voidaan vähentää taas lisää.

Yhteiskuntavastuu = jokaisen köyhän, pienituloisen, suorittavan työn tekijän vastuu osakkeenomistajien ( ks. Suomi) hyvinvoinnista.  Ei koske suurituloisia tai pääomatuloa saavia tai ulkomaille toimintoja sijoittavia firmoja.

Osinko = pyhä asia, johon ei saa koskea

Palkkakehitys = työajan pidentäminen, lomien lyhentäminen, palkan alentaminen, sairauspäivärahan leikkaaminen

Kannustinloukkujen poistaminen = ansiosidonnaisen päivärahakauden lyhentäminen työllistäviä toimia lisäämättä

sote = yksityistäminen.  Unohdetaan se so, se maksaa yhteiskunnalle

neuvottelu = ennalta sanottuihin päätöksiin pakottaminen.  Myös samaa kuin kantelu presidentille, jos ette ole samaa mieltä

Laatu = vähemmällä porukalla.  Usein samaa kuin tehostaminen.

Kilpailukyky = ilman suunnittelua, ilman rahaa, ilman työntekijöitä aikaansaatu olotila, jossa huipputavaran ja korkeajalosteisen tavaran vienti vetää. Vetäisi, jos olisi, mitä viedä.

Tulonsiirto = rahavirtojen ohjaaminen pois tarvitsijoilta niille, jolla ennestään on

Kansalainen = maksaja

Kurssinousu = työntekijöitä vähentämällä aikaansaatu nousu

visio = liian myöhään keskusteluun tuotu suunnitelma, ennalta päätetty kabinettisopimus

strategia = pitkän tähtäimen suunnitelma, joka joustaa aina poliittisen muodin tai taloudellisen muutoksen mukana

vanha puolue = ne puolueet, jotka toimivat ja tekevät esityksiä haukkumisen ja
puheen sijaan - tai päinvastoin, puhujasta riippuen

kehittäminen = kurjistaminen, leikkaaminen, toimintaedellytysten huonontaminen, keskittäminen

toimiminen, asioiden ajaminen = kokouspalkkoiden nostaminen

dynaaminen = liike-elämän tai/ja kähmijöiden ehdoilla tapahtuva

aloite = kahden vuoden ajaksi laatikkoon haudottava asiapaperi. Otetaan käyttöön usein omana.

ilmasto-ohjelma = paperi, joka piti laatia, koska laki vaati. Voidaan unohtaa heti.

lapsenoikeudet = juhlapuheessa muistettava mainita, muuten kaupallisuudelle, autoistumiselle,
mille vain alistettava paperi
Lapsenoikeudet on muistettava aina mainita, kun vaaditaan kehitysmailta jotakin.

sosiaali(nen) = kallis, vältettävä

lapsi = hankala kuluerä

jousto = työntekijän oikeuksien kaventaminen

julkinen palvelu = vain menoerä, rasite kunnalle, säästökohde.  Ikävä kyllä, kuntalaissa kunnan tehtävä

tehostus = suorittavan henkilöstön vähentäminen, bonus pomoille

subsiridiaattiperiaate = isot pojat päättävät, mitä sinun tulee päättää täällä lähellä.  Päätöksenteon loitontaminen tavallisesta ihmisestä esimerkiksi maakuntiin.

korjaaminen = a) korjaamisen viivyttäminen niin, että tulee iso ja kallis remontti
b) home- ja kosteusvaurioiden aiheuttaminen

ympäristö = muiden vaan ei omassa toiminnassa huomioon otettava juhla-asia

Ympäristövaikutusten arviointi = todellisten ympäristöuhkien piilottaminen päättäjiltä

työuran pidentäminen = vanhimpien työntekijöiden potkut tai lomautus

eläkeiän nostaminen = selkänahasta repiminen, jotta eläköityy aiemmin työkyvyttömänä

tienhoito, auraus = suunnitelmallista tekemättä jättämistä mahdollisuuksien mukaan

kaava = asiapaperi dynaamista (ks. edellä) muuttamista varten

yhteistyö = (Imatraa) syrjivä tai alistava toiminta.  Kaikilla kaupungeilla on oma "Imatransa"

säästö = hallintokunnan tai laitoksen menojen karsinta niin, että se muualla maksaa paljon

keskustan kehittäminen = soutaminen ja huopaaminen. Ajo-oikeus yhdelle.  Parkkipaikkoja ajokieltoaluueelle.

Jne., tätä listaa varmaan jatkan. Sinäpä voisit jatkaa kommenteissa.

Ennustajaeukko

Kunnallinen demokratia on usein (onneksi ei aina, ei edes useimmiten) vain tapahtuneen tosiasian katkeraa toteamista. Karmea väite, mutta valitettavan totta: "joku" on esittänyt, sopinut sopivassa porukassa etukäteen, mitä pitää tehdä.

Ihan sama, onko kyseessä saunaporukka, hyvä veli-verkko tai onko kyseessä jonkin ryhmän etu. Menetelmä toimii niin, että päätökseen tai edes keskusteluun tuodaan vasta pitkälle valmisteltu asia, jonka läpimeno on aika pitkälle varmistettu jonkin avainryhmän kanssa. Muille asia tulee yllätyksenä, silti sanotaan, että on liian myöhäistä enää vaikuttaa suunnitelman sisältöön. Edes kaava ei aseta esteitä, senhän voi aina muuttaa - ja kuitenkin kaavoitus on kunnan monopoli, ei kaupan. Mikä hinta kaavan muuttamisesta maksetaan - ja kenelle?

Meillä olevista demokratiasta ja voimassa olevista määräyksistä viisveisaavista henkilöistä voisin vaikka jonkin nimetäkin, mutta ajattelin pitää blogini vastakin ja olen siis hiljaa nimestä. Tämä herra se vaan jostakin aina pulpahtaa näkyviin, ja huolimatta törkeyksistä ja väärinkäytöksistä hänen valtaansa ei millään lailla rajoiteta.


Onneksi joskus joko kaavoittaja herää tai ns. kansa herää huomaamaan kähminnän. Usein se vain on liian myöhäistä. Usein myös kähmintä tulee kalliiksi: jos ei toimita tämän etupiirin aloittamalla tavalla, kaupunki joutuu maksumieheksi, esimerkiksi purkamaan rakenteita tai teettämään työn loppuun uutta tarkoitusta varten, aiheutuu työttömyyttä, suurliike muuttaa pois Lappeenrannasta,... Eli päättäjä, päätä vapaasti, jälkikäteen, siis joko luovu päätösvallastasi tai korjaa kalliisti aiheutettu vahinko.


Pahoin pelkään, että nyt on jo liian myöhäistä puuttua uuden liikekeskuksen suunnitteluun.
Se on nyt tuotu julkisuuteen ja keskusteluun, eli kabineteissa oltiin jo aika varmoja sen toteutumisesta? Tämä ei tarkoita, että asiaa ei kannattaisi vastustaa: nyt vain pitää toimia nopeasti ja saada riittävä rintama aikaan. Aluksi pitää Kesämäen ja Leirin kaupunginosayhdistykset, koulun vanhempainyhdistys, omat tutut puolueiden avainhenkilöt saada hereille. Luulisi ympäristöohjelman ja LOS:n juhlavuoden ja LAVA-lain jo riittävän perusteiksi, varsinkin kun koulun tontille aletaan rakentaa päiväkotiakin.


Miksi minusta tuntuu taas, että puolueet, joiden pitäisi esittää uutta, joutuvat taas vastustamaan uudistusta, kehityksen nimissä tapahtuvaa? Onneksi demarit tuntuvat olevan oikealla asialla tällä kertaa.


Ja se ennustus: tällä kertaa hankkeen vastustajat voittavat, ja jos kauppakeskus tulee, se ei tule ainakaan koulun viereen.

Heittäydyn teatteriasiantuntijaksikin

Teatteri, kuten muutkaan taiteet, ei ole sama asia kaikille. Toiselle se on vain viihde ja ajankulu, teatterin on tuotettava ymmärrettävää ja vain oman mielen mukaista hauskaa.
Toiselle ääripäälle taas teatterilla on myös yhteiskunnallinen tehtävä: se on nykyajan narri, joka saa ja jonka kuuluu sanoa sellaistakin, mistä vallanpitäjä ei pidä, katsoja itse ei pidä. Se on kuriton (riippumaton) rakki, jonka kuuluu tarvittaessa purra vaikka omistajansa, ruokkijansa kättä.
Teatterin kuuluu toiselle etsiä uutta, toiselle pysyä vanhassa ja koetussa.

Kun teatteri on laitosteatteri, se laulaa helposti niitä lauluja, joita ympäröivä yhteiskunta haluaa.
Milloin on syynä tulostavoite kuten muillakin (yhteiskunnan) laitoksilla, milloin on syynä suoranainen poliittinen yksisilmäisyys esimerkiksi lautakunnan nimityspolitiikan tai määrärahojen kautta.
Ainaista niukkuutta koetaan toki muutenkin, sillä teatteria ei juuri voi yhteiskunnan peruspalveluna pitää - eikö? Niukkuutta jaetaan esimerkiksi vuorovuosin kurjistamalla laitoskulttuuria ja harrastajakulttuuria, tasapuolisesti tietysti.
Tulostavoitteeseen tietysti päästään esittämällä vain (koettuja) musikaaleja ja mummoteatteria, jolloin teatterin koko yhteiskunnallinen funktio lakkaa ja teatteri joutaa tuhoutuakin?
Totuus lienee, että edes musikaali täysille katsomoille ei kata kuluja, vaikka tavoittet täyttääkin.

Ilman muuta selvää on, että huonoina aikoina uusi teatteritalo ei ole "kansan" mielestä ensisijainen investointi. Ei siitäkään huolimatta, että juuri kansaa varten se on: ilman yhteiskunnan tukea sillä ei mitään mahdollisuutta tällaiseen kulttuurin saavutettavuuteen ole. Teatteri on nimen omaan vasemmiston tuote, jopa useimmiten työväennäyttämöstä syntynyt.
On kuitenkin todella hienoa, että juuri nyt asia otetaan esille, eikä ryvetä lamaitsesäälissä ja ajauduta ajopuuna. Nyt on aika suunnitella, hyvänä aikana voi sitten tehdä. (Hyvänä aikana maksetaan tämän ajan velkaa, varaudutaan seuraavaan lamaan eikä siis ole rahaa...)

Uuden teatterin sijoituspaikkaa sopii vielä harkita. Kansalaistori on toki keskellä, mutta juuri
kansalaistorina , Areiopagina, kehittämisen arvoinen sinällään, ja se olisi oikeasti otettava enemmän käyttöön. Uljaita paikkoja on kosolti sekä harjulla että järvimaisemassa.

Harrastelijoille on jäämässä miljoona tilaa kouluverkostoratkaisujen yhteydessä?

Teatterissa äkkiä ajatellen tärkeintä on draama, ei puitteet. Mutta kun näyttelijä on ihminen, ei robotti, hänkin kärsii surkeista työolosuhteista, kosteudesta, ahtaudesta, ... Eikä katsojan illuusiokaan aivan helppo ole synnyttää ilman asiallista tilaa ja tekniikkaa.
Jos on laitosteatteri, olkoon se asiallinen.
Käsitys taiteen syntymisestä vain nälkäisenä ja ainaisesti olosuhteita vastaan kamppaillen
on kuollut.

Eläköön teatteri!

Parasta lapsille

Suunnitellaan 1500 oppilaan koulukeskusta. Alakylä ja Armila ym. siis pantaisiin keskustan koulukampukselle. Vältetään samalla hirmuiset kosteusvauriokorjaukset ja muutkin remontit - varsinkin Armila olisikin kallis juttu, kun seon museaalinen, funkiskomeus se on. Tilaa on, kun ammattikorkea ajetaan Skinnarilaan.

1500 on mahdoton määrä lapsia. Jo päiväkotiryhmä on riittävän iso väsyttämään, kas kun aina ryhmässä jokainen vuorovaikutus on väsyttävää. Kuvittele esimerkiksi 500 kohtaamista, ihmissuhdetta päivässä...

Pannaan siis paremmaksi. Miksikä ei rakenneta valtavaa kuplahallia? Jotta se tulisi riittävän kalliiksi, on kaksi vaihtoehtoa: joko täytetään kaupunginlahtea tontiksi tai puretaan kaupungintalo. Tai voihan kauppatoriakin käyttää, se olisi riittävän älytöntä, siis houkuttelevaa täällä. Yhtä houkuttelevaa olisi ottaa jäähalli kaikkien kouluksi ja rakentaa kaupungin lippulaiva-SaiPalle (yäk) uusi, uljas halli mahdollisimman kalliilla ja oikein kansallismaiseman tuhoavaan paikkaan.

Halli,varsinkin kuplahalli, olisi valmiiksi kostea ja kylmä, siis lapsille hyvä. Kaikki peruskoululaiset sinne vain, muutama riuska kouluavustaja käytävälle yhdeksänhäntäisen kanssa ja yksi opettaja isolta skriiniltä opettaa kaikkia. Olisi siinä säästöä?

Kesämäki, oma Kesämäkenikin sinne vain: miksi tyytyä rakentamaan kaavailtu jättiläisliikekeskus vain koulun viereen, kun koulun tontti vieressä tarjoaa joutokäytössä olevaa kaupungin toiseksi parasta rakennusmaata (lentokenttä on parempaa). Kun rakennetaan turhaa liiketilaa ja tyhjennetään taas keskustaa, miksei tehdä sitä kerralla niin, että pääsemme historiaan!

Ihan tosissaan aiotaan rakentaa huikea liikekeskus. Jo nyt koulu on kaupungin pääsisääntulotien ja jo olemassa olevan liikekeskuksen ison liikenteen takia vaarallisessa paikassa.

Noinkohan LAVA eli lapsivaikutus tulee huomioitua tarpeeksi, kun suunnitelmia jyrätään läpi kaupungin elimissä. Paljonko painaa juuri hyväksytty ilmastopaketti: sen mukaan yhteiskuntarakennetta tiivistetään esimerkiksi turhan autoilun vähentämiseksi, kunnallistekniikan vetojen lyhentämiseksi jne. Ilmasto-ohjelma on olevinaan kaikkea päätöksentekoa ohjaava paperi. Bisnes voittaa? Epäilenpä, että tämäkin keskus on suunniteltu
naapurien ostosmatkailun varaan, sehän on tietysti ikuista?

Vaan kun minä olen huolissani koulusta. Koulustani.

Eipä paina lama, ei, kun suunnitellaan. Ja ei lamaa oikein todeksi uskoisi, ellei tietäisi: Lappeenrannassa on niin paljon tienrakennusta ettei koskaan? Kuutostie kaikkineen, Valtakatu, Pallo,...

Äijäilyä?

On aikoihin eletty: kun ukkoporukassa istuttiin nuotiolla, puhuttiin enimmäkseen ruoanlaitosta. Siis omasta, ei mistään ravintolagourmet´sta vaan ihan omasta työstä, resepteistä, ruoka-aikojen säännöllisyydestä. Mihinkäs ne miesten jutut tai puhe autoista jäivät? (Niitä kuuluisia miesten juttuja en ole vielä missään ikinä kuullut.)

Kun turuilla ja toreilla tapaa tuttuja äijiä, mistäpä se puhe on? No tietysti vaarisääty puhuu lapsenlapsistaan, usealla on sellainen taluttamassa pappaa jopa mukanaan. "Me miehet tässä vähän lähdettiin..." Äijän prototyyppi näyttääkin olevan joviaali ja kiireetön, toisin kuin vanhempien (ymmärrettävää, lapsiperheiden vanhemmat esimerkiksi tekevät pisintä työpäivää). Tavallisin kysymys on: -Miksi ne sinua sanovat? Siis selviää, oletko ukki vai vaari vai pappa vai mikä. Mikä vain, mutta ylpeydellä!

Kun meillä oli koira, huomasi kaikki koirat. Kun oli omat lapset vaunuissa, bongasi kaupungilla kaikki vaunut. Ja taas käy samoin. Nyt on kuitenkin oppinut katsomaan hiukan ylemmäksikin, ettei huomaa vain lasta ja loukkaa sitä tuttua aikuista. Mistä tämä vaunutulva sikiää?
Lapsi aiheutti myöhemminkin aivan erilaista havainnointia: näki ja näkee kaikki lapsen mahdolliset pelon paikat, mielenkiinnon kohteet, miettii, olisiko tuossa turvallista laskea mäkeä, voisiko tästä neuvoa pyöräilemään. Ja kas, eikö se vaari taas tutkaile ympäristöä lasta varten ja lapsen silmin, vaikka ukkeli vasta rakentaa ekoja hampaita. On jo mietitty,mistä saadaan lastenistuin pyörään tai kuinka vesitorninmäelle mennään mäenlaskuun! Enokin on jo kauan sitten luvannut Stigansa lainaksi...

Suhtautuminen lapsiin yleensäkin, jopa "työkaluihin" on pehmentynyt? Tarhan pienet ja koulun tokaluokkalaiset (olin neljä päivää sijaisena) ovat munttisukeloita.

Voi Leo, minkä vaarille teit - kiitos siitä!

(Tähän juttuun tietysti kuuluisi kuva lapsesta. Mutta kun on niitä toisenlaisiakin setiä!)

Rehdit nuorukaiset kisailevat

Helsinki Horse Show on vaarassa!
Opetusministeriö tukee, Veikkausvoittovaroin tuetaan, katsojatavoitteet ylittyvät. Vaarassa se silti on, ja syy on aika outo: kansainvälinen ratsastajaliitto vaatii suurempia palkkioita, nyt kun jaetaan vain 200 000 euroa... Mitähän maksanee hevosten rahtaaminen, jäähallin muuttaminen areenaksi, tallien ja pilttuiden rakentaminen,...
Tekisi tietysti mieli sanoa, että joutaa mennä: yläluokan heppatyttöjen unelmien toteutuma ei juuri hipaise tavallista kansaa.

Asialla on kuitenkin yleistä merkitystä. Aivan samoin kävi ahneuden takia esimerkiksi ammattijääkiekossa, ja eikö NHL ja jopa Suomen oma Harkimoliiga sopineet palkkiokatoista. Olipa NHL pitkään ns. lakossa eli pelaajat kävivät esimerkiksi Suomen pääsarjassa hankkimassa leiväntynkää, kun ne lakkoavustukset ovat niin pieniä. Samoin käy golfissa ja tenniksessä? Kyläkisa ei kiinnosta pelaajaa, ei yleisöä, ja isojen kisojen palkkiot karkaavat pienen maan saati kirkonkylän resurssien ulottumattomiin.

Olympialaiset ovat rakentamisnäyttely ja kansakunnan tai järjestelmän uhon, näytön paikka, jonkin verran ammattiurheilujuhla. Televisio-oikeudet ovat tärkeä puheenaihe hirveän hintansa takia. Ammattimainen tai ammattiurheilija on ainoa, joka menestyy, rahaa palaa niin valtioilta kuin sponsoriltakin suunnattomasti. Yleisöäkin rahastetaan, jopa näyttää siltä, että kaikki urheilu menee jollekin kaupalliselle kanavalle kohta.

Urheilijan menestyspaine on niin suuri, että dopingin lähes ymmärtää. Palkka riippuu menestyksestä, ei uhratusta hiestä tai tunneista. Jopa palkinnot ovat rahaa.
Urheilija ansaitsee menestyessään älyttömästi: onko mitään järkeä maksaa tällaisesta tuottamattomasta huvista /eikö meillä todellakaan ole varaa maksaa esimerkiksi vanhusten omaishoitajille tai alipalkatuille kunnan naisille?

Kokonainen turha brändimaailma elää urheilulla. Ja mannekiineja tarvitaan. Onko menestyvää urheilijaa, joka ei edusta jotakin tallia (agentteineen ja muine saalistajineen) ja sponsoria?
Ihanko tosissaan tuote on meille tavallisille liikkujille parempi, jos se jonkin merkin takia maksaa moninkertaisesti vastaavaan merkittömään nähden? Tai tarvitaanko monenlaista kannattajakrääsää? Onko olympialaisten oltava Coca-Colaa tai ajanoton näkyvästi jonkin tietokoneen tekemää?

Yleisurheiluilpailut jaetaan eri tasoisiin: ne huiput kisaavat ihan keskenään omissa liigoissaan, samat jepet pyörivät ympäri maailmaa kisasta toiseen ja tavoittelevat esimerkiksi kultaa, se toka rivi pitää omat kisansa. Kansallinen, edes SM-kisat, saati piirikunnallinen ei urheilijaa kiinnosta - onkohan kumma, jos ei yleisöäkään.

Joukkueurheilu se vasta veijari on. Kun menee seuraamaan vaikkapa SM-liigan peliä,
huomaa, että joukkueet vilisevät ostomiehiä, ulkomaisia sankareita.
Ja kuitenkin yleisö elää fanaattisesti "kotijoukkueensa" mukana. Laskehan joskus, montako oman kaupungin kasvattia seuroissa pelaa... En minä osaa venäläis-tsekkiläis-pohjoisamerikkalaisjoukkuetta ihan omana pitää. (Saati muutenkaan ymmärrä lätkäideaa: on muka säännöt, mutta ...)
Jalkapallohuliganismi sekuitenkin vasta poikaa on, "oma" joukkue voittoon vaikka vastustajan kannattajat murjomalla - ja omissa pelaa vaikka ketä.

Onni on, että omat lapseni eivät osoittaneet suurempaa innostusta urheiluun.
Ja silti, periaatteessa, olen urheilumiehiä ja näen urheilussa paljon hyvääkin. Esimerkiksi se on yksi niitä harvoja elämänalueita, jossa musta saa olla eturivissä.

Kilvoittele hyvä elämän kilpailu (ja tartu kiinni iankaikkiseen elämään)! Paavali tiesi mm. Olympialaisista.

Finuiitit

Kaleva kertoo britistä, joka vertaa suomalaisia japanilaisiin tai grönlantilaisiin. Jutussa puhutaan kansallisesta eheyttämisestä esimerkiksi kriisien jälkeen kertomalla mm. kansan ainutkertaisuudesta, kielen myyttisestä vaikeudesta, erottumisella kaikista muista.
Olemme laimennettuja japanilaisia tai vahvennettuja inuiitteja - finuiitteja?

Jutussa on paljon perää. Kansallisia arvojamme ruokkii erilaisuutemme. Mikäpäs siinä, koemme vahvasti olevamme suomalaisia, ainutkertaisia. On upeaa olla suomalainen!

Överiksi menee, kun erilaisuutta pönkitetään myyteiksi asti. Kukaan muu ei olisi selvinnyt talvisodasta. Yksi suomalainen vastaa kymmentä... Meillä on paras hyvinvointivaltio. Suomalainen tuote on maailman paras. Vain suomalainen hiihtää, saunoo, ui avannossa. Lukemattomia myyttejä!

Jos asia jäisikin itsetunnon pönkittämiseen. Mutta samalla luomme tai saamme ja tietämättämme/tieten vahvistamme stereotypisiä käsityksiä muista kansoista.
Tiedättehän: kaikki saksalaiset olivat natseja, kaikki saksalaisturistit ovat säästäväisiä. Juutalaiset ovat kaikki ovelia kauppamiehiä. Kaikki ranskalaiset ovat suuria rakastajia ja svenskit homoja. Jenkki kuin jenkki puree purkkaa ja on maailmanvalloittaja ja ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi. Kaikki britit tekevät kehnoa ruokaa hyvistäkin aineksista.
Omaa itsetuntoamme pönkittääksemme meidän täytyy tehdä toisista jotenkin huonompia, kiivetä toisia pitkin ylös huonon itsetunnon alhosta.

Sotapropagandalla tehdään tätä tahallaan, tehdään ali-ihmisiä jopa. Mutta miten on mahdollista, että tällaiset totuudet ovat monelle nytkin ainoita totuuksia? Ja miksi meidän täytyy tosissaan loukkaantua, kun joku laukoo meistä vastaavia totuuksia. Nautimme suunnattomasti muista kansallisuuksista kertovista vitseistä, mutta nöksähdämme, kun meistä joku tekee vastaavaa.
(No kyllähän se Berlusconi laittamattomasti sanoikin...)
Toisaalta olemme sen verran masokisteja itsesäälissämme, että meihin kolahtaa esimerkiksi Neil Hardwickin ulkopuolinen näkemys suomalaisista.

Olisiko taustalla kateutta? Varmaa on, että meidän itsetunnossamme on vikaa.
Lääkkeeksi ehdotan käymistä ulkomailla ja kulkemista silmät auki. Eipä ole ollut tarpeen hävetä omaa suomalaisuuttaan kuin silloin, kun joku (muu?) suomalainen pilaa koko kansallisen maineemme omalla käytöksellään.
Ihan tosi, suomipoika on melkoinen maailmanmies tarvittaessa.

Saimaa

Pien-Saimaasta puhutaan ja kirjoitetaan isoilla kirjaimilla, sillä asiantuntemuksella ja vakaumuksella, minkä vain täydellinen tietämättömyys asiasta voi antaa.

Keskitytään tietämään syyllinen -aina se toinen ihmisryhmä - ja vaaditaan rangaistusta, korvausta. Ja juuri se tämän mielipiteen laatijan pieni korjausehdotus, jos sellaista yleensä on, on ainoa oikea ja vaikuttava.

Ja kuitenkin nyt tapahtuu, oikeasti. PISA-projektissa ympäristöjärjestöjen, kuntien, yliopiston johtavaa asiantuntemusta käytetään teholla selvittämään kaikki Pien-Saimaata kuormittavat lähteet, jotta ne voitaisiin poistaa tai ainakin vaikutukset minimoida. Ja nyt jo tiedetään useita, joista Lappeenrannan hule/viemärisotku on maksimissaan parikymmentä prosenttia ja paikallinen ongelma, se kun ei vastavirtaan leviä.

Toinen projekti taas keskittyy pikaisiin toimiin, ensiapuun eli vedenladun pikaiseen parantamiseen ja mm. Lappeenrannan vesihuollon turvaamiseen. Hankkeeseen sitoutuvat kunnat, pohjaksi on tehty diplomityö, rahoitus on suunniteltu (yhtään summaa en kiusaksesi laita).
On tutkittu mm. pumppaamovaihtoehtoja (13 kpl), jotta Suuren Saimaan vesi saataisiin kiertämään
Pien-Saimaan kautta. Parissa viikossa mm. Maavesi olisi kunnossa, sitä tietä läntinen Pien-Saimaa perässä.

Paljon on tutkimatta. Mutta esimerkiksi Suur-Saimaa ei tästä saastuisi, sedimentit mm. Kanavansuun sahan alueelta myrkkyineen, nollakuitu jne. eivät lähtisi likkeelle. Rastinvirta veisi kaiken mömmön murto-osaan laimentuneena Vuokseen, ja huomaa, mitään lisäsaastetta sinne ei mene, sinnehän se nytkin menee, mutta hitaasti. Virtaukset on tutkittava, joka niemennokan ja saaren akanvirtoja myöten. Ruoppausta, putkea, kanavaakin ehkä, pohjapatoja ja virranohjausta tehdään ja passataan virta sopivaksi, että esimerkiksi Maaveden pikaruoppausta ei vahingossa tehdä. Jäähän niitä katveita, esimerkiksi Lavikanlahti, mutta periaatteessa voitaneen saada järvi kuntoon.


Hienolta tuntuu, vaan maksaa. Maksettava on. Mutta konsulit valvokoot, että veden virtauksella puhdistuessa ei "unohdeta" poistaa rehevöitymisen syitä: tämä on se pelottavin visio, koska euro aina sanelee, ja mitäs sitä puhdasta puhdistaa...

Jospa siis estarit ja yleisönosastotkin puhdistuvat samalla?

Oi Kallis Suomenmaa

Tali-Ihantala-intoilijat ovat saamassa keräyslupaa toimintakeskusmuseohankkeen rahoittamiseksi. Hyvä!
Ai että kannattaisin hanketta? En: kerääjälle voin kuitenkin aina sanoa kiitos ei.
Sen sijaan sille en voi mitään, että valtio ja kaupunki sijoittavat valtavan rahan tähän hankkeeseen ja joutuvat sitoutumaan myös huikeisiin vuosittaisiin toimintakuluihin. Tällaisena aikana en ymmärrä, kun en ymmärtäisi hyvänäkään aikana.
Luonnollisesti olen siis epäisänmaallinen, kun en voi nähdä a) että vai aseellinen maanpuolustus on isänmaallista, b) isämme olivat kaikki niin urheita ja sankareita, että muista sukupolvista ei heidän tekoihinsa ole ja kaatunut on suurempi sankari kuin ohiammuttu.

Parasta puolustuspolitiikkaa on ulkopolitiikka - ei opportunistinen uhoaminen heti, kun saa jonkun ison selkänojakseen. Silloin Saksan, nyt EU:n. Ajopuu muka.

Miksi museo? Mikä ero juuri tällä taistelulla on niihin tuhansiin enemmän tai vähemmän historiaamme muuttaneisiin tai säilyttäneisiin taisteluihin. Tuhovoima?
Miksi ei esimerkiksi Kuuterselän taistelun museo...

Jos sotaa yleensäkään halutaan esittää, olkoon esittäminen hirveää kuten sotakin on.
Se ei ole reippaiden, urheiden partiolaisten retkeilyä kauniissa harjuluonnossa. Pitää näkyä pelko, väsymys, kylmä, nälkä, lika, taudit, huoli kotiasioista, hoitamattomat siviiliasiat. Pitää olla myös sen siviilin sota näkyvissä, lasten kauhu. Jo museon ulkonäön tulee vastata reaalista sotakäsitystä: Riian kommunismin museosta voi käydä ottamassa mallia.

On tietysti mahdotonta sanoa, mitä olisi tapahtunut, jos jokin historiamme kohta olisi tapahtunut toisin. Tali-Ihantalasta mielipiteet ovat aika varmoja. (Kahden viikon päästä suunnitellusta bläpimurrosta Puna-armeijan tavoite olisi ollut Mikkeli-Lappeenranta-tasa. Tuli onneksi kiire Berliiniin?)
On yksittäisiä muitakin tapahtumia, joiden merkitys on mahtava. Mielestäni Tilsitin sopimus oli yksi näistä, sen seurauksenahan Suomi oikeastaan muodostui ja kansallisvaltion edellytyksiä alkoi syntyä. Ja tämäkin museon arvoinen iso asiaon kuitenkin vain aivastus isossa kontekstissa:
yksi varhaisista Euroopan yhdistäjistähän se siinä, Napo, järjesteli, ja oikeastaan kuritti Ruotsia.
Mikä se Suomi oli?

Tule vaan, kerääjä. Yritän olla kohtelias.

Repovesi

Vuosia on kehuttu Jussille, kuinka kivoja paikkoja Repovedellä on. Joo on, mutta aina kun olimme menossa, hänellä oli juuri sinä päivänä este. Kehu siinä sitten ja kanna huonoa omaatuntoa.
Nyt muljahtivat työt/työttömyydet, mökki ja terveydet kohdalleen. Ei kun menoksi.
Ja aamu oli ihana, aurinkoa, valoa, täysin tyyntä.

Viisi kilometriä maantietä, ja kaikki olikin sumua: eipä otettu turhaan sadevaatteita mukaan! (Otettiin.)
Mutta Kääpälän kohdalla sumu alkoi hälvetä ja kas, Lapinsalmen parkkialueella sitä ei ollut enää
ollenkaan. Mutta olihan siellä suomalaiskansalliseen tapaan pysäköintiongelma: autot olivat niin harvassa, että väliin ei mahtunut ja alueella oli kolmasosa vähemmän tilaa kuin siellä oikeasti oli.

Paljon autoja, paljon ihmisiä. Kuitenkin pääsimme jonottamatta riippusillasta. Mahduimme oikein hyvin kahvinkeittoon Lapinsalmelle - vaikka pikkukaveri sanoikin, että se on heidän paikkansa. Ensi kerraksi opimme, että jaksamme kävellä kilometrin lisää ja keitämme kahvit
Kapiavedellä, jossa ei ole sitä meluakaan: mikä panee lapset ja nuoret huutamaan kaiken sanottavansa? (Ja minähän en ole huutoa kuullut työni varrella...)

Riippusilta, nokipannukahvit, Kuutinportaat, uskomatomat korkeuserot eteläsuomalaisiksi, sammal, juurakot. Taisi kolahtaa? Makkaraa Kuutin kanavalla.
Maisemia täysin tyynessä, superkuulaassa säässä Mustalammenvuoren tornista.
Voi olla, että sai Jussi saman olon kuin itsekin sain ensimmäisellä kerralla, ainakin hän alkoi jo metsässä suunnitella, kuinka hän tuo omat nuorensa Repovedelle. Joka tapauksessa minulle lisäsäväyksen antoi, kun saimme vaimon kanssa olla isäntää ja esitellä paikat ikään kuin ne olisivat omia ja saimme elää toisen elämysten kautta.

Söimme sienisoppaa Mustalammella. Taitaa ollakin fiksua ottaa valmis keitto termokseen ensi kerrallakin. Kivahan tulilla istua on, mutta kun se aurinko möllöttää vainrajatun ajan: pimeässä ei edes hyvin lampuin kannata lähteä liukkaille kallioille ja juurakkopoluille. Varsinkaan ei kannata suunnitella alaspäintuloa kallioilta kipeällä polvella pimeässä?

Joka kerran saamme jotakin uutta mekin. Nyt kävimme katsomassa Kapiaveden (ihan 200 m
ylimääräistä) ja aloin suunnitella ensi kevään reittiä Määkijän kautta.

Mikä on, kun ihminen nauttii siitä, että joka lihas on kipeä niin, ettei oikein autosta ulos pääse?
Sauna korjaa, ja onpahan terveesti väsynyt: eipä kotona tarvinnut kauan telkkarin edessä kärvistellä, kun peti kutsui.

Vaalirahaa

Olenpa tätä ennenkin hieronut (paljon syyskuussa 2008). Mutta nyt on taas sydän täysi.

Miten ilman rahaa voi kukaan ehdokas mennä läpi? Julkisuutta ei saa vain menemällä johonkin ja pitämällä ääntä. Täytyy ensin saada ihmiset kasalle kuuntelemaan juuri sinua. Kun sinusta ei kukaan ole kuullutkaan, sinua ei kukaan tilaisuuden järjestäjä kutsu vaalitilaisuuksiin, sinusta ei kirjoiteta. Ajatuksesi jäävät todellakin vain sinun ajatuksiksesi. Maksa ilmoituksia - millä rahalla? Ja ilman julkisuutta läpi ei mennä. Jopa negatiivinen julkisuus voi auttaa läpimenoa.

Netti? Kyllä vain, tietty ikäluokka peuhaa netissä. Mutta eipä taida olla heissä niin kovin paljon politiikan seuraajia. Vielä vähemmän aktiiveja äänestäjiä. Mutta merkitys kasvaa koko ajan.
Blogeja taas lukee se, joka sinut ennestäänkin tuntee.
Ja ainakin minä jotenkin kokisin huoraavani, jos menisin Facebookiin vain mainosmielessä.

Siis rahaa. Oikeisto saa firmoilta, kas kun firmat luulevat vasemmiston sosialisoivan tai oikeiston mahdollistavan firmojen toiminnan paremmin. (Molemmat ovat mutua ja useimmiten vääriä oletuksia.)
Mikä firma tukee vasemmistolaista ehdokasta?

Ay-liike on nyt myös kriminalisoitu, verovaroin se tukee vasemmistolaisia. Mutta AY-liike tässäkin rehellisesti sentään ajaa työntekijän etua, sehän sen perustehtävä lieneekin.

Tukea voi toki "ilman" rahaa. Voi vaikkapa saada ilmaisia lehtipuffeja, jopa suoranaisia mainoksia.
Jo kansanedustajana/valtuutettuna oleva, varsinkin lehden oman puolueen edustaja, saa aina kuvansa ja ajatuksensa lehteen. Lehti ei huomaakaan vieraan puolueen merkittäviäkään tilaisuuksia tai ihmisiä tai kerro heidän toiminnastaan kuin negatiivisia uutisia. Miten pieni ihminen näkyisi? Huiminta oli "unohtaa" koko meidän ehdokaslistamme, kun kaikki muut lueteltiin ennen kunnallisvaaleja...

Vaan kun ei ole työväenlehtiä.

Mitä on puolueen oma rahoitus? Erittäin suuri osa rahasta on jäsenmaksua. Toinen iso tulo muodostuu luottamustoimipalkkioista maksettavista ns. puolueverosta, joka meillä on 15% brutosta (lisäksi tietenkin normaali sivutulovero). Jäsenet myyvät toisilleen arpoja. Eli itse maksamme oikeastaan puolueen vaalituen itsellemme, myös veroina puoluetuen, eikä se riitä mihinkään, omaa rahaa pitää sijoittaa paljon, jos aikoo läpi mennä. Ikinä sitä ei takaisin saa, varsinkaan, kun ei mene läpi. Tällä sijoituksella silti asettuu kaikkien haukuttavaksi ja ajaa vain omia etujaan?

Puoluetuki perustuu istuvien kansanedustajien määrään. Kuinka pelkällä tällaisella puoluetuella voisi uusi puolue tai eturyhmä päästä läpi? Matkustusoikeus valtion kulkupeleillä on myös "puoluetukea" ja merkittävä asia jo istuvan edustajan vaalityössä, ministeriautoista puhumattakaan.

Olisiko reilua, että jollain tavalla jokainen ehdokas saisi suunnilleen saman verran julkisuutta ja mediatilaa, saisi yhtä monta tilaisuutta olla paneeleissa ja väittelyissä. Saisi jostakin yhtä paljon rahaa kuin herra Isoherra. Utopiaa.

Tarttis tehrä jotakin...
Demokratia ei saa olla rahan valtaa. Kumma, kun porvari ei keksi, että rahalla pitäisi voida ostaa minun köyhän äänioikeutenikin.

Taloustieteen Nobel tulee varmasti

Maailma nousee hitaasti horjuville jaloilleen. Kompastelee, notkahtaa polvilleen, mutta nousee taas. Ja pelastajana ovat ne markkinat, ne toimivat markkinat. Rahaa alkaa taas olla, tavaroita tuotetaan, vienti vetää. Ja vaikka velkaa on korvia myöten, sitäkin maksetaan ja "kaikilla" menee taas hyvin. Ah auvoisaa vapaata markkinataloutta - uutta taantumaa rakentaessa.
Huomasiko kukaan, että valtava osa jäi jo junasta. Huomasiko kukaan,että kehitysmaat eivät koskaan päässeetkään junaan, ja radan tekokin siirtyi taas kauemmas. Ja sekin taisi unohtua, että markkinat sen laman taas tekivätkin.

Taloudellinen liberalismi ei ole mikään uusi ajatus. Johan sitä Smith ja Chydenius ... Vapaa markkinatalous virheineenkin on ainoa autuaaksitekevä - mitä siitä, että rapatessa roiskuu.
Mutta ei ole olemassa vapaata markkinataloutta!
Valtiot ohjaavat taloutta, kunnat ohjaavat taloutta. Isot sopimukset, järjestöt, organisaatiot ja rahalaitokset säätelevät ja ohjaavat, esittävät vaatimuksia ja ehtoja. EUt, NAFTAt, OPECit sanelevat.
Onpa jossakin vielä suunnitelmataloutta, suorastaan sosialismin yritystäkin.

Esitänkin, että annetaan markkinoille täydellinen vapaus. Kun kerran kapitalismi on maailman pelastus, miksi sen ei annettaisi toimia. Vapaasti.

Ajattele, mitä säästöä! Valtavia rakenteita, esimerkiksi valtiot, EU ja IMF joutaisivat nurkkaan. Ei tarvitsisi huolehtia mistään, ei vanhuksista, työttömistä, sairaista. Koulutukseksikin riittäisi firman kulloisiakin tarpeita vastaava pikku kurssi (Vrt. Etelä-Afrikan bantukoulu). Palkkaa sen verran, että olisi markkinat.
Ei AY-liikettä sotkemassa asioita, ei yhtenäistä työväenliikettäkään, kun kaikkien pitäisi kilpailla (vapaasti) niistä minimipalkkatöistä nyrkit veressä, taisteluareenana nyt koko maailma. Ihana luonnonjärjestys: vahvat elävät, ja mitäpä niistä muista. Maailma pelastuu, kun ihmiset vähenevät luontoa pilaamasta. Ajatella, edes teitä ei tarvitse tehdä, kun aina saa halpaa työvoimaa vaikka kantamaan tavarat ja minutkin. Mitä sitä oikeuslaitoksellakaan tekee, minä omistajana saan päättää omien työppösteni asiat. Tuotanto supistuu, kun ei ole millä ostaa, ja ne harvemmat tuotteet tehdään yhä keskitetymmin ja työvoimavaltaisemmin, työvoima kun on halvempaa kuin kone. Taloudellinen valta keskittyy yhä harvemmalle.
Auvoisa maailma - niille isorikkaille siellä jossakin muuriensa takana.

Joko ansaitsin sen Nobelini?

Ai niin, taisinkin kuvata jo mennyttä (?) aikaa. Mitenkäs se siirtomaaisäntä tai tilanherra toimikaan? Ja miten se patruuna halusi toimia? (Totuuden nimessä:ne patruunat olivat usein vastuullisia, asuttivat, perustivat kouluja, sairaaloita, huolehtivat.)

Olisiko sittenkin järkeä, että valtiot oikeasti ryhdistäytyisivät ohjaamaan taloutta. Ei yksin, vaan
sopimalla kansainvälisistä pelisäännöistä.
Voisi nyt aluksi esimerkiksi harjoittaa jämäkkää omistajaohjausta. Ja sopia Toubin-verosta.

Laatu

Onko olemassa laatuvarmaa elektronista laitetta?
Vuosia, yhtä poikkeusta lukuunottamatta, olemme ostaneet viallisia sikoja säkissä ("Avattu pakkaus on ostopäätös."). Usein on luettu kuluttajavalistustekstejä tai esimerkiksi Tekniikan maailman testituloksia ennen ostopäätöstä. Se hyvä poikkeus saakoon kunniamaininnan, Mocca Master on ollut kunnossa koko ajan.
"Kaikki" muu on toiminut väärin tai vajaasti, muuten kuin tarkoitetulla tavalla. Suoranaista vaaraa emme sentään ole kokeneet.
Väite vaatii perustelunsa, muuten se on vain tuntumaa asiasta. Esimerkkejä siis.

Viimeisin on uusi hämäräkytkimellä varustettu lamppu, joka paloi kaiken aikaa, sääti hänet miten tahansa. Yöpöytäni muhkeaäänisen radion herätystoimintaa ei saanut päälle, ei mitenkään. Stereoiden ääni kulki kajarista toiseen, kun vain sormea liikutti kotelon yläpuolella.
Digiboxi sirpaloi, pätkii ja elää itsepäistä omaa elämäänsä, me muka säädämme.

Tietokoneissa on aina ongelmia ja omituisuuksia. Kännykän kaikkia ominaisuuksia ei saa käyttöön laitteen vikojen ja käsikirjan uussuomen takia. (Tietokone, varsinkin ohjelmat, ja kännykkä myydään aina keskeneräisenä, ei edes 1-sarjaversiona! Pesukone kävi takuuaikana kahdesti huollossa - tämän muistaa varmasti, koska laitteen poistaminen vessasta edellytti aina ovipielien irrottamista. Imurin letkut eivät kestäneet suuttimien paikalleelaittamista, toinen imuri kesti vain vuoden muuten vain. Osa lampuista ei alun perinkään toimi, osa cd-levyistä ei toimi.


Monasti kytkijä/käyttäjä oikeastikin saa syyttää itseään, hän ei yksinkertaisesti osaa rakentaa ja kytkeä - eikä ainakaan lain kirjaimen vaan ei hengen täyttämillä ohjeilla voikaan osata. Usein käyttöopaste ja käsikirja ovat epäsuomea tai kuvat suhruiset tai puutteelliset, eikä niistä ole apua. Minua kaihertaa usein ajatus, että en osannut asentaa - entä sitä mökin mummoa?

Suurin syy lienee valmistajan asenne: tarkoitus on myydä aina uutta. Laaduntarkastus on mitä sattuu, kun esimerkiksi EU:n ja tullin tarkastukset perustuvat vain pistokokeisiin ja niissäkin vain turvallisuuteen, ei toimivuuteen.
Ns. hyväkään merkki ei enää olekaan hyvä, vaan osa massatuotantoa made in maumau.
(Joka Mau-Mau oikeastaan oli arvostamani Kenian kansannousu brittihallintoa vastaan...)
Ns. tuotevastuu koskenee vain tuotteen aiheuttamaa vahinkoa.

Takuu? No on se kiva hankkia tarpeeseen laite, rakentaa, asentaa - purkaa, pakata, juosta viemään takaisin ja kuulla ne keljuilut tavallisesta viasta selkänojan ja laitteen välissä. Ja asentaa uudelleen.


Ja me ostamme. Tavaraa on jos mihin tarpeeseen (usein tehtyynkin), hinnat ovat kohtuullisia.
Mutta mikä on oikea hinta esimerkiksi viallisten kappaleitten materiaalihukkana, valmistuskuluina, rahteina, jätevaikutuksena, ...


No huhhuh. Jos tämä ajattelu tarttuu vaikkapa poliisiin tai kirurgiin? Tai opettajaan.
Ja oikeasti, näinhän maailma makaa: mehän tässä tähän olemme vähitellen suostumassa.

Varaosia

Hetivalmis. Heti valmiina antamaan löylyt, aluksi lempeän kosteana lähes huonelämpöisessä saunassa. Mutta jo pian normaalina, sähäkkänä kiukaana kuumassa tilassa, jos maltat olla sen viisi minuuttia.
Ja sitten tämä luotettava - yksikään vastus ei ole yli kymmeneen vuoteen palanut - sanoi, että ähäskuttia, luukkuni ei pysykään auki! Saranat olivat (taas) katkenneet.
Siis saunomista löylykauha luukkua auki pitämässä ja löylynheittoa puolen litran mitalla.

Eipä hätiä mitiä. Tiedän, mistä niitä saranoita saa. Aiemmin jouduin tilaamaan ihan valmistajalta, sitä ennen rautakauppa ystävällisenä palveluna hankki parin ilmaiseksi. Nämä olivat nyt neljäs pari, eli tyyppiviasta on kysymys!

Sarana muodostuu kolmesta terästapista ja muotoon ruostumattomasta teräksestä taivutetusta levymäisestä kappaleesta. Tämä levy hinkkaantuu liikkuessaan aina samasta kohdasta poikki. Olen toki iskenyt pari kertaa vuodessa vaseliinia liukupintaan, ja kas: sarana keksikin mennä rikki kiinnityssilmukasta. (Otsikkokuvassa se kallis kapine on kiukaan kannella.)

No onpa juttua mokomasta! Vaihtotyökin on ihan helppo. Niin -saunan piti jäähtyä, eikä armaani päässyt aamun kauneussaunaansa, kamalaa. Mutta ennen muuta hirvittää saranalevyn hinta, 19 euroa kappale. Kaksi niitä kerralla tarvitaan, otin varalle toiset kaksi: mokomista joutuu maksamaan siis 76 euroa. Mitähän olisi tullut maksamaan vaihtotyö matkakuluineen... Siis yksi teräskappale reilusti yli satasen entistä rahaa.

Kylläpä se varaosa maksaa muussakin. Näppärä pikkuimurimme hajosi, rupesi haisemaan "sähköltä" , vaihteli kierroslukuja omaan tahtiin. Ajattelimme uusia moottoriosan, iso varsiosa kun oli ehjä. Vaan eipä uusittu: olisi maksanut 119 euroa, kun koko häkkyrä hankittiin 146 eurolla.

Uuden imurin osto on luku sinänsä. Sokos-ketju myy testivoittajaa hintaan 199,20. No eihän meillä tietystikään ole kuin Muotisokos. Siis Helsingin reissulla marssimme Sokokseen.
Olipa lappu hyllyssä: - Tuote tilapäisesti loppunut.
Onneksi älysimme etsiä myyjän. Hän ehdotteli varaamista, jos sitten myöhemmin hakisimme.
No ei, me puolestamme ehdottelimme, että tuote saataisiin Lappeenrantaan Sokos-ketjun sisäisenä kuljetuksena. Asiaa selviteltiin. No ei, kun heillä ei sellaista ole, jos vaikka postissa? No ei, kun koko tarjousetu hukkuisi postiin. Venkoilua, kyselyä muilta. Mutta sitten voitti palveluhalu, ja upeasti: myyjärouvan ehdotuksesta varasimme, maksoimme ja posti tuo aikanaan koneen meille Sokoksen kustannuksella!

Työ ja osat on hinnoiteltu niin, että aina osta uusi. Siitä olen ennenkin marissut.
Nyt pääsin narisemaan myös tarjouksesta, jonka tavarantoimittajan kanssa ei oltukaan selvitetty asioita loppuun, ei imureita saatukaan kampanja-aikana.

Sananvapautta

Sananvapaus, mitä se on? Pahimmillaan se on sellaisen sallimista, mikä loukkaa tai suorastaan vahingoittaa toista tai ihmisryhmää. Parhaimmillaan se on oikeus lausua myös poikkeava mielipide ja olla oikeassa vallitsevaa mielipidettä vastaankin.

Sananvapaus sallii toki opportunistisen kielenkäytön, haistellaan ilmaa, otetaan selvää, mitä ajassa liikkuu ja tokaistaan sitä, mikä tuntuu olevan monelle liian rohkeaa.
Niinhän se Halla-Ahokin sanoi vain sen "mitä kaikki ajattelivat, mutta mitä ei uskalleta sanoa."
Ja liike sai martyyrin, julkisuutta, jatkuvaa tilaisuutta selitellä mediassa. Pisteitä ja gallupin nousua tuli.

On moraalisia esteitä, kasvatuksellisia esteitä, siveellisiä esteitä möläytellä.
Ja on sivistys ja hyvät tavat.
Ystävälle ja tutulle voit kenties murjaista vapaammin? Tämä voi tietysti johtaa silmänpalveluun, edessä olet toista mieltä kuin takana?
On tai ainakin voisi kuvitella olevan paikkoja , joissa oma mielipide ei edes saa olla näkyvissä.
Oikeus olkoon asenteeton. Pappi ei pöntöstä voi julistaa omaa uskoaan vastaan. Eikä ihan tyhmä ollut ajatus 70-luvun POPS-oppaassakaan (opetussuunnitema), jossa opettajaa vaadittiin opettamaan moniarvoiseen suomalaiseen yhteiskuntaan ja tietyllä tavalla rajaamaan omat mielipideasiat pois.

Sananvapauden eräs vastakohta on totalitarismi. Suomessa? Edelleen on asioita, joista "saa" olla vain yhtä mieltä. Asevelvollisuus esimerkiksi on ainoa tapa rakentaa maata, luterilaisuus on ainoa autuaaksitekevä uskonto. Rauhanpuolustaja on epäisänmaallinen. Nainen ei opi matematiikkaa, johtajuutta ja koneen käyttöä. Useat totuudet ovat asenteita tai mutua.

On konsteja mennä piiloon. Mielipidehän on paljon vapaampi kuin asian esittäminen yleisenä totuutena. Voisin paljon vapaammin kirjoittaa/sanoa: - Minun mielestäni violetit ihmiset tuntuvat tyhmiltä kuin: - Violetit ovat tyhmiä.
Vielä kätevämpää on kirjoittaa:- Sanotaan, että violetit ovat tyhmiä.
Asenne ja ajatus ovat samaa, mutta olet toisten selän takana. Mitenkäs tuohon puuttuisit?

Aikanaan "Lorvitoimiston" (Vapaa-aikatoimisto) seinällä oli juliste mietiskelevästä apinasta.
Teksti oli: - Paras ajatella, mitä sanoo, ettei sano, mitä ajattelee.

Metsäkansaa

60-luvulla oli uusinta uutta puhua metsän moninaiskäytöstä. Syytä olikin: oli otettu käyttöön ns. Osaran aukiot eli aukkohakkuu ainoaksi oikeaksi päätehakkuumenetelmäksi.

Sitten kehitettiin maan auraus eli pyrittiin saamaan rikastumiskerros taimikon käyttöön, pintamaaksi. Varsinkin puurajalla on ikuinen aukea muistona tästä ajasta.

Nyt sentään laikutetaan ja edes joitakin jättöpuita jätetään, mutta aukko on edelleen ainoa oikea tapa korjata puu: onpa eräs metsänomistaja syytteessä, kun on poikennut vallitsevasta käytännöstä ja suosii useita lajeja ja eri-ikäistä puustoa maillaan.

Mikäpä olisi fiksumpaa - ei taloudellisesti ehkä - kuin ottaa puu sieltä täältä ja sekin pehmeillä menetelmillä, so. moottorisaha-mies-hevonen-yhdistelmällä.

Moninaiskäyttö tarkoittaisi muun muassa marjastusta ja sienestystä, retkeilyä, urheilua.

Metsä ei olisi pelkkä tuotantoväline, vaan tunnustettaisiin metsän kokonaismerkitys suomalaiselle ihmiselle - se on valtava!

Metsä on suomalaisen koti, ei pelottava elementti. Perusmaisema meille olisi katsoa metsäiseltä mäeltä alas järvelle? Metsään liittyy valtavasti perinnettä ja kulttuuria. Satuperinteemmekin on lähes poikkeuksetta metsään liittyvää, kuten upein musiikkimmekin, esimerkiksi Sibeliuksen neljäs on Kolin aluetta kuvaavaa. Metsä on tarjonnut turvaa vihollisen uhatessa ja pettua leivän loppuessa.

Puusta on osattu tehdä, mutta metsä on myös ollut leivänantaja riistoineen ja marjoineen, sienineen. Terva ja turkikset olivat aikansa vientiykkösiä jopa.

Metsät ovat nyt puupeltoja, niihin on taimitettu vain yhtä puuta. Ne ovat saarekkeita aukkojen ja peltojen keskellä, lisäksi puulajien äkillinen muutos toiseksi katkaisee eliöiden luontaisen elinalueen sirpaleiksi. Tilanne on luonnoton sanan varsinaisessa merkityksessä ja uhka sadoille lajeille..

Metsä on vaikea kulkea luonnostaankin. Nyt vaikeutta lisäävät ensiharvennusjäte sekä raivausjäte.

Ei ole myöskään mukava kulkea aukkohakkuun horsmikossa. Mutta - nyt tulee suuri salaisuus -

kannattaa kulkea näiden hankalien paikkojen yli, sillä niiden taakse on jäänyt se paras sieni- tai marjapaikka. (Oma metsäni on juuri tässä tilassa, en millään jaksa tai ehdi kaikkea rankaa ja riukua korjata. Kuva kertoo ensiharvennuksesta.)

Ainoa helppokulkuinen metsä on kuivaa kangasmetsää, mutta mitä siellä näkee?

On ihan vaikea löytää loppuunkasvaneita puita tai monilajista metsää. Aina joskus sattuu sellainenkin kohdalle, mutta vielä puuttuu jotakin: missään ei enää ole luonnonhiljaisuutta täydellisenä.

Tulin juuri metsästä. Puolukoita toin. Ja tässä olen murhaillut kirjoittaessa kaksi hirvikärpästä.

Syväkurkku

Hirveä savotta edessä: vaikka kauppa alkaa pelata, bisnes pyöriä, olemme kansalaisina ahdingossa. Kas kun niitä voittoja ei voida millään ulosmitata laillisesti esimerkiksi kuntien velkataakan keventämiseen - siitäkään huolimatta, että tällä(kin) kertaa se bisnes aiheuti kuntien/valtion/yhteiskunnan ahdingon. Ja vaikka nyt otetut velat maksettaisiin heti pois,kunnat olisivat vasta siinä lamaa edeltäneessä ahdinkotilassaan...

Niinpä herra Kokkari pohti, kuinka saisi ahdingon vasemmisto-opposition syyksi?
Konsti on ylevän kuuloinen: kutsutaan kaikki puolueet yhdessä pohtimaan, kuinka tästä selvitään.
Muodostetaan seuraavien vaalien jälkeen todennäköisisti jonkinlainen värihallitus, tuskin sateenkaarta sentään.

Kaksi asiaa hyppää silmille. Ensinnäkään herra Kokkari ei tietenkään voi näin vasemmistolaista ajatusta laukaista - tarvitaan tämän ajatuksen esille tuomiseen herra Emeritus, joka "epäpoliittisessa" asemassaan voi laukoa viisaitakin. Viisaan tuntuinen ajatus ei myöskään haittaa yhtään, kun presidenttiä valitaan. Toiseksi tietenkin tarvitaan syyllisiä, ei porvari yksin halua olla supistamassa, leikkaamassa, laatimassa yhä tiukempaa taloutta (kehittämässä?), niin kuin seuraavan hallituksen on taas pakko tehdä.

Meidät on jo syyllistetty. "Me" olemme tuottaneet palveluja velkarahalla, saaneet verohelpotuksia velkarahalla. Olemme käyttäneet lastemme tulevaisuuden.
Hei, ketkä me?
Suuret ikäluokat on aina kätevä syyllinen: ensin ne veivät kaikki työpaikat, nyt ne vaativat yhä enemmän terveys- ja kuntoutuspalveluita ja ne eläkkeetkin ovat liian suuria...
(Mikähän porukka tämän huikean elintason on saanut aikaan?)

Nyt puhutaan täällä toreilla katujen lämmittämisestä turhaan, lentoyhtiön tukemisesta herroja varten.
Samaan aikaan ajetaan kouluja alas ja rakennetaan tosi monen mielestä turha uusi koulu, puhumattakaan campus-torveilusta.
Tosiasia - noin isosti - kuitenkin on, että me otamme velkaa huikeasti nimen omaan tulevaisuuden turvaamiseksi, emme elääksemme leveämmin.
Suurin osa kuntien rahasta menee edelleen sosiaali- ja terveyspalveluihin ja lapsiin.

Tällä hetkellä lama on henkilökohtaisesti edullinen asia. Hinnat ovat laskeneet, lainakorko on alhaalla. Eläke on sama.

Mutta tiedän, että jo nurkan takana on maksujen ja verojen korotus. Ja hyväksyn sen faktana - vaikka laman aiheuttaja ei vastaa edelleenkään mistään.

Mä lehden luin

Lehteä lukiessa tuli taas sellainen deja vu-olo. Muistivat kuin muistivatkin jälleen kirjoittaa niistä metsiin mätänevistä miljoonista marja- ja sienikiloista. Ensimmäistäkään kertaa en ole nähnyt arvioita näiden miljoonien kilojen poishakemisen hinnasta: ainakaan meidän vieressämme ei ole metsää, ja jos olisi, ei citymetsä ole marjapaikka. Aina on marjaan lähdettävä, autolla useimmiten. Matka voi olla pitkäkin, ei hakkuuaukossa tai ensiharvennusmetsässä mitään ole. (Metsämansikan ääreen pääsi mopolla kivasti.)

Sic: marjalle tulee reaalisesti kovempi hinta kuin torilta ostaessa, tai sitten on kerättävä saman automatkan kuluilla useita ämpärillisiä, samaan autoon olisi pakattava useita kerääjiä jne.

Koko totuus ei tietenkään ole hinta. Voit uskoa, että metsän todellinen arvo piilee ihan muualla.

Onpahan se marja kuitenkin tekosyy lähteä, lupa tuhlata aikaa "vain" olemalla metsässä...

(Ja kaikkihan tietävät, että metsään en ilman syytä mene?)

Aina silloin tällöin saa lehdestä lukea myös erilaisista tuontielintarvikkeiden aiheuttamista

terveysongelmista. Milloin on salmonellaa pakastemarjoissa, lasia broilerissa.

Tänään oli uutisia Lauritsalan koulukeskuksen oppilaiden vatsatautiepidemiasta, puolet oppilaista oli kipeinä.

On muodostettu yhtiö, suurkeittiöitä, ruokaa lähtee muuallekin. Samaa ohrapuuroa söivät todella monet. Jopa kolme tuhatta ihmistä saattaa samalla kerralla saada sen ruokamyrkytyksen. Ei keittiöhygienia kuitenkaan ole kadonnut, päinvastoin, kyse on vain volyymista. Lisäksi voi olla mahdotonta saada turvallista lähiruokaa, koska EU-normisto pakottaa kilpailuttamaan suurkeittiöhankinnat - lehdessä oli juuri juttu puolalaisista , pakatuista perunoista. (Aikanaan se ahne paikallinen perunantoimittaja toi koululle aivan kamalan huonolaatuisia perunoita, myi paremmat paremmille ihmisille?)

Paitsi ruokaturvallisuutta, yhtiöihin katoaa ihminen: on kamalaa, että kouluruokala ei enää kuulu kouluun! Nyt se on osa persoonatonta ruopua, keittiön naiset juoksevat ja heitä tuskin näkee. He eivät ole osa kouluyhteisöä, eivät ole mukana työpaikkakokouksissa, tykyssä, eivät edes olla aikuisina lapsilleosaltaan kasvattamassa lapsia. Onneksi keittiössä sentään on tuttuja ja

onneksi omaamme on sattunut ihmisiä, joiden kanssa asiat hoituvat.

Kohta ei ole edes ruopua, vaan on tulossa jättiyhtiö pesulan ympärille - ketä ne keittiötädit silloin ovat?

Taitaa olla mukavampaa ruveta lukemaan lehdestä vain sarjikset?