Vankina

Muoti on luonnolle tuho. Se on hillitöntä haaskaamista monella tasolla. Ensin markkinoidaan tarpeetonta, luodaan tarve kuluttaa. Tuhotaan paljon ylimääräistä materiaalia, kun valmistetaan paitsi sesonkiin, myös aleen ja loput kaatopaikkaa varten? Heitetään pois paljon käyttökelpoista mutta epämuodikasta eikä käytetä koskaan tavaraa loppuun.
Eikä muoti ole vain vaateongelma, vaan se koskee kaikkea kulutusta ja jopa aatteita.

Olen ylpeä lapsistani. Kumpikin osaa ajatella, ostaa vain tarpeellista, kierrättää, huomaa ansat ja houkutukset. Oma elämä heillä on tässä suhteessa tervettä, mutta sen lisäksi kumpikaan ei vakavissaan edes harkinnut alaa, jossa tehtävänä olisi luoda (usein) tarpeettomia tarpeita ihmisille, so. markkinointialaa.

Minä itse? En myönnä ikinä ostaneeni tietoisesti kallista tavaraa vain siksi, että se on kivan näköinen tai että satuin sen huomaamaan. Olen pyrkinyt siihen, että ensin minulla on tarve, sitten mahdollisuus eli rahaa toteuttaa se ja aikaa ja harkintaa tehdä valinta oikein kriteerien pohjalta, esimerkiksi hinta/laatusuhdetta pohtien. Yli 20 euroa maksava tavara panee jo keskustelemaan vaimon kanssa hankinnasta. Mutta varmasti minuun vaikuttaa mainos kuten muihinkin, vaikuttaa, vaikka olen hyvin perillä keinoista, joilla minuun vaikutetaan.
Pientä tavaraa ja varsinkin ruokia ostan useinkin harkitsematta.

Mihin tarvitsee esimerkiksi 12 huivia hattuhyllylle (loput kaapissa) tai yli 20 erilaista hametta tai yli 70 (!) pikkupöksyt? Onko ulkoilupukuja oltava 4 eriväristä? Onko joka kerta uskottava uutta kuluttajavalistajaa mahdottoman hintaisissa lenkkareissa, joita ei voikaan käyttää?

On tilanteita, joissa on pukeutumiskoodi. Jopa tällä pienellä paikalla niitä on usein. Emmehä me halua olla tyhmiä, emme halua loukata toisia epäasiallisella pukeutumisella.
On myös tilanteita, esimerkiksi työpaikalla, jossa haluaisi olla siisti, mutta esimerkiksi liikunta, käsityö ja kuvaamataito pakottavat/sallivat rennon asun.

Maon Kiinassa oli sama asu kaikilla. Mutta se perustui siihen, ettei muuta ollut eikä edes tietoa muusta saanut. Sama pakkovalta meillä vallitsee, mutta sitä sanotaan muodiksi meillä.

Minäkö muka?

Suomalainen on hyvä alamainen, tottelee. Purnaa, mutta tottelee. Tämän tiesi Ruotsin kuningas, tiesi Venäjän keisari. Ja yhä suomalainen tottelee: on aivan käsittämätöntä, että meillä ei esimerkiksi ole työttömien kapinaa tai edes mellakkaa, ei tuhota edes omaisuutta.
Hyvä niin. Sietämätön ajatus olisi, että oman maan valmiusjoukot ja omonit kurittaisivat asein.

Tarvitaanko minun takiani poliisia (muuhun kuin lupia myöntämään)? Jos ei, olenko onnistunut vai joustamaton luuseri ilman omaa tahtoa.
Yhteiskunta on sopimus, jossa yhteisestä moraalista johdetuin pelisäännöin periaatteessa pitäisi kaikkien pystyä toimimaan. Jokaisen selän taa ei voi eikä tarvitse valvojaa.
Näin periaatteessa.

Olen yhä enemmän huolestunut. Me valitsemme päivittäisissä tilanteissa yhä enemmän itse, miten toimimme. Valinnanvapaus on toki osa länsimaisuutta, mutta valinnat voivat myös polkea toisen etuja ja aiheuttaa haittaa, vaaraa, hankaluutta. Liikenne on helpoin tapa havainnoida tätä.
Meitähän eivät koske kypäräpakot, turvavyöpakot, nopeusrajoitukset, kaistanvaihtosäännöt, jalankulkijavalot, pysäköintikiellot,...
Liikenne ei ole ainoa paikka, jo pienestä pitäen tiedämme kyllä, mikä olisi oikein, mutta valitsemme itselle sillä hetkellä edullisemman tavan.
Ohje, sääntö, määräys koskee vain toisia, olemme hyvin kärkkäitä huomaamaan toisten väärät valinnat.

Ihminen on enenevästi itsekäs. Ja nykylapsi, jonka edestä kaikki vaikeudet, pettymykset, ponnistelut tavoitteen suntaan on lakaistu (curlinglapsi), on yhä itsekkäämpi. Eihän hän odota mitään, kaikki saadaan heti. Kaikki tapahtuu myös heti, peleissä ja piirretyissä 10 sekuntia on uskomaton aika. Kaiken saa, kaikkea saa tehdä. Toisaalta ei tarvitse rasittaa itseään tai kantaa vastuuta, vanhemmat tekevät.
Miten tällaisen vapautta voi rajoittaa esimerkiksi kypärällä tai odotuttamalla minuutin valon vaihtumista, varsinkin kun malliaikuinen ei välitä mistään?

Uskallammeko vanheta?

Minulla oli tilaisuus toimia puheenjohtajana ja avaajana tilaisuudessa, jossa sosiaaligerontologian professori Jyrki Jyrkämä johdatteli keskustelemaan vanhenemisen yksilölle ja yhteiskunnalle tuomista ongelmista. Valmistellessani avausta huomasin, että aihe on mahtava!

Minua on huijattu! Toimeentuloni romahtaa eläkkeelle siirtyessä parissa vuodessa, koska eläkkeen tavoitetaso on laskettu 60 prosenttiin sen oltua parhaillaan 70.25 (kunnanlisäaikana).
Ensi vuonna eläkeikäleikkuri vie siitäkin ison siivun. Eläkkeeni ei seuraa indeksiä vaan käytetään sitä surullisen kuuluisaa taitettua indeksiä.

Verkostoni häviävät. Putoan esimerkiksi työterveydenhuollosta terveyskeskuksen jonoihin,
Mitkään terveystietonikaan eivät siirry talon yläkertaan, vaan olen "uusi" kansalainen ja koko terveyshistoriani rakennetaan uudelleen - olisiko sähköinen siirto - luvalla - kovinkin iso asia?
Laskettu, turvallinen ja terveellinen työpaikka-ateria häviää, samoin vireyttä ylläpitävä työporukka.

Kuntoni rapistuu vuosi vuodelta. Se harmaa ei enää ole charmia, on lasit, kuulon alenemaa, kihtiä, verenpaineongelmia. Kun alan eniten palveluja tarvita, joudun jonoihin ja priorisointien kohteeksi. Kunnat supistavat - kehittävät - ja yksityistävät, palveluseteleillä korvataan omaa palvelutuotantoa. Unohdetaan siinä sivussa, että kunta lopulta joutuu hoitamaan ne, joilla ei ole varaa ostaa palveluja ja se, että yksityinen tarjoaa vain hoidon, kenties virikkeet, mutta ei sairaanhoitoa. Ja miten yksityistä oikeastaan valvotaan?

Terveysterroristit saivat vähän nenilleen. Vanheneva (n. 75 v ja yli) syököön ja juokaan mitä mielii välittämättä raja-arvoista ja kolesteroleista, olkoon stressitön ja tehköön vain, mitä haluaa, esimerkiksi liikkukoon omasta halustaan, ei sosiaalisista paineista. Tämän opin hyvin!

Pohdimme tilaisuudessa toki paljon muutakin. Mutta minulle pelottavin asia ei tullut mitenkään esille. Vanhenemisessa eniten pelkään sitä, että minusta tulee tarpeeton, minusta tulee taakka
rakkailleni.

Mutta hei - minä olen hyväosainen! Minulle tulee virkaeläke, kun sadattuhannet kituuttavat vain kansaneläkkeellä!
Olen päättänyt, että eläkkeelle jään joululta, mutta vanhene en ikinä!

Riistokapitalisti hikisenä

Metsänhoitoyhdistys soitteli. Ilmakuvan mukaan olisi harvennuspuuta vaikka myytäväksi.
Metsää perineenä ja raivaussahaa sekä istutusputkea käyttäneenä kuitenkin arvelin, että ei sentään vielä: ennen kuolemaansa äiti ehti tehdä aukkoa lähes kaikesta (suvun hyväksi).
Mutta sitten soitti toinen kaveri samaa asiaa, olisi jopa vähän kiirekin jollain palstalla.
Teollisuudella taitaa kohta olla pulaa puusta?

Perin metsää eli aukkoa, vähän taimikkoa, joutomaata ja velkaa - olkoon miten pieni korko tahansa, velka maksetaan. Menoja oli noin 3000 euroa vuodessa, lisäksi vakuutukset, pakolliset ja muut hoitotyöt, matkat (225 km suuntaansa). Tuntuipa kivalta periä kuluja ja työtä. Piti myös hankkia sahaa ja varustetta ja opetella ihan uusia töitä, kun ei ole varaa palkata ammattilaisia.

Mutta! Eräänä päivänä alkoi oman työn jälki näkyä. Omat istutukset kasvavat kohisten, oma raivaaminen näkyy jo seuraavan kesän kasvussa, tasaamaani tietä pääsee syvälle metsään,
oja vetää,,, Alan ymmärtää ns. maahenkeä ja koen olevani osa maata, tulevaisuutta, enkä oikeastaan ihan pienellä rahalla luopuisi edes työstä, saati maasta. Lapset nauttivat joskus päätehakkuutuloista?

Minusta on ihan väärin, että tällainen kaupunkilaisvirkamies omistaa alkutuotantoa.
Minullahan on työ ja toimeentulo. Metsätila on oikeastaan luonnollinen osa maataloutta, tilan pankki. Taito ja halu hoitaa metsää pitää myös olla, tilan olisi myös oltava niin lähellä, että sen hoito ei vaadi monen tunnin matkoja ja majoittumisia.


Perimällä tilat pirstoutuvat aina vain pienemmiksi. Kaupungissa asuva ei ehdi eikä osaa metsäänsä hoitaa ja kaikki jää palkallisen, ulkopuolisen tehtäväksi. Metsä tulee rasitteeksi.

Hoitotyötä tuetaan (itse olen nauttinut korkotuesta taimitus- ojitus- ja metsäautotielainoissa),
mutta kuluja piisaa. Myyntituloja on kenties saatavissa kymmenien vuosien päästä.
Apua! Kunnon vasurina tietysti koen olevani kauhea riistokapitalisti.

Onneksi (?) saamme kohta kuulla, kuinka metsäteollisuus pakenee eucalyptuksen perään
lämpöiseen tai halvan puun ja työvoiman perään Venäjälle.