Esivaltaa pitäisi voida katsoa ylöspäin

Sotea on uudennettu viimeiset kymmenen vuotta.  Aina on aloitettu ”alusta”, hylätty edellisen eduskunnan ja viranomaisten valtava työ ja tehty sutta ja sekundaa periaatteella, että nuo edelliset ehdotukset tulivat väärästä suunnasta.  Nyt vallitseva suuntaus näyttäisi olevan palvelujen yksityistäminen ja valtava tulonsiirto isoille toimijoille, jotka eivät edes maksa verojaan Suomeen.  Mitäs asiakkaan yhä lisääntyvästä tarpeesta palveluihin.
Uutta sotea on viety niin monella miljardilla eteenpäin väkisin, niin moni virkamies on siihen valtavan panoksen antanut ja sitä valmistellut, että meillä ei ole enää varaa keskeyttää prosessia?

Kunta kerää verorahat, kamreeri tilittää ne valtiolle.  Valtio ystävällisesti palauttaa hyväksi katsomansa rahan valtionosuuksina.  Luulisi toimivan, vaan kun ei.  Yhä suuremmasta veroäyristä yhä suurempi osa jää valtion pohjattomaan kirstuun.  Valtionosuusjärjestelmä on mahdottoman etevä keino pakottaa kunnat tekemään vaikka mitä, vaikkapa yhdistymään, keskittämään, leikkaamaan, supistamaan lähes kaikessa.  Loistava automaatti, mutta mihin se kerätty varallisuus menee, kun myöskään valtiolla ei näyttäisi olevan varaa mihinkään, edes tärkeään.

Kuntien toimintaa säädellään usealla lailla, joista tärkein on kunnallislaki.  Monet toiminnat ovat siis lakisääteisiä, pakollisia, ja kunnan tehtävä on tuottaa palveluja.  On todella kätevää valtion rahojen säästöä säätää yhä lisää tehtäviä kunnille, mutta samalla vähentää resursseja.  Kunnat    tietenkin ratkaisevat dilemman säästämällä kaikessa mahdollisessa, palvelujen tuottaminen   esimerkiksi  tarkoittaa minimiä tai palvelun antamista yksityiselle.  Palvelua ei missään sanota kunnan itse tehtäviksi, mutta ne on järjestettävä.  Henkilöstön vähentäminen ajaa keskityksiin, samalla muka  vähenevät kiinteistömenot.  Ja veroja maksetaan kuntiin yhä enemmän, vaikka esimerkiksi Eksote on irti suorasta budjetista.  Monista lakisääteisistäkään tehtävistä ei voi annetuilla resursseilla selvitäkään, esimerkiksi ympäristöpuolen lakisääteisistä tarkastuksista ei voitu tehdä kuin 70 prosenttia ollessani lautakunnassa.  Sanktiotko olisivat muka ratkaisu?

Oiva säästökeino on yhtiöittäminen.  Entisistä munivista hanhista, tyypillisesti energiayhtiöstä, muodostetaan osakeyhtiö.  Sehän on siis irti suorasta budjetoinnista - siis säästöä!  Mitä sillä on väliä, että kunta joutuu ostamaan kalliilla tuotetun palvelun.  Samalla kontrolli menetetään, eihän kunnalla, so. valtuustolla, ole mitään asiaa ronkkia yhtiön päätöksentekoa.  Ongelma on myös osakeyhtiölaki: osakeyhtiön tärkein tehtävä on tuottaa osakkaille voittoa, ei olla osa palveluverkkoa tai jotenkin sosiaalinen toimija.

Pannaan maksumieheksi se, jolla on siihen vähimmin varaa.  Tämä lienee inhottavinta, mitä hallitus on tehnyt, eniten väärin.  Eläkkeiden indeksitarkistuksia ei tehdä, avustuksia leikataan, tukia leikataan ja asetetaan mahdottomia ehtoja toteuttaa avustuksen edellytykset.
Syyllistetään varaton, maahanmuuttaja, työtön työnhakija ja annetaan mahdottomat keinot selviytyä edes entisellä, varma leikkaus.  Byrokratia toimii  itsetarkoituksena, viranomaisen tehtävä ei ole neuvoa, tukea ja auttaa.  Sen tehtävä on vähentää maksamista ja juoksuttaa - aktivoida?

Tutkimus auttaa päätöksenteossa.  On tullut tavaksi tilata tutkimuksia esimerkiksi sellaiselta, jonka päätelmiin voi luottaa, so. tulos on oikea päättäjän näkökulmasta.  Muutenkin selvityksistä voi jättää vastustavat tai epäkohdat näyttävä pois.  Päätöstä ohjaa ideologia, ei ihmisten tarve, jopa niin, että edes ideologia yksittäisissä tapauksissa ei ratkaise, on vain päätös linjassa ison ideologian kanssa.
Mihin keskusta esimerkiksi tarvitsi 18 maakuntaa, piti oikein antaa Kokoomukselle valtava yksityistämissaalis, suurin itsenäisen ( enää ”itsenäisen”)  Suomen historiassa.  Tutkimustietoa - siis oikeaa - ei käytetä esimerkiksi kaiken keskittämisen ollessa tärkeää.  Entinen mantra koko Suomen elinkelpoisena pitämisestä on muuttunut rintamaiden hyvinvoinnin lisäämiseksi ja massamuutoksi.
Päätösten on oltava nopeita, varsinkin tämän nykyisen hallituksen dynaamisuusopin mukaan: siis vajaalla tai yksipuolisella tiedolla valtavia päätöksiä, joita usein joudutaan jopa perumaan, ainakin korjaamaan!

Liikemies-insinööri hallituksen johdossa tarkoittaa markkinointia ja kovia pelotteita.  Tehdään esimerkiksi niin pelottava esitys, että kaikki järkyttyvät.  Ja sitten annetaan pehmeämpi esitys, joka muka menee helposti läpi, se kun ei lopulta niin kamala olekaan.  Näinhän yhtiöitettiin esimerkiksi rautatiet, ensin peloteltiin koko tieverkon yksityistämisellä ja autojen satelliittipaikannuksella maksupohjaksi.
Markkinoinnin kukkanen on "valinnanvapaus".  Ihan kuin varakkaalla ei nyt sitä olisi.  Ja toteutuessaan tämä malli olisi vain ulko-oven valinta, miten laitosten sisältä sen oikean (lääkärin) voisi valita.  Ja maksaa: ihan varmasti yksityinen haluaa katteen hoidoista ja palveluista, ei tule kunnan tasolle.  Varakas voi myös ottaa yksityisen vakuutuksen sairauden varalle nytkin. Tulemme näkemään kohonneita omavastuita, liian pieniä palveluseteleitä, kohonneet veroäyrit ja sekasotkun.  Ja edelleen köyhin ei valitse, hankalin tapaus jää yhteiskunnalle, palvelut keskittyvät maakuntien keskustoihin ja erikoissairaanhoitoon on yhä hankalampi päästä.

Teatterieroaminen on myös nähty.  Voisiko missään muualla ola hallituspuolue puolentoista prosentin kannatuksella?  Voiko missään muualla hallituspuolue pääministerin tieten hajota ilman, että hallitus eroaa.  Eipä se kyllä eroa muutenkaan, ei kiinnijäädessään kähminnästä tai veroseikkailuistakaan.

Päätöksenteon loitontaminen ihmisistä on myös totta.  Mikä on maakunta, miksi ei kunta saa päättää asioistaan.  Miksi Eu-vaaleissa koko maa on vaalipiirinä?  Keskittäminen on tärkeintä, kansalaisten kuuleminen ei.  Eikä mikään asia taida olla kyllin iso, että voisi järjestää kansanäänestyksen?
Kansa on kirosana, kansa on vain tyhmä narusta vedettävä pässi - ja maksumies.
Ketä hallitus edustaa?  Kyllähän sillä saattaa olla niukka eduskunnan enemmistö takanaan.  Mutta varmasti sillä ei ole äänestäjien enemmistön kannatusta, aivan varmasti kaikki esimerkiksi persuja äänestäneet eivät halunneet Sinistä puoluetta heitä edustamaan.  Kaikkialla muualla hallitus eroaisi, ei toki meillä!

Kun on valtava, kaikkia koskeva uudistus, kuten sote-uudistus tekeillä, luulisi, että kaikki arvokkaat mielipiteet ja ehdotukset kelpaavat.  Mutta ei, kabinetti päättää, oppositiolla ja kansalaisjärjestöillä ei ole mitään annettavaa muka!  Saa turuilla ja toreilla sentään puhua, mutta korvia on vain tavallisilla ihmisillä, ei hallituspuolueen poliitikoilla.

On hallitus onnistunut eräässä asiassa.  Politiikka ei enää kiinnosta, tilalle on tullut toivottomuus ja tunne, että ei voi mitenkään vaikuttaa asioihin.  Vaalitkin viedään koskemaan yhä etäisempiä asioita, asioita, jotka on suhmuroitu ikäviksi, rumiksi, likaisiksi.  Politiikka ei ole sopimista vaan peliä, valtaa ja etujen etsimistä.

Miksi?

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa,
se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa

Mies teki kirveenvarren.  Sopi käteen, toimi, oli kaunis.  Teki miehelle!
Vaan teepä jotakin naiselle: voi olla, että oikein pinnistelemällä saisi vielä kolhomman, hankalamman, vaikeamman käyttää, jos siis oikein yrittäisi!

”Naiselle” tarkoittaa tietenkin perinteisiä naisten työksi katsottavia asioita.  Mutta kun esimerkiksi kotityöt ”kuuluvat” nyt myös miehelle, alkavat asiat korjaantua - hm - alkavatko sittenkään?
Se, että värkki on kevyempi ja helpompi käyttää, ei riitä.  Nyt on mennyttä lujuus ja laatu sen kustannuksella, että ominaisuuksia, vipstaakeja ja namiskuukkeleita pitää olla, miehelle.
Imuri on loistava esimerkki.  Mitä tekee niin isolla teholla, että sitä ei voi missään käyttää, tai sitten liian pienellä teholla, joka irrottaa pölyn ehkä leijumaan asti.  Mitä tekee elinikäisellä hepa-suodattimella, jos laite kestää kaksi vuotta, jos sitäkään?

Laite kehittyy asenteenkin takia hankalaksi.  Ihan totta: jos joku asia tapahtuu liian helposti, nainen on laiska.  Siis pitää olla mahdottoman hankala ja raskasta, paljon irtonaisia pikkuosia ja kokoa niin, että vehkeelle ei ole tilaa missään.  Onhan teillä yleiskone?
Tavaraa pitää toki muutenkin olla niin paljon, että tarvittava pitää aina kaivaa kaiken muun alta ja takaa.  Tässä tuli meillä sentään äly esiin: meillä ei ole siivouskomeroa, imuri on eteisen nurkassa hetivalmiina.  Mutta kippo ja kuppi: pinon keskellä on se, mitä tarvitset siirrä ja nostele ja tyhjennä toinenkin kätesi, vaikka siinä olisi juuri tähän työhön liittyvää.

Ai mitä hankalaa muka?  No vaikka matto: miksi maailmassa sen tulee olla viisimetrinen ja mahdoton puistella yksin, pesukin on hankalaa painon takia. Miten yksin voi vetää pyykin ja mankeloida?  Miksi tarvitaan satasivuinen käsikirja, jotta osaisi käyttää hellaa, mikroa, silitysrautaa?
Miksi laitteissa ei ole kansainvälisiä standardeja, vaikkapa samanlaista imurinpussia joka imuriin tai yhdenlaista nappiparistoa tietynkokoisiin ja - tehoisiin vehkeisiin?
Nykyiset hehkulampun korvikkeet vaativat tietoa tehosta, luxeista, lumeneista, ja perussääntö tuntuu olevan, että myyjä myy alitehoisen (, mikä ei tietenkään johdu huonommasta näöstä, on myyjän vika).

On miehellekin insinööri keksinyt pirullisia vehkeitä.  Yksi on ruuvin halkiokanta.  Tätä lattapäätalttaruuvia ei voi ymmärtää mitenkään, siitä lipsuu ote, se särkyy.  No parannus oli muka ristipää, mutta siinäkin on kahdenlaisia malleja ja aina väärä meisseli käytössä?
No torx, tähtipää - onhan sinulla oikean kokoinen pää ruuvinvääntäjässä?
Miksi ei autoissa ole samanlaisia nippeleitä vakiopaikoilla?  Miksi ei televisioilla ja laitteilla voisi olla kaukosäädinstandardia?

Mutta yhdessä ei standardeja tarvita.  Onneksi emäntä on omanlaisensa!

Kuva ei muuten liity juttuun, mutta voihan ihmetellä esimerkiksi liian pitkiä polttopuita.  Kuka tarvitsee 33-senttisiä esimerkiksi laavulla tai avotakassa?