Matonpesun anatomia

Matto on pestävä. matto on pestävä, vaikka se olisi ollut lattialla vasta viikon. Kun pinosta matot loppuvat, otetaan lattialta lisätyö.

Katso pihapuitasi, katso sadevesitynnyriä. Jos ilma on sakeanaan männyn tai koivun siitepölyä, älä vie mattojasi pihalle pölyttymään - varsinkin kuivaaminen ulkona, pari päivää, riittää allergisoimaan perheesi vuodeksi. Koivu voi karistaa tahmaisia lehtituppiaan, koivu voi karistaa hedenorkkojaan. Ja viimeinen kiusa on sitten se koivun siemensade: pientä kärpäsennäköistä siementä leijaa tuhansittain etsiäkseen juuri sinun mattosi.

Pese alustasementti ennen matonpesua. Pese kuivausriu´ut ja valutusriu´ut. Pese saappaasi: aika veikeää on polkea esimerkiksi vaseliinitahroja mattoon? Varaa tahranpoistoainetta mäntysuovan lisäksi, kynsiharja paikallislisäputsaukseen. Liota kaikkein likaisimpia mattoja. Etsi mieluummin etukäteen kama paikalle: on varsin turhauttavaa kastella matto levälleen sementille ja huomata, että ai niin joo, pesuvälineethän jäivätkin autoon ja auto on...Toinen kiva etsittävä on se jossakin oleva tyhjä mäntysuopapullo: aika taloudellista on ostaa kanisteri suopaa, mutta huomata, että siitä voi vain kaataa tai roiskauttaa, ei ruiskuttaa suopaa.

Pitäisi järjestää vähintään kahden päivän pouta, jotta matot saavat kuivua ulkona. Hidas sadekatos- tai sisäkuivaus saa aikaan "ulon" hajua, mattosi haisee kuin märkä koira. Samoin käy, jos matto saa pienenkin sadekuuron niskaansa. Ole aina valmiina kiitämään ja siirtämään mattoja turvaan sateelta: jo etukäteen olet tietenkin muistanut pyyhkiä pölyt esimerkiksi ovien päältä, jotta et saisi mattoihin kuraraitaa. Onhan auto ajettu pois katoksesta ja tilaa raivattu? Onhan autokatos märkänä lakaistu: voi tulla ja joskus on tullutkin niin kovia tuulenpuuskia, että katoksen lattian hiekka on pöllynnyt juuri pestyihin mattoihin. Kestääkö pyykkinarusi mattojen painon? Onko sinulla huonetilakuivuri peräti?

Mattoja voisi pestä vaikka 50 päivässä. Kunnon vesimäärä, tasainen alusta, pitkä harja. Kauankos tuota! Mutta tulee krittinen raja, meillä se on noin 7 mattoa: pitää olla kuivaustilaa, pitää olla valutustilaa, pitää olla varatilaa sään varalta.

Miten olisi kätevää pestä, valuttaa pihalla, heittää matot saaviin ja käydä rannassa huuhtomassa ja mankeloimassa esikuivatus. Mutta ei saa, ei voi, Pien-Saimaa on pelastettava tälläkin tavalla. ON. Pesupaikka rannassa kuivalla maalla? On kuulemma kätevä: Kyllä varmaan on. Olkoon rauhassa: seisovassa vedessäkö se matto pitäisi huuhtoa. Joka matolle pitäisi laskea uusi vesi. On ihan eri asia lähteä pesemään yksi matto kuin ne seitsemän päiväannokseen kuuluvaa. En lähde, ja jos joku sen minulta vaatii, vaatii samalla itsensä matonpesijäksi.

Liotus. Pesu kunnon varsiharjalla ja mäntysuovalla. Tarkkomiset esimerkiksi "Pinkillä" (Vanish)ja kynsiharjalla. Riittävä paine letkussa, kunnon suutin. Riittävä valutusaika jo ennen huuhtelua. Eiköhän puhdasta tullut - kertomus kauhasta ja sadevesitynnyristä huuhteluna jääköön omaan arvoonsa. Vettä ei koulu kohtuuttomasti, kun muistaa antaa valua enimmät pesuaineet nurmikolle.

Painepesuri? Olen vakavasti harkinnut, mutta ei vielä. En halua katkoa loimia liialla paineella. Ja toisekseen, työ on kivaa, jos edellytykset ovat kohdallaan.

Naapurisopu ei matonpesusta häiriinny. Vaimo kyllä saattaa herätä: ulkohana pitää tietyllä paineella aikamoisen jurinan, koko talo tärisee. Valumia vesistöihin ei tule, olemme kaukana vedestä.

Nyt on tämän kesän projektista puolet tehty. Kivaa hommaa. Jos vain olisi poutaa.

Poliitikon on helppo heitellä lukuja

6,5 kertaa 13,5 cm, noin suunnilleen. Siis kympin seteli. Eli noin 88 neliö-cm.
Tavalliseen huoneeseen, esimerkiksi makuuhuoneeseen, joka on noin 12 neliömetriä, voisi latoa seteleitä vieri viereen siis noin 120000 : 88 eli noin 1363 seteliä.
Tehdäänpä näistä metrin pinkkoja. No ei riitä tila sille, mitä ajattelin: sata miljardia Espanjan tukea vaatisi miljoona metrin pinkkaa kymppejä, huoneen 1363 ei riitä ei mihinkään. 737 kämppää pitää olla.

Kuvittele pankkineitiä laskemassa rahoja kympin seteleinä. Voisi tulla rakko sormeen, jopa huuleen, jos välillä sormea kostuttaa - no ei riitä elinikä laskemiseenkaan, edes lepäämättä välillä. Sijoittajan bittisormi on nopea, hyvässä ja pahassa.

Tai kuvittele meikäläistä normaalipalkkaista, esimerkiksi 30 000 e vuodessa hankkivaa, tienaamaan sataa miljardia. Saattaisi kulua toinenkin vuosi...33 vuotta menisi jo eka miljoonaan, miljardiin 33 000 vuotta, 100 miljardia vaatisi siis koko miehen palkan
3 300 000 vuoden ajan. Tai toisin päin, 3 300 000 ukkoa antaa koko vuosipalkkansa. No töitähän tekee muutama muukin - mutta rahoittaja on oikeasti se työntekijä, ei koijaripankkiiri sijoittajineen, joka nyt pelastetaan. Taas.

On aika lailla helpompaa puhua sadasta miljardista kuin vaikka sadastatuhannesta miljoonasta. Luvut eivät enää merkitse mitään, miljoonakin on jo jotakin konkreettisesti käsittämätöntä. Ellei maksa talolainoja...

Ei ole varaa luontoon?

Luonto on suojelemisen arvoinen. Sellaisenaan, perustelematta ihmisen arvoilla mitenkään.

No tietenkin perustellakin saa. Hyviä perusteita olisi esimerkiksi ihmisen täydellinen riippuvuus luonnosta, luonnon kiertokulusta, kasvien ja levien tuottamasta hapesta, hiilidioksidin poistosta, yhteyttämisestä syntyvästä ravinnosta. On jo vähitellen uskottava kasvihuoneilmiöönkin.

Liian kaukaista, ei riittävän konkreettista. Olisiko lähijärven sinilevä helpompi ymmärtää?
Olisiko ilmaston ääri-ilmiö riittävän konkreetti asia sanomaan, että tarttis tehrä jotakin?
Turvesuo ja samea vesi, kaivos ja kuolleet linnut? Karvejäkälän puutos rungoilta ilmansaasteiden merkkinä?

Isovelipuolue SDP sai nuoren varapuheenjohtajan. Tämä loihe lausumaan, että SDP onkin punavihreä puolue! En ole edes mustasukkainen vasurien keksimästä termistä, jos sille jotenkin saadaan sisältöä demareiden toimintaan. Muuten kyllä, on aika tylyä kaapata toisen brändi ja ryvettää se sanahelinäksi. Ihan kuin Väyrys-Paavo tahtoo ratsastaa ympäristöihmisten "Kestävä kehitys"-termillä, vaikka hän näyttää sillä tarkoittavan vain luonnon hyväksikäytön jatkamisen mahdollisuutta.

Luonnon tuho on usein tahatonta. Usein se on myös ymmärtämättömyydestä johtuvaa. Osa on suoranaista kulutuksen ikuista kasvua, jonka vaikutusta ihminen ei (muka) osaa yhdistää luonnon tuhoon. Mutta kun tuho on tietoista, tahallista jopa: esimerkiksi ei ole haitatonta tapaa ottaa turvetta, ei ole haitatonta kaivosta. Lyhyen ajan taloudellinen hyöty on tärkeä, mutta kun hyöty on vain joillekin ja haitat kollektivisoidaan kaikille, jopa tuleville polville.

Rauhoitus on konkreetti tapa suojella. Lajien suojelussa onnistutaan. Mutta kenellä on varaa rauhoittaa alueita? Usein ei riitä, että esimerkiksi puu suojellaan vaikkapa liito-oravan pesäpuuna: iso alue, elinpiiri täytyy suojella.

Yksittäisellä ihmisellä ei ole kykyä suojella. Mitäpä se minun toimintani merkitsee isossa asiassa. Siispä lainsäädäntö avuksi: valitettavasti vain useat päättäjät ovat elinkeinoelämän asialla enemmän kuin luonnon, ikään kuin maamme olisi yhä sillä tasolla, että vain elintason nostamiseen on varaa.

Kuva on sädekehä päähäni. Omatoimisesti suojelen Kylkispuron rantalehdon.