maanantai 23. syyskuuta 2013

Kamala mamu. IIIK!

Kun chileläisiä tuli, tervetuloa: hehän olivat valkoisia, läntisiä ihmisiä, sijoittuivat helposti tänne.
Vietnamin venepakolaiset taas olivat oikeistolaisia, varakkaita alun perin, ja ahkeria, kelpasivat.
Mutta somalit:  voi sitä asennemyrskyä, voi niitä ennakkoluuloja ja luulo- ja kuulopuheita!
Somalihan luuli, että kaupan sovituskoppi on vessa, somali oli sotapinnari, somali oli kiihkeä muslimi ja terroristi. Ja rikaskin hän oli: esimerkiksi eivät uskaltaneet mennä ostamaan radionauhuria tästä syystä, kävin "kotisomaleille " ostamassa, pojat olivat porukalla keränneet rahaa sen saadakseen ja kuunnellakseen oman kulttuurinsa musiikkia.

Pakolaisen status edellyttää aina todellisen syyn lähteä kotimaastaan.  Väitän, että kynnys on aina korkea.  Esimerkiksi "oma" Muhammed oli pakotettu väärän klaanin joukkoihin, karkasi, pantiin koppiin ja puretettiin koirilla (kamalat jäljet näin saunassa), mutta pääsi pakoon ja sukulaiset maksoivat lentolipun Addis Abebasta Moskovaan.  Ei paluuta ennen rauhaa, varmasti.  Siltainsinööri, mutta ei työtä Suomessa tietenkään - pantiin ammattikouluun autonasentajaoppiin.

Suoranaista roskaa on sana elintasopakolainen.  Jos vain elintason takia tullaan, kyse ei ole pakolaisuudesta lainkaan.

Sota, sisällissota, ei ole ainoa paon syy.  Äärimmäinen köyhyys, luonnonkatastrofit, mm. kuivuus ovat isoja syitä myös.  Ja poliittinen tai uskonnollinen vaino, totta kai, esimerkiksi sukulaismies on saatu tätä kautta Turkuun.
Mutta Suomeen?  Ei, totta vie: Suomeen vasta kiintiöpakolaisena, suomalaisten itse valitsemana joltakin leiriltä.
Ja leiristä vastaa tavallisimmin se aivan yhtä köyhä naapurimaa, kehitysmaa itsekin, UNHCR koordinoijana usein.

On täysin kohtuutonta sanoa, että Italia ja muut eteläisen Euroopan maat ovat yksin vastuussa alueelleen tunkevista laillisista ja laittomista tulijoista.  Siis vastuussa siksi, että sattuvat olemaan ensimmäinen jalansija vauraassa Euroopassa.

Pakolainen tulee tänne nauttiakseen suomalaista sosiaaliturvaa?  Tämä on toisin päin.  Suomen viranomaiset esimerkiksi tekevät työnteon mahdottomaksi sinä aikana, jolloin statusta ja turvapaikkaa vasta tutkitaan, saattaa kulua laiskana vaikka vuosi.  Ja tutkinnot eivät vastaa suomalaisia, pitää saada lisäkoulutus tai sitten ottaa alemman tason työ.  Tämähän se on, mikä meille sopii, alipalkattujen luokka kehnot työt tekemään.

Perussuomalaiset?  Näyttää siltä, että he niputtavat kaiken maahanmuuton samaksi asiaksi, johon sopii suhtautua vähintään epäillen.  Puolueena?  Ainakin möykkänä näin on.
Juuri tänään YLEn uutisissa sanottiin: - Perussuomalaiset suhtautuvat kriittisesti hallituksen päätökseen ottaa vastaan 500 Syyrian pakolaista.  Joo, nämähän ovat juuri niitä, jotka ovat syyllisiä sotaan, tulevat Suomeen nauttimaan elintasosta, vievät työt ja päivähoitopaikat, vievät naisetkin!
Olisi ehkä tässäkin asiassa edes perustieto Syyriasta ja kriisistä paikallaan - muuten, miksi syistä ei juuri kerrota?
Unohtuvatko PS-laiset esimerkiksi maahan muuttaneet loistavat muusikot, tiedemiehet, urheilijat tällaisessa niputtamisessa - unohtavatko tahallaan markkinoinnin takia.

Oikein hurskaasti sanotaan (itsekin sanon kerätessäni), että on oikein auttaa ihmisiä heidän kotiseudullaan, jotta he eivät joudu pakolaisiksi.  Tämähän on yksi kehitysyhteistyön ykkösperiaate.
Hurskasta sen sijaan ei ole kieltäytyä kokonaan auttamasta esimerkisi perusteella, että on meillä Suomessakin köyhiä - ja samalla jättämällä nämäkin auttamatta.

Tehokasta pakolaistyötä olisi ennaltaehkäisy muutenkin.  Miksi annettiin esimerkiksi Ruandan kriisin kärjistyä historian verisimmäksi sisällissodaksi?  Miksi Syyrian "demokratiaan" ei voitu puuttua ajoissa:  ihme ja kumma, miten esimerkiksi USA on kaatanut vaaleilla valittuja hallituksia (esim. Chile, Grenada), mutta ei tätä itse itsensä ja isäpapan nimittämää "presidenttiä".  Missä on maailman kaupallinen painostus saati diplomaattinen painostus?

Ja taas heikennetään YK:ta.  Veto-pelillä se on täysin aseeton ja niinpä supervalta haluaa ja varmaan saa itse pommittaa.  Ja jos et ole koalitiossa mukana, olet USA:ta vastaan?
(Silti YK on tietenkin se ykkönen edelleenkin järjestöjensä kautta, nehän tekevät maailmaa oikeudenmukaisemmaksi ja turvallisemmaksi (ymmärrä laajasti) elää.  Todellakin, esimerkiksi oma Unicefini turvaa vettä, terveyttä, omaehtoista ruokaturvallisuutta, koulutusta,.. kohteen tarpeen mukaan ja mahdollistaa hyvän ja turvallisen olon omalla kotiseudulla.  Ja porukassa ollaan niin YK:n omien kuin muidenkin järjestöjen, aatteellistenkin, kirkon, yliopistojen,valtioiden kanssa.)

Pakolaisen tarkoitus ei ole jäädä Suomeen?  Useimmiten ei.  Jotkut kuitenkin jäävät, jolloin luonnollisesti on oikeus olettaa, että he mukautuvat enemmän suomalaisuuteen kuin me heihin.
Kulttuureita kunnioittaen!  Uskonto on vaikea asia, mutta vielä vaikeampi on uskontoon liittyvä perinnäistapasäännöstö, esimerkiksi sharia.  Kunnioitan varmasti islamilaisuutta, silti pidän naurettavana luopua esimerkiksi joulujuhlan seimijutuista tai suvivirrestä: ne ovat tapakulttuuria, eivät uskonnollisia riittejä.  Positiivista rasismia on kuvitella loukkaavansa.
Ei ollut tarkoitus jäädä Suomeen Sherifullakaan: sodan vielä riehuessa poika saatiin lentokentältä kiinni ja vietiin väkisin turvaan takaisin.  (Lupasi meille kymmenen kamelia sitten kotona, kun oltiin vähän tukiperhettä aikanaan.)

Pilakuva pöydälle kiivennestä naisesta huutamassa iik pienen, söpön hiiren takia.  Mikäs siinä naurattaa?  No se, että kun nainen tutustuu hiireen, näkee se söpöt silmät ja käpälät, näkee se äärettömän puhtauden ja turkinhoidon, hän ei pelkääkään enää.
Pakolainen! IIIIK!

perjantai 20. syyskuuta 2013

Koulutusvientiä

Koulutusvientiä.  Nyt. 
Kohta suomalainen koulu ei enää kiinnosta ketään, yhteiskunta yrittää kaikkensa saadakseen suomalaisen koulun  harmaaseen keskitasoon PISA-menestyksen huipulta.

Koulutusvienti voisi siis olla suomalaisen opetustaidon ja peruskoulun levittämistä maailmalle.  Kuvitella: DDR:stä (Ruotsin kautta) kopioitu järjestelmä poiki Suomessa loistavat tulokset, joita maailma syystä kadehtii.  Suomessa, koska täällä lapsia ei eriarvoistettu, koska täällä heikoinkin oppilasaines pidetään mukana.  Näin lyhyimmillä koulupäivillä, pisimmillä lomilla, vähimmillä kotitehtävillä.
Johtopäätös mielestäni on, että samalla kun vie koulua, täytyy viedä tasa-arvoa ja rauhallista demokratiaa.
Haluaako maailma, että keskimäärin menee hyvin - sitähän suomalainen koulu on.
Vai halutaanko huippuja ja luusereita?

Koulutusvienti voisi olla oikeastaan opiskelijoiden tuontia.  Siis tarkoittaa sitä, että opiskelija tulee tänne, kuluttaa vaikka vain kymmenen tuhatta euroa täällä elämiseen, asumiseen, oppikirjoihin, matkoihin...  Lukukausimaksu on mitätön rikka tässä rokassa, mutta siitähän eniten keskustellaan.
(Olisi aika halpaa ja laatutehokasta kehitysapuakin tämä, vaikka ilmaiseksi, so. stipendillä.)

Koulutusvienti ei ole kaikkien tutkintojen suorittamista vieraalla kielellä, so. englanniksi.  Suomi on pätevä kieli suomalaisille tieteen tekemiseen, käännöstyö on halpaa, jotta suomalaista tiedettä saadaan maailmalle. 
Sen sijaan se voisi tarkoittaa tiettyjen, haluttujen kurssien ja opiskelukokonaisuuksien suunnittelemista vaikka ihan täsmäkielisiksi.

Valitettavasti korkeakoulujen rahoituspohja määräytyy paljolti tutkintojen määrällä.  Herää houkutus alentaa rimaa?

Ulkomailla vieraileva luennoitsija tai vieraileva opettaja on haluttu.  Mutta mitä hän tuottaa Suomelle?  Siis korkeakouluja ja valtiotakin kiinnostaa isompi järjestely, esimerkiksi opettajakoulutuksen järjestäminen Suomessa ulkomaisille opettajille.  Pelkkä maine ei riitä, on saatava rahaa.

Suomalaisen opettajakoulutuksen hyvät puolet on kartoitettava.  Mutta sellaisenaan suomalainen opettaja ei ole muualla, paikallisissa oloissa, kulttuurissa paras?  Mitä jää jäljelle?  Mitä hyödyttää poimia rusinat pullasta, jos opettaja joutuu toimimaan kuitenkin vallitsevissa oloissa ja tärkeitäkään menestyselementtejä, vaikka tasa-arvoa, ei oteta käytännöksi.

Mikä tekee jonkin yliopiston parhaaksi?  Miksi Harward tai M.I.T.eikä Helsingin yliopisto?
Paljonkin tiedetään, esimerkiksi huiput vetävät huippuja, vain parhaat pääsevät opiskelemaan, julkaisuilla on todellista arvoa...  Mutta pitää nähdä ne vahvuudet, joita on, kenties tavanomaisuuden läpi - vaikkapa opettajankoulutus.

Pitää osata markkinoida.  Missä on maailman ilmoitustaulu, jota kaikki lukevat?
Tuskin tulee maailma kylään katsomaan, kuinka meillä tehdään, varsinkaan jos meillä ei näytä olevan mitään tarjotakaan.
-----------------
Erittäin suuri ihmettelyn aihe on suomalainen opettaja.  Miten hän voi vuodesta toiseen olla menoerä yhä suurempien säästöjen puristuksessa ja ylläpitää huippusaavutuksia?
Jos tämä ei ole tunnustusta, so. palkkaa, ansaitsevaa tuottavuutta, mikä sitten on?

lauantai 7. syyskuuta 2013

Kunnan työt, kunnon työt?

Kouvola.  Viisi vuotta suurta ja kaunista, seitsemän kunnan jättiliitoksen piti tuoda valtavasti etuja ja säästöjä.  Kouvola, kuntaliitoksen mannekiini!

Viisi vuotta kului.  Yhteinen valtuusto supisti, lakkautti, keskitti, säästi - anteeksi, kehitti - toimintoja.  Mutta olennaiseen ei saanut puuttua: henkilöstöllä oli viiden vuoden irtisanomissuoja.
Siis seitsenkertainen hallintobyrokratia?
Suoritustasolla ihmisiä ei ihan niin moninkertaisesti liikaa olekaan.  Mihinkäs ne ongelmaiset ihmiset ja kunnan palvelujen tarpeet olisivat hävinneet.  Liikaa heitäkin toki on, keskittämällä ja toimintoja yhdistämällä työntekijöitäkin voisi vähentää jonkin verran, mutta ei kovin merkittävästi.

Oletus, joka ei perustu tietoihin Kouvolasta vaan maan tavasta, on, että Kouvola-mannekiini aloittaa irtisanomiset ennen muuta suoritusportaasta.  Kukas sitä nyt voisi poliittisiin kunniavirkoihin puuttua!

Seitsenkertainen hallinto!  Namibiaa analysoidessa aikanaan 90-luvulla löysimme moniportaisuutta, oli vanha eteläafrikkalainen, vanha namibialainen, uusi namibialainen ja sissien kunniavirat päällekkäisenä hallintokakkuna.  Ei ollut seitsemää kerrosta, oli silti tehotonta ja kallista.

Tänä aikana monelle, varsinkin sosiaalipuolen suorittavalle toiminnalle on suorastaan lisääntyvä tarve.
Eikä ihmisten terveyskään liitoksilla parane.  Koulua on saatava käydä kuin ennenkin, päivähoito pitää myös edelleen saada lähelle ihmistä.  Juuri näistä on kuitenkin eniten väännetty kättä ja jo säästetty - arvaan että edelleen eniten säästetään.

Keskittämistä on helpoin tehdä harvemmin tarvittavissa palveluissa.  Esimerkiksi erilaisia lupia ja tarkastuksia tuskin tarvitsee ihan joka kirkonkylältä joka päivä saada. 
Liitossopimus kuitenkin takasi erilaisten toimipisteiden pitämisen omalla kylällä, oli tarvetta tai ei.
(Lappeenrannassa on hyvin paljon seudullista yhteistyötä, oli varmaan Kouvolassakin jo Kuntaseitsikon aikana, monia toimintoja hoidetaan keskitetysti.)

Kunnan ahkerat naiset.  Taas te olette loisia, kun ihmiset eivät näe kunnan työntekijöitä kuin könttänä.   Ei se pomo osaa kaavoja piirtää, koneella kirjoittaa, kohdata sairaita tai ongelmaisia, hoitaa lasta, opettaa.  Eikä organisaatio, olkoon se miten toimiva tahansa paperilla, toimi ilman sitoutuneita tekijöitä, pelkkä poliittinen vatvonta ei pyöritä kuin paperilla.

Lomautus ratkaisuna?  Kunta ei ole mikään tavallinen työnantaja.  On täysin käsittämätöntä, että työntekijä pannaan lomautuksessa maksamaan omasta pussistaan, kun samaan aikaan muu kuntalainen saa olla vapaamatkustaja. 

Mannekiini ei taida olla oikein hyvä.  Kuntarakenneuudistus sattuu aika ikävään kohtaan, Kouvolan malli ei oikein houkuttele.



maanantai 2. syyskuuta 2013

Vanhempain typologia

Muistat ihmisten luokittelun erilaiosiksi tyypeiksi ulkonäön perusteella.  Sanovat sanat mm. pyknikko, atleetikko, leptosomi jotakin useimmille.  Höpöhöpö on jäänyt vaikuttamaan.

Vähintään yhtä totta on seuraava vanhempain luokittelu opettajan kannalta.  Siis: jää vaikuttamaan...
Anteeksi, jos loukkaan, mutta olen tuossa iloisessa eläintarhassa itsekin.  Myös vanhempana.

Juttu poiki radio Puheen iltapäiväjutusta, joka kertoi helikopterivanhemmista.

Curling
Eihän lapselle saa sanoa ei!  Tulee paha mieli.  Ei lapsen tarvitse tavoitella ja ponnistella tai odottaa saavuttaakseen tai saadakseen jotakin.  Kaikki esteet ja ponnistusta vaativat asiat on lakaistava lapsen edestä. Ei lapsella saa olla noin paljon kotitöitä, eilenkin oli kaksi laskua.  Meidän Pekkako ei muka jaksa odottaa vuoroaan tai malta istua hiljaa?

Helikopteri
Kuljetuskopteri pörrää lasta paikasta ja harrastuksesta toiseen.  Kopteri muuttuu valvontakopteriksi: kaikkialla piilee vaara, metsässä voi käpy pudota päähän ja pelissä voi kompastua.  Eikös tuo Jussi juuri tönäissyt meidän poikaa.  Miksi juuri meidän pojalle sattuu kaikenlaista?  Miksi ope vainoaa meidän poikaa, kyllä Liisakin lällätti.  Onkohan opekaan pätevä, taidan sanoa suorat sanat?  Onkohan jumppatunnilla turvallista?  Taidan mennä välitunnille katsomaan, kiusataanko meidän poikaa.
Kaikki on olemassa, jotta meidän lapsella olisi vaikeaa...

Ensin hutkin, sittenkään en tutki
Meidän Iirolta on takki varastettu, se tuli ilman kotiin.  Ai oli unohtanut ruokalan naulaan?
On se kumma, kun ei koulun tapahtumista tiedoteta!  Joo, on täällä repussa tiedotteita, kas kun en ole huomannut.  Miten niin Wilmassa, en minä Wilmaa ota käyttöön, on tietokoneella tärkeämpääkin tekemistä.
Jussi sanoo, että sitä kiusataan.  Ai että se on itse kiusaaja?
(Hyökkäyksiä kuin naarasleijonalla,  puhelimen kautta.  Eikä anteeksi osaa pyytää.)
Pahin hutkija soittaa heti ensikiihkossaan suoraan rehtorille, joka ei tiedä asiasta sitäkään vähää kuin opettaja.  Ja Rehtori opettajalle ihmettelemään, mistä on kysymys ja ope usein ihan yhtä ymmyrkäisenä.

Kaikkitietävä
Kyllä open pitäisi muuttaa istumajärjestystä!  Onko tässä koulussa käytössä oppimispelejä?  Ei liikuntatunnilla saisi olla tytöt ja pojat yhdessä.  Kuulin toisella korvalla yhteisökasvatuksesta, voisitteko te...? Ei ennenkään koulussa...  Ettekö te voisi siellä luokassa...? Miksi?  Miksei?  Soitanpa opettajalle.

Kirjanoppinut
Minä olen opiskellut yliopistossakin, kyllä minä tiedän!  Seuraan kodinlehtiä ja varsinkin naistenlehtiä ja tiedän, miten lasta pitää kasvattaa!  Mitä tuokin ope luulee tietävänsä?
Käytän hienoja sanoja ja osaan kirjoittaa aggressiivinen kahdella geellä!  Ei näin sivistyneessä perheessä ole ongelmia, ope ei vaan ymmärrä.

Ai nii, joo
No perkele, vastaa jo!  Yritetään uudestaan,,,   Joo, mie täällä, ko unohtu sannoo et meijä pojalla on hammaslääkäri huomena yheksältä, se ei ehi aamuks kouluu.  Ai mitä sie sanot?  Kello on puoli kolme yöllä?  Joo, mie oo vähä viihteellä.

Hyväuskoinen sinisilmä
Meidän tyttö sanoi, että maha on kipee ja se jää kotiin. Ai tänään olisi ollut historian koe?
Mutta se sanoo aina, että ei ole läksyä!  Ei meidän poika ollut mukana kiviä heittelemässä, se itse sanoi niin (, vaikka oli porukan vetäjä).

Ope hoitakoon työnsä
On se kumma, ettei opettaja saa yksin tätä asiaa hoidettua, miksi meidän pitää lähteä palaveriin.  Siitä pojasta ei hullua tehdä, kyllä ope saa pärjätä ilman oppilashuoltopalavereja ja tutkimuksia, se on sen työ.

No mie oon vaan tämmöne, siehä tiiät paremmin...

Puuhakas
No mutta mehän panemme luokkatoimikunnan pystyyn.  Ope varmasti  tulee ovia avaamaan ja voi olla sihteeri.  Ja minä tunnen sen hyvän luennoitsijan, se voisi tulla vetämään vanhempainkoulua.  Voitaisiin pitää saman tien myyjäiset.  Ja eiköhän ruveta vierailemaan vanhempien työpaikoilla, ja teidän kesämökillehän sopisi vaikka koko luokka, milloin lähdetään?
Mennään Puuhamaahan koko porukalla!  Hei, ruvetaan seuraamaan tunteja!

Mitä se muille kuuluu
Ai ei syö: kyllä minä sille kotona ruokaa laitan iltapäiväksi,  Ai poikkeus ja huono esimerkki muille?  Käske ne muut syömään kunnolla! No onko sinusta kouluruoka muka hyvää, kyllä minä olen sanonut pojalle, että se on pahaa.  Väsynyt?  Kyllä minä huolehdin,että poika menee omaan huoneeseens ajoissa (kartsomaan televisiota, pelaamaan) Ulkona?  Mistä minä tiedän, on sillä hyvät sukset ja pelivehkeet.  Mikä koulu on vaatimaan pyöräilykypärää?  Ei ehdi aamulla ja tavarat ovat hukassa?  No kun se on isällä tän viikon, eikö se sanonut?

En ehdi
Eikö me voitais vaihtaa aikaa, kun juuri on töissä niin kiire.  Illalla minä olen varattu, kaikkina iltoina paitsi sunnuntaina.  Voiko rahalla osallistua luokkaretken rahoitukseen, kun pojalla on ne pelit eikä se ehdi talkoisiin.

Alistettu
Ei siitä kuitenkaan mitään tule.  Kaikki tuijottaisivat minua vanhempainillassa, en lähde.  En minäkään saanut tukiopetuksia tai avustajaa ja hyvin on pärjätty.

Koulu on vain koulu
Meidän poika on saanut paikan poikien maajoukkueessa.  Leirit ovat aina arkisin kaksi kertaa kuussa, sen on saatava lomaa.  Ai koulun sääntö sanoo, että kerran vuodessa voi anoa lomien ulkopuolista vapaata - no sitten se on "sairas" muina kertoina, mutta leirille se menee, olkoon matikka kuinka vaikeaa tahansa.

Menemme ulkomaille kahdeksi viikoksi ja anomme lomaa.  No olihan se mummon kanssa juuri etelässä, mutta kai meillä on oikeus olla omien lasten kanssa?  Voihan se ottaa matikankirjan mukaan.

Iskä on rekkakuski, se ottaa pojan mukaan ensi viikoksi.  Torstaina on ravit seinäjoella, ei me ehitä kouluu.

Meidän lapsi,  naapurin kakara
Naapurin kakarat heittelee lumipalloilla meidän pihalle!  Meidän poika ei voi mennä edes ulos, eikä se uskalla tulla kouluun.  (Totuus:  oli itse koulumatkalla jatkuvasti kiusannut monella tapaa, mm. lumipalloilla, heitti pihallakin ensin jäisillä palloilla.  Mutta pelkäsi kiinnijäämistä, eikä uskaltanut sanoa totuutta.)
Kyllä se Liisakin lällätti, miksei se ole tässä puhuttelussa! (Oli aiemmin)
Useimmat kiusaamiset hoituisivat muuten aidan yli juttelemalla, toim. huom.

Verta näkyviin
Kyllä asioista on puhuttava niiden omilla nimillä.  Kuka se häiritsee, sano suoraan?  Onko sillä ADHD?  Mistä perheestä ne täit löytyivät, sinne ei meidän poika enää mene!  Sanoisit luokassa kunnolla: ei sitä ennenkään lapsi tukkapöllystä särkynyt!  Kyllä minä käyn siellä kotona, kun vaan annat nimen!  Kyllä ennekin lapsi oppi olemaan hiljaa, kun pantiin nurkkaan.

----------------------------
Ja niin edelleen.  "Keissejä" olisi vaikka kuinka, joitakin ei voi ihan vaitiolosääntöjenkään takia kuvata.
Mutta oikeastaanhan kommenteissa voisivat ne parhaat tulla.

Tavallisesti kodin ja koulun välillä on hyvä luottamus, kunnioitus ja yhteistyö.  Työnjakokin on useimmille selvä,  ja yhteinen päämäärä on onnellinen, oppimisesta innostunut, elämänmyönteinen lapsi.  Vahvasti liioitellen sanon, että sitä paremmin menee, mitä vähemmän yhteydenottoja on, vallitsee usko toisiimme.