Uutisia!

Molemmat lapseni ovat valmiita ammattilaisia! Kumpikin alalla, jotka, jos eivät ole maailman tärkeimpiä, ovat hyvin lähellä sitä. Ajoittain niin tiedonvälitys kuin ympäristöstä huolehtiminenkin nousevat arvoon arvaamattomaan.
Kaikki ei ole tärkeää, mutta useat työt ovat tietyssä tilanteessa aivan ykkösluokkaa, hengenpelastaminen esimerkiksi. Aika tärkeää on myös saada esimerkiksi oikea elämänasenne tai valmiudet oppia lisää ja ottaa selvää; omaa työtänikään en ole koskaan halveksunut.

Niin mikä sitten on tärkeää? Kumpikin on oivaltanut sen, mikä ei missään nimessä sitä ole: turhan markkinointi tai tiedon väärinkäyttö siihen, mitä ainakaan ei kerrota, jotta tietynlaisia ratkaisuja tehtäisiin.

Paskainssi työnimenä ei ole halveksuntaa. Työ on tärkeää, paskaa vastaan. Kun pääsisi tekemään. Mikähän se titteli oikeasti on? Rupeaako uusi inssi käyttämään tehtävän mukaista nimikettä, terveystarkastaja tms.? Ja missä se leipä ja koti ovat?
Mitä työtä hän haluaa, minkä on valmis vastaanottamaan, mihin ajautuu? Kenen kanssa?

Tästä se lähtee. Onneksi olkoon!

Tukea

Markkinat. Se voima, joka meitä ajaa. Kasvottomat - tuskin. Kun oikeasti perattaisiin, kuka vetelee naruista ja maailmaa pyörittää, varmasti voitaisiin perata esille oikeita nimiäkin. Voiko niin tehdä, hyi, sosialismia, politikointia, eihän näiden nimien toiminta vaikutakaan kuin miljardien ihmisten jokapäiväiseen elämään, toimeentuloon, onneen.

"Kreikka" on vaikeuksissa. Markkinat antoivat lainaa, toki hyvällä voitolla. Ongelmien tullessa lainattiin riskilläkin eli suuremmalla korolla ja suuremmalla voitolla. Kuka oikeasti uskoo valtion konkurssiin, missä oli riski?
Lainapapereilla spekuloitiin, niitä kaupiteltiin voitolla ja pelattiin isoja pankkeja taas vaikeuksiin ja nehän pankit pitää pelastaa, meidän tulee ne pelastaa.

Kapinoiva kreikkalainen se vasta hirveä on, aiai. Me hyvät häntä pelastamme, ja hän menee lakkoon! Valtion ja kuntien työntekijät, siis ne pienipalkkaiset, menettävät taas eniten, suoraan palkoistaan, etuisuuksistaan (joissa kyllä perkaamista onkin) ja maksavat myös kohonneen arvonlisäveron ja ovat kansalaisina muun kansan mukana maksumiehinä. Ja eläkeläiset ovat taas loisia. Vastuuton Kreikan kansahan se pelasi... Niin, koko kansakunta on syyllinen, tämä markkinointi meni läpi hyvin: jopa turistimatkoja perutaan, kun ne kreikkalaiset ovat niin itsekkäitä!
Nyt on koko tavallinen Suomen kansa/EU-kansalainen yhteisvastuussa pelastamassa.

Vai pelastammekohan me sittenkin jotakin sijoittajaa, joka voitti jo
pelivaiheessakin? Ei raha mene toimintaan, Kreikkaan edes, se menee lyhennyksiin ja korkoihin,siis suoraan pelureille takaisin. Kansalaisvelvollisuudella. Muun puhuminen, ajatteleminenkin on väärin, se on populismia.

Tappio on kansakunnan ja EU:n sosialisoitu tappio. On suorastaan totalitaarisuutta, pääoman yksinvaltaa, kun peleissä syntynyt voitto tai pääoman tulevakin toiminta on täysin irti vastuusta.
Pääomaa, markkinoita, ei saa vastuuttaa, mantra menee simerkiksi näin:
- Tarvitsemme toimivan pankkijärjestelmän. Pankki ei saa kaatua - miksi, kun terve jäljelle jäänyt voisi toimiakin sekä taloudellisesti että moraalisesti. Vastaan itse: niin moni iso asia on sidoksissa isoon pankkiin, että kaatuminen vetää mukanaan
liikaa. Kansanedustajana olisin äänestänyt lainalle kyllä tästä syystä, mutta vaatinut selkeää tietoa ja sitoumuksia rahan käytöstä ja vaatinut pankkeja neuvottelemaan niiden osuudesta.
(Demaritkin laskivat tarkasti: heidän einsä ei kaada lainaa, mutta on oikein hyvä ja näkyvä protesti.)

Edellinen pankkirumba lopetti pankkeja, nosti toisia ja toi kohtuuttomat palvelumaksut. Aikaisemmin pankki pelasi anto- ja ottolainaksen korkomarginaaleilla, nyt yhä enemmän maksuilla ja taksoilla, eikä konttori ole kuin rasite. Pankki on ihan muuta kuin 90-luvun alussa, se on sijoituslaitos, rahalaitos, yhä vähemmän päivittäisasioinnin toimija.
Mielikuva on kuitenkin vanha, ylläpidetään tietoisesti: sympaattinen lähipankki tietysti pitää pelastaa, meidän pankki!

Miten 1,6 miljardin, osa kerrallaan mahdollisesti annettava laina raunioittaa meidän kotimme? Porvarikysymys.
Miksi me olemme vastuussa keinottelijoiden toiminnan yhä uudelleen tapahtuvasta rahoituksesta? on se oikea kysymys.

Valtiolla ja kunnalla ei taaskaan ole palvelujen järjestämiseen rahaa. Taas on keksittävä, mitä toimintoja ajetaan alas. Mitä siis jää yhteiskunnan tehtäväksi? Yksi syy, jota useat eivät näe, on markkinoiden yhä uudelleen tapahtuva paikkaaminen.
Enää ei riitä faciliteettien hoitaminen ja toiminnan mahdollistaminen, ei edes vastuuttoman sijoitustoiminnan seurausten, esimerkiksi työttömyyden ja syrjäytymisen hoito. Nyt pitää suorastaan ja suoraan rahoittaa.
Kyllä ovat keksineet: verot vielä valtion maksettaviksi!

Unihiekkaa

Teki poika vissiin enkat. Vaarin hoitaminen väsyttää: meni Leo natinatta nukkumaan noin kahdeksalta ja nukkui (yhdellä kitinällä kuuden aikaan) kahdeksaan. Sillä lailla.
Ja, ennen kuin arvaammekaan, äijä on siinä iässä, että nukkumaanmeno on vastenmielistä riippumatta väsymyksestä tai kellosta. Ja herääminen, hui kauhistus!

Uni sinänsä on pohtimisen arvoinen juttu. Se kun ei tule pyytämällä ja toisaalta tulee, kun sinulle ei välttämättä sovi. Kuulun niihin, joille nykyinen yhteiskuntarytmi sopii mainiosti, nukun syvää unta sen, minkä nukun, herään virkeänä ja, mikä parasta,olen siinä asemassa, että voin torkkua päiväunetkin.
Unella en ole pelannut, so. nukkunut viikonloppuna tai lomilla pitempään tai keinotekoisesti ruvennut iltoja venyttämään. Kymmeneltä nukuttaa ja (viimeistään) kuudelta herään virkeänä. Aamut ovat minun, tyynet järvet, linnunlaulu!

Melatoniini, unihormoni erittyy vain pimeässä. Murkku ei siis nukahda keväällä ja alkukesällä aikaisin kun muutenkin hänen unihormonierityksensä on paljon niukempaa kuin lapsen tai toisaalta aikuisen, tämä on tieteellä näytetty.
Nukahtaminen on siis jo fysiologisesti vaikeampaa. Mutta tämä ei poista sitä tosiasiaa, että unen tarve on yhtä iso (tai jopa suurempi). Mahdoton yhtälö -mahdottomampi yhä, kun nuoren tärkein maailma rakentuu/rakennetaan iltayön tapahtumista. Ja murkkuna "opitaan" aikuisen unitavat.
Moni asia ei niin paljon harmita kuin se, että en oikeasti vaatinut ja valvonut lasteni nukahtamisaikoja (itse asiassa hävisin aina pyytämättömän äänestyksen aiheesta äänin 3 - 1).

Koko totuus nukahtamisesta ei ole fysiologiaa. Suuri osa on opittua tapaa.
Vuorotyökin on mahdollista, joskin raskasta ja vaatii oikean rytmityksen ja lepo- ja työajan järjestyksen. Myös jetlag on voitettavissa. Näin siis useimmilla. Moni pystyy rytmin vaihtoon yksinkertaisesti heräämällä aikaisemmin ja jättämällä päiväunen pois. Mutta kun unta ei saa, tila on tappavan vaarallinen. Jo yksikin valvottu yö vastaa muutamaa kaljaa, vaikuttaa työtehoon, turvallisuuteen. Pikkujuttu, mutta entä oikea unettomuus?
Mm. masennus on yhteydessä unettomuuteen. Unettomuus on tunnustettava sairaudeksi.

Tuntuu varmaan mukavalta kuulla aina ne samat neuvot iltarutiineista, valojen asteettaisesta himmentämisestä, pimennysvehoista, vain kevyestä syömisestä,stressin ja fyysisen rasituksen välttämisestä myöhään. Jopa autosuggestio, jäsen kerrallaan rentoututuminen auttaa joitakuita.
Jotain uuttakin olen kuullut: unihygienian on oltava kunnossa, so. huoneen tulee olla tuuletettu, rauhallinen, pimeä,oikea lämpötilaltaan, peitteen ja vuodevaatteiden sopivat ja puhtaat. Patjan ja tyynyn on oltava sopivat. Niin periaatteessa - käytäntö vaatiikin jo olosuhteita eli tilaa ja rahaa mm. ilmastointiin ja pimeyteen. Mielenrauha on kai kuitenkin se paras tyyny?

Maailma on rakennettu aamuihmisille tai ainakin työajat ovat sellaiset, että keskimäärin ne soveltuvat useimmille. Mutta ajat muuttuvat. Bisnesmaailma elää esimerkiksi Keski-Euroopan, Yhdysvaltojen ja Kaukoidänkin aikaa koko ajan, maailma ei nukahda ikinä. Uudet liikkeiden aukioloajat illalla, yöllä, viikonloppuna tekevät säännöllisen työn ja levon rytmin yhä hankalammaksi ylläpitää. Ja kun kauppa on auki, pitää elintarviketeollisuuden puskea tuotetta yötä päivää, aivan varmasti kohta muunkin teollisuuden, jahka elintarviketyöläisten varsinkin tästä syystä asiallinen lakko saadaan murrettua. Lasten unirytmi sotketaan samalla, päivähoito onkin usein vuorohoitoa. Aivan tietoisesti, siis tahallaan, aiheutetaan valtavia ongelmia.

Uniklinikat ja unikoulut ovat arkipäivää. Normaali uni ei?

Kilpailua

Esitetään, so. työryhmä esittää, junaliikenteen kilpailuttamista. Hinnat voisivat laskea viidenneksen!
Voisivat... Ikään kuin kilpailu automaattisesti alentaisi hintoja. Liikenne on ala, jota ihminen ei juuri aktiivisti valitse: töihin ja kouluun on kuitenkin päästävä, miksi siis laskea hintoja?

Britit vapauttivat rautatiet kilpailulle jo Maggie-Rautarouvan aikana. Paitsi liikenne, myös rataverkko on kilpailutettu. Seuraus? Edestakaisin ajelevia, pääradan tukkivia eri yhtiöiden tyhjiä junia menossa hakemaan matkustajia, kun yhteinen logistinen ajatus puuttuu. Rataverkon huoltoa ja korjaamista siellä täällä, kunkin yhtiön vastuualueella ilman yhteistä suunnitelmaa niin, että mikään pitkä osuus ei koskaan ole kokonaan (nopeassa) ajokunnossa ja korjaajat joutuvat tekemään liikenteen seassa työnsä. Junat säännöllisesti myöhässä, esimerkiksi paikkalippujen väliasemilla ostaminen on aika turhaa, kun edellisellä, myöhässä olevalla junalla pääsee lähtemään tunteja aikaisemmin. Vapaa kilpailu, taputan karvaisia käsiäni!

Jos esimerkiksi Helsinki (Pääkaupunkiseutu) itse rakentaisi alueelleen rataverkkonsa, hankkisi kalustonsa, niin mikäpä siinä. (Kuva on tulevasta Helsingin lähiliikennekalustosta? Oikeasti Fiskarsin ruukin veturi.) Muuten rautatie, niin liikenne kuin verkko, olkoon yhteiskunnan peruspalvelua. En kadehdi lähiliikennettä edes, vaikka esimerkiksi Luumäki, Lemi, Savitaipale ovat rautatiemotissa Taavetin aseman toiminnan lakattua. Onhan hullua lähteä Lappeenrantaan mennäkseen Helsinkiin.

Katsastusasemat vapautettiin kilpailulle. Hinnat siis kolminkertaistuivat parissa vuodessa. Asiaan vaikuttanee se, että katsastus on yksityisyydestä huolimatta lakisääteinen pakko, eivätkä yritykset todellakaan ole pieniä perhefirmoja vaan suuria, valtakunnallisia toimijoita ja ainakin minulla on ajatus kartellista tosi lähellä.

Kilpailutus on kaiken kaikkiaan tullut useimmiten vain hinnalla kilpailuksi.
Esimerkiksi huima määrä kuntien tarjoamasta palvelusta on ostettu yksityiseltä
Euro konsulttina, silmät tietoisesti laaturomahdukselta sulkien, jopa valvonta laiminlyöden.

Mutta yhteiskunnan tehtävähän on säästää, ei tuottaa palveluja.

Helle hellii

Siirsin kuvasarjan "Kevät 2010" CD-levylle. Ajattelin, että jokin raja on oltava, jossakin kohdassa kevät onkin jo kesä. Nyt se raja oli rentukassa, peltokortteissa, vaahterankukissa. Sitä paitsi eilen join aamukahvi kakkoset ulkona.
Tuli tilaa koneelle 80 kuvan verran.

Tänä vuonna se kesä tuli aika pamauksella. Sääkommentaattori sanoikin, että kevät jäi väliin. Jäi: lumi hävisi ennätysvauhtia, lammikot menivät parissa päivässä, mutta yöpakkaset estivät lintujen tulon ja kasvimaailman heräämisen kunnolla.
Poks! Kaikki kerralla parissa päivässä.
Aamu on kiva: sängystä shortseihin, eikä vilu vaivaa.

Aamumetsäilyn tein Hanhijärvellä, en karhupuolella vaan Vaalimaan tien puolella.
Kävi vanhanaikaisesti: kävelin ratavallia (rata on rullalla) ja jouduin paikkaan, jossa ennen oli silta. Nyt siinä on jyrkänne ja joki, ja se neljän metrin leveys on ihan riittävä. Toisella puolella on märkä kyntöpelto, toisella kosteikko, eli omia jälkiä takaisin vain. (Oli siellä oikopolkukin maantielle, kun älysi sitten lopulta katsoa muutakin kuin ns.luontoa.) Miksi silta piti purkaa? Ratapenkka olisi mainio kelkkaura tai maastopyöräura, ilman lisävauriota luonnolle.

Huomenna menen taas päiväksi töihin, tokalle luokalle. Yllättäen matikassa on vain kertausta ja lisätehtäviä, Yllissä aiheena kevät ja liikuntatunnilla neljä maalia ja pesäpallon alkeispelejä. Selviänköhän?
Kävin sopimassa open kanssa tunneista: oli pikkuisen lapsilla kepeämmin päällä kuin viimeksi.
Ja huomennakin on 26?

Shortsit

26 astetta ylitetty.
Pani penkomaan esille multasäkit, siilaamaan ison saavillisen kompostimultaa.
Täytin kukkalaatikoita ja lisäsin multaa kukkapenkkiin. Ja olo on kuin lordilla ainakin, maataomistavaa joutilasta yläluokkaa tässä ollaan.

Ihan aikaisin kävin taas vähän hakkuuaukeilla käkeä kuuntelemassa. Oli hyvä olla, lämmintä oli jo noin 15 ja ne inisevät ja purevat eivät vielä ole kiusana.
Kyllä ne tulevat, luotan luontoon. Yhden kohtalaisen hyvän tulikukkaruusukkeen kuvasinkin, mutta ne parhaat ovat ehkä siellä niiden puuttuvien korvasienten luona.

Kotiin tulin jo ennen puoli kahdeksaa ja olin aika yllättynyt, emäntähän se siinä ja tippa kahvia valmiina.

Pesin seiniä, pesin mopotalliteltan seinät ja katon. Sadevesi roiskuu seinälle, ja talon nurkat ovat vihreän ja ruman levän peitossa. No nyt ne ovat harmaan ja kellertävän levän peitossa, ei se juuri mihinkään fairyllä lähtenyt.
Sen sijaan vaahteran likaama teltta on taas oman hopeanvärinsä värinen.

Eilen ja tänään on jo syöty ulkona, eilen jopa tein puugrillissä koko sapuskan - kesän merkki sekin. Keksin uuden ruokalajin, suosittelen: leikkasin lohifileen nahattomaksi ja ruodottomaksi, maustoin molemmin puolin suolalla, pippurilla tuoreella basilikalla, sitruunamelissalla ja kuivatulla fenkolinlehtisilpulla.
Rullasin, kiinnitin rullan hammastikuilla, paistoin folion sisällä puoli tuntia.
Yököttävän terveellistä, rasvaa koko ateriassa ei muutenkaan tullut muuhun kuin salaatille öljynä. (Joo, grilli pitää tuntea, kuinka iso tuli, minkä kokoiset puut jne.)

Tänään olen ollut aivan liian tarmokas, tehnyt monen päivän puuhat: ihan oikeasti on kiva jyvittää tekemisiä niin, että a)hommat tulevat tehdyksi ja b)joka päivälle on jotain tekemistä. Oikeasti moni on ollut huolissaan, miten saan aikani kulumaan...
No, se viimeinen vaihtoehto torilla, Iso-Kristiinan penkillä, työmaita katsellen ei ole vielä!
Oikeastaan ansaitsisin palkkaa.

Hiirenkorvia

Tänään saavutamme 20 astetta. Yölläkään ei ollut pakkasta. Ja heti aamusta on kirkasta ja kaunista. Enää yksi asia, ja kesä on: vielä pitäisi päästä shortseissa aamukahville pihalle. Heikki-kissa jo kyselikin aamukaveriksi ulos.

Eilen näin satoja hanhia: viisi auraa lensi ylitseni, yksi oli todella mahtava. Eivät olleet hiljaa he, eivät supisseet vaan juttelivat eli joku tuosta jo lajin tietääkin. Kaksi joutsenta parina ja yksi yksinäinen laskeutui lammelle ja yksi kurki suolle, missä lie kaveri. Ja käki kukkui. Ja tietysti kamera oli kotona.

Ja tänään sitten kamera on vaimolla työkaluna töissä. Olisin kuvannut sinivuokkomattoa ja vastavalokuvia hiirenkorvista. Kuva ei kyllä anna lintujen ääniä ja tuoreen lehdon tuoksua, maapohjan tuntua jalan alla, mutta muistoja kyllä.

Pappilanniemestä näki, että laivaväylällä kellui yli 20 tukkia ja väylän vieressä satoja. Rannalla on myös paljon puuta. Vahinko? UPM:n nippuporukka kolisteli töissä koko ajan, miten karkulaiset olisi voinut olla huomaamatta?
Hämmästyttävää, mutta virtaus vei tukkeja Mikonsaarenselälle päin. (PiSa-jutuissa lasketaan aina, että virtaus olisi kohti Rastinvirtaa eli toisin päin.)
Mikä on karkulaisten taloudellinen merkitys? Mikä on firman vastuu jonkun ajaessa tukkiin? Saako karkulaiset ottaa polttopuuksi?

Ohdake on kaunis kasvi kuvattavaksi. Se on väriltään vähintään koristekaalin veroinen, lehtiruusuke on täydellisen säännöllinen, koko kasvi uhkuu elinvoimaa.
Toinen upea ruusuke on ukontulikukalla. Ja näitäkään en ole vielä kuvatuksi saanut.

Korvasieniä olen etsinyt ja sieltä täältä joitakin löytänytkin. Mutta kuka ottaa yhden sienen? Jääköhän tältä vuodelta saamatta koko herkku? Yhdessä paikassa oli toistakymmentä pientä alkua, mutta joku ei antanut niiden kasvaa, keräsi pois. Minun sieneni! (Taisin sen kerääjän koiransa kanssanähdäkin, tarkkaan se minua kyttäsi.)

Rupean taistelemaan tv:n kanssa. Digidigi, sirpaletta ja häviävää kuvaa piisaa.

Jatkan tässä helatorstaiaamuna. Vettä tihuuttaa, ja tämä tuhnukeli on varmasti supermuuttokeli monelle linnulle. Iltapäiväksi on luvattu yli 20 astetta! Sain vihdoin aikaiseksi kuvata sen ohdakeruusun! (kuva)
Enkä siinä hakkuuaukolla rämpiessä, vesikuoppia ja risuja väistellessä vieläkään löytänyt sitä yhtäkään sientä.

Noro

Miten? Minäkö?
Myönnettävä on: sairastuin. Olisiko noro-ystävämme.
Menimme ensimmäisille Leon syntymäpäiville. Herra oli pitänyt edellisenä viikonloppuna ensimmäisen oksennustautinsa, siirtänyt sen isäänsä ja äitiinsä.
Ja sitten sen saimme mekin - ja kuinka moni muu? Olihan sentään paikalla 10 aikuista ja 5 lasta.
Tai sitten saimme sen jostain ihan muualta, sekä minulla että vaimolla on ollut ystäviä mahataudissa hiljattain. Totta kai Leon kotona oli siivottu ja pintoja pyyhitty.

Veikeä virus! Itää 10 - 24 tunnissa, ei ole moinaankaan pakastamisesta, kestää lämpöä (90 astetta ja 2 minuuttia tuhoaa), säilyy tartuttavana jopa 2 viikkoa erilaisilla pinnoilla, on oireitten hävittyä vielä pari viikkoa esimerkiksi ulosteissa. Vaikket halua leikkiä sen kanssa, se haluaa. Miten vältät?

No se sankari oli terve. Ja oli nukkunut heräämättä koko yön, niin kuin iso poika ainakin. Otti muutaman askelen. Unohti vierastaa - edellisestä reissusta oli sopivan vähän aikaa.
Mutta kun tuli lapsivieraita, mitäs näistä. Omaa touhua toisten vieressä.
Sinänsä lapsi on kiinnostava, mutta ei leikki ole vielä yhdessä tekemistä.
Aikuiset kyllä kelpaavat tutkimus-, leikki- ja lukukaveriksi.
Leo osaa pyytää sylipojaksi, enkä todellakaan voi ymmärtää sellaista miestä, joka ei heltyisi, kun pieni poika painautuu vasten. Olen heitä kyllä nähnyt.
Pitää syliin päästä, ja sylistä pois, kun muut hommat tulevat mieleen.
Vaarin kello on tärkeä, ja kellossa on nuppi - mutta tulee sylipoika ilmankin!

Jäi kotona väliin metallikeräys. Kuvittelin, että käymme päiväseltään Helsingissä. Menimmekin jo päivää aiemmin ja lähdimme vasta seuraavana päivänä. Oli taas katko informaatiossa. Onneksi olin niin kipeä, että romun raijauksesta ei mitään olisi tullutkaan, jäi sanomatta isoilla kirjaimilla siis.
Helsingistä lähtö oli kyllä komea. Vaimo oli kipeä ja ajattelimme lähteä mahdollisimman aikaisin,jotta ehdimme kotiin, ennen kuin minäkin sairastun. Kamat autoon, menoksi siis. Ehdimme ajaa 15 (viisitoista) metriä ennen kuin yrjö saapui ja palasimme, onneksi murulla oli kulho sylissä. Uusi yritys ja teimme ennätyksen: ilman ylinopeuksia tyhjällä tiellä 2 h 20 min kotiin. Ja tunti kotiin tulon jälkeen oksensin jo minäkin, strategia onnistui siis.

Nyt olen jo syönyt lihapullia ja juonut kahviakin. Pieni päänsäryn juhmotus vielä häiritsi tunti sitten, mutta huomenna ajattelin mennä kyllä seminaariin. On työseminaari, tekeillä on Lasten ja nuorten hyvinvointiselonteko IV.

Aika

Aika. Kummallinen yksikkö: on aika hassua sanoa, että olen esimerkiksi 61 kertaa vanhempi kuin tyttärenpoika tämän viikon perjantaina. Ensi vuonna olen vain reilut 30 kertaa vanhempi, seuraavana reilut 20 kertaa jne. Mistä tietysti sopii päätellä, että herra täyttää vuoden perjantaina, otti sen kunniaksi ensimmäiset vapaat askelensa.
Tänään on tyttäreni syntymäpäivä, ja tällä laskutavalla hän eräänä päivänä ottaa minut kiinni... Enää en ole edes kahta kertaa vanhempi.

Juhlan kunniaksi heittelin kanankakkaa nurmikolle ja aitapensaille, sillä tänään on se päivä, jolloin viimeinenkin ripaus lunta häviää pihasta.
Tuoksu juhlistaa päivää, ja uskonpa esimerkiksi naapurien osaavan arvostaa sitä, näytti esimerkiksi perhepäivähoitaja kattavan evästä ulkopöydälle.

Puhuttiin ukkoporukassa ajasta. (Seuraavat luvut ovat muistinvaraisia, voivat olla muutakin, mutta ovat ainakin sinne päin.) Yksi oli käynyt terveystarkastuksessa, ja hänelle oli ennustettu erilaisten sydänriskien ja sukurasitusten takia 13 vuotta elämää, verenpaineen ym. metabolisten juttujen/jututtomuuksien takia 15 vuotta, virtsarakon syövän uusiutumisriskin takia kymmenen ja yhteisvaikutukseltaan takia kahdeksan
vuotta. Ei ajatellut ruveta potemaan, ajatteli elää ja tehdä miespuolisen suvun ennätyksen. (On jo voittanut isänsä 22 vuodella.)
Itse kerran syöttelin erääseen laskuriin omat lukunija sain eliniäksi reilut 81 vuotta.
Tiedän: kaikkia relevantteja asioita ei voi kysyä, kaikki olemme erilaisia, enkä usko tulokseen, mutta leikki leikkinä ja kai siellä pieni totuus on?
Mitä pituudesta, olennaista on loppuelämän laatu - saako esimerkiksi kieltäytymisistä tai ns. kunnollisesta elämästä oikeasti palkkaa laatuna?

Joo. Ei ikä tai kuolema oikeasti ole puheenaiheena, olipa hän vain sattumalta käynyt tarkastuksessa.

Joka vuosi olen elänyt jos ei parasta niin kuitenkin hyvää ikää. Fyysinen suorituskyky tuntuu ihan hyvältä, kaikki pelaa. Kestääkö väite lähemmän tarkastelun?
Miksi on lasit, miksi telinejumppa huimaa. Miksi nivelet narisevat ja kihti kalvaa?Miksi kännykkä ja lasit ovat aina hukassa? Miksi mieluummin mopo kuin pyörä?
Suhteutapa asia ikäisiin tai varsinkin edeltäviin sukupolviin, niin olen kuin olenkin kunnossa. Ja nautin.

Lähden noppimaan rusinoita pullasta eli pitämään kaksi tuntia käsityötä.
Kivaa työtä, ei vanhempainiltoja, kokouksia, oppilashuoltoa, kokeenkorjausta.

Tuhat tapaa

Keskiviikkona ja eilen olin janopäiväkerääjänä, olisiko ollut 14. vuosi?
Marketissa ei ole ikinä ennen ollut vapun alla näin hiljaista.
Oli aikaa tarkkailla ihmisiä.

Ensin kiitän keräykseen osallistuneita. Eurokin on vesiasioissa iso raha, turhaan olitte noloja (Joku antoi kympin edestä Turkin liiroja...). Useimmat olivat iloisia antajia, tuli paljon juttua hyvästä asiasta (Kuka aikuisten oikeasti tietää, mitä Unicef tekee kentällä?), Unicefin luotettavuudesta, ihmettelyä kulujen pienuudesta. Hymyjä, myötätuntoa, toiveita ensi vuodesta taas. Kriittisetkin osallistuivat: järjestön puheenjohtajan palkka oli tiedossa.
Ja Euromarketin henkilökunta oli taas kivaa itseänsä.

Ja ne ei-osallistujat? Kuinka ollakaan, juuri kerääjän kohdalla on kännykkä tai käsilaukku tärkeä.
Puhe alkaa kaverin kanssa, oikein kohti kääntyen. Ostoskärryissä on jotakin järjestämistä. Seinän ja kerääjän selän välistäkin voi tunkea. Molemmissa käsissä on oltava jotakin, jos ei muuta niin toiseen käteen vaikka sipsipussi, joka mahtuisi kyllä kassiinkin tai hanskat tai avainnippu. Osataan myös katsoa vain suoraan eteenpäin, oikein näkee, kuinka vältetään katsekontaktia ja suljetaan tuo kiusallinen kerääjä pois. Kotimaan köyhiä käskettiin auttamaan. Äyväämään ei voi ruveta, mutta sanoin että vaihdan paitaa ja teen sitä toisella kertaa - epäilenpä, että kotimaan apua toivova ei osallistu silloinkaan, toisella syyllä. (Niitä toisia paitoja on vaikkapa Nälkäpäivän keräys tai Ylen hyvä-keräys tai puoluetoiminta.)

Osallistuminen on täysin vapaaehtoista. On. Miksi siis kiusaantua,varsinkaan kun emme ole ns. aggressiivisia kerääjiä.
Jos olisin halunnut, nyt olisi voinut katseella kuljettaa suurin piirtein jokaista
kassojen läpi tulevaa, tehdä heidän olonsa tosi ikäväksikin, oli niin vähän sakkia.

Keräys on näkyvyyttä. Unicef-takissa ja nimikyltti rinnassa joka kerta mitataan järjestön arvo,tuttuus ja luotettavuus. Aika vastuu!
Luotettavuutta taitaa olla sekin, että sain kuulla omaishoitajan korvausten pienuudesta ja työn raskaudesta sairaalle hoitajalle, vatsa-aortan pullistuman viime hetken leikkauksesta,lastenhoidon ongelmista, työttömyyden ankeudesta ja paljon muusta. Sininen takki vai minun persoonani - epäilenpä takkia,vaikka yksi viehättävä rouva jopa sanoi tulleensa luokse siksi, että olin etsinyt hänen silmänsä jo kymmenen metrin päästä...

Moni fiksu/varakkaampi antaja kertoi olevansa kuukausilahjoittaja, lapsilisän maksaja.
Aika hyvä juttu: onhan hirmuisen paljon parempi saada varmaa, jatkuvaa tuloa kuin tempoilevaa ja satunnaista, joka kerta vaihtuvaa keräystuloa. Ja antaahan se keräys liian helpolla sen hyvän mielen: eurolla omatunto puhtaaksi vaikkapa koko vuodeksi.
Mikä ei yhtään vähennä keräysrahan tarvetta vakiotulon lisänä ja osallistumismahdollisuutena.

Höh. Tästähän tuli koulutusjuttu. Lukijalle palkaksi kuva vappuaamulta. On siinä komea maisema Luukkaansalmen sillalta, minkäs kuvaaja sille voi, että sumua on ja paljon.

Kommenteista

Kun on 61, ei osaa, eikä tarvitse kaikkea opetellakaan.
Esimerkiksi en osaa nopeasti poistaa näiden juttujeni kommentteja, eikä niiden julkaisemisessa ole mitään rajoittavia asetuksia. Kommentit pamahtavat heti näkyvin
kaikille.
Poistin siis koko eilisen jutun, kun kommentti oli tarkoitettu salaiseksi. Ehkä lukijoita ei ehtinyt olla ennen kuutta aamulla?

Ja tiedoksi tästä eteenpäinkin komentoijille: en aio sensuroida. Jos on törkeää (ei ole ollut),törkeys kertoo enemmän tekijästään. Jos on salaista,käytettäköön sähköpostia aalto_markku@hotmail.com

Mutta ensimmäisen törkeyden tai laittoman tullen palannen asiaan.

Lähden aamusumuun.