Finanssipoliitikon huoneentaulu

Muista, että kansalainen on olemassa vain tuottaakseen sinulle ja kaltaisellesi hyvinvointia.

Sijoituksen maksimaalinen tuotto on tärkeintä.
Älä pehmene huolehtimaan työn säilymisestä Suomessa.
Kun tulosi ovat niin suuret, että et tiedä rahallesi enää mitään käyttöä, sijoita ulkomaille.

Unohda kapitalismi, joka sisälsi ajatuksen New Dealista eli myös omistava luokka kantoi osansa yhteiskuntavastuusta, esimerkiksi terveydestä, eläkkeistä.
Nyt elämme finanssipolitiikkaa: et ole vastuussa muusta kuin tulojen lisääntymisestä osakkeenomistajille. Myös tappiollisena vuonna vaadi osinkosi - onhan YT-menettely olemassa, työppönen sen maksaa.

Muista, että työ luo hyvinvointia - sinulle. Toki työ, vienti luovat mahdollisuuksia tarjota työtä - siis ulkomailla.
Pidä työntekijäsi täällä nöyränä ja epävarmana tulevaisuudestaan, siellä jossainhan ne jo ovat nälkäpalkalla ja ilman kunnon turvaa.

Sinun hyvinvoinnistasi tippuvat muruset antavat riittävän hyvinvoinnin kaikille.
Se on sinun osuutesi yhteiskuntavastuusta. Ostamalla maksat tosi paljon valmisteveroja ja arvonlisäveroja. Vaadi kaikilta samaa, vaadi tasaveroa.

Vastusta jyrkästi rahansiirtoveroja ja pääomaveron lisäämistä.
Miten muuten sinulla olisi riittävästi varaa siirtää omaisuutesi turvaan veroparatiiseihin tai sijoittamiseen halpatuotantomaihin tai heiluttaa valtioiden taloutta.

Eriytä ajatuksissasi jyrkästi Suomen hyvinvointi ja Suomen kansalaisten hyvinvointi.

Yksityistä palvelut, sinullahan on varaa ostaa niitä. Siinähän syntyy työpaikkojakin?

Lainaa, ota lainaa. Pelaa kunnolla. Sinun mokasi tulevat yhteiskunnan korvattaviksi.
Ei sinun asiasi ole huolehtia työttömiksi jäävistä tai kokonaisten alueiden hyvinvoinnista.

Lainaa niin paljon, että valtiot, EU, joutuvat vastaamaan. Eihän politiikalla muuta tarvetta olekaan kuin vastata finanssipolitiikan aiheuttamista supistuksista, leikkauksista ja niukkuuden jakamisesta ja kurjuuden tasaamisesta palkkaveroa maksavien vastuulle.

Muista, että raha johtaa politiikkaa, ei päinvastoin. Anna poliitikkojen kuitenkin pitää illuusionsa päätäntävallasta. Ole kuitenkin tarkkana, ettei mitään kehitetä vaan aina vain torjutaan lamaa ja säästetään.

Opettele hyvin mantrat.
- Me tarvitsemme toimivan pankkijärjestelmän. ( Siis valtion ja veronmaksajien on pelastettava pääomasi)
- Vain vientiteollisuus on tuottavaa työtä. ( Siis sijoita kuitenkin ulkomaille äläkä lisää hyvinvointia täällä)
- Kaikkien on osallistuttava talkoisiin. (Kaikki tarkoittaa siis muita kuin osakkeenomistajia)
- Työtä on, sen kun viitsii tehdä! (Ulkomaillahan sitä)
- Eläkeikää on nostettava! (Muistathan siis kurjistaa työoloja, kiristää tahtia, huonontaa terveyspalveluja ja unohtaa muutkin työkykyä ylläpitävät toimet)

Että sillä lailla. Kun edes tämän huoneentaulun toteutat, vuorineuvoksen titteli,
korkea ansiomerkki tai jokin muu valtiollinen kunnianosoitus on taattu. Olethan uhrautunut maasi eteen.

Vihapuheet

Kerran Unicef-keräyksessä asiakas tiedusteli Unicefin suhdetta sissiliikkeisiin.
Banaali ja hyvin helppo vastaus, että emme tue mitään liikettä, olemme puolueettomia, uskonnottomia ja blaa blaa blaa... No asiakas kysymään, mitä sitten voi tai saa tehdä, kun kaikki keinot muuttaa maailmaa on viety, kun ei ole demokraattisia vaikutusmahdollisuuksia. Eipä ollut pikavastausta, eikä ole vieläkään. (Jo pienenä opin, että kapina on se, joka ei onnistunut, vallankumous on se, joka onnistui ja teki sankareita.)

Kun arabimaailmassa mellakoidaan, kyse on juuri tästä? Demokratia on irvikuva:
presidentiksi itseään kutsuva on joko pienen ylimystön keskuudestaan valitsema, sotilaskaappauksessa valtansa saanut tai edellisen samanlaisen presidentin poika.
Kansalla ei oikeastaan ole mitään tietä vaikuttaa omiin oloihinsa - puolella kansasta eli naisilla ei lainkaan. Onko väkivalta ja viha oikeutettua?
Ja tulos: hetikö kaikki vaurastuivat, hetikö kaikilla on työtä, tasa-arvoa, asunto ja kaikki hyvin,kun kulloinenkin mubarak on syrjäytetty?

Politiikka ei enää hallitse oikein sielläkään, missä ns. demokratia vallitsee.
Muka kasvoton pääoma sanelee poliitikkojen toimet todella isoissa asioissa, valtioiden rajojakaan kunnioittamatta.
Suuri osa kansaa on toivotonta, vajonnut tai painettu alas.
Työttömyys muuttuu pysyväksi. Sosiaalipolitiikka on niukkuuden supistamista, vaikka rahaa on enemmän kuin koskaan. Hinnat, maksut nousevat, opiskelijat velkaantuvat, Kokonaisia sukupolvia menee ilman,että perheessä kellään on töitä, kun työ on Kiinassa. Ei ole varaa huolehtia vanhuksista, sairaista, vammaisista.
Valtion hyvinvointi ei ole enää sama asia kuin kansalaisen hyvinvointi.
Laki on ainoa oikeushyve: suurenkaan joukon oikeudentaju tai lain salliman toiminnan aiheuttama haitta ei vaikuta esimerkiksi lupapäätöksiin. Omaisuus on suojatumpaa kuin ihminen.
Onko näissä oloissa suuri ihme, että suora toiminta sikiää. Joukossa tyhmyys tiivistyy ja mukaan tempautuu isompi, aktiivien reunoilla pyörivä joukko. Itseään ruokkiva ympyrä: lisää poliiseja tarkoittaa yhä isompaa väkivaltaa? (Nyt puuhataan kodinturvajoukkoja - ketä, ellei näitä omia kansalaisia kurittamaan?)

Kansalaissota (punakapina, vapaussota - valitse vapaasti) oli ns. laillista yhteiskuntaa vastaan. Oli. Mutta millainen oli tämä laillinen yhteiskunta.
Kukaan edes äärioikealla ei voi kiistää valtavaa vääryyttä, josta ei mitään ulospääsyä ollut. Sama toistuu taas muualla - hassua, että esimerkiksi Libyassa
sen hyväksyy myös länsi.

Jotenkin ymmärtää (ei ole samaa kuin hyväksyy) jopa väkivallan tuollaisista syistä.
Mutta kun käperrytään omaan viiteryhmään, syyllistetään erilainen ihminen
omaan pahaan oloon, kun mennään sokeana laumana kulloisenkin göbbelsin perässä.
Kun ei tiedetä muista ihmisistä ja kansoista, kun ollaan stereotypioiden uhreja. Ja tällaisilla tempuilla saadaan sitä päätäntävaltaa vaaleissa. Jo jakobiinit julistautuivat ainoaksi sallituksi puolueeksi, niin tekivät myös natsit ja kommunistit. Meilläkin IKL yritti.

Iso lääke olisi pääoman kurinpalautus. Pienempiä lääkkeitä löytyisi esimerkiksi sivistyksestä, kansainvälisyydestä. Ei voi enää vaieta typeriä aatteita kuoliaaksi, se on liian vaarallista.
On aika helppoa olla suvaitsevainen, kun ei koskaan oikeasti ole joutunut kohtaamaan erilaisuutta tai taloudelliseen ahdinkoon niin, että olisi pakko käpertyä itseen ja lähipiiriinsä.

Miten tässä oikein enää ihmiseenkään uskoo, kun pääoma on arvokkaampi.
Silti totuuden huutajia pitää olla. Mielipidevaikuttajat herätkööt. Kirkko toimikoon roolinsa mukaan. Päättäjät luokalle!
Opena tunnen kyllä piston: noinko suvaitsemattomia me kasvatimme?

Jos

Jos.
Jos jos-sanaa ei olisi, lehmät lentäisivät.

Jos ei olisi luvattu kamalan sateista täksi päiväksi ja koko loppuviikoksi,
en olisi hyökännyt siivoamaan kellaria eilen. Olisin ehkä aloitellut,
potenut sitä pitäisi tehdä-oloa, joka niin monessa asiassa on harjoiteltu.
Siis päin!

Jos en olisi rahdannut kaikkia pulloja mehua, kaikkia purkkeja hilloja pihalle, en olisi voinuy kuivata hyllyjä. Siis kaikki pihalle, rätti heilumaan, huonetilakuivuri
humisemaan (Siirsin pyykinkuivaustilasta eli pesuhuoneesta).

Jos en olisi tuonut kaikkea ulos ja latonut sementille varjoon, en olisi huomannut vieläkään, kuinka paljon olemme vuosien varrella säilöneet.
Vanhimmat hillot olivat vuodelta 1994...
Mehuista vanhinta oli vuosikerta 2007, nekin kaksi pulloa vain tarkoin varjeltuja mustaviinimarjamehuja tositarpeeseen. Mehuja ei jää, kaikki menee eikä aina riitäkään.

Jos kellari ei olisi kostea, olisi kaikki kuranttia vieläkin! Vaikka kaikki purkinkannet olivatkin parafiiniin kastettuja, silti vanhimmat olivat tummuneet ja osa ruosteessakin.
Avasin kaikki hylätyt purnukat, mutta kaikissa oli kuranttia tavaraa sisällä
purkin karmeasta ulkonäöstä huolimatta.
Vattuhillo oli sentään menettänyt väriään, mutta luulisin senkin olleen oikeasti syötävää.

Jos en olisi konkreettisesti nähnyt sitä hirveää hillomäärää, säilöisin yhä lisää.
Kuvittelin koko purkkihässäkän marketin hyllylle, ja jo tauti parani: ei kukaan elämänsä varrella ostaisi noin paljon. Ei voi syödä lettuja tai jäätelöä noin paljon.
Varmemmaksi rokotukseksi valitsin hylättäväksi sellaiset, joihin kukaan ei ole koskenut vuosiin - ikinä - tai jotka olivat hirveän näköisiä. Ja avasin, tyhjensin, tänään pesen purkit, eihän hilloisina voi lasia oikein kierrättääkään.
Omenahillo ei tunnu kelpaavan kellekään, ei myöskään luumu.

Jos en olisi lotrannut puoltatoista ämpärillistä hilloa tunkioon kaivamaani kuoppaan, en ikäpäivänä olisi päässyt ajatuksesta, että syksyllä pitää hillota.
Luulisin, että hilloja on nyt elinajakseni,tällä kulutuksella komeastikin.
Kun eivät lapsetkaan ole ystävineen syömässä,tekemässä lettuja.
Kun eivät omisaa kodeissaankaan he tarvitse kuin rajalliset määrät, kun ei jääkaappiin heille voi viedäkään kuin purkin kerrallaan.
Panen toivoni siihen,että Leo on kova lettumies, puhumattakaan Otsosta, kunhan tavoille oppii. Mummolassa saa lettuja?

Jos en olisi nuuka vihinen, mitäs tuhlauksesta. Mutta sokeri ei ole ollut aina halpaa. Raaka-aineiden haku metsästä ei suinkaan ole ilman bensiiniä tapahtunut.
Oman pihan omenat ja marjat ovat ns. ilmaisia. Niissä on ihan oikeastikin monta kertaa tapahtunut sellainen ilmiö, että olen kokenut jonkinlaista säilömisen pakkoa, eihän hyvää tavaraa saa suoraan kompostiinkaan laittaa. Omenista selvittiin usein kantamalla muovikassillinen kouluun, ylihuomenna toinen.

Jos kaikki olisikin vain hilloa ja mehua. Mutta kun on etikkasieniä, sienipikkelsiä, suolasieniä. Ja kuivattuna on valtavasti sieniä, mutta myös omenia. Ja onhan mustikkaa ja mansikkaa tietysti pakkasesakin, nyt myös tyrniä. Ja kohta karpaloa taas.

Jos saisin järkeä päähäni, marjoja ja hedelmiä säilöttäisiin vain pakastamalla kohtuulisesti ja mehuna runsaasti. Hilloa ei lainkaan - joo, lakkahilloa tai erikoisherkkuja joskus, ne menevät.

Jos en olisi ostanut viimeisiä parafiineja ja tietäisi, kuinka hankala sitä on löytää, en olisi varmaankaan viitsinyt liottaa ja pestä kaikkia hillojen päällä olleita parafiinilevyjä uusiokäyttöön. Jokainen mehupullokin kastetaan kolmeen kertaan, ettei korkki ruostu.

Jos ei eettinen ruokapulakrapulakaan vaivaisi tästä tuhlauksesta!

Marja-aikaan politiikkaa

Herra Kokkari ihastutti jälleen. Totesi, että huonosti asiansa hoitaneiden euromaiden näin tukeminen on EU:n peruskirjan vastaista ja siis laitonta.
Jo aiemmin Niinistö oli täysin puolueen toimista ja kannasta irrotellen vaatinut yhteiskuntavastuuta pääomalta.

On se hienoa: kun Niinistö irrotetaan ajankohtaisesta politiikasta ensin puhemieheksi ja sitten irti päivänpolitiikastakin, hän saa sanoa ihan järkevääkin, eikä Kokoomus edes muodon vuoksi ärähdä ja puolusta hallitusta ja edellistä hallitusta.
Hm.
Yhtä jyrkkää olisi vasurin sanoa, että tuloeroja on kasvatettava ja arvonlisävero tai muu tasavero olisi oikein.

Olisiko presidenttipeliä?

Mikä estää muita ehdokkaita/ehdokaskandidaatteja olemasta viisaita? Johan Paavo
(ei So What) julisti Pohjolan talousliittoa ja kruunun olevan parempi valuutta meille.
Miksi kansa ei usko, miksi Keskustassa ei riemu repeä?
On aika vaikea varmaan tukea tällaista parasta ja ainoaa vaihtoehtoa oikeiston yhteiseksi ehdokkaaksi.

Haavisto on hiljaa - viisaasti. Biaudet? Det förstår jag inte.
Soini sanoo kyllä, aivan liikaakin, kansaan menee, mutta missä ovat toimet?

Kyllä Keskustalla olisi vielä muitakin ehdokkaita, esimerkiksi valtakunnanoikeudessakin ollut koijari, lautakasallaan istuva naistenmi-mies tai urkkijapääministeri. Todelliset vaihtoehdot ovat kieltäytyneet,realistit.
Itse olisin jotenkin pitänyt Maria-Kaisa Aulaa ihan fiksuna, joskaan en todellisena Niinistön kilpailijana.

Kun Iso-Paavo on kerran yhdeksi kaudeksi tarjolla, meillä olisi vasurella oikein hyvä aika samanikäinen ehdokas myös. Ja mikä parasta, lappeenrantalainen. Ei pahaa sanomista. Asiantuntemusta ihmisasioissa, so. sosiaali- ja terveyspuolella, kansaivälistä kokemusta europarlamentaarikkona jopa.

No Outihan se siellä - onko kukaan edes kysynyt?

Lisäilen tässä 10. syyskuuta vähän Paavoasiaa.
Kun määräaikaan mennessä ei tullut halukkaita Keskustan ehdokkaiden esivaaliin, kukapa se siellä onkaan ainoana ehdokkaana.

On siinä Kepulla tilanne.
Pitää joko alkaa kehua sitä, joka on jo heitetty sivuraiteelle, jota ei oteta tosissaan, joka itsekin on ottanut rajuja irtiottoja puolueen linjasta.
Tai on, vastoin omia päätöksiä, löydettävä vielä se todellinen musta hevonen ennen ylmääräistä puoluekokousta. "Kuka vain, kunhan ei Paavoa" ei kelpaa linjaksi, kun vielä moni piiri tukee häntä.

Kepu ei mitenkään nykyisessä alennuksessaan voi suoraan ilmoittaa tukevansa Niinistöä, vaikka tämä tietyssä mielessä olisi järkevääkin.
Se säästäisi valtavasti rahaa, se avaisi mahdollisuuksia presidentin kautta, vaikka hän ei "oma" olisikaan. Mutta nyt Keskustan on pakko, pelkästään oman uskottavuutensa takia, käydä tosissaan ja voimalla vaalikampanjaa.
Ja kenen hyväksi...