Leo-poika on urheasti ollut ilman äitiä, isiä ja kissaa yötä vaarilla ja mummolla. Aika sankari! Kun Kia pörähti pois, suurin huoli oli, millä autolla Leo sitten lähtee, ei se että tulee ikävä. No, Nissan auto lähtee huomenna - jo helpotti! Eikä mitään ongelmaa ollut päiväunissa, leikeissä, syömisessä, saunomisessa, ei edes nukkumisessa.
Vieressä nukkunut vaari tietää, että poika on kuuma kuin patteri, moksii ja koskettelee käsin ja jaloin ja liikkuu eri puolille sänkyä unissaan. Mutta nukkuu.
No sitten Helsinkiin, sapuskaa naamariin ja edelleen Turkuun. Leo istui tanakasti hereillä vaarin kyydissä ja laski tunneleita. Mummo oli luvannut viedä pojat Muumimaailmaan. Kuuluuhan tuo mummodiplomiin? Aape majoitti Maijan, pojat ja vaarin ja mummo meni Lelun luo yöksi. Ja hyvin pärjättiin!
Ja seuraavana aamuna sitten vaari ajaa kajautti Naantaliin ja seikkailu Muumimaailmassa tapahtui. Liian vähän henkilökuntaa, huonoa siisteyttä, ylihintaa ja käsittämätön lippujen hinnoittelu - elämys toki silti!
Muumimaailman jälkeen vähän haukattiin ja pojat pakattiin kotimatkalle Helsinkiin. Nukkuivat, niin oli tarkoituskin.
Yksi ostospäivä vietettiin vielä Turussa ja sitten laivailimme kahdeksi yöksi ja yhdeksi päiväksi Tukholmaan. Sää vähän sotki elämyksiä, mutta eiköhän tärkein selvinnyt: Lappeenrannassa on ihan samanlaiset mahdollisuudet käydä niissä aina samojen ketjujen kaupoissa kuin ns. suuressa maailmassakin. Metro takkuili, korvaavia busseja ei koskaan tullutkaan - Ruotsi ei toiminut kuin Strömsössä...
Kiva oli kotiinkin tulla. Pitämään sadetta - koko kotimatkan satoi, ja kotona on nyt oltu huippusateissa pari päivää. Mutta mansikoita on julmasti, myös pakkasessa jo!
Kuva on hotellin ikkunasta Värtan satamasta.
