Puolipalloja

Nainen on heti kiellettävä ympäristövaarallisena! (Mies on kiellettävä ympäristövaarallisena!)
Luonnolta tuskin menisi sataakaan vuotta toipua ihmisestä - mutta menetetyt lajit eivät palaisi, biologiset lokerot täyttyisivät sopeutujilla. Raaka-aineita seuraavalle valtiaslajille olisi heti alkuun vähemmän käytössä, maapallon onneksi.
Mies on tietenkin kiellettävä insinöörinä, koneen kumartajana ja energian käyttäjänä - ja naisen esineellistäjänä. Naisen luontovaarallisuus perustuu isosti mieheen.

Nainen on vaarallisempi. Hän on, aivan oikein, vaatinut ja saanut kaiken miehisen oikeuden kulutukseen tasa-arvon mukana. Mutta hänellä on (vielä) lähes yksinoikeus olla ikuista nuoruutta tavoittelevana, muotien vietävänä. Aluksi nainen on liian nuori, kenties kymmenen vuotta sopivan ikäinen, ja lopun ikänsä liian vanha.
Nainen ei kelpaa biologisena olentona. Hänet on ehdollistettu hyväksymään itsensä vasta erittäin monella tavalla hoidettuna, toisetkin on kasvatettu vaatimaan häneltä samaa. Varsinkin naiset ja nainen itse.
Luonnollinen on hienoa, mutta se tarkoittaa, että olet hoitanut, laittanut itsesi kemikaaleilla luonnollisen näköiseksi. Poista luonto, korvaa se kemikaalilla, olet luonnollisempi.
Kuori, hio, kosteuta, rasvaa, peitä, puuteroi, punaa, pese, syväpuhdista, hoidata, nypi, tuoksu. Viilaa, kiillota, lakkaa, glitteroi, pidennä. Tue, toppaa, kohota, näytä, piilota. Pese, hoida, rullaa, föönaa, kampaa, jatka, permanentoi, värjää. Vaateta, heitä pois. Laihduta. Leikkauta, runsauta, kaareuta, kiharra, kiristä, muokkaa.

Ahaa. Nainen tekeekin tuon kaiken myös itselleen? Ei enää olekaan kyse luonnonvalinnasta, kilpailusta, hedelmällisyyden osoittamisesta. Miehellehän riittäisi biologiseen valintaan mainiosti puolipallojen korostaminen (pakarat, rinnat, olkapäät, posket) sekä feromonit, niinhän se Morris jo opetti. Suuri osa on naisten kilpailua naisten omassa sarjassa, miehestä viis. Suuri osa on opittua tapaa - opittua ja ennen muuta markkinoitua pakkoa.
Ilman meikkiä nainen ei saa maskin antamaa suojaa. Ilman huoliteltua ulkonäköä ei voi mennä edes lähikauppaan. Tietty ulkonäkö on imago, mutta myös siitä oikein poikkeamalla (trendi, brändi jne.) voi olla kadehdittu. Osahan onkin näyttämistä muille naisille, vaikka onkin irti hedelmälisyyskilpailusta. Muka.

Naisen ulkonäkö voi olla korostetun seksistinenkin. Viesti? Katsoa saa - mitä siinä tuijotat! Vai onko viesti:- Olen käytettävissä. (Mies on joka tapauksessa väärässä.) Muitakin viestejä on, esimerkiksi konsulentti-look tai lyhyt tukka ja jakkupuku tai vaikkapa körttipuku. Tietty ulkonäkö viittaa tietynlaiseen ihmiseen, se voidaan luoda ja sitä kautta saada varmuutta ja apua omaan haavekuvan mukaiseen käytökseen - tai sitten toteuttaa ympäristön paineita. Ilman tiettyä ulkonäköä ei saa edes haluamaansa työpaikkaa.

Melko tylsä viesti sille omalle on, että ulos mennessäni olen glamouria ja säteilen, kotona en viitsi sinun takiasi vaivautua. Tyypillinen pilakuva, esimerkiksi Floora (Lätsässä) tai Klaara Vuorenkaiku. Mutta monessa kodissa totta.

Niin se ympäristövaarallisuus? Mikä energiatarve hukkuu raaka-aineiden hankintaan, teollisuuteen, rahtaamiseen. Mikä hukka syntyy epämuodikkaan tai myymättä jääneen roinan kaatopaikalle kärräämisestä, häviääkö se edes. Mihin kaikessa tupsutuksessa ja hoidossa käytetyt kemikaalit päätyvät, mitä niiden tekeminen vaikuttaa luontoon. Miten monta miljoonaa kilometriä turhaa ajoa syntyy, miten monta miljoonaa kuutiota valaistua ja lämmintä tilaa tarvitaan myymiseen, miten monta turhaa työntekijää markkinointiin, kauppaan, teollisuuteen. Ym. Ja miehille on jo alettu markkinoida samaa elämänmallia.

Mies on usein luomassa tätä uljasta naista. Mies - tai miehen nimi - on suunnittelijana. Mies on luomassa kauneusihannetta. Mutta vahvin mielipidevaikuttaja on isossa asemassa oleva aivopesty nainen. Miehimys?
Ihan vakavissani kysyn, montako vuosisataa nainen vielä alistuu tähän?

Ja taas maailma pelastuu

Laaditaan ympäristöä pelastavia suunnitelmia. Esitetään rajoituksia toimintaan, esitetään sakkoja ja nostetaan ympäristöä pilaavien tuotteiden hintoja. Tehdään päästökauppaa ja solmitaan kansainvälisiä sopimuksia.


Ja pyh. Saa sopia, saa vaatia. Mitä se vaikutaa, kun ei koskaan puututa siihen todelliseen ongelmaan eli yksilökeskeiseen, länsimaiseen, kulutukseen perustuvaan elämänmalliin mitenkään. Päin vastoin: kulutuksen pitää jopa kasvaa, ja tätä varten kauppaa ei saa eikä voi rajoittaa mitenkään (paitsi omaa kauppaa suosivin, salaa protektionistisin tavoin). Ja myös kehitysmaat on saatava tähän ainoaan oikeaan malliin, johon jo Kiina ja Intiakin on saatu halulla mukaan.

Miten EU, jonka johtoajatus on rajoitukseton kauppa, voi edes uskottavasti olla ympäristöasialla?

Näpertely näkyy siinäkin, että esimerkiksi bensiinin tilalle ei oikeasti kehitetä mitään. Yhtiöt luonnollisesti vain rahastavat niin kauan kuin voivat. Palmuöljyt ja sokerit eivät todellakaan ole ratkaisu,vaan ongelman siirtämistä hiukan syrjään nyt näkyvästä, aiheuttamaan toisia ongelmia. Sähkö näyttää hyvältä, mutta sekin tuotetaan yhä pääosin väärällä tavalla, so. talouden lakien mukaan. Ja varma on, että hinta nousee, jos sähkö on jollain tasolla pakollinen energiamuoto.

Jotta kulutus kasvaa, täytyy olla markkinointi. Täytyy olla brändejä, muotia ja oikea genre. Jo näiden kieltäminen maapallolta pelastaisi maailmaa enemmän kuin nykyinen näpertely.

Maailma? Ihminen, ihmisen etu vastaan muu luonto? Ihmisen lyhytaikainen huikea elintaso vastaan tulevaisuus? Me ensin ja ne toiset kaukana perässä, vasta sitten luonto?

Ihmiseen tulee luottaa. Häntä ei saa pakottaa. Siis hänen ei tarvitse tehdä mitään. Yhteiskunta ei enää olekaan sopimus tietyistä pelisäännöistä ja yhtenäinen toimntakulttuuri, vaan se on rinnakkaiselämää toisista välittämättä. Huhuhuh!

Idässä yhteisö on yksilöä tärkeämpi - yhteisön etu tai häpeä yhteisön edessä (kasvojen menetys) voi määrätä yksilön jopa itsemurhaan! Lännessä olemme niin minä itse, että minun etuni tai vapauteni ajaa yhteisön edun edelle. Tämä näkyy esimerkiksi kehnona äänestysaktiivisuutena, oikeuksien vaatimisena ilman velvoitteita, kasvatuksen siirtämisenä toisten vastuulle, liikennekurin höllentymisenä,... Ja silti purnataan, että olemme holhousyhteiskunta.


Kokonainen armeija aivoja on valjastettu keksimään kieroja porsaanreikiä selvitä rajoituksista. Mutta useita armeijoita on markkinoinnin eri tasoilla keksimässä ja keksintöjä toteuttamassa, miten minäkin kuluttaisin yhä enemmän ja ostaisin minulle tarpeetonta yhä lisää. Yhteiskunta heidänkin koulutustaan tukee, vaikka sama yhteiskunta on rajoittavinaan luonnon tuhoutumista.
Mitä nämä terävät aivot saisivatkaan aikaan markkinoidessaan uutta elämäntapaa? Ja mitä markkinointiin nyt satsattavalla rahalla saataisiin aikaan tutkimuksessa? (Joka tietenkin suuntautuisi taas vääriin asioihin?)

Joskus tuntuu, että kaikki me räkyttävät rakit oikeastaan olemme ikään kuin yhteiskunnan jokereita. Puhumme paljon, saamme sanoa mitä vain, vähän tehdä temppujakin, mutta meidän takiamme ei muutoksia tarvitse tehdä. Ja vaikka räkytämme, isäntä pitää meistäkin huolen, potkaisee joskus, mutta silti? Jotenkin alkaa ymmärtää Linkolaakin, joka ainakin yritti olla irti.

Lisäys 20.12.2009

Kööpenhaminan kokous oli ja meni saamatta mitään aikaan. Kas kun sitä taloutta pitää yhä nostaa. No sentään ne tuhannet kokoustajat tulivat lentäen paikalle, samoin aika moni mielenosoittajakin,saatiin siis ilmastoa tuhotuksi monen vuoden annos. Sillä lailla!

Eipä silti,sopimuskin olisi koskenut vain kaikkia muita, ei juuri sitä tapausta missä kulloinenkin rikkoja kipuilee.

Yksin

Maslow`n hierarkian mukaan ihmisen suuria tarpeita on "love and belonging", so. kaksisuuntainen rakkaus ja kuuluminen porukkoihin.

Vaikka koko hierarkia on kiistetty useita kertoja liian suppean tutkimusaineiston takia, se on osoittautunut toimivaksi esimerkiksi kaupallisessa käytössä, ja se on niin kaunis ja selkeä rakennelma päällekäisine laatikkoineen, että sen täytyy olla oikein?

Nyt se taas toimi minun kohdallani: on oikein somaa todeta, että kuulun aivan luonnollisena osana työyhteisööni edelleen, pikkujouluun niin kuin sijaisuuspätkiin.
Olen ennenkin sitä porukkaa kehunut, varsinkin, kun eläköitymiseni oli juuri tapahtumassa/tapahtunut(esimerkiksi blogi 29.11. 2008). Ja nyt saan taas kehua.

Olen kuitenkin oikeastaan yksinäinen susi. Teen kaikenlaista hyvin mielelläni yksin, en oikein ole joukkuepelaaja tai ryhmätyön tekijä. Miksiköhän - hyvin paljon arvostamistani tekemisistä on nimenomaan tiimityötä. Työpaikastakin lähdin eläkkeelle kenties juuri siksi mielelläni, että se alkoi liikaa olla erilaisia kokoontumisia erilaisissa palavereissa, tapaamisia, neuvotteluja, kokouksia. (Usein tuntui, että kokoontumiset eivät johda yhtään mihinkään, yksi uusi neuvottelija saattoi mitätöidä puolen vuoden tuloksia antaneen työn pahimmillaan.)

Olisiko yksin viihtyminen seurausta jostakin, esimerkiksi siitä, että on joutunut lähtemään yksin
useimmiten? "Joutuminen "ei nyt tarkoita syyllistämistä, vaan tosiasiaa esimerkiksi erilaisten unirytmien tai työaikojen takia.
Useat harrastukset antavat yksinkin paljon: tarvitseeko vaikka hiihtolenkillä tai metsäpolulla
kahden tai porukan välttämättä hiota, kun ei ole kyse elämysten etsimisestä vaan rutiinista tai endorfiinilenkistä.

Nuorena heittäytyi mielellään outsideriksi, jättäytyi vähän ulkolaidalle ja sai esittää jossakin vaiheessa viisasta, kun muut olivat antaneet kylliksi ajatusta koottavaksi lausunnoksi tai viimeiseksi sanaksi.
Vai oliko sekin vaikkapa ujoutta ja toimiko se edes?

Suurimman elämyksen saa aina kuitenkin sen oman tärkeimmän kanssa. Erkki Tantun eräässä kuvassa tämä konkretisoituu niin, että pappa sanoo: - Näkisipä Katariina ja lapsetkin!
Näin se on. Aika kiva elämys syntyy myös, kun joku kokee vahvasti sinun kauttasi, neuvomana, opastamana - olisiko tässä opettajan työn suurimpia motiiveja, ainakin tämä oli omien lasten kanssa aika kiva tunne vaikkapa luonnossa. (Emme silti unohda lasten omien löytöjen ja keksintöjen tuomaa iloa ja oppimista. Hyvä, Reggiot sun muut!)

Seurassa voi olla yksin. Huippuna oli erilainen tyttö, joka istui yksin nurkassa kuin jalkalamppu, iso sakki nuoria puhui ympärillä. Hän koki kuitenkin kuuluvansa joukkoon ja ennen muuta koki olevansa turvassa. On minulla avarat lapset! Eikä hiljainen aina muutenkaan koe olevansa ulkopuolinen tai syrjässä, toisaalta joukon äänekkäin voi olla todella yksin.

Yksinäiset eläkeläiset vaeltavat kauppakeskusten käytävää, työmaitten reunoja katse tyhjänä ja kuin häpeillen. Miehet! Kauhistaa ajatus, että joutuisin sellaiseen tilaan. Penkit on vallattu erilaisille parlamenteille, suljetuille ukkopoppoille.
En osaa samaistua kumpiinkaan, toistaiseksi saan vielä valita itse yksinäsyyteni, päivän täyttävän mielekkään tekemisen yksin (tai porukassa).
Tästä päädymmekin kätevän aasinsillan kautta jälleen Maslow´n hierarkiaan: yksi korkea tarve on suoriutuminen ja onnistuminen. Vielä työporukka ei luokitellut raakiksi, kotonakin kelpaan aika moneen asiaan. Ja VAARIKSI!

On kiva olla terve ja kohtuullisessa kunnossa. Tai ainakin luulla olevansa...

Työmies on palkkansa ansainnut

Lentäjät lakkoilivat. Hieno syy: koneiden ulkoistaminen. Kukapa haluaisi oman työvälineensä, työpaikkansa vuokraamista toisen työpaikaksi satunnaisten markkinatilanteiden mukaan?
Iso kysymys, iso periaatteessa jo.
Saivat sovittua vielä (henkilökohtaisesti) isomman asian, saivat irtisanomissuojan vuodeksi.
Hinta? 5 prosenttia palkka laskee - vaan ei laske pienestä. Palkka on niin iso, että sympatiaa ei
kansalta herunut, vaikka porukka taistelikin toistenkin puolesta ulkoistamista vastaan.

OAJ uhkaa lakolla. Oma lullukka OAJ? Tasa-arvopalkka ei todellakaan ole toteutunut, kun siitä on vasta puhuttu viime kierroksella ja ohjelmaa on vasta vähän aloiteltu.
Työnantaja vetäytyy taas laman taakse ja vaatii vastuullisuutta kunnan työntekijöiltä. Taas.
Kunnalla on ollut perinteisesti pienet palkat, naisvaltaiset työt: kai museovirasto kieltää tasa-arvoon perustuvat palkankorotukset?

Ja äyväähän se OAJ kuntia lomautuksista oikeuteenkin. Sympatiaa ei heru? Joo: eivät ihmiset tiedä, että ilman lomautuksia ja "vapaaehtoisia" vapaitakin opet ovat jo pienentäneet palkkaansa esimerkiksi vähentyneinä tunteina, huonompina oppimateriaaleina, isompina luokkina, kehnoina työympäristöinä, maksamattomien tehtävien lisääntymisenä. Talkoissa ollaan, vaikka mitään syytä opettajasta ei lamaan löydy. Niin, lamahan syntyi harvojen pelistä, oikein tietysti on, että kaikki muut sen siis maksavat.

Miten voidaan selittää, että huippujohtaja tai osakkeenomistaja tässä taloustilanteessa kuitenkin ansaitsee isomman rahan? Esimerkisi voidaan sanoa, että optio tai iso palkka sitouttaa johtajan tai isot tulot antavat isomman verotulon yhteiskunnan käyttöön.

Demokratiaahan se! Samanlaista edustuksellista demokratiaa kuin kaikki politiikkakin, joku toinen saa edustaa sinua niin politiikassa kuin hyvinvoinnissakin. Keskimäärin kaikilla menee hyvin.

On se niin väärin

Lunta tuli, ei tupaan sentään. Olisi sitten tullut muuksikin kuin aamutunnelman pelastajaksi, lisävaloksi.
Miksei sitä tullut hiihtäjälle, kun sitä kerran tuli lumitöiden tekijälle?

Lunta tuli teillekin. Siihen se junttaantui, eikä edes pari päivää plussakeliä sitä irrottanut ja poistanut. Kuinkas sitänyt sitten muka mopolla voi ajaa, vaikka vapaa ja riippumaton nuori olisikin? Ei sentään talvirenkaita osteta: pienipyöräinen on aivan mahdoton liukkaalla, oli nastat tai ei. Edessä on aika tylsä homma: ime letkulla bensa pois, anna käydä kuivaksi, pane tippa öljyä männän päälle, irrota akku ja pidä se latingissa. Ja kun minä luulin, että mopo on ajamista varten... No, katsotaan vielä ainakin viikko, on luvassa leutoa jo sunnuntaina, eikä parina edellisenäkään vuonna talvi ei ole kerralla voittanut.

Tammi ei älynnyt pudottaa lehtiään ajoissa. Siihen jäivät, siinä kökkivät hassun näköisinä pystyssä lumella ja puolet vielä puussa. Ovat kovia lehtiä he, eivät lahoa miksikään lumen alla, ja kiire on keväällä heidät pois saada, jos aikoo nurmikon saada. Vaan eipä voi heitä verratakaan vaahteran lehtiin, jotka ovat kuin nenäliinoja, joiden alta nousee vain voikukka. Sopi heitä rahdata kärrytolkulla pois, kun eivät kompostiin mitenkään sopineet. Usein olen viimeiset silpunnut ruohonleikkurilla, mutta mitenkäs sitä lumessa?

Oli pitkään (osin on yhä) mahdoton tungos naulakossa. Piti olla monen kauden vaatteet näkyvillä yhtä aikaa.
Miten me muka mahduimme silloin, kun meitä oli neljä ja epälukuinen määrä lasten ystäviä lisäksi?

Kotona ei ole mitään leivän päälle, kun joku ei kehdannut käydä eilen kaupassa. Ajelimme kyllä siellä täällä, mutta sitten kehtootti ja menimmekin syömään ravintolaan, kun ei viitsinyt ruokaa tehdä. Siis ei menty ruokakauppaankaan.

Kyllä on isoja ogelmia!
Epäilen porvarien salaliittoa.

Ongelmien ratkaisuja

Nenäpäivän jälkeisenä päivänä

Kun et millään aistilla saa mitään havaintoa jostain asiasta, sitä asiaa ei ole?
Lapsi puristaa silmät kiinni, ja mörköjä ei ole.
Aikuinen esimerkiksi matkustaa johonkin köyhään maahan, istuu hotellin terassilla tai altaalla, käy hienolla ostoskadulla eikä köyhyyttä ole.
Köyhyys tuli siis hoidettua, konstia sanotaan vaikka kolmen apinan konstiksi. Ja halvalla hoidettiin...
(Joku kyllä näkee, saa kivan kontrastin omaan elämään ja käyttää toisen asemaa hyväkseen, kun kerran hän on parempi ihminen.)

Kehitysmaan tai köyhän maan ongelma hoidetaan helposti hurskaalla tokaisulla: - Nyt on viimeistään lähdettävä pois Afrikasta, maiden on viimeinkin annettava kehittyä rauhassa.
Tämä ratkaisu on oikeastaan kolmen apinan tavan jalostettu muoto: ei nähdä edes niitä läntisen maailman ihan itse aiheuttamia kolonialismin ja kaikenpuolisen riiston seurauksia, esteitä kehittymiselle.
Rauhassa kehittyminenhän tarkoittaa esimerkiksi toimimista raaka-aine- ja työvoimareservinä
läntisen teollisuuden ja kaupan protektionismin puristuksessa. Kuilu sen kun syvenee, mutta eihän sitä tarvitse tietää tai ainakaan tunnustaa, ei varsinkaan syitä eli meitä, vapaan markkinatalouden moottoreita. (Olemme toki sekä ylläpitäjiä että myös kohteita.)

Apukin voi olla avun este! Kun kerran vuodessa kilauttaa keruulippaaseen, saa tavallaan aivan liian helpolla hyvän omantunnon jopa koko vuodeksi. (Kilauta silti, mutta tee muutakin!)
Ajatelkaa, 20:lla sentillä pelastin maailman!
Järjestöt tietenkin haluavat pysyvää rahoitusta esimerkiksi budjetin teon helpottamiseksi, eli tahdottaisiin erilaisia prosenttiliikkeen tapaisia toimia, säännöllisiä lahjoituksia tempoilevien keräystulojen sijaan/lisäksi.

Kukaan ei yksin voi tehdä kaikkea. Mutta on häkellyttävää huomata, että samat ihmiset usein ovat ratkomassa lähes kaikkea. Toimitaan luontoa säästäen, osallistutaan kehitysyhteistyöhön, ostetaan reilun kaupan tuotteita, kävellään autoilun sijaan,... Toiminta kumuloituu samoille.
Mutta valtaosaa ei mikään kosketa: minä ja minun ihan lähipiirini on maailma, jota varten muiden tulee tehdä parhaansa. Muut ovat hyväuskoisia hölmöjä, maksakoon siitä: - Itse olen rehellisesti ansainnut elintasoni.

Porvarin oppi kehittymisestä menee suurin piirtein niin, että kun minulla menee yhä paremmin, minun rikkaudestani muruset tippuvat hyödyttämään köyhiä ja kaikilla menee paremmin.
Rikas maksaa enemmän mm.veroja, eli on enemmän varoja käytettävissä vaikka maailman parantamiseen. Tätähän esimerkiksi tuloerojen tahallinen kasvattaminen tarkoittaa - ja tämä oli virallinen doktriini edellisen laman aikaan, nyt sitä ei sentään sanota ääneen. Kaikki ongelmathan siis ratkeavat niin, että juuri minä rikastun.
Yhä lisääntyvä elintason kasaantuminen pohjoiseen kuitenkin kurjistaa suurta enemmistöä, pilaa maapallon, käyttää raaka-aineet jne. (Parta -Kalle Marx kurkkii olkani yli, samoin Georg Henrik
von Wright) Kuinka ollakaan, rikastuminen kuluttaa ja tuhoaa enemmän kuin antaa mahdollisuuksia - mutta sehän on jonkun toisen ongelma, sitä paitsi juuri minun/meidän/suomalaisten osuus on kärpäsenkakka ja merkityksetön?

Yksi kiva tapa pelastaa maailma on sanoa, että kehitysmaat eivät saa hankkia samaa elintasoa kuin me, maapallo ei kestä energiankulutuksen, raaka-aineiden käytön ja saastumisen lisääntymistä (G.H. von Wrightin Intia-esimerkki!). Hyi niitä mokomia - muistitko laittaa kolmannen automme lämmityspistorasiaan, jos vaikka huomenna ajaisin pikku maastolenkin?
Elintason tasajako -siis ainoa oikeudenmukaisuus - on mahdottomuus nytkin. Mutta voisi edes miettiä asiaa niin, että meidän elintasomme ei perustuisi muiden hyväksikäyttöön. Tai voisi vaikka osallistua oikeasti edes johonkin.

Syyllistäminen on myös helppo tapa hoitaa ongelma vaivaamasta. Tiedäthän, että työtön on itse aiheuttanut ongelmansa ja se laiska neekeri ei edes yritä?
Voi myös helposti sanoa: -Meillä on kotimaassakin niin paljon köyhiä, että en anna keräykseen, tai: - Kaikki politiikka on vehkeilyä/oman edun tavoittelua/teatteria/turhaa. Keräyshuijaukset riemulla yleistetään suureen ääneen kaikkiin järjestöihin.
No joo - eniten sanoo näin se, joka ei osallistu mihinkään, vaikka käyttääkin tekosyinä jotakin.
Eihän pahin purnaaja edes äänestä.

Ja kun tästä jutusta kokoan paketin, maailma jo pelastuukin.
Älä näe, älä kuule, älä tee. Rikastu, kuluta ja syyllistä. Anna selvitä itse. Ole hyvä keksimään syitä olla toimimatta.

Hmm... Huomenna vallankumous? (Nyt on niin ikävä ilma.)

Suomi-poliittinen suomi-sanakirja

Eräillä sanoilla on ihmisille ja poliittisille eläimille täydelleen erilainen merkitys. Kysehän ei voi ola hämäys - eihän? - sillä kaikkihan kaikkien parasta tahtovat. Joskus on kyse virkamieskielestä, munkkilatinasta, joskus sanotaan paljon sanomatta yhtään mitään.
Kunnon virkamies osaa myös oman kielensä ja niin myös politiikka -virkakieli-sanakirja olisi tarpeen. Kuinkahan kaukana tavallisen ihmisen mielikuvista on virkakieli, joka ensin on avattu poliitikoille, jotka kääntävät sen puoluepuheeksi ja jonka lehdistö vielä tulkitsee kansalle omalla tavallaan.

Ihan sama ilmiö on ns. ammattikielessä. Ja se on väärin se: esimerkiksi, kun lapsen oppilasarvioinnissa lukee, että lapsi osaa aika hyvin, se tarkoittaa vanhemmille, että hyvin menee, mutta opettaja miettii heti, missä se puute piilee. (Tämä ongelma poistettiin arvioimalla oppiaineista useita osioita) Lääkäri tai hoitsu puhuu keuhkokuumeesta kakkosessa, kun on kuitenkin kyse tuntevasta ja fiksusta kokonaisesta ihmisestä, jolla on nimikin, huoneessa kaksi.

Ja sitten on ne konnotaatiot: mitä se "hevonen" on teinitytölle: samettiturpaa, ratsastusta, hoitoa, hyvänäpitoa. Ja jollekulle toiselle se on hajua, paskaa, potkimisen ja puremisen pelkoa - sanoilla on sinällään jo eri merkitys ilman hämäystäkin.

Mutta sitä sanakirjaa!

Suomi = osakkeenomistajat, isokenkäiset

Suomen etu = vaikka pakkolailla aikaansaatu työnantajille ja osakkeenomistajille saatu lisäraha työntekijän, palkansaajan eläkeläisen, tukia saavan selkänahasta

Tarve = se, mihin rahat riittävät

Tarpeen väheneminen = leikkaamalla, supistamalla, siis kehittämällä aikaansaatu kansalaisen palvelunkäyttömahdollisuuksien vähentäminen.  Kun käyttö vähenee, voidaan vähentää taas lisää.

Yhteiskuntavastuu = jokaisen köyhän, pienituloisen, suorittavan työn tekijän vastuu osakkeenomistajien ( ks. Suomi) hyvinvoinnista.  Ei koske suurituloisia tai pääomatuloa saavia tai ulkomaille toimintoja sijoittavia firmoja.

Osinko = pyhä asia, johon ei saa koskea

Palkkakehitys = työajan pidentäminen, lomien lyhentäminen, palkan alentaminen, sairauspäivärahan leikkaaminen

Kannustinloukkujen poistaminen = ansiosidonnaisen päivärahakauden lyhentäminen työllistäviä toimia lisäämättä

sote = yksityistäminen.  Unohdetaan se so, se maksaa yhteiskunnalle

neuvottelu = ennalta sanottuihin päätöksiin pakottaminen.  Myös samaa kuin kantelu presidentille, jos ette ole samaa mieltä

Laatu = vähemmällä porukalla.  Usein samaa kuin tehostaminen.

Kilpailukyky = ilman suunnittelua, ilman rahaa, ilman työntekijöitä aikaansaatu olotila, jossa huipputavaran ja korkeajalosteisen tavaran vienti vetää. Vetäisi, jos olisi, mitä viedä.

Tulonsiirto = rahavirtojen ohjaaminen pois tarvitsijoilta niille, jolla ennestään on

Kansalainen = maksaja

Kurssinousu = työntekijöitä vähentämällä aikaansaatu nousu

visio = liian myöhään keskusteluun tuotu suunnitelma, ennalta päätetty kabinettisopimus

strategia = pitkän tähtäimen suunnitelma, joka joustaa aina poliittisen muodin tai taloudellisen muutoksen mukana

vanha puolue = ne puolueet, jotka toimivat ja tekevät esityksiä haukkumisen ja
puheen sijaan - tai päinvastoin, puhujasta riippuen

kehittäminen = kurjistaminen, leikkaaminen, toimintaedellytysten huonontaminen, keskittäminen

toimiminen, asioiden ajaminen = kokouspalkkoiden nostaminen

dynaaminen = liike-elämän tai/ja kähmijöiden ehdoilla tapahtuva

aloite = kahden vuoden ajaksi laatikkoon haudottava asiapaperi. Otetaan käyttöön usein omana.

ilmasto-ohjelma = paperi, joka piti laatia, koska laki vaati. Voidaan unohtaa heti.

lapsenoikeudet = juhlapuheessa muistettava mainita, muuten kaupallisuudelle, autoistumiselle,
mille vain alistettava paperi
Lapsenoikeudet on muistettava aina mainita, kun vaaditaan kehitysmailta jotakin.

sosiaali(nen) = kallis, vältettävä

lapsi = hankala kuluerä

jousto = työntekijän oikeuksien kaventaminen

julkinen palvelu = vain menoerä, rasite kunnalle, säästökohde.  Ikävä kyllä, kuntalaissa kunnan tehtävä

tehostus = suorittavan henkilöstön vähentäminen, bonus pomoille

subsiridiaattiperiaate = isot pojat päättävät, mitä sinun tulee päättää täällä lähellä.  Päätöksenteon loitontaminen tavallisesta ihmisestä esimerkiksi maakuntiin.

korjaaminen = a) korjaamisen viivyttäminen niin, että tulee iso ja kallis remontti
b) home- ja kosteusvaurioiden aiheuttaminen

ympäristö = muiden vaan ei omassa toiminnassa huomioon otettava juhla-asia

Ympäristövaikutusten arviointi = todellisten ympäristöuhkien piilottaminen päättäjiltä

työuran pidentäminen = vanhimpien työntekijöiden potkut tai lomautus

eläkeiän nostaminen = selkänahasta repiminen, jotta eläköityy aiemmin työkyvyttömänä

tienhoito, auraus = suunnitelmallista tekemättä jättämistä mahdollisuuksien mukaan

kaava = asiapaperi dynaamista (ks. edellä) muuttamista varten

yhteistyö = (Imatraa) syrjivä tai alistava toiminta.  Kaikilla kaupungeilla on oma "Imatransa"

säästö = hallintokunnan tai laitoksen menojen karsinta niin, että se muualla maksaa paljon

keskustan kehittäminen = soutaminen ja huopaaminen. Ajo-oikeus yhdelle.  Parkkipaikkoja ajokieltoaluueelle.

Jne., tätä listaa varmaan jatkan. Sinäpä voisit jatkaa kommenteissa.

Ennustajaeukko

Kunnallinen demokratia on usein (onneksi ei aina, ei edes useimmiten) vain tapahtuneen tosiasian katkeraa toteamista. Karmea väite, mutta valitettavan totta: "joku" on esittänyt, sopinut sopivassa porukassa etukäteen, mitä pitää tehdä.

Ihan sama, onko kyseessä saunaporukka, hyvä veli-verkko tai onko kyseessä jonkin ryhmän etu. Menetelmä toimii niin, että päätökseen tai edes keskusteluun tuodaan vasta pitkälle valmisteltu asia, jonka läpimeno on aika pitkälle varmistettu jonkin avainryhmän kanssa. Muille asia tulee yllätyksenä, silti sanotaan, että on liian myöhäistä enää vaikuttaa suunnitelman sisältöön. Edes kaava ei aseta esteitä, senhän voi aina muuttaa - ja kuitenkin kaavoitus on kunnan monopoli, ei kaupan. Mikä hinta kaavan muuttamisesta maksetaan - ja kenelle?

Meillä olevista demokratiasta ja voimassa olevista määräyksistä viisveisaavista henkilöistä voisin vaikka jonkin nimetäkin, mutta ajattelin pitää blogini vastakin ja olen siis hiljaa nimestä. Tämä herra se vaan jostakin aina pulpahtaa näkyviin, ja huolimatta törkeyksistä ja väärinkäytöksistä hänen valtaansa ei millään lailla rajoiteta.


Onneksi joskus joko kaavoittaja herää tai ns. kansa herää huomaamaan kähminnän. Usein se vain on liian myöhäistä. Usein myös kähmintä tulee kalliiksi: jos ei toimita tämän etupiirin aloittamalla tavalla, kaupunki joutuu maksumieheksi, esimerkiksi purkamaan rakenteita tai teettämään työn loppuun uutta tarkoitusta varten, aiheutuu työttömyyttä, suurliike muuttaa pois Lappeenrannasta,... Eli päättäjä, päätä vapaasti, jälkikäteen, siis joko luovu päätösvallastasi tai korjaa kalliisti aiheutettu vahinko.


Pahoin pelkään, että nyt on jo liian myöhäistä puuttua uuden liikekeskuksen suunnitteluun.
Se on nyt tuotu julkisuuteen ja keskusteluun, eli kabineteissa oltiin jo aika varmoja sen toteutumisesta? Tämä ei tarkoita, että asiaa ei kannattaisi vastustaa: nyt vain pitää toimia nopeasti ja saada riittävä rintama aikaan. Aluksi pitää Kesämäen ja Leirin kaupunginosayhdistykset, koulun vanhempainyhdistys, omat tutut puolueiden avainhenkilöt saada hereille. Luulisi ympäristöohjelman ja LOS:n juhlavuoden ja LAVA-lain jo riittävän perusteiksi, varsinkin kun koulun tontille aletaan rakentaa päiväkotiakin.


Miksi minusta tuntuu taas, että puolueet, joiden pitäisi esittää uutta, joutuvat taas vastustamaan uudistusta, kehityksen nimissä tapahtuvaa? Onneksi demarit tuntuvat olevan oikealla asialla tällä kertaa.


Ja se ennustus: tällä kertaa hankkeen vastustajat voittavat, ja jos kauppakeskus tulee, se ei tule ainakaan koulun viereen.