Still alive

On laiskoteltu. Enpä ole blogitellut, en. Ja seli seli seuraa...

Ne pakolliset kesätyöt on suurin piirtein tehty. Kumma, miten edelleen tuntuu, että lomalla ne tehdään, pikku rempat, maalaukset.

Olivat lapsi ja äitinsä oljamissa. Oikein kiva viikko, oikein kiva kunnolla tutustua lapsenlapseen, tilaisuus äidille vähän levätä - kyllä ne vanhat karjalaiset tiesivät. Lapsihan helposti sitoo montakin aikuista kokovuorokautisesti.

On käyty ihan ulkomailla, ja reissu varmaan ansaitsee oman juttunsa, se vielä jäsentyy ja asettuu mittoihinsa päässänikin.

Metsästyskausikin alkoi. Ahomansikkaa, sitä metsämansikkaa, oli ja on yhä julmasti, se on suurta. Oikeita litrojakin on pakkasessa ainakin seitsemän, pikkurasioina laskien kymmenen?
Paras pakastemarja! Vähän sokeria niskaan, niin mansikka pysyy rakenteeltaankin mahtavana
ja sopii sitä sitten joupöydässä jälkiruokana mussuttaa. Puutarhamansikka jääköön torille, vain iltapäiväherkkuna sitä, ei pakkaseen.
Jopa lakkaa löytyy tänä vuonna. Karpaloa tulee kukinnan perusteella ennätysmäisesti.

Tänä aamuna lähden revittäväksi, paarmojen syötiksi ja karhujen kaveriksi vattupuskaan.
Aukeiden paikkojen marjat ovat suuria ja kiinteitä, puhtaita. Eräänä vuonna (-94) keräsin kotiinkin 54 litraa, Maija 19, vaimokulta ämpärillisen - ei tuntunut tuhlaukselta tehdä puhdasta vattumehua. Nyt on kohtuutavoite: olisiko kakunvälimarja talveksi, lettuhilloa kotiin ja lasten perheille.

Ja vielä on "high summer", lämmintä, vedet uimakunnossa. Hassua: parin viikon päästä ei ole mitään kesäpaikkaa avoinna, joka toimipisteessä kumisee autius. Olemme koulujen lomien aikataulussa, ja kyllä se turisti ihmettelee, hänhän viettää lomansa elokuussa.

Naatitaan...

Lapsi sitten kastettiin

Kolme asiaa: lapsi saa nimen, lapsi otetaan seurakunnan jäseneksi, perisynniltä taitetaan niskat.

Nimi? Vanhemmat valitsevat lapselle istuvan nimen. Nimessä on tietty rytmi, nimi sisältää tietyt mielikuvat, nimi ja lapsi alkavat olla samaa. Leo Onni Ilmari kunnioittaa menneitä, kunnioitettuja ihmisiä, kenties sisältää toiveen, että lapsessa olisi jotain samaa kuin isoisoisissään? Ja Onnihan tuo on, aina, myös sitten murkkuna!

Leo - leijona - on vaativa nimi kantajalleen, mutta ainakin toistaiseksi tuntuu leijonaa piisaavan.
Leo on johtajuutta ja luonteen jaloutta, myös paavin nimi. Ja sai Markku-vaarikin osansa: mahtoiko kukaan huomata, että pyhän Markuksen (Markus -sodanjumalan oma) leijonahan se siinä...
Leijona on horoskooppimerkkikin, vaikka ei tämä toukokuussa syntynyt Leo mikään leijona tässä mielessä ole.

Kristillisessä mielessä nimi ei todellakaan ole yhdentekevä. Ilahduttaa ajatus, että Jumala ei
sano "Sinä poika siellä", so. persoonattomasti, tuntematta, vaan kutsuu nimeltä: -Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.

Kasteessa vihitään uskon salaisuuksiin, annetaan oikeus saada kaikki selville. Ja seurakunta (laajasti, kristillisenä maailmanyhteisönä) myös huolehtii omistaan, mutta myös velvoittaa.
Toistaiseksi on ollut Suomessa helpompi elää kirkon jäsenenä, mutta enää tällä ei liene suurta merkitystä.

Perisynti on asia, jota en osaa järjellä hyväksyä. Mitä ihmisen myötäsyntyistä pahaa on tuossa viattomassa pienessä Leossa, miten Aatamin tottelemattomuus muka hänessä näkyy? No siinähän tuo poistettiin samalla...

Kaste on tilaisuus olla koolla yhdessä toivottamassa lapselle kaikkea hyvää, esimerkiksi rukouksessa. Mutta onhan se myös tilaisuus tavata, saada neuvoa ja tukea, vertailla ja seurata lapsia. Ja on se kiva aina välillä juhlia. Eipä ole lapsiperheillä ihan helppoa se matkustaminen.

Kiva kun tulitte. Kiva kun viihdyitte. Sai Leo hyvn startin.

Sinun työsi, minun työni

Miesten työt, naisten työt?

Älä kerro eukollesi meidän miesten salaisuuksia! Ei se rantasaunan lämmitys vaadi oikeasti kahta miestä koko iltapäiväksi samaan aikaan kuin naisväki siivoaa ja laittaa gourmeeta. Grillin sytytys ja pihvin tai makkaran paisto olkoon edelleen liian vaikeaa naiselle, tehköön he helpot hommat kuten perunankeiton, salaatit, kattaukset, tiskaamisen - kaiken muun...

Älä ainakaan anna eukkosi koskea ketjusahaan: hän oitis huomaa, kuinka paljon kevyempää on sahata kuin syöttää puuta, kerätä pätkät pinoon, hyöriä ja kyykkiä koko ajan.

(Ihan oikeasti maailma ei ole reilu: monessa kulttuurissa nainen hoitaa maanviljelyksen, kaikki kotityöt, lapset,  mies taas ns. edustuksen kuten neuvottelun, johtamisen, papin hommat.

Metsästystä ja kalastusta ei enää ole, tilalla on tupakointi ja viina. Vaan otapa kone: jo löytyy mies töihin.)

Kunnon nainen ei saa olla hetkeäkään jouten. Tästä syystä on ilmeisesti syntynyt kaikki ns. kaunis, jota kotonasi on, pitsit, poppanat, liinat, pyyhkeiden nimikoinnit, matot...(Ne miesten kauniit liittyvät vanhoihin työvälineisiin, esimerkiksi kirveenvarsi on upea esine. Vaan missäpä ne?)

Kodin työvälineet on myös joku spesialisti-insinööri harkiten tehnyt epäergonomisiksi, huonosti

tarkoitettuun asiaan sopiviksi, vaikeiksi varastoida eli toteuttamaan naisen ikiaikaista aherrusta.

Mutta voi kammotus: mieskin joutuu nykyisin tarttumaan imuriin tai tiskaamaan, tai tekemään muitakin kotitöitä -välineitten on siis parannuttava. (Tosiasia on, että ominaisuuksia kyllä on, mutta ei laatua eikä ainakaan kestävyyttä. Enää.)

Lapsen kanssa on mieskin "saanut" olla jo 60-luvun lopulta. Kaikki eivät ole tätäkään vielä huomanneet. Isyyslomalle alkoi päästä keväällä -78.

Kunnioitan miestä, joka uskalsi valita naisen ammatin. Jos näitä valintoja olisi enemmän, ei olisi

naispalkkaustakaan, vaan olisi oikeudenmukainen palkka myös ihmistyöstä.

Kuva kertoo paitsi kauniista pihastamme myös siitä, että olen tehnyt naisten ikiaikaista työtä eli pessyt noin 30 mattoa. Oikein suoritettunahan maton pesu kuuluu naiselle: naisen kuuluisi raahata ämpärit, kauhat, harjat, matot pyörällä rantaan, pestä, kuivata ja tuoda takaisin, rullata vaatehuoneeseen häiritsemättä miehen keskittymistä johonkin tärkeään, esimerkiksi formuloihin.