Lapsi sitten kastettiin

Kolme asiaa: lapsi saa nimen, lapsi otetaan seurakunnan jäseneksi, perisynniltä taitetaan niskat.

Nimi? Vanhemmat valitsevat lapselle istuvan nimen. Nimessä on tietty rytmi, nimi sisältää tietyt mielikuvat, nimi ja lapsi alkavat olla samaa. Leo Onni Ilmari kunnioittaa menneitä, kunnioitettuja ihmisiä, kenties sisältää toiveen, että lapsessa olisi jotain samaa kuin isoisoisissään? Ja Onnihan tuo on, aina, myös sitten murkkuna!

Leo - leijona - on vaativa nimi kantajalleen, mutta ainakin toistaiseksi tuntuu leijonaa piisaavan.
Leo on johtajuutta ja luonteen jaloutta, myös paavin nimi. Ja sai Markku-vaarikin osansa: mahtoiko kukaan huomata, että pyhän Markuksen (Markus -sodanjumalan oma) leijonahan se siinä...
Leijona on horoskooppimerkkikin, vaikka ei tämä toukokuussa syntynyt Leo mikään leijona tässä mielessä ole.

Kristillisessä mielessä nimi ei todellakaan ole yhdentekevä. Ilahduttaa ajatus, että Jumala ei
sano "Sinä poika siellä", so. persoonattomasti, tuntematta, vaan kutsuu nimeltä: -Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.

Kasteessa vihitään uskon salaisuuksiin, annetaan oikeus saada kaikki selville. Ja seurakunta (laajasti, kristillisenä maailmanyhteisönä) myös huolehtii omistaan, mutta myös velvoittaa.
Toistaiseksi on ollut Suomessa helpompi elää kirkon jäsenenä, mutta enää tällä ei liene suurta merkitystä.

Perisynti on asia, jota en osaa järjellä hyväksyä. Mitä ihmisen myötäsyntyistä pahaa on tuossa viattomassa pienessä Leossa, miten Aatamin tottelemattomuus muka hänessä näkyy? No siinähän tuo poistettiin samalla...

Kaste on tilaisuus olla koolla yhdessä toivottamassa lapselle kaikkea hyvää, esimerkiksi rukouksessa. Mutta onhan se myös tilaisuus tavata, saada neuvoa ja tukea, vertailla ja seurata lapsia. Ja on se kiva aina välillä juhlia. Eipä ole lapsiperheillä ihan helppoa se matkustaminen.

Kiva kun tulitte. Kiva kun viihdyitte. Sai Leo hyvn startin.