Miten sattuikaan käsiini suttuinen, rypistetty paperi, liekö se pudonnut joltain taskusta nenäliinaa kaivaessa siellä Valtiovarainministeriön nurkilla. Siinä luki, tai saattoi lukea,
Jyrki K. oikeassa yläreunassa - oli suttua ja taite juuri sinä kohdassa.
Paperi oli täynnä luonnoksia iskulauseiksi, joilla kansa saataisiin kuluttamaan enemmän...
Osta! Osta! Osta! Kun rahasi loppuvat, me emme huolehdi sinusta! (Vieressä oli tuherrettuna ikään kuin kaavio vanhemmista ja lapsista ja monista sukulaisista, nuolia sinne ja tänne ja sana huoltovelvollisuus monessa paikassa.)
Osta! Voimme nostaa hintoja kasvaneen kysynnän takia. (Dollarinmerkkejä)
Osta! Kun kauppa käy, voimme antaa isommat optiot ja bonukset. (Pari pääjohtajaa mainittu)
Osta! Jos et osta, nostamme hintoja, koska tahdomme tietyn voiton joka tapauksessa.
Osta! Voimme jakaa isommat osingot. (Iso liuta kirjoittajan (?) omien yhtiöiden nimiä)
Osta! Katso taivaan lintuja, eivät nekään kanna huolta huomisesta. (Paperissa oli ristejä tässä.
Siinä luki myös, että tätä pitäisi lukea kirkoissa esirukousten jälkeen.)
Osta! Eläkkeellä sinulla ei ole varaa. (Tässä kohtaa kynä oli tärissyt ikään kuin kirjoittaja olisi pirullisesti nauranut, tiennyt jotain eläkeikärajojen nostamisesta ja pienimpien eläkkeiden korottamisen siirtämisestä.)
Osta! Lapsesi kyllä perivät velkasi.
Luin lapun ja , harmi kyllä, heitin sen roskikseen, olisihan joku saanut kirjoittajasta selvänkin?
Tai jos sen olisi vaikka joku lehti julkaissut?
Minua huolestutti tietysti älytön tuhlauskäsky, mutta myös se, että kirjoittaja taisi samaistaa monessa kohdassa itsensä sekä päättäjäksi että osakkeenomistajaksi. Eihän Hallitus nosta hintoja, eihän? Tai huononna perusturvallisuutta?
Vilpitön hän kyllä oli?
keskiviikko 25. helmikuuta 2009
maanantai 23. helmikuuta 2009
Mens sana in corpore sano - mene saunaan, kun kroppasi sanoo
Tutkimuksissa ei ole todettu, että paljon liikkuva eläisi pitempään.
Mutta useaan kertaan on todettu, että elämän laatu pysyy parempana: kunto riittää, tasapaino pelaa, notkeat jäsenet toimivat, verenkierto ei kalkkeudu, osteoporoosi ei uhkaa.
Heti lenkin jälkeen jaksaa heti vaikka mitä, se on aika hyvä kuntomittari.
Kilot? Oma kokemus on, että pelkkä liikunta ei läheskään riitä painonhallintaan, mutta kun liikun paljon, kannan kiloni kevyemmin mukana. Pelkällä kausiliikunnalla paino vaihtelee, mutta pysyvää ihannetasoa ei saavuta.
Liikunta on kivaa, jos liikkuu tarpeeksi. On melkein pakko (tunne on hyvä) lähteä lenkille, kun lähtemään pakottaa lisääntyneen kunnon ja taidon lisäksi elimistön oma endorfiinituotanto. Hiihtäen tämän tilan saavuttaminen vie vuosi vuodelta yhä kauemmin, mutta se tulee aina. On kohtalaisen epistä, että kaikki eivät ikinä koe tätä, vaan heidän on joka kerran pakotettava itsensä liikkeelle.
Oikein kurainen vuodenaika katkaisee tehokkaan liikunnan, ja ainakin minun on aina uudelleen pakottauduttava ja totuteltava liikkumaan uuden kauden alkaessa, vaikka hyvinkin paljon olen ulkona, vaeltelen, pyöräilen, teen hyötyliikuntaa. Kas kun se on niin, että kun lajin oppii kunnolla, annosta on lisättävä saman kuntovaikutuksen aikaansaamiseksi.
Jätä liikkumatta, niin joku toinen hoitaa liikuntasi tavalla tai toisella, maksusta ja usein kivuliaasti. Fysioterapeutti tai hieroja, jopa apteekkari ja lääkäri "liikkuvat" puolestasi, kalkkia ja vitamiineja voi syödä luiden turvaksi purkistakin. Ja tervettä päivää saa odottaa, mutta ainahan voi mennä uudelleen hoitoihin ja uskoa yhä uuteen niksauttajaan. Huimimmillaan passiivisuus on erilaisissa liikkuvissa pöydissä ja tärinävöissä, hierovissa tuoleissa.
Tietty osa Esko Ahon ehdotuksesta, että elämäntavoillaan itsensä sairastuttanut maksakoon terveyskeskuksessa enemmän, on totta.
Kun jokin asia on ilmaista, se ei ole hyvää? Kaikenmoiset salit sun spinningit ja aerobicit, tennikset ja kössit ovat parempaa liikuntaa? Kaikki kunnia markkinaraon löytäjille ja yhä uusien täytyy-lajien kehittäjille! Liikunnakin on oltava muodikasta. Ja voi, miten paljon sivubisnestä saakaan myymällä oikeat raidat ja lajikohtaiset kamat, jopa sopivaa musiikkia mukana. Koko genren - koko elämäntyylin?
(Välineiden on oltava hyviä, jotta liikunta olisi miellyttävää. Tällä ei ole mitään tekemistä muodin kanssa.)
Perusliikunta ja omat jäsenet käytössä on kuitenkin edelleen kunnon pohja.
Meissä on eroja. Itse olen erittäin mielelläni yksinäinen susi. Useat saavat enemmän joukkuepelistä. Pidän kyllä ihmisistä ja koko elämä on joukkuepeliä, mutta silti yksin tai hyvin rajatussa seurassa saan suurimman hyvän olon liikunnasta. Mutta ihan varmasti jokaiselle se oma laji on olemassa. Tiedän omani.
Ja lähden heti!
Mutta useaan kertaan on todettu, että elämän laatu pysyy parempana: kunto riittää, tasapaino pelaa, notkeat jäsenet toimivat, verenkierto ei kalkkeudu, osteoporoosi ei uhkaa.
Heti lenkin jälkeen jaksaa heti vaikka mitä, se on aika hyvä kuntomittari.
Kilot? Oma kokemus on, että pelkkä liikunta ei läheskään riitä painonhallintaan, mutta kun liikun paljon, kannan kiloni kevyemmin mukana. Pelkällä kausiliikunnalla paino vaihtelee, mutta pysyvää ihannetasoa ei saavuta.
Liikunta on kivaa, jos liikkuu tarpeeksi. On melkein pakko (tunne on hyvä) lähteä lenkille, kun lähtemään pakottaa lisääntyneen kunnon ja taidon lisäksi elimistön oma endorfiinituotanto. Hiihtäen tämän tilan saavuttaminen vie vuosi vuodelta yhä kauemmin, mutta se tulee aina. On kohtalaisen epistä, että kaikki eivät ikinä koe tätä, vaan heidän on joka kerran pakotettava itsensä liikkeelle.
Oikein kurainen vuodenaika katkaisee tehokkaan liikunnan, ja ainakin minun on aina uudelleen pakottauduttava ja totuteltava liikkumaan uuden kauden alkaessa, vaikka hyvinkin paljon olen ulkona, vaeltelen, pyöräilen, teen hyötyliikuntaa. Kas kun se on niin, että kun lajin oppii kunnolla, annosta on lisättävä saman kuntovaikutuksen aikaansaamiseksi.
Jätä liikkumatta, niin joku toinen hoitaa liikuntasi tavalla tai toisella, maksusta ja usein kivuliaasti. Fysioterapeutti tai hieroja, jopa apteekkari ja lääkäri "liikkuvat" puolestasi, kalkkia ja vitamiineja voi syödä luiden turvaksi purkistakin. Ja tervettä päivää saa odottaa, mutta ainahan voi mennä uudelleen hoitoihin ja uskoa yhä uuteen niksauttajaan. Huimimmillaan passiivisuus on erilaisissa liikkuvissa pöydissä ja tärinävöissä, hierovissa tuoleissa.
Tietty osa Esko Ahon ehdotuksesta, että elämäntavoillaan itsensä sairastuttanut maksakoon terveyskeskuksessa enemmän, on totta.
Kun jokin asia on ilmaista, se ei ole hyvää? Kaikenmoiset salit sun spinningit ja aerobicit, tennikset ja kössit ovat parempaa liikuntaa? Kaikki kunnia markkinaraon löytäjille ja yhä uusien täytyy-lajien kehittäjille! Liikunnakin on oltava muodikasta. Ja voi, miten paljon sivubisnestä saakaan myymällä oikeat raidat ja lajikohtaiset kamat, jopa sopivaa musiikkia mukana. Koko genren - koko elämäntyylin?
(Välineiden on oltava hyviä, jotta liikunta olisi miellyttävää. Tällä ei ole mitään tekemistä muodin kanssa.)
Perusliikunta ja omat jäsenet käytössä on kuitenkin edelleen kunnon pohja.
Meissä on eroja. Itse olen erittäin mielelläni yksinäinen susi. Useat saavat enemmän joukkuepelistä. Pidän kyllä ihmisistä ja koko elämä on joukkuepeliä, mutta silti yksin tai hyvin rajatussa seurassa saan suurimman hyvän olon liikunnasta. Mutta ihan varmasti jokaiselle se oma laji on olemassa. Tiedän omani.
Ja lähden heti!
Jalka potkee, suksi notkee
Toppatakki, se tietysti auki. Paksut laskettelukäsineet tai muut toppahanskat. Farkut. Ei pipoa, ollaan paljain päin tai hirmu kuumassa hatussa.
Ei ole omia välineitä. Voi olla, että "hiihtäminen on paskaa". Teksti on lainattu lentokentän ladun vierestä, se oli sauvoilla tökitty hankeen, siihen oli aina aikaa.
Suksi ei pelaa, kun itse ei osaa hoitaa voitelua eikä iskä viitsi - ei silti, ei sille iskälle ole kyllä kerrottukaan, milloin olisi hiihtopäivä. Sankaruuskin vaatii paskasukset? On kuuma, toppatakki siis auki ja hanskat pois - niitä saa keräillä ja antaa liikunnanopettajille, kun perässä tulevat lapset eivät välitä mitään kaverin tavarasta. Hikilauta tarkoittaa nykyisin lipsuvaa ja luistamatonta, ei sinänsä huonoa suksea. Koulun hiihtolenkillä oiotaan, poltetaan tupakkaa, syödään karkkia, velttoillaan, myöhästytään tahallaan seuraavalta tunnilta. Ymmärrän opettajaa: hän ei voi olla ensimmäinen ja viimeinen yhtä aikaa ja valvoa kaikkea, lisäksi hänen on neuvottava ja ohjattava sekä hyviä että huonoja eli sijaittava pisteessä x kontrollina ja hoputtajana.
Miksi siis pakottaa lapset ladulle? Vaikka kokonaan unohdettaisiin puheet kansallisurheilusta,
hiihtäminen on perustellusti hyvää liikuntaa, monipuolista, useita lihasryhmiä, tasapainoaistia kehittävää. Lihaskunto, hengitys- ja verenkiertoelimet pysyvät kunnossa, nivelet liikkuvina.
Ja, jos meistä himohiihtäjistä saa puhua, siihen jää kiinni, se on nopea tapa saada endorfiinimyrsky vaatimaan lisää hiihtämistä. Hiihto on myös niitä harvoja lajeja, joita aikuisena
jatketaan. Ja vauhti voi olla hiihtokävelyä, hiihtelyä tai sitten hiihtoa.
Lämpöiset talvet saavat sen aikaan, että välineitä ei hankitakaan. Ja sitten ollaan niiden koulun hikilautojen varassa.
Sukset olivat ennen (kiva olla tässä iässä) kaikkea muutakin kuin hiihtämistä varten.
Suksilla vietettiin aikaa, esimerkiksi tehtiin ja laskettiin mäkiä, oltiin "perästulloo", opittiin ja nautittiin. Isommilta opittiin esimerkiksi notkopaikoissa tai syvässä lumessa panemaan jalat peräkkäin ja sukset yhteen tai polkaisemaan kuopissa, tekemään kurvit ja hyppykurvit ja laskemaan hyppyreitä. Ja ulkona olimme. Suksilla myös siirtyi kätevästi ja nopeasti paikasta toiseen. Eväsretkiäkin tehtiin.
Ei ole enää porukoita metsissä eikä valleilla, ei mäenlaskun ja hauskanpidon jälkiä oikein missään. Isät, herätys!
Taidanpa lähteä hiihtämään.
Ei ole omia välineitä. Voi olla, että "hiihtäminen on paskaa". Teksti on lainattu lentokentän ladun vierestä, se oli sauvoilla tökitty hankeen, siihen oli aina aikaa.
Suksi ei pelaa, kun itse ei osaa hoitaa voitelua eikä iskä viitsi - ei silti, ei sille iskälle ole kyllä kerrottukaan, milloin olisi hiihtopäivä. Sankaruuskin vaatii paskasukset? On kuuma, toppatakki siis auki ja hanskat pois - niitä saa keräillä ja antaa liikunnanopettajille, kun perässä tulevat lapset eivät välitä mitään kaverin tavarasta. Hikilauta tarkoittaa nykyisin lipsuvaa ja luistamatonta, ei sinänsä huonoa suksea. Koulun hiihtolenkillä oiotaan, poltetaan tupakkaa, syödään karkkia, velttoillaan, myöhästytään tahallaan seuraavalta tunnilta. Ymmärrän opettajaa: hän ei voi olla ensimmäinen ja viimeinen yhtä aikaa ja valvoa kaikkea, lisäksi hänen on neuvottava ja ohjattava sekä hyviä että huonoja eli sijaittava pisteessä x kontrollina ja hoputtajana.
Miksi siis pakottaa lapset ladulle? Vaikka kokonaan unohdettaisiin puheet kansallisurheilusta,
hiihtäminen on perustellusti hyvää liikuntaa, monipuolista, useita lihasryhmiä, tasapainoaistia kehittävää. Lihaskunto, hengitys- ja verenkiertoelimet pysyvät kunnossa, nivelet liikkuvina.
Ja, jos meistä himohiihtäjistä saa puhua, siihen jää kiinni, se on nopea tapa saada endorfiinimyrsky vaatimaan lisää hiihtämistä. Hiihto on myös niitä harvoja lajeja, joita aikuisena
jatketaan. Ja vauhti voi olla hiihtokävelyä, hiihtelyä tai sitten hiihtoa.
Lämpöiset talvet saavat sen aikaan, että välineitä ei hankitakaan. Ja sitten ollaan niiden koulun hikilautojen varassa.
Sukset olivat ennen (kiva olla tässä iässä) kaikkea muutakin kuin hiihtämistä varten.
Suksilla vietettiin aikaa, esimerkiksi tehtiin ja laskettiin mäkiä, oltiin "perästulloo", opittiin ja nautittiin. Isommilta opittiin esimerkiksi notkopaikoissa tai syvässä lumessa panemaan jalat peräkkäin ja sukset yhteen tai polkaisemaan kuopissa, tekemään kurvit ja hyppykurvit ja laskemaan hyppyreitä. Ja ulkona olimme. Suksilla myös siirtyi kätevästi ja nopeasti paikasta toiseen. Eväsretkiäkin tehtiin.
Ei ole enää porukoita metsissä eikä valleilla, ei mäenlaskun ja hauskanpidon jälkiä oikein missään. Isät, herätys!
Taidanpa lähteä hiihtämään.
perjantai 13. helmikuuta 2009
Hyvä ihminen
Jotta olisit kunnon kansalainen, sinun tulisi tehdä näin?
Sinun tulee kuluttaa, jotta et ruoki lamaa. Sinun tulee kuluttaa muutenkin, jotta talouskasvu pysyy vähintään kolmena prosenttina vuositasolla, muu on taantumaa. Maailma ei kehity ilman talouden kehitystä.
Kulutusta on lisättävä, vaikka tarpeet eivät lisääntyisikään: markkinoinnin olennainen tehtävä on nimen omaan tarpeiden luominen. Tärkeintä on tuotteen trendikkyys. Heitä pois epämuodikas! Taloudellinen hyvinvointi on tärkeämpää kuin luonnonarvot, ympäristö, kestävä kehitys. Minä, minä!
Et saa kuluttaa mihinkään tarpeettomaan. Ostat vain, mitä todella tarvitset, harkitset hinta/laatusuhdetta. Vertailet hintoja, tingit, kilpailutat. Ostat vasta, kun on varaa, tarvittaessa säästät. Et osta mitään velaksi. Et heitä pois käyttökelpoista, uusiokäytät. Teet itse, et aina osta.
Markkinoinnin tärkein tehtävä sinulle on kuluttajavalistus, asiatieto.
Otat huomioon toisetkin. Jaat hyvinvointisi. Annat koko maailmalle mahdollisuuden tasa-arvoiseen kehitykseen. Pidät huolta huomisesta, niin ihmisestä kuin luonnostakin. Osallistut maailmaa parantavaan toimintaan.
Tässä tekopyhässä maailmassa meidän tulee oppia olemaan tuota kaikkea, yhtaikaa. Olisiko yhtä tekopyhää kuin ALKOn raittiustyö?
Sinun tulee kuluttaa, jotta et ruoki lamaa. Sinun tulee kuluttaa muutenkin, jotta talouskasvu pysyy vähintään kolmena prosenttina vuositasolla, muu on taantumaa. Maailma ei kehity ilman talouden kehitystä.
Kulutusta on lisättävä, vaikka tarpeet eivät lisääntyisikään: markkinoinnin olennainen tehtävä on nimen omaan tarpeiden luominen. Tärkeintä on tuotteen trendikkyys. Heitä pois epämuodikas! Taloudellinen hyvinvointi on tärkeämpää kuin luonnonarvot, ympäristö, kestävä kehitys. Minä, minä!
Et saa kuluttaa mihinkään tarpeettomaan. Ostat vain, mitä todella tarvitset, harkitset hinta/laatusuhdetta. Vertailet hintoja, tingit, kilpailutat. Ostat vasta, kun on varaa, tarvittaessa säästät. Et osta mitään velaksi. Et heitä pois käyttökelpoista, uusiokäytät. Teet itse, et aina osta.
Markkinoinnin tärkein tehtävä sinulle on kuluttajavalistus, asiatieto.
Otat huomioon toisetkin. Jaat hyvinvointisi. Annat koko maailmalle mahdollisuuden tasa-arvoiseen kehitykseen. Pidät huolta huomisesta, niin ihmisestä kuin luonnostakin. Osallistut maailmaa parantavaan toimintaan.
Tässä tekopyhässä maailmassa meidän tulee oppia olemaan tuota kaikkea, yhtaikaa. Olisiko yhtä tekopyhää kuin ALKOn raittiustyö?
sunnuntai 8. helmikuuta 2009
Saimaan murhaajat
Pien-Saimaa on sinileväpuuroa, kahdeksaan metriin asti yhtä vihreää mössöä. Siis tuo meidän oma juomavesialtaamme, uimavetemme, kalavetemme, mökkikeitaamme. Siis tässä, ei jossain kaukana ja toisten ongelmana.
Ei levä "kuki" talvella, ei varsinkaan jään alla , lumen alla. Kuka saisi sen kerrottua sinilevälle?
Jotain uutta ja ennalta arvaamatonta on täytynyt tapahtua.
Kaikkihan me syyllisen tiedämme. Yksi tietää, kuinka turvesuo syytää humusta ja ravinteita (ja elohopeaa) vesistöön. Toinen, kaupunkilainen, keksii oitis maanviljelyksen syylliseksi. Maanviljelijä taas mielellään muistaa kaupungin ja taajamien hajakuormituksen. Sateinen vuosi valtavine valumineen, mm. pelto- ja metsälannoitteineen, on kaikkein kätevin syy: emme olekaan ollenkaan syyllisiä, vaan luonto itse? Mitä aiheuttaa valtava sademäärä, joka huuhtelee yhä suurempia päällystettyjä alueita ja kuljettaa moskan vesistöön, kun se ei voi maahankaan imeytyä? Jokainen järvessä mattoja pessyt ja rantasaunan huuhteluvedet ja saippuat ja fosfaatit Saimaaseen työntänyt se vasta syntinen onkin. Ja ne huussit, aiai!
Varmin syyllinen on tietysti aina UPM, on ihan kätevää panna kaikki sen syyksi. Sehän pumppasi, kierrätti vettä Vehkataipaleen pumpulla - ja toisaalta lopetti pumppaamisen.
Ja se nollakuitu on aina varma nakki, sitähän löytyy mätänemästä, ei lahoamasta, kymmenenkin kilometrin päästä tehtaalta, harmi vaan että se on tässä tapauksessa kannaksen väärällä puolella.
Muistan ajan, jolloin kaupungin pääviemäri laski Halkosaaren sillan pielessä suoraan Saimaaseen.
Kaikensorttista kellui mm. pääuimarannallemme - se oli sen ajan pahin huoli, kukaan ei levästä puhunut. Oluttehdas laski jätevedet kaupunginlahteen. Kaukaan tehtaan myrkkylahti oli todella nimensä mukainen, eikä veneen vana hävinnyt kaljan näköisestä vedestä moneen minuuttiin ja haju oli kammottava. Maanviljelijä saattoi viedä lantapatterinsa, jopa lietelannan, pellolle jäisen maan aikaan. Ahaa, syyllisiä?
Muistetaan toki, että silloin nämä olivat maan tapa ja silloiset lupaehdot täyttyivät - siis syyllinen onkin luvat myöntänyt viranomainen?
Muutama vuosi sitten Pien-Saimaa sai aikamoisen ravinnepurskeen, kun Huhtiniemessä pumppaamo tulvi yli ja vedet menivät Sunisenselälle.
Vastuuperiaatteen mukaan syyllinen korvaa aiheuttamansa vahingon. Siis kuka?
Pentti Tiusanen tekee eduskuntakyselyn. Viranomaiset tutkivat, seuraavat, ehdottavat toimenpiteitä, poliitikot päättävät. Prosessi vie aikaa.
Odotellessa voimme tehdä sata pientä asiaa. Mutta tietenkään tulevat rajoitukset ja toimenpiteet eivät koske kaikkia, vain nössöjä viherpiipertäjiä.
Eihän juuri minun matonpesuni tai septitankittomuuteni tai... mitään vaikuta!
Ei levä "kuki" talvella, ei varsinkaan jään alla , lumen alla. Kuka saisi sen kerrottua sinilevälle?
Jotain uutta ja ennalta arvaamatonta on täytynyt tapahtua.
Kaikkihan me syyllisen tiedämme. Yksi tietää, kuinka turvesuo syytää humusta ja ravinteita (ja elohopeaa) vesistöön. Toinen, kaupunkilainen, keksii oitis maanviljelyksen syylliseksi. Maanviljelijä taas mielellään muistaa kaupungin ja taajamien hajakuormituksen. Sateinen vuosi valtavine valumineen, mm. pelto- ja metsälannoitteineen, on kaikkein kätevin syy: emme olekaan ollenkaan syyllisiä, vaan luonto itse? Mitä aiheuttaa valtava sademäärä, joka huuhtelee yhä suurempia päällystettyjä alueita ja kuljettaa moskan vesistöön, kun se ei voi maahankaan imeytyä? Jokainen järvessä mattoja pessyt ja rantasaunan huuhteluvedet ja saippuat ja fosfaatit Saimaaseen työntänyt se vasta syntinen onkin. Ja ne huussit, aiai!
Varmin syyllinen on tietysti aina UPM, on ihan kätevää panna kaikki sen syyksi. Sehän pumppasi, kierrätti vettä Vehkataipaleen pumpulla - ja toisaalta lopetti pumppaamisen.
Ja se nollakuitu on aina varma nakki, sitähän löytyy mätänemästä, ei lahoamasta, kymmenenkin kilometrin päästä tehtaalta, harmi vaan että se on tässä tapauksessa kannaksen väärällä puolella.
Muistan ajan, jolloin kaupungin pääviemäri laski Halkosaaren sillan pielessä suoraan Saimaaseen.
Kaikensorttista kellui mm. pääuimarannallemme - se oli sen ajan pahin huoli, kukaan ei levästä puhunut. Oluttehdas laski jätevedet kaupunginlahteen. Kaukaan tehtaan myrkkylahti oli todella nimensä mukainen, eikä veneen vana hävinnyt kaljan näköisestä vedestä moneen minuuttiin ja haju oli kammottava. Maanviljelijä saattoi viedä lantapatterinsa, jopa lietelannan, pellolle jäisen maan aikaan. Ahaa, syyllisiä?
Muistetaan toki, että silloin nämä olivat maan tapa ja silloiset lupaehdot täyttyivät - siis syyllinen onkin luvat myöntänyt viranomainen?
Muutama vuosi sitten Pien-Saimaa sai aikamoisen ravinnepurskeen, kun Huhtiniemessä pumppaamo tulvi yli ja vedet menivät Sunisenselälle.
Vastuuperiaatteen mukaan syyllinen korvaa aiheuttamansa vahingon. Siis kuka?
Pentti Tiusanen tekee eduskuntakyselyn. Viranomaiset tutkivat, seuraavat, ehdottavat toimenpiteitä, poliitikot päättävät. Prosessi vie aikaa.
Odotellessa voimme tehdä sata pientä asiaa. Mutta tietenkään tulevat rajoitukset ja toimenpiteet eivät koske kaikkia, vain nössöjä viherpiipertäjiä.
Eihän juuri minun matonpesuni tai septitankittomuuteni tai... mitään vaikuta!
torstai 5. helmikuuta 2009
Ruman sanan saa sanoa
Nyt se alkaa!
Nyt uskalletaan jo sanoa ruma sana: nyt saa puhua pankkikriisistä, rahoituskriisistä, taantumasta, finanssihäiriöstä, jopa - hui - lamasta.
Nyt alkaa myös laman maksattaminen niilläkin, joilla tähän asti on näyttänyt olevan jopa hyötyä lamasta tai joille se on ollut yhdentekevää. Ja maksamme vuosia, vaikka tuotanto elpyisi piankin.
Jotkuthan sentään ovat saaneet pitää työnsä tai muun tomeentulonsa.
Nyt on nostettava kunnallisveroa ja palveluiden hintaa. Mikä muukaan on mahdollista, kun kuntien yritysverotulot romahtavat ja palkkaverotus romahtaa, pudotus näyttää (nyt) noin kahdelta miljardilta. Kuka muu silloin palvelut maksaa kuin työssä vielä oleva? Laina tarkoittaisi, että vain jälkipolvet maksavat.
Kulutuksen lisäämiseksi taas valtiolla on veroale, mikä toisella puolella näkyy sitten yhä vähempänä valtionapuna palveluille - kunnan on taas nostettava äyriään. Ns. päättäjä on pantu aika ahtaaseen rakoon.
Taas kehitetään, tehostetaan, supistetaan, säästetään, etsitään niitä turhia kuntien ja valtion palveluja ja työntekijöitä. Syyllistetään? Mitä enemmän juuri näitä ihmisiä tarvitaan, sitä vähemmän heidän palkkaamiseensa on rahaa.
Palvelut ovat välttämättömiä, mutta kun kunta ei niitä järjestä, kenkää saanut usein muuttuu yksityiseksi palvelun tarjoajaksi. Kunta ostaa palvelut häneltä kalliimmalla, sitä paitsi joutuu vielä joka tapauksesa hoitamaan ne kaikkein heikoimmassa asemassa olevat. Säästää...
Porvari taputtaa hyvin hoidettuja kätösiään - tai huomaa ja oppii jotakin. Oppinut porvari sitten voisikin olla vaikkapa proselyytti työväkeen?
Missä se raha on, jota ei ole lainattavaksi? Miksi pankit eivät luota toisiinsa? Jos eivät luota, mihin ne eivät silloin luota, ihmisiin vai taloussysteemiin, joka sallii epärealistisenkin pelin
ja hyväsikäytön. Jos systeemiä on muutettava, muutoksen on heti alettava ja säännöt sovittava.
Fyysisestihän rahaa ei ole olemassakaan, se on bittejä, jotka eivät homehdu kenenkään sängyn alla kasassa. Mitenkään rahaa ei ole sidottu mihinkään kultakantaan tai muuhun
pysyvästi arvonsa säilyttävään.
Ehdotan Roope Ankan käteisvarojen pakkokäyttöönottoa. Edes yhden fantastiljardin.
Nyt uskalletaan jo sanoa ruma sana: nyt saa puhua pankkikriisistä, rahoituskriisistä, taantumasta, finanssihäiriöstä, jopa - hui - lamasta.
Nyt alkaa myös laman maksattaminen niilläkin, joilla tähän asti on näyttänyt olevan jopa hyötyä lamasta tai joille se on ollut yhdentekevää. Ja maksamme vuosia, vaikka tuotanto elpyisi piankin.
Jotkuthan sentään ovat saaneet pitää työnsä tai muun tomeentulonsa.
Nyt on nostettava kunnallisveroa ja palveluiden hintaa. Mikä muukaan on mahdollista, kun kuntien yritysverotulot romahtavat ja palkkaverotus romahtaa, pudotus näyttää (nyt) noin kahdelta miljardilta. Kuka muu silloin palvelut maksaa kuin työssä vielä oleva? Laina tarkoittaisi, että vain jälkipolvet maksavat.
Kulutuksen lisäämiseksi taas valtiolla on veroale, mikä toisella puolella näkyy sitten yhä vähempänä valtionapuna palveluille - kunnan on taas nostettava äyriään. Ns. päättäjä on pantu aika ahtaaseen rakoon.
Taas kehitetään, tehostetaan, supistetaan, säästetään, etsitään niitä turhia kuntien ja valtion palveluja ja työntekijöitä. Syyllistetään? Mitä enemmän juuri näitä ihmisiä tarvitaan, sitä vähemmän heidän palkkaamiseensa on rahaa.
Palvelut ovat välttämättömiä, mutta kun kunta ei niitä järjestä, kenkää saanut usein muuttuu yksityiseksi palvelun tarjoajaksi. Kunta ostaa palvelut häneltä kalliimmalla, sitä paitsi joutuu vielä joka tapauksesa hoitamaan ne kaikkein heikoimmassa asemassa olevat. Säästää...
Porvari taputtaa hyvin hoidettuja kätösiään - tai huomaa ja oppii jotakin. Oppinut porvari sitten voisikin olla vaikkapa proselyytti työväkeen?
Missä se raha on, jota ei ole lainattavaksi? Miksi pankit eivät luota toisiinsa? Jos eivät luota, mihin ne eivät silloin luota, ihmisiin vai taloussysteemiin, joka sallii epärealistisenkin pelin
ja hyväsikäytön. Jos systeemiä on muutettava, muutoksen on heti alettava ja säännöt sovittava.
Fyysisestihän rahaa ei ole olemassakaan, se on bittejä, jotka eivät homehdu kenenkään sängyn alla kasassa. Mitenkään rahaa ei ole sidottu mihinkään kultakantaan tai muuhun
pysyvästi arvonsa säilyttävään.
Ehdotan Roope Ankan käteisvarojen pakkokäyttöönottoa. Edes yhden fantastiljardin.
Kauneus on katsojan silmässä
Voi olla, että joku tietää upeammankin ihailtavan kuin huurteinen ritvaoksa tai ruovikko sopivasti vastavaloon hiihtäessä, aamuauringon sirotellessa timantteja kaikkialle.
Kiire ei saa olla, Toisen kerran menen kovaa, enkä näe mitään (tästä olen kuuluisa).
Kerran hiihtoretkellä istuin saaressa laavulla aamutulilla, aurinko nousi, kahvi tuoksui ja korpit pitivät hauskaa saaren yllä. Pani laittamaan tekstiviestiä kaverille Teneriffalle: - Etköhän vähän turhaan lähtenyt?
Ennen kuin ehdin lähettää, tuli tekstiviesti upeasta tunnelmasta auringon noustessa Atlantista...
Kaunista on monenlaista. Pohjalainen kuulemma tarvitsee avaruutta, meren rannikon asukas ei opi pitämään ahtaista saari- ja salmimaisemista jne. Oma maa on aina maailman kaunein?
Kaunis voidaan monesti korvata muilla adjektiiveilla (tai partisiipeilla, kun saivartelija olen):
vaikuttava, uljas, jylhä, värikäs, historiallinen.
Toisaalta emme osaa arvostaa sitä kauneutta, minkä joka päivä näemme edessämme.
Onko enää olemassakaan puhdasta luonnonmaisemaa Etelä-Suomessa? Kaikkialla näkyy ihmisen toiminta jotenkin. Jälki voi olla toki hyväkin tai ainakin sellainen, että sitä ei edes ihmisen jäljeksi hoksaa, esimerkiksi hyvin hoidettu metsä.
Myös täysin kova ja tekninen maisema voi olla hieno. Hiihtoretkellä UPM:n Kaukaan tehtaan silhuetti oransssia taivasta vasten on vaikuttava, samoin tehdaskompleksi valoineen syksyn sumuisena iltana on uljas näky vaikkapa Luukkaansalmen sillalta.
Eikä oman kotikaupunkini nouseminen näkyviin harjun rinteille häpeä yhtään Rivieraa.
Suuri harmi on äänettömyyden häviäminen. Missään ei ole kohtaa, jossa ei kuulu liikenteen humu, tukkien kolina, rautatie tai jokin muu melusaaste. Moni toisaalta ei kestä äänettömyyttä, vaan hänen täytyy luonnossakin kulkea laput korvilla.
Osa lappeenrantalaista kulttuurimaisemaa häviää juuri nyt. Kun aikanaan ei Hinkkasen taloa korjattu, kun suojelupäätöksen ja kaavoituksen kanssa aikailtiin ja talo pantiin toimenpidekieltoon, se rapistui korjauskelvottomaksi. Taloa oli jo aiemmin turmeltu suurilla, talon henkeen sopimattomilla näytrikkunoilla. Jopa katu ehdittiin rakentaa "väärään" tasoon.
Meillä ei ole olemassakaan todella vanhoja rakennuksia. Ulkomailla niitä on saanut ihailla. Monesti niitäkin ovat eri aikakaudet pilanneet mauttomiksi, mutta omien ihanteidensa mukaisiksi. Esimerkiksi moni tosivanha, romaaninen basilika on saanut vaikkapa (uus)klassisen fasadihirvityksen - 1200-luvun ns. hienon lisäyksen. Pyöreys, pehmeys, kutsuvuus on piilotettu mahtipontisuuteen ja uljuuteen, kai kirkon asemaa korostamaan. Ei sovi, vaikka onkin jo vanhaa sekin. Jossain, esimerkiksi Prahan vanhankaupungin torilla, eri aikakauden rakennukset ovat taas sovussa vierekkäin.
Juuri nyt olen niin nuhainen ja yskäinen, että en voi mennä maisemaan mukaan ollenkaan.
Epäreilua on se. Toisaalta maisema pysyy vähän kauniimpana.
Kiire ei saa olla, Toisen kerran menen kovaa, enkä näe mitään (tästä olen kuuluisa).
Kerran hiihtoretkellä istuin saaressa laavulla aamutulilla, aurinko nousi, kahvi tuoksui ja korpit pitivät hauskaa saaren yllä. Pani laittamaan tekstiviestiä kaverille Teneriffalle: - Etköhän vähän turhaan lähtenyt?
Ennen kuin ehdin lähettää, tuli tekstiviesti upeasta tunnelmasta auringon noustessa Atlantista...
Kaunista on monenlaista. Pohjalainen kuulemma tarvitsee avaruutta, meren rannikon asukas ei opi pitämään ahtaista saari- ja salmimaisemista jne. Oma maa on aina maailman kaunein?
Kaunis voidaan monesti korvata muilla adjektiiveilla (tai partisiipeilla, kun saivartelija olen):
vaikuttava, uljas, jylhä, värikäs, historiallinen.
Toisaalta emme osaa arvostaa sitä kauneutta, minkä joka päivä näemme edessämme.
Onko enää olemassakaan puhdasta luonnonmaisemaa Etelä-Suomessa? Kaikkialla näkyy ihmisen toiminta jotenkin. Jälki voi olla toki hyväkin tai ainakin sellainen, että sitä ei edes ihmisen jäljeksi hoksaa, esimerkiksi hyvin hoidettu metsä.
Myös täysin kova ja tekninen maisema voi olla hieno. Hiihtoretkellä UPM:n Kaukaan tehtaan silhuetti oransssia taivasta vasten on vaikuttava, samoin tehdaskompleksi valoineen syksyn sumuisena iltana on uljas näky vaikkapa Luukkaansalmen sillalta.
Eikä oman kotikaupunkini nouseminen näkyviin harjun rinteille häpeä yhtään Rivieraa.
Suuri harmi on äänettömyyden häviäminen. Missään ei ole kohtaa, jossa ei kuulu liikenteen humu, tukkien kolina, rautatie tai jokin muu melusaaste. Moni toisaalta ei kestä äänettömyyttä, vaan hänen täytyy luonnossakin kulkea laput korvilla.
Osa lappeenrantalaista kulttuurimaisemaa häviää juuri nyt. Kun aikanaan ei Hinkkasen taloa korjattu, kun suojelupäätöksen ja kaavoituksen kanssa aikailtiin ja talo pantiin toimenpidekieltoon, se rapistui korjauskelvottomaksi. Taloa oli jo aiemmin turmeltu suurilla, talon henkeen sopimattomilla näytrikkunoilla. Jopa katu ehdittiin rakentaa "väärään" tasoon.
Meillä ei ole olemassakaan todella vanhoja rakennuksia. Ulkomailla niitä on saanut ihailla. Monesti niitäkin ovat eri aikakaudet pilanneet mauttomiksi, mutta omien ihanteidensa mukaisiksi. Esimerkiksi moni tosivanha, romaaninen basilika on saanut vaikkapa (uus)klassisen fasadihirvityksen - 1200-luvun ns. hienon lisäyksen. Pyöreys, pehmeys, kutsuvuus on piilotettu mahtipontisuuteen ja uljuuteen, kai kirkon asemaa korostamaan. Ei sovi, vaikka onkin jo vanhaa sekin. Jossain, esimerkiksi Prahan vanhankaupungin torilla, eri aikakauden rakennukset ovat taas sovussa vierekkäin.
Juuri nyt olen niin nuhainen ja yskäinen, että en voi mennä maisemaan mukaan ollenkaan.
Epäreilua on se. Toisaalta maisema pysyy vähän kauniimpana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
