torstai 5. helmikuuta 2009

Ruman sanan saa sanoa

Nyt se alkaa!
Nyt uskalletaan jo sanoa ruma sana: nyt saa puhua pankkikriisistä, rahoituskriisistä, taantumasta, finanssihäiriöstä, jopa - hui - lamasta.


Nyt alkaa myös laman maksattaminen niilläkin, joilla tähän asti on näyttänyt olevan jopa hyötyä lamasta tai joille se on ollut yhdentekevää. Ja maksamme vuosia, vaikka tuotanto elpyisi piankin.
Jotkuthan sentään ovat saaneet pitää työnsä tai muun tomeentulonsa.

Nyt on nostettava kunnallisveroa ja palveluiden hintaa. Mikä muukaan on mahdollista, kun kuntien yritysverotulot romahtavat ja palkkaverotus romahtaa, pudotus näyttää (nyt) noin kahdelta miljardilta. Kuka muu silloin palvelut maksaa kuin työssä vielä oleva? Laina tarkoittaisi, että vain jälkipolvet maksavat.
Kulutuksen lisäämiseksi taas valtiolla on veroale, mikä toisella puolella näkyy sitten yhä vähempänä valtionapuna palveluille - kunnan on taas nostettava äyriään. Ns. päättäjä on pantu aika ahtaaseen rakoon.


Taas kehitetään, tehostetaan, supistetaan, säästetään, etsitään niitä turhia kuntien ja valtion palveluja ja työntekijöitä. Syyllistetään? Mitä enemmän juuri näitä ihmisiä tarvitaan, sitä vähemmän heidän palkkaamiseensa on rahaa.
Palvelut ovat välttämättömiä, mutta kun kunta ei niitä järjestä, kenkää saanut usein muuttuu yksityiseksi palvelun tarjoajaksi. Kunta ostaa palvelut häneltä kalliimmalla, sitä paitsi joutuu vielä joka tapauksesa hoitamaan ne kaikkein heikoimmassa asemassa olevat. Säästää...

Porvari taputtaa hyvin hoidettuja kätösiään - tai huomaa ja oppii jotakin. Oppinut porvari sitten voisikin olla vaikkapa proselyytti työväkeen?

Missä se raha on, jota ei ole lainattavaksi? Miksi pankit eivät luota toisiinsa? Jos eivät luota, mihin ne eivät silloin luota, ihmisiin vai taloussysteemiin, joka sallii epärealistisenkin pelin
ja hyväsikäytön. Jos systeemiä on muutettava, muutoksen on heti alettava ja säännöt sovittava.
Fyysisestihän rahaa ei ole olemassakaan, se on bittejä, jotka eivät homehdu kenenkään sängyn alla kasassa. Mitenkään rahaa ei ole sidottu mihinkään kultakantaan tai muuhun
pysyvästi arvonsa säilyttävään.

Ehdotan Roope Ankan käteisvarojen pakkokäyttöönottoa. Edes yhden fantastiljardin.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kävin sunnuntaina kuuntelemassa Esko Seppästä. Seppäsen ennuste siitä, miten tästä päästään ulos, oli vähän samanlainen kuin mitä Sauli Niinistö eduskunnan avajaispuheessaan esitti. Kumpikin puhui inflaatiosta. Seppänen oli sitä mieltä, että se on deflaatiota helpommin myytävä ja enemmän taloutta vireyttävä ratkaisu. Hän povasi sen alkavan joskus kolmen vuoden päästä, jossain on povailtu myös että viiden vuoden päästä. Kovia aikoja joka tapauksessa - sekä sitä ennen että sen jälkeen meille tavallisille ihmisille. Ostin myös Hullun rahan tauti-kirjan, mutta lukeminen on vasta alkamassa.

Sinun ratkaisusi olisi hyvä - mutta, mutta!
SK

Anonyymi kirjoitti...

Sitäkin muuten näköjään on mietitty, että mitä R. Ankka tekisi nykyisessä taloustilanteessa:

http://www.taloussanomat.fi/video/1833

Markku kirjoitti...

Valpurikin on, se tiedetään, täysi asiantuntija ankkaogiassa.
Roope saa kaiken voiton, tekee hän näennäisesti mitä tahansa, olennaista on se,miten muut reagoivat hänen tekemisiinsä.