Voi olla, että joku tietää upeammankin ihailtavan kuin huurteinen ritvaoksa tai ruovikko sopivasti vastavaloon hiihtäessä, aamuauringon sirotellessa timantteja kaikkialle.
Kiire ei saa olla, Toisen kerran menen kovaa, enkä näe mitään (tästä olen kuuluisa).
Kerran hiihtoretkellä istuin saaressa laavulla aamutulilla, aurinko nousi, kahvi tuoksui ja korpit pitivät hauskaa saaren yllä. Pani laittamaan tekstiviestiä kaverille Teneriffalle: - Etköhän vähän turhaan lähtenyt?
Ennen kuin ehdin lähettää, tuli tekstiviesti upeasta tunnelmasta auringon noustessa Atlantista...
Kaunista on monenlaista. Pohjalainen kuulemma tarvitsee avaruutta, meren rannikon asukas ei opi pitämään ahtaista saari- ja salmimaisemista jne. Oma maa on aina maailman kaunein?
Kaunis voidaan monesti korvata muilla adjektiiveilla (tai partisiipeilla, kun saivartelija olen):
vaikuttava, uljas, jylhä, värikäs, historiallinen.
Toisaalta emme osaa arvostaa sitä kauneutta, minkä joka päivä näemme edessämme.
Onko enää olemassakaan puhdasta luonnonmaisemaa Etelä-Suomessa? Kaikkialla näkyy ihmisen toiminta jotenkin. Jälki voi olla toki hyväkin tai ainakin sellainen, että sitä ei edes ihmisen jäljeksi hoksaa, esimerkiksi hyvin hoidettu metsä.
Myös täysin kova ja tekninen maisema voi olla hieno. Hiihtoretkellä UPM:n Kaukaan tehtaan silhuetti oransssia taivasta vasten on vaikuttava, samoin tehdaskompleksi valoineen syksyn sumuisena iltana on uljas näky vaikkapa Luukkaansalmen sillalta.
Eikä oman kotikaupunkini nouseminen näkyviin harjun rinteille häpeä yhtään Rivieraa.
Suuri harmi on äänettömyyden häviäminen. Missään ei ole kohtaa, jossa ei kuulu liikenteen humu, tukkien kolina, rautatie tai jokin muu melusaaste. Moni toisaalta ei kestä äänettömyyttä, vaan hänen täytyy luonnossakin kulkea laput korvilla.
Osa lappeenrantalaista kulttuurimaisemaa häviää juuri nyt. Kun aikanaan ei Hinkkasen taloa korjattu, kun suojelupäätöksen ja kaavoituksen kanssa aikailtiin ja talo pantiin toimenpidekieltoon, se rapistui korjauskelvottomaksi. Taloa oli jo aiemmin turmeltu suurilla, talon henkeen sopimattomilla näytrikkunoilla. Jopa katu ehdittiin rakentaa "väärään" tasoon.
Meillä ei ole olemassakaan todella vanhoja rakennuksia. Ulkomailla niitä on saanut ihailla. Monesti niitäkin ovat eri aikakaudet pilanneet mauttomiksi, mutta omien ihanteidensa mukaisiksi. Esimerkiksi moni tosivanha, romaaninen basilika on saanut vaikkapa (uus)klassisen fasadihirvityksen - 1200-luvun ns. hienon lisäyksen. Pyöreys, pehmeys, kutsuvuus on piilotettu mahtipontisuuteen ja uljuuteen, kai kirkon asemaa korostamaan. Ei sovi, vaikka onkin jo vanhaa sekin. Jossain, esimerkiksi Prahan vanhankaupungin torilla, eri aikakauden rakennukset ovat taas sovussa vierekkäin.
Juuri nyt olen niin nuhainen ja yskäinen, että en voi mennä maisemaan mukaan ollenkaan.
Epäreilua on se. Toisaalta maisema pysyy vähän kauniimpana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti