Rooma

Nyt alkaa jo nähdä kauempaa, kun sentään jo toissapäivänä tultiin kotimaahan Roomasta?
Vie aina vähän aikaa, ennen kuin asiat järjestyvät päässäni oikeisiin mittoihinsa.

Kaupunkiloma on se minun juttuni. Jo kotona on opiskeltu maata ja kohdetta, Roomaa toki jo historian ja kirjallisuuden ja filmien kautta muutenkin. Ensin otetaan yleissilmäys - tässä tapauksessa se oli ajelua doubledeckerillä, selostusta nauhalta englanniksi. Sitten tietää, mihin mennä omille reissuille, aluksi. Usein lomilla on ollut aluksi opastettuja kiertoajeluita, kävelykierroksia, joka tapauksessa vähän "johdettua", minkä jälkeen on herännyt omia ajatuksia, on vauhti kiihtynyt ja ahneus iskenyt: kaikki pitää kokea samalla reissulla!

Kyllä. Kävimme Espanjalaisilla portailla, Fontana di Trevillä, Cpitolium- kukkulalla, Colosseumilla, Hadrianuksen mausoleumilla, Pietarin kirkonkylässä, katakombeissa,... you name it! Joka paikassa? Ehei: vielähän tuolla näkemistä olisi, kokemista olisi.
Mutta viisi yötä ei riitä tuohon kylään, kun pitäisi sitä kulttuuritarjontaakin voida hyödyntää. Yksi oopperoiden populaarikappale-esitys sentään ehdittiin kuulla.

Ystävällistä, palvelualtista kansaa. Turisti ei ole kirosana, vierasta ei pelätä.
No, vähän italialaista: lupaukset eivät ihan pitäneet, esimerkiksi kahden ja puolen tunnin opastus olikin puoli tuntia, kiertoajelubussi ei muka kulkenut sunnuntaina ja ostimmekin kolmen päivän Rooma-passin, Vatikaanin alueella (esim katalkombiin ihan muualla kuin kirkkovaltiossa) ei passinkaan pääsylippuosuus kelvannut jne.
Varsinainen turistihöynäytyskin voi olla mahdollista, esimerkiksi taksi on halpa, mutta virallinenkin taksi voi sopia kuitittoman hinnan (joka oli korkeampi kuin virallinen, huomasimme myöhemmin) tai ravintoloitsija tuo pöytään kaienlaista, mitä et ole tilannutkaan ja laskuttaa tietysti siitä. Valokuvia ottaessakin tulee olla tarkka, ettei tule kuvanneeksi samalla pretoriaanikaartilaisia, jotka vaativat kuvista rahaa. Mutta normaalilla turistiälyllä, käsi lompakon päällä koko ajan, pärjää kyllä.

Antiikki ei ole luonnon vaan ihmisen tuhoamaa. Sen, mitä kansainvaellukset eivät tuhonnneet, tuhosi kirkko ja kirkkoruhtinas. Colosseumin marmori ja pronssi ovat hyvä esimerkki: pylväät ja seinät ovat täynnä koloja ja arpia, kun niistä on pinta riivitty kirkkojen ja paavien ja kardinaalien palatsien seiniin. Suurin rosmo oli Pietarin kirkko. Sama rosvous koski kaikkia temppeleitä, palatseja, mausoleumeja. Ja mitä ei tuhottu, muutettiin kirkoiksi.

Tässä vaiheessa vaikuttavin elämys oli Pantheon, täydellinen pyöreä rakennus kupoleineen ajalta eaa. Voi olla, että kuluva aika jättää päällimmäiseksi ihan muuta?

Kaupunki elää. Talot ovat pieniä, kadut kapeita. Mutta liikenne - apua! Aina jostakin syöksähtää skooteripilvi tai kymmenen pientä autoa. Pysäköinti voi olla esimerkiksi liikenteenjakajassa tai suojatiellä. Vilkku on mamisten hommaa. Ihmeellisesti kaikki kuitenkin sujuu.

Voi olla, että Roomasta tulee se ykkönen kaupunkilomana. Tähän asti se on ollut Praha.

Kuva on keisarista aitiossaan Colosseumilla. Vihje: hän ei ole Commodus.

Pakkopullaa?

No nyt on tutkittu, että Itä-Suomen koululaiset eivät haluakaan oppia pakkovenäjää pakkoruotsin tilalla.
Aivan: venäjä on jo onnistuttu tekemään pakkokieleksi, ennen kuin sen laajamittaisempi opetus on edes alkanut.

Venäjällä on uskomaton taakka voitettavanaan. Lähes vuosituhantinen jatkuva sotatila, naapurin pelko ei voi olla jättämättä jälkiä. Ja autonomian aika ja maan venäläistämisyritys siihen kaupan päälle! Suurin osa venäjänkielen kammosta on venäläisen ihmisen atavistista pelkoa, sisäänrakentunutta ja varsinkin vuosisatojen opettamaa asennetta. Todella, ryssäviha asuu meissä, oli sille pohjaa enää tai ei, ja sitä varsin tehokkaasti ylläpidetään yhä.
Sotapropaganda on jäänyt päälle.

Venäjän tarve on ilmeinen. Kun yhteiskunta suunnittelee, kaavoittaa, rakentaa valtavasti Venäjän varaan, kun maassa on yhä kasvava venäläinen vähemmistö, on käsittämätöntä, että venäjänkieli ei saa vastaavaa asemaa.
Itsekään en kyllä kaupan ikuisuuteen usko, en halua myöskään uskoa kaupan ikuisesti autuaaksitekevään vaikutukseen.

Pakkoruotsi? Kun kielellä ei ole mitään yhteyttä todelliseen elämään, se on tarpeeton kieli? Emme varmaan kaikki muuta pääkaupunkiseudulle, vaikka politiikka ei enää koko maan asuttamista tärkeänä tunnukaan pitävän. Emme muuta rannikolle, Oolantiin, eikä meistä kaikista tule virkamiehiäkään kaksikieliseen maahan.

Ruotsi olisi hyvä kieli aloituskieleksi, ainakin germaanisten kielten rakennetta ja ajattelua se opettaa ja sille on helppo rakentaa. Ääntäminenkin poikkeaa vain kohtuullisesti suomesta. Kirjaimet ovat samat.

Kun ruotsalaisuiskot muka toivat ristiä Suomeen, tuli oikeastaan koko länsimainen ajattelutapa. Maa ei mikään tyhjiö ollut, eikä yhteiskunta ollut järjestäytymätön, niin kuin illuusiot meillä ovat. Mutta länsimaisuus sai jalansijaa: hyvä, sillä vaihtoehto oli olemassa, vino risti ja slaavilaiset tavat. Siis lippu ylös ruotsalaisuuden päivänä!

Koko historiansa ajan Suomi riiteli toisten sotia. Ja missä? Useimmiten Ruotsi ja Venäjä sotivat Suomessa ja tietysti vielä suomalaisella verellä. Ymmärtää ryssävihan, ymmärtää ryssävihan tahallisen ja tarkoitushakuisen kasvattamisen. Ymmärtääkö yhä?

Ruotsit olivat valtiaita. Ja kun irti päästiin, Ruotsi Suomen selän takana sen kun vaurastui, ja kateus sen kun lisäsi Ruotsin ja ruotsin inhoa ja kateutta. Parhaansa maassa asuvat ruotsinkielisetkin ovat tehneet eristäytymällä, vaatimalla naurettaviakin oikeuksiaan vaikka katukyltteinä, ja esimerkiksi kieltäytymällä siirtolaisasutuksesta? Bättre folk!

Ylpeähän tässä pitäisi olla, ei kade. Missä muualla noin pientä vähemmistöä kohdellaan noin hyvin? Oma koulujärjestelmä korkeakouluja myöten (helppo päästä opiskelemaan), omat seurakunnat,oikeus tulla kuulluksi omalla äidinkielellä, oma varuskunta jopa! Vertaukseksi esimerkiksi Tsekkoslovakia: tsekin kieli oli pakollinen kaikille, slovakia taas ei, eikä sitä tsekin puolella missään näkynytkään.

Kieli kuin kieli. Suomalainen on hirmuisen hyvän kielipohjan saanut ja selviää maailmalla. Jo neljäsluokkalainen osaa englantia niin hyvin, että useat ulkomaiset opettajat ovat voineet kertoa omista maistaan ilman tulkkia luokille. Suomalainen osaa, jos uskoo itseensä. Tässä piilee myös se avain: emme pelkää, emme ole alamaisia, meillä ei ole syytä kadehtia, me olemme me itse. Ruotsiksi tai vaikka venäjäksi.

Miksi? Miksi pitäisi lähettää omalla kustannuksella Islantiin muutama Hornet, koko niiden vaatima henkilöstö, huolto? Miksi pitää mennä vuokraamaan tukikohta ja lennonvarmistus- ja sääpalvelut ulkomailta?
Arvokasta sotaleikkiä pohjoismaisen yhteistyön nimissä.

Islanti on eräs maailman tarkimmin valvotuista alueista. Vaikka amerikkalaisten oma lentotukikohta Keflavikissa lakkautettiin, saari on eteentyönnetty valvonta-asema jo itsessään, valvoo Pohjois-Atlantin laivaliikennettä ja ilmaliikennettä, on erittäin tärkeä osa ensivaroitusjärjestelmää. Ja ympärillä pyörii Naton laivasto tutkineen ja lentokalustoineen.

Toisaalta Islanti voi olla myös sotilaallinen tyhjiö, houkutteleva "vihollisen" salaiseen valloitusoperaatioon. Hyvä kuvaus on Tom Clancyn teoksessa Myrsky nousee, maahanlaskujoukot tulevat tavallisen ro-ro-aluksen sisään piilotetuilla ilmatyynyaluksella, valtaavat Keflavikin ja Reykjavikin siviilikentät ja sen jälkeen saapuu ilmakuljetuksena yhä lisää joukkoja. Islanti muodostuu kiinteäksi lentotukialukseksi, josta yletyy rankaisemaan Britanniaa ja hallitsemaan pohjoisen Atlantin saattueita. Epäilenpä, että kolme Suomen Hornetia ei ihan tällaista pysty estämään...

Mikä olisi se tehtävä? Ilmatilan valvontaa varten ei kannata lähteä, kun varsinainen tunnistustehtävä jäisi kuitenkin Norjalaisille. Harjoitus ei vastaisi sitä, mikä Hornetin tehtävä Suomessa on eli tunnistustehtävää.
Voisi ajatella, että harjoiteltaisiin tukikohdan perustamista, huollon järjestelyjä jne., mutta meillä on siihen mahdollisuus kotonakin, esimerkiksi eteentyönnettyjen kenttien kanssa valtateiden levennyksillä.

Mahdolliset 3 Hornetia olisivat poissa Suomen oman ilmatilan valvonnasta. Epäilemättä rauhan aikana, hyvissä oloissa kalusto riittää, koneet ovat lentokunnossa, riskiä ei muodostu. Mutta on ennenkin ystävällinen naapurimaa käynyt testaamassa, joskus tahalliselta näyttävästi jopa, valvonnan tehoa.
Suomen Hornetit eivät enää ole vain puolustuksellisia aseita. Kaikkien aikojen suurin asekauppamme teki niistä erittäin tehokkaita rynnäköintilaitteita.
Näin varustetut koneet eivät ole valvontakoneita, tarvitaan ilmasta ilmaan-ohjuksin varustettuja. Siis Suomessa, omaan valvontaan.

On kyse puhtaasta Nato-operaatiosta, testistä. Olemmeko yhteensopivia? Olemmeko halukkaita Nato-johtoiseen operaatioon?
Ei ole kyse rauhanturvaamisesta, ei edes rauhaan pakottamisesta, ei ole minkäänlaista koko maailman antamaa mandaattia.

Mutta onhan oikeisto, joka on ominut isänmaallisuuskäsitteen muotoilemisen omakseen, ja niinpä tämänkin operaation vastustaminen on epäisänmaallista. Ja rauha tarkoittaa vain ns. negatiivista rauhaa, so. uhkaan ja varustautumiseen perustuvaa sodatonta olotilaa.