Aivan: venäjä on jo onnistuttu tekemään pakkokieleksi, ennen kuin sen laajamittaisempi opetus on edes alkanut.
Venäjällä on uskomaton taakka voitettavanaan. Lähes vuosituhantinen jatkuva sotatila, naapurin pelko ei voi olla jättämättä jälkiä. Ja autonomian aika ja maan venäläistämisyritys siihen kaupan päälle! Suurin osa venäjänkielen kammosta on venäläisen ihmisen atavistista pelkoa, sisäänrakentunutta ja varsinkin vuosisatojen opettamaa asennetta. Todella, ryssäviha asuu meissä, oli sille pohjaa enää tai ei, ja sitä varsin tehokkaasti ylläpidetään yhä.
Sotapropaganda on jäänyt päälle.
Venäjän tarve on ilmeinen. Kun yhteiskunta suunnittelee, kaavoittaa, rakentaa valtavasti Venäjän varaan, kun maassa on yhä kasvava venäläinen vähemmistö, on käsittämätöntä, että venäjänkieli ei saa vastaavaa asemaa.
Itsekään en kyllä kaupan ikuisuuteen usko, en halua myöskään uskoa kaupan ikuisesti autuaaksitekevään vaikutukseen.
Pakkoruotsi? Kun kielellä ei ole mitään yhteyttä todelliseen elämään, se on tarpeeton kieli? Emme varmaan kaikki muuta pääkaupunkiseudulle, vaikka politiikka ei enää koko maan asuttamista tärkeänä tunnukaan pitävän. Emme muuta rannikolle, Oolantiin, eikä meistä kaikista tule virkamiehiäkään kaksikieliseen maahan.
Ruotsi olisi hyvä kieli aloituskieleksi, ainakin germaanisten kielten rakennetta ja ajattelua se opettaa ja sille on helppo rakentaa. Ääntäminenkin poikkeaa vain kohtuullisesti suomesta. Kirjaimet ovat samat.
Kun ruotsalaisuiskot muka toivat ristiä Suomeen, tuli oikeastaan koko länsimainen ajattelutapa. Maa ei mikään tyhjiö ollut, eikä yhteiskunta ollut järjestäytymätön, niin kuin illuusiot meillä ovat. Mutta länsimaisuus sai jalansijaa: hyvä, sillä vaihtoehto oli olemassa, vino risti ja slaavilaiset tavat. Siis lippu ylös ruotsalaisuuden päivänä!
Koko historiansa ajan Suomi riiteli toisten sotia. Ja missä? Useimmiten Ruotsi ja Venäjä sotivat Suomessa ja tietysti vielä suomalaisella verellä. Ymmärtää ryssävihan, ymmärtää ryssävihan tahallisen ja tarkoitushakuisen kasvattamisen. Ymmärtääkö yhä?
Ruotsit olivat valtiaita. Ja kun irti päästiin, Ruotsi Suomen selän takana sen kun vaurastui, ja kateus sen kun lisäsi Ruotsin ja ruotsin inhoa ja kateutta. Parhaansa maassa asuvat ruotsinkielisetkin ovat tehneet eristäytymällä, vaatimalla naurettaviakin oikeuksiaan vaikka katukyltteinä, ja esimerkiksi kieltäytymällä siirtolaisasutuksesta? Bättre folk!
Ylpeähän tässä pitäisi olla, ei kade. Missä muualla noin pientä vähemmistöä kohdellaan noin hyvin? Oma koulujärjestelmä korkeakouluja myöten (helppo päästä opiskelemaan), omat seurakunnat,oikeus tulla kuulluksi omalla äidinkielellä, oma varuskunta jopa! Vertaukseksi esimerkiksi Tsekkoslovakia: tsekin kieli oli pakollinen kaikille, slovakia taas ei, eikä sitä tsekin puolella missään näkynytkään.
Kieli kuin kieli. Suomalainen on hirmuisen hyvän kielipohjan saanut ja selviää maailmalla. Jo neljäsluokkalainen osaa englantia niin hyvin, että useat ulkomaiset opettajat ovat voineet kertoa omista maistaan ilman tulkkia luokille. Suomalainen osaa, jos uskoo itseensä. Tässä piilee myös se avain: emme pelkää, emme ole alamaisia, meillä ei ole syytä kadehtia, me olemme me itse. Ruotsiksi tai vaikka venäjäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti