Metsäläisiä

Small talk?  Suoraan asiaan.  Suomalainen on tunnettu siitä, että asiat tapahtuvat ilman turhia puheita ja kiertelyä ja kaartelua.  Asiaan!  Ja aikataulut pitävät.
Nyt olemme ylpeitä - aikaisemmin se tarkoitti sivistymättömyyttä, mitä se varmaan osittain olikin, sanavarasto kun oli niin niukka, että puhuttiin vain pakosta ja valmiiksi harkittua?

Välskärin kertomuksissa on suomalainen aatelismies mm. Ranskan hovissa. Hänestä saa aika karun ja karhumaisen kuvan.  No eipä täällä tarvinnut peruukkia ja hovimiekkaa, röyhelöhihoja tai pokkurointia.  Kumpi on sivistymätön, hienostelija vai suora?

Jos sanon, tarkoitan mitä sanon.  Sanasta miestä, sarvesta härkää.  Sama niukkuus on myös koskettamisessa: jos saat suomalaiselta mieheltä halauksen, se todella on muuta kuin hutipusu eurooppalaiseen tyyliin.  (Tai sitten olet tehnyt maalin lätkässä!)

"Metsäläinen" pitää rehabilitoida.  Sana on saatava positiiviseksi.
Oikeastaanhan se tarkoittaa metsän keskellä asuvaa, luonnon kanssa yhtä olevaa.
Ja tässä me olemme hyviä!
Pudota suomalainen metsään, eipä hätää.  Alkaa orientoituminen, heitetään marja tai ketunleipä suuhun, tutkitaan maastoa, kasveja, kuunnellaan linnut, ollaan kotonaan.

Vein ystävämme britit, durhamilaisen pariskunnan, syömään mustikoita noin 30 metriä tiestä sivuun.
Jo alkoi pälyily, ties mitä hirmuja piili harjun takana.  Uskaltaako näitä syödä, eikö ole saasteita, kenen marjoja nämä ovat? Tunnetko nämä varmasti, eiväthän ole myrkyllisiä?  Ihan totta, vieressä oli Saimaanrannan lomakylä, mäen takana heti ranta ja lomakylän mökkejä.

Belgiassa opas selitti, että metsät ovat kuninkaan metsiä ja niissä pitää pysyä poluilla, mitään ei saa kerätä.  Monessa muussakin maassa metsä on herrasväen vartioitu alue, jonkinlainen puisto, tarkkaan vartioitu.  Liikaa hoidettu metsä ilman suojapusikkoja on tietysti helppo kulkea, mutta mitä siellä voi havaita paitsi ihmisen sinne sallimaa tai laittamaa?

Luen juuri Asimovia.  Aika paha on tulevaisuudenkuva, jossa ihmiset elävät kuvun alla ja maan alla, ulkomaailmalta täysin suojattuna.  Eräs murhakin ratkeaa sillä, että ihmisen on mahdotonta kulkea avoimessa luonnossa edes muutamaa kilometriä! 

Minun sukupolveni löytää marjat ja sienet, suuri osa on jollain tasolla vielä halonhankkijakin.
Mutta olen huolissani tulevista.  Seuraavalle sukupolvelle luonto on paljon vähemmän kuin minulle, entä heidän lapsilleen.  Monelle metsään meneminen on projekti tai suoritus, metsään ei vain poiketa.
Savannin eläimet tunnetaan, entä lähimetsän?  Kohta ei niitäkään, ellei pelimaailma käytä eläinfiguureja?

(Omat lapseni ovat ihan kelpo metsäläisiä, samoin vaarin pojat.  Vävy on jopa hifistimetsäläinen, selviytyjä!)

Metsä oli osa suomalaisuutta, niin iso osa, että sitä ei pari sukupolvea voi pois raaputtaa.  Kaupungistuminen on kyllä aivan eri asia kuin metsän keskellä, osin metsästä elinkeinonsa saava asuminen.
Metsä elää paitsi konkreettina vielä meissä, myös perinneasioissa, saduissa.  Kun pitää oikein rauhoittua tai päästää irti arjesta, kyllä se metsää vaatii.   On niin luonnollista mennä metsään, että on pitänyt satuihin kehittää kaikenmoiset peikot ja näkit.
Lapsihan menisi muuten metsään leikkimään, hukkumaan rantaan, eksymään. Karhu ja susi ovat oikeasti olleet minimaalinen vaara verrattuna vaikkapa koiriin!

Miltä näyttää aukkohakkuu?  Miltä tuntuisi joku kansallismaisemaamme kuvaava taulu harvesterin kanssa?  Sopisiko Sibeliuksen 4. sinfonian (kuvaa Kolia)  keskelle moottorisahan ääni?
Metsässä ja luonnossa on yhä jotakin pyhää ja loukkaamatonta, johon puuttuminen saa surulliseksi.

Aika pakata sukset?

Tänään on huhtikuu jo hyvässä vauhdissa.  Mutta eilen satoi reilut 15 cm lunta, aamulla oli pikku pakkanen: hiihtokausi on yhä parhaimmillaan!
Tähän aikaan vuodesta lentokentän laidalla tavallisesti on hiihdettävää latua enää noin kolmeen kilometriin, lähes jäistä ja roskaista patjaa luistella.  Mutta nyt on lumihuipun aika, huhtikuussa!
Talvi on ollut loistava, äijä on ollut terve ja nauttinut.

Ja eikös latukone ollut käynyt jo ennen seitsemää.  Niin lähes joka aamu, on ollut valmista uraa ainakin toisessa reunassa valmiina ja kone tulee vastaan ja rouhii toista.  Myös Maasotakoulun lenkki on lähes aina ollut valmis.  Joskus kone tulee liiankin aikaisin, vanha latu olisi kunnossa ja paljon kovempi ja liukkaampi hiihtää kuin uusi.
Latua oli tehty tänään  vain Lentokentän aukealle puolelle ja Maasotakoulun lenkille, ja syykin selvisi: keskimmäinen tunnelinpohja oli pelkkää syvää lätäkköä, vesi meni mononreunojen yli...  Puhkoin omaa uraa metsäpuolella, ja tulipa joku urhea vastaankin.

Jäälle on päässyt, eikä enää latuja olisi siellä tarvinnutkaan, hankikanto tai lumen vähyys vapauttivat menemään minne mieli.  Mutta latuja oli, oli myös luistelutilaa.  Latuja oli paikoin niin monta rinnakkain, että isokin joukko mahtui seurusteluhiihdolle.  Ei todellakaan ole laduntekijän vika, että vesi nousee jään päälle - latumies ajaa kelkalla yhä uudesta kohdasta ja yrittää löytää kuivaa.
Aamulla vesi ei ole ongelma, on olut niin paljon pakkasta öisin.

Tuulee lähes aina.  Kasvihuoneilmiö?  Joka tapauksessa usein joutuu pois laduilta, ne ovat tuppuraa täynnä, kokonaan piilossakin.  Minkä konemies tälle mahtaa.  Ei hän myöskään voi mitään sille, että maataipaleet saarten yli jääladuilla ovat niin vähälumisia, ettei oikeastaan voi hiihtää.  Samoin peltojen mäenlaet, tuuli on raapinut mullan näkyviin.  Eikä kuusen alle juuri lunta ole satanut.  Niinpä olen joutunut liikaakin pyörimään lentokentän ja Maasotakoulun lenkillä, vain pari sataa kilometiä on jäällä päässyt menemään.  Kausi jatkuu?

Parannuksia haluaisin silti, vaikka latumiehet ovatkin ahkeria.  Tahtoisin latukarttoja ja latuviittoja, tietoja välimatkoista ja latujen vaativuudesta.  Edes netissä ei ole ajantasaista karttaa.
Toivoisin myös vähän kesätöitä:  latupohjat pitäisi raivata ja tasoittaa, jotta vähänkin lumen aikaan voisi saada edes sileän pohjan, jos latuun ei lumi riitäkään.  Risu ja varpu, oksa tai käpy eivät juuri ilahduta pohjia pilaamassa.

Latu on tärkeä, ilmainen latukin on osa kansanterveyttä.  Ja hyvin olen osani saanut tästä palvelusta.
Sopii pohtia, kumpi minulle oikeasti olisi tärkeämpää, latu vai ajoissa ja kunnolla tehty katujen auraus!