Blaa blaa...

Turhaa puhetta.

Lapsen oikeudet on hyväksytty, ratifioitu, tehty ohjaamaan lainsäädäntöä ja päätöksentekoa.
Ai niinkö? Näyttää olevan vain juhlapuhetta ja YK:n päivää.

Ilmastonsuojelu. Isoja kokouksia (joihin tullaan lentäen!), paljon puhetta.
Valtavasti tietoa päätösten tueksi. Tietoa pantavaksi syrjään. Asennetta ei syrjään tarvitse laittaakaan, kun sitä ei ole, on vain kaupallinen takoituksenmukaisuus ja oman blokin etu.

Luonto ja kestävä kehitys ovat totta vain risupartaisille fanaatikoille.
Toki me muutkin tiedämme, mitä pitäisi tehdä - niiden toisten pitäisi tehdä. Mutta kun juuri nyt pitää saada talous pyörimään ja nostaa kulutusta, kun kehitys pysähtyy, jos kasvu ei ole kolmea prosenttia. Ja kun nyt on tilausta...

Liikenneturvallisuuskin lisääntyy, jos vaadimme ihmisiltä yhä parempaa sääntöjen noudattamista, valvomme yhä uusin laittein, vaadimme turvavälineitä.
Ja samalla toisella kädellä teemme rakenteellisen ympäristön yhä vaarallisemmaksi ja hankalammaksi.

Aivan niin. Se Opintien kauppakeskushan se pitää väkisin saada.
Mitäs lasten turvallisuudesta ja työrauhasta, häiriöttömästä miljööstä koululle ja päiväkodille. Mitäs sellaisesta typerästä ylilaillisesta hokemasta kuin:
- ...ratkaisevaa on lapsen etu.

Kesämäen koulukeskus on jo nyt puristettu todella ahtaalle kaupungin pääsisääntulotien ja erittäin vilkkaan Lavolankadun väliin. Lavolankatua ruokkii
uusi läntinen sisääntulo eli Lentokentäntie. Ainoa huoltokatu, oppilaskuljetusten turvasatama on Opintie. Vaan kun se kauppakeskus tulee: jo rakennusaikainen liikenne on mahdoton, saati kauppakeskusliikenne aikanaan.

Elämänmalliakin kuluttamalla ja mooleissa maleksimista koulu voi nyt kätevästi opettaa, vaikka opetussuunnitelma vaatiikin päinvastaista, harkitsevaa kulutusta, elämänkaariajattelua, kestävää kehitystä. Mutta kun nekin ovat juhlapuheita ja kauppa on kehitystä (on toki,mutta ei edistystä).

Keskustan ulkopuolinen kauppakeskus perustuu autoiluun - jos asiakkaana kuvitellaan olevan lappeenrantalainen. Polkee ilmasto-ohjelmaa varpaille, mutta sehän on paperia vain.
Ne venäläiset ja maalaiset tulevat autolla toki muutenkin, keskustaankin, mutta aivan varmasti liikenne koulun nurkalla kasvaa, isoja tilausajobusseja myöten. Vaikka sisäänajo tulisi Prisman puolelta, Opintiestä tulee läpiajotie, huoltolikenne tunkee alueelle.
Epäilenpä koulun pihan olevan viikonloppuisin bussiparkki ja muutenkin piha-alueen läpikulku, roskaantuminen, levottomuus lisääntyvät.

Lehdessä oli kokosivun juttu. Ei kielteistä sanaa, ei vihjettäkään muista kuin myönteisistä mielipiteistä. Tänään sentään oli juttu, jossa sai sanoa olevansa huolissaan keskustan näivettymisestä. Mutta lapsista ja turvallisuudsta ei vieläkään sanaakaan - lienee lehti linjansa valinnut.

Yksi hyvä puolikin sentään on: K-ryhmä tähän tulee,ja S-monopoli murenee - ei silti, hyviä kauppoja S-ryhmällä on. Työllistävä vaikutus? Rakentaminen tehdään ulkopuolisilla ja työpaikat poistuvat keskustasta. Maan tapaan.

Luonnonarvoteesejä

Joku muukin kirjoitti teesejä. Olenpa ne itsekin käynyt lukemassa Wittenbergin linnankirkon portista. Ne luettiin, maailma muuttui...

---

Kaikki mitataan ihmisen mittarilla, kuinka hyödyllistä, arvokasta, haitallista tai vahingollista mikäkin on ihmisen kannalta. Luonto sinällään ei ole arvo.

Mikä luonnon kannalta hyvä on ihmiselle paha?

Luonto, ekologisuus, kestävä kehitys ovat useimmille  mantroja ja markkinointisanastoa.

Tärkeämpää on valvoa toisten tekemisiä kuin huolehtia omista luontoarvoista.
Minun tekemiseni ovat niin pieniä isossa mittakaavassa, ettei minun tarvitse muuttaa tapojani? Suomi on niin pieni tekijä maailmantaloudessa, että...

Taloudellinen etu määrittelee luontoarvojen rajat.
Se, mikä luonnossa ei ole nimenomaan kiellettyä, on markkinatalouden mielestä sallittua.

Rikas voi saastuttaa vapaasti, köyhällä ei ole varaa päästökauppaan.
Köyhä myös joutuu tyytymään huonompaan, vanhentuneeseen, luontoa tuhoavaan tekniikkaan.

Suurin osa luonnon tuhosta on tehty noudattaen maan tapaa tai voimassa olevia lupaehtoja. Lait ja säädökset tulevat usein jälkikäteen.

Lainsäädäntö luontoasioissakin noudattaa kulloistakin puoluepoliittista tarkoituksenmukaisuutta.

Luonnonarvojen nimissä täällä toteutettu voi olla haitallista muualla.

Luonnon nimissä tehty ns. kulutusta ohjaava lainsäädäntö on usein vain verorahojen keräämistä valtiolle.

Turpeen oikea paikka on suolla!

Luvat saadaan voimassa olevien lakien mukaan. Vaikka tiedetään haitallisuus, vaikka yleinen oikeustaju muuta vaatii, lupa on myönnettävä, mikäli voimassaoleva laki sitä ei estä.

Cityssä on helppo vaatia toimia muualle. Teollistuneessa maassa voi vaatia luontoarvojen kunnioitusta kehitysmaissa.

Vaikka tuotteet olisivat yhä ekologisempia, niiden yhä lisääntyvä määrä pitää tuhotason vähintään samana.

Talouden ikuisen kasvun vaatimus on pahin este luonnon hyvinvoinnille.
Tarpeettoman tuotteen raaka-ainehankinta, valmistus, rahti, jäteongelmat
ovat suurin vaara luonnolle.
Brändit, trendit ja muodit olisi maailmanlaajuisesti kiellettävä.

Korkea elintaso on huomaamaton ja tahattomasti tehty tuho.

Ihmisen pitäisi ristiriitaisesti yhtä aikaa ylläpitää taloudellista kasvua lisäämällä kulutusta ja tuntea vastuuta luonnosta, ympäristöstä, kestävästä kehityksestä.

Harva tekee omaehtoisesti yhtään mitään. Harva maa tekee yhtään mitään ilman ulkoista painetta. Lait ja kansainväliset sopimukset ovat ensiarvoisen tärkeitä - mutta niissähän johtavat luonnontuhoojat eivät ole mukana.

Elintason nostaminen käy aina ennen luontoarvoja. Taloudellista hyvinvointia pidetään jopa luontoa suojelevien toimien ehtona, vasta ylijäämällä voi huoltaa luontoa.
Kehityksen hintana ollaan valmiita hyväksymään jopa luontokatastrofeja.

Luontoa suojellaan pienillä asioilla, kokonaisuuksiin ja tapahtumaketjuihin ei puututa.
Ihmiset eivät voi valita todellisesti kuin luonnon kannalta aivan mitättömiä pikkuasioita.

Luontoa koskevia sopimuksia tekevät valtiot, eivät markkinavoimat.  Mitään todellista ei saada aikaan.

---

Sellaista ihan pinnistelemättä. Samankaltaisia teesilistoja voisi kirjoittaa esimerkiksi lasten tai vanhusten kohtelusta, terveydenhuollosta, koulutuspolitiikasta - melkein miltä elämän alalta vain. Sellaisia kaiken alan asiantuntijoitahan sitä taas vaaleissa etsitään.
Ei todellakaan riitä pelkkä vihreys tai se, että osaa murjaista vitsejä "vanhoista" puolueista tai yksisilmäinen yhden ryhmän etujen ajaminen.

Siskon innoittama teksti

No nyt on ohjeet rukoilla homoparien kanssa. Pliisua, lällyä, arkaa - antaa tilaa olla monta mieltä, ja niitä tuomitsevia mieliähän löytyy. Ihan oikein minunkin mielestäni on, että ei kysytä tahtomisia tms., väännetä vihkimiseen päin, jos kerran kirkon kanta on mitattu sellaiseksi.

Erilaisuuden sieto on kaikille vaikeaa. Erityisen vaikeaa tuntuu olevan sukupuolisen erilaisuuden sieto. Ei mahdu erilainen kirkkoon - kumma, vaikka rakennuksena se kumisee tyhjyyttään. Onneksi sentään usko on henkilökohtainen asia, joskin ilman yhteisön tukea vaikea.

Pelottaa ajatella ns. Taivasta. Onko siellä vain sellaisia hyviksiä, jotka täällä maan päällä ovat nostaneet nokkaansa , osoittaneet muille paikan ja tuominneet.
Mikähän se on näiden hurskaiden taivaselämän agenda, enpä taida sellaista halutakaan...

(Lätsä, sarjissankari (antisankari) kertoi oman tiensä jo 70-luvulla.
Pappi katseli, - TSK! TSK!, Lätsän hoipertelua vosu kainalossa ja sanoi, että tuolla tiellä Lätsä joutuu helvettiin. No, Lätsä mietti hetken ja sanoi: - Siellä ne ovat kaveritkin!)

No olisiko se Taivas parempi, missä sitten olisi vain sateenkaariporukkaa ja muita erilaisia. On siinä Pietari-paralla seulomista.

Ikuinen yhteys - keiden kanssa, millä ehdoilla.

Minulla on se taitettu indeksi

Olipa kerran vuosi, jolloin hyvissä ajoissa ennen sopimuskauden loppua sovittiin niin palkankorotukset kuin tekstikysymyksetkin ennen viimeistä yötä, ihan kirkkain päin ja ystävällisesti. Määräaikoja ei ylitetty, sopimus oli valmis jo ennen kuin edes mietittiin lakkoja tai työsulkuja.

Olipa kerran kuntatyönantaja, joka sanoi, että juuri nyt on sopiva aika nostaa
teidän ahkerien ja tarpeellisten yhteiskunnan työntekijöiden palkkoja. Ja teollisuusliitot olivat samaa mieltä. Työmarkkinajohtajat yhdessä julistivat, kuinka kuntien naisvaltaiset alat saavat yhteiskunnan rattaat pyörimään, huolehtivat koulutuksesta, hoivasta ja turvasta eli mahdollistavat kaiken ns. tuottavan työn. Ja kun kunnan alipalkattu nainen muistutti, kuinka hän oli veroäyrin rasite ja loistyöntekijä, hänet vaiennettiin ja kehuttiin saman tien valtion ja kirkon työntekijät ja vaadittiin heillekin lisää palkkaa.

Vientivetoiset alat kilvan julistivat, että nyt on aika korvata arvokas ihmistyö.
Suureen ääneen kerrottiin kokouksissa, kuinka tuottamaton työ on väärä käsite, sehän mahdollistaa kaiken muun. Solidaarisesti pantiin kerralla naispalkat ja matalapalkat kuntoon. Kukaan ei pelännyt, vaikka päänavaajana olikin kunta (kirkko,valtio):vaikka niille annettiinkin enemmän, kukaan ei käyttänyt heidän oikeutettua korotustaan pohjana omille, kovemmille vaatimuksilleen.

Ihmiset oivalsivat, että korotusprosentti tarkoittaa prosenttia järjestön koko palkkasummasta eikä oman palkan päälle tulevaa prosenttia ja niin huomattiin ns. selektiivisen palkkapolitiikan vääryys. Selväähän on, että jos jakajia on enemmän, korotus on pienempi. Luokanopettajakin hämmästyi saadessaan vuorollaan yhtä ison korotuksen kuin edellisellä vuorolla sai rehtori. Mutta eniten ihmetteli lastentarhanopettaja, hänhän saattoi tulla palkallaan toimeen.

Ja kaiken huipuksi keksittiin, että prosenttikorotus ei ole pienipalkkaiselle oikein.
Rahalla tavara ostetaan, ei prosentilla, ja niin suuripalkkaisille ja pienipalkkaisille maksettiin sama euromääräinen korotus.
Hallitusneuvottelijat innostuivat laatimaan ohjelman tuloerojen tasoittamiseksi osaksi hallitusohjelmaa.

Mutta missähän tämä maa mahtoi olla?

Lisään 25.2.
Kunta-ala sai sopimuksen ensimmäisenä.
Tuli 1% ja 0,8% järjestelyvara ja kertakorvausta esim. opettajille 140 e.
Jaa että mitä se taitettu indeksi minulle poiki samaan aikaan? No, minähän saan 0,26 prosentin korotuksen!
Inflaatio oli 3 prosenttia...

Päivän lumivalitukset

Enkä! En mene suihkuun, vaikka olen hiessä. Käsivarsia särkee, jalat tutisevat.
Vähän lumitöitä... 35 kolallista esimerkiksi kadun varrelta, katolta jymähtänyttä, junttaantunutta lunta. Mihin laitan? Tonttia on toki ylöspäin vaikka kuinka jäljellä, vaan kun esteeksi alkavat tulla omenapuiden ja tammen oksat.
Ja koko ajan humpsahtelee ja paukkuu lunta alas katolta, puolen tunnin päästä on taas mentävä.

Vielähän ne omat lumet. Mutta kun aura työntää solan ja autotallin täyteen (silloin harvoin kun käy). Kun pitäisi pihalle saada muutakin kuin lunta, esimerkiksi ajoittain kaksikin vierasta autoa tai maaliskuussa (Johon mennessä lumi voi vaikka tuplaantua!) keittiön purkutavara. Loiventelin luiskia, että saisin kasoja korkeammaksi siis.

Mutta jos töitä pitää valita, lumityö on oikein kivaa. On - jos on aikaa, jos on oikeat välineet ja oikeat kamppeet päällä. Mutta kun ne lumityöt tehdään usein kiireellä ja silloin,kun pitäisi jo olla muualla. Monasti esimerkiksi auto on jätettävä kapean kadun tukkeeksi, kun auravalli on poistettava, jotta auton voisi ajaa pihaan tai talliin. Monesti turvallisuus vaatii kolisemaan katolle ja heti kolaamaan tuotokset pois. Postipojalle jalehdenjakajalle on ainakin polkuset tehtävä,jaksat tai et.
Välineet? Kuka tekisi kolan, joka luistaa, johon mahtuu, joka on itse kevyt, jonka aisa kestää normaalin työn.

Näin minä. Vaan mitäs kaupunki? Lähtöraja on kai 7 cm eli meille sataa miljoona kertaa kuusi senttiä, eikä auraa kuulu. Lumi tamppaantuu kamalaksi perunapelloksi ja katu pettää tosisyviksi uriksi nuoskan tullen. Ja kun aura vihdoin tulee, sitä lunta riittää kerralla ja kiireellä kolattavaksi ihan tarpeeksi. Tulee se karhukin sitten keväällä ja tekee sellaiset paakut, että kola särkyy tai vaihtoehtoisesti nostelet paakkuja syllin ja kannat pois, kuten naapurin rouva, työkaverini.

Ja aina se lumi sataa minulle. Tässä piilee tietty oikeudenmukaisuus: minähän se lumesta nautinkin ja hiihdän. Vaikka ehkä en tänään, kuntoilua tulee tarpeeksi
lumitöistäkin.

Jotta lumi olisi ihana asia kuitenkin, kuva kertoo siitä toisesta puolesta.
On meillä aika sievä ulkoeteinen.