Terroristi?

Terroristi haki mahdollisimman suurta julkisuutta, siksi Bostonissa pamahti paikassa, missä oli televisiokameroita, juoksijoita, katsojia.

Mitä ideaa on yhä jakaa tätä julkisuutta, jatkaa tiedottamista, pitää pitkiä keskusteluja ja pohdintoja?
Terroristi hykertelee, julkisuus kasvaa potensseissa.

Toinen asia, jota en ymmärrä, on antaa seuraavalle selkeät toimintaohjeet. Siis: mene paikkaan, jossa on paljon väkeä koolla, missä on televisio jo valmiiksi paikalla. Anna toisen pommin räjähtää pienellä viiveellä: mikään ei masenna enemmän kuin se, että luulit selviytyneesi ja taas pamahtaa...

Jopa pommintekoon suorastaan kehotetaan. Muista laittaa mukaan roinaa, joka lentää kauas ja haavoittaa mahdollisimman monia. Sitä saa rautakaupasta, laakerit ja naulat ovat hyviä. Ja painekattila on hyvä kuori, voit suunnata räjähdystä, ja hitaita räjähteitä saa puutarhamyymälöistä, netistä saat ohjeet räjähteen tekemiseksi.

Isku on paha, Lisäksi se osui kansalliseen juhlapäivään, mutta vielä vakavampaa oli, että se osui hyvin kansainväliseen tapahtumaan, siis kaikkiin maailman maihin - muslimit mukaan luettuna. Ja isku tehtiin USA:ssa, länsimaassa. Selittäähän tämä osaltaan julkisuutta - samaan aikaan räjähde Bagdadissa surmasi sata, mutta kuka kuuli siitä?

Mikä on terroristi? Klassiset terroristit pyrkivät sekasortoon, anarkiaan, kauhuun, yhä tiukempaan kontrolliin ja poliisi- sekä viranomaisyhteiskuntaan. Tämä olisi lisännyt kansansalaisvapauksien vaatimista, liikehdintää, viranomaisten vastustamista, mielenosoituksia, mikä olisi yhä lisännyt kontrollia. Kierre!
Osa terroristeista taas on oikeastaan kieroutuneita vapaustaistelijoita. Sotilaallinen voima ei riitä, tehdään aluksi iskuja vihollista vastaan, mutta laajennetaan toiminta ajatukseen "kukaan muu ei ole turvassa". Ja sitten ovat fanaatikot, olkoon kyse uskosta tai politiikasta. Ja sitten ovat ne, joilla ei oikeastaan ole mitään järjellistä syytä, mutta pitää pamauttaa, kun kerran osaa.

Jotakin vikaa täytyy olla maassa/maailmassa, jos muuta keinoa edistää asemaansa ei ole kuin terrorismi.
Voisin kuvitella, että tasa-arvo ihmisryhmien, aatteiden välillä olisi avain, toisen kuuleminen, yhdessä sopiminen. Nyt sen sijaan keskitytään eniten kontrolliin, rajoituksiin, kieltoihin, kostoiskuihin, jopa valtioterrorismiin, jopa koko maailmaan erotuomarina toimimiseen.

Miksi olit Mikael Agricola, et Mikko Talonpoika?

Mikael, minkä teit!
Motiivisi tuskin olivat mitenkään ihmeelliset, tuskin halusit kieltä, jolla voisi tehdä kulttuuria, sivistystä, tiedettä. Halusit, että jokainen voisi itse lukea Raamattuaan, Jumalan sanaa puhtaana. Taivaalliset tavoitteet suorastaan!

Ansaitset silti vähintään liputuspäivän. Suurmies olet, ehkä suomalaisen identiteetin kannalta suurempikin kuin esimerkiksi Lönnrot tai Mannerheim.
Jo uskonpuhdistuksen vakiinnuttaja ja rauhanneuvottelija patsaansa ansaitsisi, mutta kansakunnan kaapin päälle sinut kyllä kirjoitetun suomen kehittäminen sinut nostaa.

Kuinka ilmaista pitkä vokaali? Kuinka ilmaista kk-geminaatta. Missä piileksii artikkeli? Ks vai x? Ja paljon muuta pohdittavaa - eikä kielitiedettä tai mallia tukena.

Myöhemmät ajat ovat osoittaneet, että Mikael ja ABC-kirja, kirkon aikaansaama lukutaitopakko, ovat olleet eräs merkittävin tekijä Suomen kansan itsetunnon, sivistyksen, jopa elintason nostajana. Kieliriidoista huolimatta: onneksi torikieli, rahvaan kieli, arkikieli sai puolustajansa ja loistavat käyttäjänsä, esimerkiksi Kiven ja Ahon ja loistavan kehittäjän Lönnrotin.

Mitä tekee tämä aika? Mielestäni kaikki kehitys ei ole suotavaa kielen kannalta: uusia sanoja tarvitaan uusien käsitteiden tullessa, uusia ilmauksia uusien viestimien myötä, mutta onko silti pakko englannistaa, lyhentää, pudottaa juuri se pois, mikä tekee suomesta suomea, erottaa kaikista muista?
Osa sijamuodoistakin on kuolemankielissä, apua!

Ainahan erilaiset ryhmät ovat pyrkineet erottautumaan kielellään. Luonnostaan on murre, mutta tahallaan on slangi, on nuorisokieli. Tietokonekielessä on vaikea keksiä suomenkielistä vastinetta selkeälle englanninkieliselle ilmaukselle. Mutta silti: suomenkieli ei saa olla se väistyvä, suomea tulee kehittää - mutta fennismit, ominaispiirteet säilyttäen, ei ehdoitta antautuen.

Ja Aalto-yliopiston väitöskirjat tehdään vain englanniksi!

Poissa kotoa Turkissa

Paksu jääpatja. Nastat tarpeen Tykissä. Rautatieasemalla jäätä ja lunta. Juna vilisee halki lumisen Suomen.

Ja lento yli nukkuvan Euroopan, pimeässä. Perillä vasta aamuyöllä - hotelli oli järjestänyt yöpalaa, loistava ele! Nukkumaan kolmelta..

Ja aamulla: mikä kontrasti! Pääskyt kaartelivat ikkunan editse, välimeri sinisenä vasemmalla, häijy vuorenrinne oikealla. Lyhythihaisten paitojen aika alkoi.

Aamiaiselle. Miljoona sorttia vihanneksia, juustoja, leipiä. Valtava sali, meteli korviin koskeva, ruoka haettava ja etsittävä itse, "juostava pitkin pöytiä" sanoi opas. Löytyi: kun periaate on, että kaikkea pitää maistaa, ähkyn saa helposti, vaikka jokin tuttu laji jäisi kokeilemattakin. Infotilaisuus, VIP-paketin ostoon: hotellit viikon aikana olisivat useimmiten keskellä eimitään, muuten olisi hankala ruokailuja järjestääkään.
Ja autoon, ensimmäiset rauniot, vuoristotiet, kasvihuonemeret kokemaan.

Koska asumme Suomessa, vuoristomaisema lumihuippuineen (Taurus-vuoristo) sinänsä olisi elämys. Kolme sataa kilometriäkin meni huomaamatta. Ja perillä odotti Pamukkale, kalkkilähteet, luonnonaltaat. No tietysti myös Hierapolis, paikka, jonne kuolema ei ollut tervetullut - siis paikka, jonne tultiin sairastamaan ja siis kuolemaan. Huikeat teatterit, rakennukset, roomalaiset tiet. Illalla saunaan: on se jännää mennä uikkareissa suihkuun ja yhteissaunaan, kokea surkea ruotsalainen kiuas (vai olisiko se ollut sittenkin seinälle nostettu leivänpaahdin?), mennä tosiklooriseen veteen uimaan.



Mattoja, mattoja. Ja mattoja. Turkin valtio tukee osuuskuntia, jotka tekevät ja myyvät mattoja silkkistä, puuvillasta, villasta. Aloimme oppia kauppiaskansan tapoja: jos katsoit vähän pitempään, sait teetä, henkilökohtaisen esittelyn, eri tasoisia johtajia tekemään "special offer to you".

Takaisin Antaliaan. Sokerikakun hienostunut hotelli, tosi pieni, mutta tyylikäs huone. Ja kattolamppuja hotellihuoneessa, valoa peilin yllä ja vieressä, uskomatonta, naisen ei siis tarvitsekaan kaunistua vessan kosteudessa ja varata kylppäriä. Aika erikoiset hissit: paina 3 päästäksesi kerrokseen 4 huoneeseesi 801. Hmmm? Ja ihme ja kumma, ei tarvinnut keräillä ruokaansa, tuli pöytään!

Pergen hyvin säilyneet rauniot. Paavalia ei näkynyt uutta jumalaa julistamassa. Joka aamu sen sijaan heräsin viiden aikaan, kun minareeteista kutsuttiin (yleinen ilmaisu oli "volistiin") uskovia rukoukseen.
Timanttikeskus: pidä varasi, se special offer vaani taas, älä ole liian kiinnostunut. Selvisimme sormuksen kiillottamisella: epäilen, että sormuksesta samalla saa kivasti valokuvan, ja kohta on yllättävän samankaltainen malli myynnissä?

Nahkatakkitehdas! Upeita takkeja, erinomaista nahkaa ja työtä. Takkeja suurille muotitaloille, niiden malleja ilman niiden tavaramerkkejä. Upea muotinäytös. Ja niin piti Rouvan sovittaa yhtä mustaa, sovittaa punaista, ihastua. Hän sai valita, murjotanko minä vai murjottaako hän: no tietysti se takki piti ostaa! Totta on, että tuo takki on hänen näköisensä, totta on, että se maksaisi täällä 3000 euroa. Mutta tarpeeton, johon ei ole varaa, on minusta liian kallista, vaikka olisikin laatuun ja lähtöhintaan nähden halpaa.

Jokiristeily? Mikä joki? No löytyihän joki ja kiva pikkuinen puulaiva Namavgatista. Vesi ei ole mitään uutta, mutta haikarat, merirosvolaivat (Antalian risteilylaivat vielä talvisäilössä) ja välimeren ranta olivat uutta. Ranta oli täynnä myyntikojua, liehuvaa vaatetta, turistikrääsää. Lounas syötiin kannella, toinen ateria viikon aikana ilman ruoan perässä juoksemista.

Uskomatonta, kolme yötä samassa hotellissa! Paidat ja housut kaapissa, ei laukussa. Ei kamat kantoon ja bussiin! Vapaapäivä - mitä tekisi. Saimme rannekkeet kuin Linnanmäellä, olimme all included-asiakkaita. Rannekkeella saisi paikallisia juomia rajattomasti, lounaan , päivällisen, välipaloja, snackseja. Heti turkkilaista kahvia etsimään: ei allasbaarissa, ei ravintolassa - haa, lobby-baarista sai. Altaalle, uimaan, lueskelemaan, välillä virvokkeille maagisen rannekkeen kanssa. Lounaan jätimme suosiolla väliin saisimmehan välipalaa (ilmeni, että vain valtavassa ravintolassa) milloin vain. Ja rantaan: Ihan oli uikkarit mukana, mutta serkut, ne paikalliset aallot olivat aika mahtavia, ei ihan uskaltanut uida. Komeita tyskyjä ja makoilua rantatuolissa.
No, kukaan ei tullut tuolista rahastamaan. Iltakävelyllä vasta huomasimme, että tuolit olivatkin oman hotellimme tuoleja. Vip-asiakas ei myöskään saanut ihan kaikkea, mitä luvattiin, esimerkiksi rantabaari välipaloineen ei ollut edes auki, kun ei vielä ollut sesonki.

Viikko loistavia ilmoja, esimerkiksi 27 asteisia päiviä. Ilmastoidut bussit. Koko ajan kiinnostavaa nähtävää ja asiantunteva, mukava opas Tanjan [TANZAN]. mukavia, tavallisia ihmisiä, ei ruuhkaa oikein missään. Yhdessä koko viikko omansa kanssa irti kaikesta, vaikka lauantaina odottavista hautajaisista.
Kyllä, kannatti lähteä. Kyllä, vaikka budjetoimattomia menoja tuli monestakin syystä, halpamatka ei ole halpa.