Terroristeja?

Luin juuri kolumnin, jonka mukaan suuri osa suomalaisista on marjanatseja!  Kehutaan omalla saaliilla - jopa somessa - ja annetaan toisen, polon, ymmärtää olevansa jotenkin vajaa, jos hän ei viihdy metsässä ja luonnossa itikoitten ja paarmojen ilona ja kerää itse tarvitsemiaan marjoja ja sieniä.  Kuulun marjanatseihin: tuntuu pahalta ostaa mehuja ja sienituotteita, jopa niitä marjoja, joita itse ei voi kerätä tai muuten ostamatta edes saada.
   Saalistus on kuitenkin vain sivuseikka, joskin tärkeä.  Liikun luonnossa, vaikka sieltä ei voisi ottaa mitään.  Niin natsi en ole, että vihistelisin ja ajattelisin kuin Martta-mummini: - Metsästä ei tulla tyhjin käsin!
   Jotain marja- ja sienijuttuja minäkin näen, jos ei nyt natsismiksi niin kuitenkin ainakin vahvasti yliampuviksi.  Joka vuosihan ne miljoonat kuulemma mätänevät metsään, ja suomalaiset leimataan saamattomiksi ja laiskoiksi.  Olisi kiva edes yhtenä vuonna nähdä marjalitran kustannukset, kun yksin ajelet kymmeniä kilometrejä etsimään edes jotakin kerättävää.  Paikat täytyy tietää - tai sitten täytyy marjastuksella ja sienestyksellä olla muitakin arvoja kuin saalistaminen.
   Ymmärrän myös ihmistä, joka on niin irtautunut luonnosta, että kerta kaikkiaan ei nauti metsäretkistä itikoineen, paarmoineen, hirvikärpäsineen, ymmärrän myös sitä, joka älyää ostamisen olevan usein halvempaa ja järkevämpää kuin saaliin tai tyhjän perässä autoilu.
Mutta antakaa minulle oma iloni!

17.2. kirjoittelin holhousyhteiskunnasta.  Päädyin tulemaan, että holhous johtuu siitä, että tavallinen ihminen ei piittaa, välitä säännöistä ja on itsekäs oman edun tavoittelija, säännöt ovat siis juuri purnaajaa varten olemassa.
   Eniten varmaan valitetaan liikennerajoituksista, nehän eivät minua koske, vain huonoja autoilijoita varten ne ovat.  En esimerkiksi ole nähnyt liikennemerkki 55 km tunniossa (tai 66, 77 jne,), mutta ainahan saa ylittää 10 %, ja minun ei tarvitse edes siihen tyytyä.

   Terveysterroristit on jo vakiintunut ilmaisu suomeen.  Milloin on paha suola, mlloin kova rasva.  Väliin kaikkien pitää liikkua ja nauttia (yäk) esimerkiksi ryhmäjumpasta, vesijumpasta, muotizumbista jos jonkinlaisista.  Viina ja tupakka on kaikille turmioksi, ja tupakoitsijaparka ei kohta voi polttaa edes ulkona.  Kyllä, inhoan tupakansavua, tiedän terveyshaitat, itse en polta; silti pidän osaa säätelystä kohtuuttomana.

   Aamuvirkut terrorisoivat muuta yhteiskuntaa, työajat ja "kaikki" on viritetty heitä varten.  Minulle sopii niin!  Ja väitän, että vaatii sitkeää harjaantumista siirtää ihmisen luontainen rytmi iltaan ja yöhön; sen sijaan uskon vahvasti esimerkiksi kolmen tunnin aikataulueroihin.  Väkisin väännetään kohti yöelämää esimerkiksi yökerhoissa, erilaisissa nuorten aktiviteeteissa.  Tietyssä iässä melatoniinia ei kehity yhtä paljon, mutta se ei selitä tahallista siirtymää.  Coolimpaa yöllä?  Kaikki kaveritkin tapaa (eri tavoin) vain yöllä.  Siis brändi.

Muodit, brändit sanovat, kuinka tulee pukeutua, mistä milloinkin täytyy pitää.  Miten joku voi toisen puolesta päättää makuasioista, valjastaa mokomaan hirmuisen määrän suunnittelua, työtä, materiaalihukkaa, julkisuutta.  Kuka voi sanoa, että sandaaleissa ei
saa käyttää sukkia tai vanhus ei saa olla farkuissa?  Hyvät tavat on eri asia, emmehän halua loukata tahallamme - emmehän?
Kenen oikeus on vaatia, että kaikki pitävät kulloisestakin lambadasta tai tiputanssista tai tanssimisesta ylipäätään?

Eniten terroria tehdään uskonnon ja yltiönationalismin nimissä. Miten Venäjä voi väittää natseiksi Ukrainan vaaleilla valittuja hallitsijoita (olivat he natseja tai eivät) huomaamatta itse olevansa yltiönationalistinen so. natsistinen, käytännössä diktatuurimaa?  Mikä antaa joillekin rauhanuskonto Islamin pienille haaroille jumalaisen oikeuden jopa tappaa muita? Se sama, mikä antoi aikanaan kristityille...

Jokainen taitaa olla oman asiansa vanki.   Jokainen on pätevä mestaroimaan ja vaatimaan kaikilta sitä, minkä itse kokee oikeaksi.  Mitään uutta ei tämä ole: jo esihistoriallisena aikana omaa kansaa kuvaava nimi, esimerkiksi, oli sama kuin ihmistä tarkoittava sana.  Muut olivat milloin barbaareja, milloin muuten alempia.
Terrorismi ulottuu todella arkeen: esimerkiksi nuori äiti saa vuorenvarmoja ja ainoita oikeita ohjeita hoitaa ja kasvattaa pientään. Kaikki ovat päteviä vaatimaan koululta milloin mitäkin.

Mutta mitä sitten - kunhan minä saan olla aina oikeassa.

Vastuun kantoa vastuuta pakoilemalla

Kuoppia-liikennemerkki.  Ajaa suhautat juurikaan siihen huomiota kiinnittämättä.
Tavallisesti auto jossain hieman heilahtaa, jousitus pelaa, rekisteröit ja toteat, että se oli siinä.
Joskus on lisäkilpi merkin varressa, se kiinnostaa enemmän, mutta kiinnostus tyssää viimeistään siihen, että kaksikielisessä maassa on  samma på svenska - vai oliko se sama, moottoritievauhdissa et ehdi lukea.  Voi olla mitä vain edessä, mutta kun rajoitus pysyi samana, hällä väliä.
Lisäkilpi on tärkeä, esimerkiksi sana kelirikko kertoo koko tien olevan huonossa kunnossa.
Kun merkki on asetettu, tienpitäjä vapautuu vastuusta?

Jokainen tienkäyttäjä on velvollinen tekemään voitavansa vaaran välttämiseksi.  Lienemme kaikki autoilijat panneet esimerkiksi lehtevän oksan johonkin vaaralliseen tiellä olevaan kuoppaan varoitukseksi.  Merkkikään ei ole ikuinen oikeutus olla tekemättä mitään, vastuuseen joutuu, jos ei tienpitäjä kohtuullisessa ajassa (mikä sekin lienee?) korjaa vaaraa aiheuttavaa vikaa.

Toinen vastuusta vapauttava kyltti on Ei talvikunnossapitoa.  Saat liukastua ja lyödä pääsi, katkoa luitasi ihan vapaasti, ja kunta ei ole vastuussa.  Tapasin tällaisen kyltin jopa Trierissä Saksassa, joten keksintö ei liene suomalainen.  Usein tämä kyltti on juuri siellä, mistä hitain liikkuja saisi edes pienen oikaisun matkaansa ja joutuu siis kiertämään isompien väylien kautta.

Onko joku kuullut, että kunta myöntäisi hiekotuksen olevan riittämätöntä tai esimerkiksi lumitöiden laahaavan niin pahasti jäljessä, että hälytysajoneuvokaan ei mahdu kulmista kääntymään tai etenemään syvässä lumessa?  Ei-eliitialue on kolmannessa aurausluokassa, auraa ja hoitoa saat kyllä odotella muutenkin.

Euro sanoo, että asia on kunnossa.  Älä katko jäseniäsi kaupungin alueella, valitse yksityinen, saatat saada jonkin korvauksen.

Uusin näkemäni vastuunpakoilukyltti on suosikkisuoni laidassa.  Hämmäauteensuon laidassa  ja suolla on erittäin käytetty ulkoilureitti laavulle, ja ympäristötoimi on viisaudessaan laittanut kyltin, jossa varoitetaan huonokuntoisista pitkospuista.
Kyllä, huonot ovat, osin kokonaan romahtaneet, joissain paikoissa saa taiteilla yhden lankun varassa, joissain kulkea kallellaan.  No hyvä, että varoitetaan - mutta elettäkään en ole nähnyt tehtävän pitkospuiden korjaamiseksi.  Jos ei ole kunnossa, poistetaan, tuntuu olevan kaupungin konsti muualla, esimerkiksi leikkipuistoissa.

Miksi mopoilija ei halua ajaa kevyen liikenteen väylällä?  On lukuisia syitä, koirankusettajat, pihoista tunkevat autonnokat, jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden holtittomuus.  Mutta tärkein syy taitaa olla se, että pimeällä, sateella tai muuten lammikkoaikaan ei kertakaikkiaan voi tietää, kuinka syviä ne kuopat ovat.  Pari kertaa on yllättänyt, onneksi pienessä vauhdissa.
Missä on merkki päällystevaurioista - eihän kevyestä liikenteestä ole niin väliä! (Ei, vaikka sitä muka suositaan esimerkiksi ilmasto-ohjelman tai terveysvaikutusten takia)

Oikein hauska merkki on keskellä kesää kyltti Jäälatujen hoito lopetettu...

Melkein mikä tahansa liikennemerkki oikeastaan siirtää vastuun tien käyttäjälle.  Kuka käskee ajaa kolmenkympin alueella viittäkymppiä?  Moni ei usko merkkiä, ja saa alustavaurioita tai katkoo pakoputkensa esimerkiksi hidasteisiin.  Pikkujuttu verrattuna vaikka siihen, että useimmat vaarantavat tietyön kohdalla täysin itsekkäästi ja tietoisesti työläisten hengen ja turvallisuuden.

Merkin tehtävä on varoittaa, oma asenne hoitaa loput.  Joissakin paikoissa on kuitenkin silti kuljettava juuri siitä, ja merkki lähinnä harmittaa, ja saa miettimään, miksi itse asialle ei tehdä mitään.

Kavereita

Nosti päätään Kyy Kyykkänä: - Et nyt työntäisi kättäsi niin lähelle, tuikkaan!
Siinä se makaili, oli juuri päässyt hyvään kiemuraan sammaleiselle kivelle aurinkoläikkään.  Oli vielä varhaista, ja piti vanhan luita saada lämpöisiksi.

No en työntänyt kättä, en.  Jäin juttelemaan.  Sanoi Kyykkänä tietävänsä, miten moni marjastaja havaitsee käärmeen, joku liian myöhään.  Ja toiset, useimmat ihan varmasti tietävät, että käärme siinä menee, kun oma jalka heiluttaa keppiä tai vaikka kortta niin, että heinät ja varvut tärähtävät ja rapsahtavat vähän.
- Ja kuinka moni käärme onkaan sammakko, noin ihan oikeasti?
Muistutin, että ei ole kiva myöskään herätä Kyykkänän vieressä teltassa.  Ajattelin sopia keskinäisestä rauhallisesta rinnakkaiselosta, mutta eikös tuo muistuttanut pojista, jotka heittelivät kepeillä käärmeparkaa edestakaisin maantiellä, kerran minun pyöräretkeni  varrella.
Minä taas muistelin, kuinka esimerkiksi Lapinsalmen tulipaikalla Repovedellä komea tarhakäärme sai luikertaa ihmisten välistä, jopa koiran puuttumatta, kaikessa rauhassa uimaan Kapiaveteen kevätpulahdukselleen.
- Pyh, rantakäärme!  Mutta olkoon, ei ole vihaa meidän välillämme, vaikka oletkin nähnyt pikkupojan, jota pistin.  Juoksi hippaleikissä päälle, säikähdin.

Suppilovahveropaikka ja hyvä!  Pylly pystyssä keräsin ja muovikassi alkoi täyttyä.  Ihan pikkuisen taisin säikähtää, kun takaa päin, jalkojen välistä ilmestyy iloinen pystykorvannaama.  Oli hän metsästämässä, isäntä nauroi parinkymmenen metrin päässä.
Muutamankin kerran on koira yllättänyt, kuinka ollakaan, useimmiten evästauon aikana, ja vaatinut kaveriosuuttaan.

Vattupuskissa on tietysti miljoona kaveria, hyttysiä ja paarmoja.  Ja sienestäjän paras ystävä, ainakin uskollisin, lienee hirvikärpänen.
Mutta on esimerkiksi pikkulintuja, tsip, jotka saattavat olla marjastajan kaverina  vaikka tuntikaupalla, aluksi varovaisina, mutta lopulta ihan vieressä tarkkailemassa.  Samanlainen "kesy" pikkulintu on seuraillut taimikon tarkastajaa esimerkiksi Kylkisvuorella.

On vatukkoon mennessä ollut isompikin kaveri polulla: ukkometso oli päättänyt kukkoilla väärään vuodenaikaan, eikä olisi millään laskenut menemään siitä.  No en mennyt: mitä sankaruutta olisi esimerkisi kuristaa päällekäyvä lintu?  Oli aikaa kiertää, oli arvostusta luonnon ihmeelle.

Kerran olin maailman parhaalla vattupaikalla, kuivan ojan yli taipui valtavia vattupuskia täynnään marjoja. Alkoi kuulua ryskettä ja lasten ääniä, aikuisten komentoja.  Lähestyi ryske: irti päässyt hevonen rymisteli puskien läpi.  Se oli tullut pellon yli, pikku joen yli, ja nyt raapi kylkiään vatukon läpi.  Ja koko lauma perässä, sain seurata aitiopaikalta.

Viinimarjapuskissa lehahti iso, mutta arvatenkin hyvin nuori naakka olkapäällle.  Ja ystävyyden osoitukseksi se alkoi sukia pulisonkejani - lintuhan ei oikein voi omaa päätään hoitaa, tällainen siis on todella sosiaalisuutta.  Ei se nokka ihan pieni ole naakallakaan, siinä silmän vieressä...  No sitten kutsuivat jo taas naakkojen hommat.

Hirvi söi metsäkortetta, söi hartaasti ja nautiskellen.  Istuin kaatuneella rungolla ja kahvittelin kesken sienireissun.  Se alkoi tulla lähelle - liian lähelle: kun se säikähtää, ties minkä potkun se tarjoilee!
Piti ottaa aloite.  Nousin seisomaan, hakkasin käsiäni yhteen.  Kyllä se hyppäsi ja lähti, mutta niin kuin hirvet tekevät, jäi sadan metrin päähän katsomaan , möllöttämään  uteliaana.
Hieno hirvikokemus oli myös se, kun ensin hirvet menivät koiran ajamina yhteen suuntaan, mutta kohta palasivat takaisin koira edellä, hirvet perässä.  Oli kantarellireissu, eikä hirvijahti ollut vielä alkanut.

Auton tönäisemä lumikko otettiin rukkaseen ja vietiin näytettäväksi kesämökille.  Sepä virkosi, jolloin sankarillinen kissa kiipesi karkuun ikkunaverhoon.  Oli aika jahtaaminen saada lumikko ulos talosta, mutta sinne tuo hävisi.

Koirasi osaa lukea sinua?  Kerran istuksin koira vierellä ja katselin, kuinka alle kahden metrin päässä  metsäjänis söi halulla apilaa .  Välissä oli matala leppäpino, jonka yli koira ja minä saimme seurata touhua.  Loru katsoi välillä minua: ei saa liikkua, ei saa haukkua.  Jänis lopetti ja sai hyvän etumatkan, vasta sitten koira ampaisi perään.  ( Luultavasti, jos olisi kiinni saanut, olisi nuollut jänöraukan noloksi.)  Jos olit lähdössä ulos ilman koiraa, koira ei värähtänytkään valppaassa vahdintoimessaan umpiunessa.  Vaan jos olit aikeissa ottaa hänet mukaan, sanoit tai et, oven edessä istui innokas lähtijä hihna suussaan...

Varsinkin keväällä vakioreiteillä suolla korpit ovat useimmiten tarkistamassa, kuka kulkee.  Ja ihan tuntuu, kuin ne tervehtisivät!

Lapinpöllönuorukainen etsi omaa reviiriään syksyllä.  Olin suppilovahverometsässä, kun seurankipeä, valtava pöllö alkoi kirahdella oikean olkapään takana puussa, tuskin kymmenen metrin päässä.  Kummasti sen kokoinen lintu panee pitämään rintamasuunnan kohti - mutta eipä tuo todellakaan ollut aggressiivinen, seuraili uteliaana lähes puoli tuntia touhujani ja jutteli.

Kertausharjoituksissa viestitelttaamme, se kun on lämmin, tuli metsähiiri iloksemme.  Radiopöydällä oli hyvä nakertaa vähän näkkileipää.  Ihan tarkkaan kun katsoi, silläkin taisi olla violetit kauluslaatat...

Kun paljon luonnossa kulkee, paljon tietysti näkee.  Mielestäni yksi suurimmista luontokokemuksista on, jos villieläin omasta halustaan päättää luottaa minuun ja tulee luokseni.

Pakotammeko Venäjän polvilleen?

Terrori-isku, muutama uhri, omaisuusvahinkoja.  Kostoisku, joitakin satoja kuolleita.  Kostoiskun kostoisku, taas muutama uhri.  Rankaisu kostoiskusta, satoja uhreja, omaisuusvahinkoja.

Kuka olisi se viisas, joka näkisi, että tällä ei ole loppua.  Kosto ja rankaisu hamaan maailmanloppuun.

Vaikka tämän jutun kärki ei olekaan etsiä tähän syytä tai syyllistä, sanon syyt (mielipide) silti.
Kun palestiinalaiset eivät saa oikeutta asua monin sopimuksin sovituilla alueillaan, vaan niille rakennetaan yhä uusia siirtokuntia, rauha  ja rinnakkainelo on mahdoton.  2/3 sovitusta maasta on jo vallattu, ja vallattuja alueita pitää puolustaa!  Siirtokunta on aluksi sama kuin eteentyönnetty tukikohta.  Myös mm. Jerusalemiin on tunkeuduttu arabialueille.

Vesi on toinen ikuinen kiistan-,  jopa sodanaihe.  Kuinka ollakaan, esimerkiksi Jordan on vain juutalaisen vettä?

Huippuna on palestiinalaisten ghettouttaminen.  Ghettojen ympäri on jopa muureja.  Kontrolli alueiden rajoilla on tiukempi kuin useimpien valtioiden rajoilla.

Mikä on palestiinalainen?  Kuka edustaa ja hallitsee heitä?  Jos presidentti edustaa jotakin ryhmää, hän ei kuitenkaan voi vastata toisen ryhmän toiminnasta, saati siitä, että myös Syyrian sisällissota leviää alueelle.  Aina on pyhän sodan lietsojia, jotka ampuvat rakettinsa vaikka koulun tai sairaalan katolta ja näin vetävät pommit ihmiskilpien päälle.  Kenen kanssa siis Israel neuvottelee?

Meillä on yhä dilemma Herran valitusta kansasta, Israelin valtioterroriin ei saa puuttua.  Uskontojen kiistako tämä muka onkin - alun perin varmaan kysymys oli kuitenkin juutalaisten siirtymisestä ja siirtämisestä omaan maahansa ja Israelin valtion perustamisesta. USA estää kaiken tehokkaan puuttumisen Turvallisuusneuvostossa. 

---

Asetetaan Venäjälle pakotteita.  Kas kummaa, Venäjä vastaa omilla pakotteillaan, jolloin täytyy taas lisätä läntisiä pakotteita, jolloin Venäjä...  Taas loputon tie, jossa Ukraina unohtuu ja kaikki muutkin saavat siipeensä.  Venäjäkin, mutta sehän ei johtajia huoleta, syy on niin helppo projisoida länteen.  Onnistuu, kun tiedonvälitys on niin tanakasti hallituksen käsissä.  Nythän kaikki tulevatkin taloudelliset ongelmat ovat lännen syytä.
Luultavasti pakotteet jopa nostavat Putinin suosiota, ja kas kummaa, meillä on Putin presidenttinä vielä 2018 vaalien jälkeenkin, kun vaihtoehtoisia ehdokkaita ei sallita syntyvän.  (Krimin miehitys nosti nopeasti Putinin suosiota 8 %.)

Ukrainan kriisin avain olisi avoin tiedonvälitys, silmien avaaminen Venäjällä.  Ja silmien avaaminen meillä - viitteitä on siitä, että on aivan sama, mikä porukka Kiovassa hallitsee, huono hallinto, yhteiskuntajärjestys jatkuu, hyväksikäyttö ja korruptio rehottavat.  Vaan mitäpä se Venäjälle kuuluu, antakoon ystävällismielisen naapurimaan hoitaa asiansa.

Se jutun kärki?  Tahdoin sanoa, että pakotteet ovat loputon suo, joka romuttaa kaikkien osapuolten mahdollisuuksia.  Täytyy olla muita keinoja, vaikkapa meidän rauhanpalkittu miehemme asialle, aluksi.