Trilli

- Mitä minä teen tälle?  Vissiin tapan...
- Anna tänne!
Ja Trilli pääsi kotiin.  Todettiin liian aikaisin vierotetuksi, rokotettiin.  Asettui asumaan imatralaisen kisunuoren elämää sängylle ja uunille ja nunnutettiin oikein kunnolla.  Ei ihan kissaksi kasvanut, mutta minkäs emoton orpo sille mahtoi?

Lapsi varttui.  Enää ei saanutkaan kaveria painautumaan vasten ja nukkumaan melkein sylissä.  Kavereita ollaan, mutta älä koske, jooko?  Hyppään uunin päälle karkuun.  Pasi sai tehdä mitä vain, Maijakin aika paljon.  Mutta nuo muut isot, voiko niihin luottaa?

Tampereelle.  Kun vieraita tuli, kiireesti sängyn alle piiloon, sinne takimmaiseen nurkkaan pelkäämään.  Ja kun oli tutustuttu muihin kissoihin, piti niitä komentaa ja inhota.  Saman tien piti oppia inhoamaan kissaperheen pientä poikaa!

- Voi, miten ihana kisu!
- Älä koske, se räppää tai puree!
- Minä olen aina ollut kaikkien kissojen... se raapaisi!  Ja Trilli jatkoi kauneusuniaan viikattuna ja lempeän näköisenä.

Piti suhtautua hänen raidallisuuteensa tietyllä varauksella, odottaa kissan omia ystävyyselkeitä, sitten sai hiukan silittääkin.  Mutta kun vähän piti olla varovainen, ei ollut oikein kivaa, kun keskiyöllä saattoi herätä siihen, että Mirri oli tuijottamassa silmiisi samalla tyynyllä.   Jos etsi harjan, Trilli salli "silittää" oikein mielellään.

Tuli lapsi meille kylään, hänen hännällisyytensä oli vallannut yläkerran.  Kissapiru kuuli, että poika on tulossa, tunsi pojan monen vuoden jälkeen: siis murisemaan portaiden yläpäähän, tänne et tule!

Talitintti sisällä, kissa perässä.  Miten tuon kiinni saisi? - Hei, mitä tälle vaaralliselle lintupedolle pitäisi tehdä?

Fasaani ulkona.  Kissa kyttää ja mahtailee ikkunassa, tuolle näyttäisin, jos...
No uloshan joskus pääsi luikahtamaan, milloin ovesta, milloin ikkunasta.  Nöyränä kissana ajastaan sitten takaisin moittimaan, kun ei kunnon hännälliselle edes ovia tulla aukomaan.
Mutta viepäs kissa ulos, heti on pelko päällä ja pitää päästä sisään.

Matkaileva kissa osasi laulaa usein koko automatkan.  Mutta ne harvat junamatkat oltiin tyynenä ja hiljaa, vaikka samassa vaunussa ja ihan lähellä oli koiria ja toisia kissoja.
Sinänsä Trilli oli ominut myös meidän kotimme ja viihtyi meillä oikein hyvin, löysi hienoja nukkumapiiloja ja ilmiselvästi viihtyi.  Mutta miksi pitää matkustaa?

Kuva:  Jouluna 2013 hänen Hännällisyytensä löysi rauhallisen nukkuma- ja tarkkailupaikan Ritvan työpöydän alta.  Muu sakki oli yleensä naapurihuoneessa.

Onkisiko kaloja kissalle?  No ei!  Missäs ne raksut ja kuivamuona ovat?  Armosta saattoi joskus kelvata jokin kissagourmetpurkkiruokakin.  Joskus, usein se kuivui astiaan.

Lapsi tulossa - miten tuo viirupaita lapsivihaaja suhtautuu omaan?
Eipä huolta!  Neito asettui esimerkiksi sohvan selkänojalle kurahtelemaan kasvatusohjeita, puski pojan omaksi, sieti monenmoista ja jos ei sietänyt, väisti.  Ei se vauvan ote niin koordinoidun hellä ole.
Toinen poika, ei edelleenkään huolta.  Lopulta Trilli tuli jopa nukuttamaan poikia ja osallistui iltasadun kertomiseen!  Ja vaikka kissaa ei koko päivänä ollut missään, se ilmestyi illalla ihanaksi leipojaksi, puskijaksi ja hyrisijäksi aikuisten seuraan.
Ja aina kissan piti tietää, että lauma, hänen laumansa, oli koossa.

Mitä vanhempi Trilli oli, sen enemmän siitä löytyi ihan tavallista ja huomionhaluista kissaa.  Ja kaikkine oikkuineenkin se kyllä ryömi kaikkien meidän sydämiimme.
Ikävä tulee, lähes 17 vuotta hän jakoi kissanelämänsä meidän kanssamme.
Ja huomenna hän pääsee pihallemme, olen ajatellut paikaksi juhannusruusun viereistä nurmikkoa.
Saa levätä.

Pelkästään Edistämme Rasistista Suomalaista Uhoa?

Keräilijä, metsästäjä, kalastaja.  Kun vieras tuli alueelle, oman klaanin ruoka oli vaarassa.  Ajetaan hänet siis pois, tapetaan.
Toisen heimon, kansan puhettakaan ei ymmärretä, kuulostaa kuin sanoisivat koko ajan bar bar, siis ovat barbaareja.  Tai ainakaan eivät voi olla ihmisiä, sillä usein oman kansan nimi tarkoittaa samaa kuin ihminen.  Mitä ne muut kansat siis ovat, koukkunenät, isojalat, partasuut?  Me olemme syntyneet vesilinnusta, karhusta, leijonasta, meidän totemimme on uljas, mutta tuo porukka on sääskiparvesta puunkolosta, käärmeestä tai krokotiilista.

Tuhansia vuosia vieri.  Kehitystä?  Toki - mutta muistamme hyvin, että kehitys ei ole sama asia kuin edistys.  Ei aina!
Muukalainen pysyi vaarana, vaikkapa paimentolainen juutalainen maanviljelijäkansojen peltojen läpi Luvattuun maahan marssiessaan.  Ainoastaan kauppa vapautti, ei se, joka meille hyödyllistä tekee, voi kovin paha olla, voi vaikka asettua yhteisöömme?
Lastu lainehilla tarkoitti yläjuoksulle asettunutta, meidän nautinta-aluettamme vallannutta, tuhottavaa.
Joka hallitsija tarvitsi sotansa.  Uskonto tarvitsi vääräuskoisensa ja pakanansa tapettaviksi tai pakolla pelastettaviksi.  Oma ongelma piti projisoida toisen syyksi.

Nyt, kun sitten olemme niin huippuhumaaneja ja kehityksen ylimmällä portaalla, kaikki muukalaisviha on loppunut?
Kiinnostuneena otamme vastaan tositietoa, ymmärryksen kautta suvaitsemme.  Imemme tietoa ja kulttuuria, opimme ja ymmärrämme.
Niinkö teemme?

Ns. sivistys on hetkessä pois raaputettavissa, kun pelottaa oma työpaikka, omat palvelut, pienikin notkahdus elintasossa.  Ja naiseni menetys, tuolle!  Tarvitaan vain joku, joka sanoo "sen, mitä kaikki ajattelevat".
Täytyy hoitaa asia!  On otettava vankka, täydelliseen tietämättömyyteen perustuva varmuus käyttöön, vahvistettava ja herkällä korvalla kuultava kaikki vanhat ja uudet stereotypiat muista kansoista. On mentävä kyyryyn muiden EU-maiden taa, tokihan välimerenmaat saavat hoitaa koko pakolaispaineen.Täytyy löytää syyllinen myös kotikutoisiin ongelmiin.  Aina täytyy löytää uusi:  pahoja ovat yhteen niputetut mamut.  Pahoja ovat meidän hyvisten kustannuksella elävät monenlaiset edunsaajat.  Ja paha on Kreikka (kestosuosikki on Venäjä).
Mamuja valvokoon SUPO, KELA:n asiakkaille pantakoon siru ranteeseen, että tiedetään, missä he meidän hyvinvointiamme tuhlaavat.  Työttömille työvelvollisuus, ei vastikkeetonta rahaa - paitsi minulle, jos satun työttömäksi, onhan minulla oikeus tupakkaan ja kaljaan ja mielipiteisiin.
Rikollinen mamu karkotettakoon heti (kuolemaan) kotimaahansa.  Tänne jo jääneet luopukoon kokonaan kulttuuristaan, tavoistaan ja varsinkin uskostaan ja muuttukoon suomalaisiksi, vaihtakoon väriäkin.  Hankala juttu on, että muusikot, urheilijat ym. ovat usein mamuja myös - no, joku hinta on maksettava, kun rapatessa roiskuu.

Ei paljon tarvitse painetta lisätä, kun noin puoli kansaa onkin kansanvihollisia ja loisii meidän hyvisten kustannuksella.   Miksi eläkeläiset eivät ole töissä?  Miksi sosiaaliturva on työvelvoitteetonta - voitaisiinhan meillekin moottoriteitä työttömien voimalla rakentaa, työpalvelu armeijan tapaan käyttöön.  Miksi vammaisia (mustalaisia, neekereitä, muslimeja,...) ei siististi hoideta laitoksissa pois?  Miksi maksaa kehitysapua?  Miksi työtönkin saa vapaasti liikkua meillekin?
Voi voi, paljon hyvää olisi vielä tehtävissä, kunhan opetellaan kunnolla kansallissosialistinen maailmankuva ja ohjelma.


Osaamme jo mantran, että ihmisiä on autettava omassa kotimaassaan - jonkun toisen on, ei kuulu meille.  Tiedämme varmasti, että jokainen haluaa tulla Suomi-onnelaan nauttimaan elintasosta ja huippusääoloista.  Tiedämme, että kaikki pakolaisnuorukaiset ovat isänmaansa pettäneitä, pelkureita ja sotilaskarkureita.  Kaikki mamut lähtevät vain elintason perään.
Ja laiskoina makaavat ja korkeammalla päivärahalla kuin suomalaiset!  Olisihan meillä juuri mamuille sopivia töitä, vessojen siivousta esimerkiksi, tekisivät työtä.


Ketä siis jää hyviksi?  Millä ryhmällä on oikeus ja velvollisuus valvoa, ottaa kiinni, rankaista toisia.  Kenellä on oikeus nauttia toisten työn hedelmistä?
Olisiko juuri minun/sinun ryhmäsi herran valittu, etuoikeutettu, ainoana oikeassa?

Mikä, siis kenen, on isänmaa?  Minun ja sinun tietysti, osaammehan aloittaa lauseemme: - En ole rasisti, mutta...