- Mitä minä teen tälle? Vissiin tapan...
- Anna tänne!
Ja Trilli pääsi kotiin. Todettiin liian aikaisin vierotetuksi, rokotettiin. Asettui asumaan imatralaisen kisunuoren elämää sängylle ja uunille ja nunnutettiin oikein kunnolla. Ei ihan kissaksi kasvanut, mutta minkäs emoton orpo sille mahtoi?
Lapsi varttui. Enää ei saanutkaan kaveria painautumaan vasten ja nukkumaan melkein sylissä. Kavereita ollaan, mutta älä koske, jooko? Hyppään uunin päälle karkuun. Pasi sai tehdä mitä vain, Maijakin aika paljon. Mutta nuo muut isot, voiko niihin luottaa?
Tampereelle. Kun vieraita tuli, kiireesti sängyn alle piiloon, sinne takimmaiseen nurkkaan pelkäämään. Ja kun oli tutustuttu muihin kissoihin, piti niitä komentaa ja inhota. Saman tien piti oppia inhoamaan kissaperheen pientä poikaa!
- Voi, miten ihana kisu!
- Älä koske, se räppää tai puree!
- Minä olen aina ollut kaikkien kissojen... se raapaisi! Ja Trilli jatkoi kauneusuniaan viikattuna ja lempeän näköisenä.
Piti suhtautua hänen raidallisuuteensa tietyllä varauksella, odottaa kissan omia ystävyyselkeitä, sitten sai hiukan silittääkin. Mutta kun vähän piti olla varovainen, ei ollut oikein kivaa, kun keskiyöllä saattoi herätä siihen, että Mirri oli tuijottamassa silmiisi samalla tyynyllä. Jos etsi harjan, Trilli salli "silittää" oikein mielellään.
Tuli lapsi meille kylään, hänen hännällisyytensä oli vallannut yläkerran. Kissapiru kuuli, että poika on tulossa, tunsi pojan monen vuoden jälkeen: siis murisemaan portaiden yläpäähän, tänne et tule!
Talitintti sisällä, kissa perässä. Miten tuon kiinni saisi? - Hei, mitä tälle vaaralliselle lintupedolle pitäisi tehdä?
Fasaani ulkona. Kissa kyttää ja mahtailee ikkunassa, tuolle näyttäisin, jos...
No uloshan joskus pääsi luikahtamaan, milloin ovesta, milloin ikkunasta. Nöyränä kissana ajastaan sitten takaisin moittimaan, kun ei kunnon hännälliselle edes ovia tulla aukomaan.
Mutta viepäs kissa ulos, heti on pelko päällä ja pitää päästä sisään.
Matkaileva kissa osasi laulaa usein koko automatkan. Mutta ne harvat junamatkat oltiin tyynenä ja hiljaa, vaikka samassa vaunussa ja ihan lähellä oli koiria ja toisia kissoja.
Sinänsä Trilli oli ominut myös meidän kotimme ja viihtyi meillä oikein hyvin, löysi hienoja nukkumapiiloja ja ilmiselvästi viihtyi. Mutta miksi pitää matkustaa?
Kuva: Jouluna 2013 hänen Hännällisyytensä löysi rauhallisen nukkuma- ja tarkkailupaikan Ritvan työpöydän alta. Muu sakki oli yleensä naapurihuoneessa.
Onkisiko kaloja kissalle? No ei! Missäs ne raksut ja kuivamuona ovat? Armosta saattoi joskus kelvata jokin kissagourmetpurkkiruokakin. Joskus, usein se kuivui astiaan.
Lapsi tulossa - miten tuo viirupaita lapsivihaaja suhtautuu omaan?
Eipä huolta! Neito asettui esimerkiksi sohvan selkänojalle kurahtelemaan kasvatusohjeita, puski pojan omaksi, sieti monenmoista ja jos ei sietänyt, väisti. Ei se vauvan ote niin koordinoidun hellä ole.
Toinen poika, ei edelleenkään huolta. Lopulta Trilli tuli jopa nukuttamaan poikia ja osallistui iltasadun kertomiseen! Ja vaikka kissaa ei koko päivänä ollut missään, se ilmestyi illalla ihanaksi leipojaksi, puskijaksi ja hyrisijäksi aikuisten seuraan.
Ja aina kissan piti tietää, että lauma, hänen laumansa, oli koossa.
Mitä vanhempi Trilli oli, sen enemmän siitä löytyi ihan tavallista ja huomionhaluista kissaa. Ja kaikkine oikkuineenkin se kyllä ryömi kaikkien meidän sydämiimme.
Ikävä tulee, lähes 17 vuotta hän jakoi kissanelämänsä meidän kanssamme.
Ja huomenna hän pääsee pihallemme, olen ajatellut paikaksi juhannusruusun viereistä nurmikkoa.
Saa levätä.
- Anna tänne!
Ja Trilli pääsi kotiin. Todettiin liian aikaisin vierotetuksi, rokotettiin. Asettui asumaan imatralaisen kisunuoren elämää sängylle ja uunille ja nunnutettiin oikein kunnolla. Ei ihan kissaksi kasvanut, mutta minkäs emoton orpo sille mahtoi?
Lapsi varttui. Enää ei saanutkaan kaveria painautumaan vasten ja nukkumaan melkein sylissä. Kavereita ollaan, mutta älä koske, jooko? Hyppään uunin päälle karkuun. Pasi sai tehdä mitä vain, Maijakin aika paljon. Mutta nuo muut isot, voiko niihin luottaa?
Tampereelle. Kun vieraita tuli, kiireesti sängyn alle piiloon, sinne takimmaiseen nurkkaan pelkäämään. Ja kun oli tutustuttu muihin kissoihin, piti niitä komentaa ja inhota. Saman tien piti oppia inhoamaan kissaperheen pientä poikaa!
- Voi, miten ihana kisu!
- Älä koske, se räppää tai puree!
- Minä olen aina ollut kaikkien kissojen... se raapaisi! Ja Trilli jatkoi kauneusuniaan viikattuna ja lempeän näköisenä.
Piti suhtautua hänen raidallisuuteensa tietyllä varauksella, odottaa kissan omia ystävyyselkeitä, sitten sai hiukan silittääkin. Mutta kun vähän piti olla varovainen, ei ollut oikein kivaa, kun keskiyöllä saattoi herätä siihen, että Mirri oli tuijottamassa silmiisi samalla tyynyllä. Jos etsi harjan, Trilli salli "silittää" oikein mielellään.
Tuli lapsi meille kylään, hänen hännällisyytensä oli vallannut yläkerran. Kissapiru kuuli, että poika on tulossa, tunsi pojan monen vuoden jälkeen: siis murisemaan portaiden yläpäähän, tänne et tule!
Talitintti sisällä, kissa perässä. Miten tuon kiinni saisi? - Hei, mitä tälle vaaralliselle lintupedolle pitäisi tehdä?
Fasaani ulkona. Kissa kyttää ja mahtailee ikkunassa, tuolle näyttäisin, jos...
No uloshan joskus pääsi luikahtamaan, milloin ovesta, milloin ikkunasta. Nöyränä kissana ajastaan sitten takaisin moittimaan, kun ei kunnon hännälliselle edes ovia tulla aukomaan.
Mutta viepäs kissa ulos, heti on pelko päällä ja pitää päästä sisään.
Matkaileva kissa osasi laulaa usein koko automatkan. Mutta ne harvat junamatkat oltiin tyynenä ja hiljaa, vaikka samassa vaunussa ja ihan lähellä oli koiria ja toisia kissoja.
Sinänsä Trilli oli ominut myös meidän kotimme ja viihtyi meillä oikein hyvin, löysi hienoja nukkumapiiloja ja ilmiselvästi viihtyi. Mutta miksi pitää matkustaa?
Onkisiko kaloja kissalle? No ei! Missäs ne raksut ja kuivamuona ovat? Armosta saattoi joskus kelvata jokin kissagourmetpurkkiruokakin. Joskus, usein se kuivui astiaan.
Lapsi tulossa - miten tuo viirupaita lapsivihaaja suhtautuu omaan?
Eipä huolta! Neito asettui esimerkiksi sohvan selkänojalle kurahtelemaan kasvatusohjeita, puski pojan omaksi, sieti monenmoista ja jos ei sietänyt, väisti. Ei se vauvan ote niin koordinoidun hellä ole.
Toinen poika, ei edelleenkään huolta. Lopulta Trilli tuli jopa nukuttamaan poikia ja osallistui iltasadun kertomiseen! Ja vaikka kissaa ei koko päivänä ollut missään, se ilmestyi illalla ihanaksi leipojaksi, puskijaksi ja hyrisijäksi aikuisten seuraan.
Ja aina kissan piti tietää, että lauma, hänen laumansa, oli koossa.
Mitä vanhempi Trilli oli, sen enemmän siitä löytyi ihan tavallista ja huomionhaluista kissaa. Ja kaikkine oikkuineenkin se kyllä ryömi kaikkien meidän sydämiimme.
Ikävä tulee, lähes 17 vuotta hän jakoi kissanelämänsä meidän kanssamme.
Ja huomenna hän pääsee pihallemme, olen ajatellut paikaksi juhannusruusun viereistä nurmikkoa.
Saa levätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti