Markkinahintaan

Valtio bulvaaninaan Senaattikiinteistot haluaa myydä Konnunsuon, myydä markkinahintaan. Missään nimessä se ei vuokraa. Hieno perustelu lehdessä: - Kunnat ne pakolaiskeskuksen järjestävät.
Hinta ei ole halpa.
Ostaja olisi esimerkiksi Lappeenrannan kaupunki, joka haluaisi sijoittaa sinne Pakolaiskeskuksen. Mitä järkeä tässä olisi - valtio myy valtion toimintaa varten,
rahaa siirretään taskusta toiseen, ja kuten tiedetään, aina rippeitä putoilee matkalla. Eikä vankilan kunnostaminen siviilikäyttöön ole myöskään ilmaista.
Ihan samankaltainen ajatus on Immolan varuskunnan myyntiaikeissa Imatralla.

Samankaltaista viisautta on erilaisten etuuksien korottaminen niin, että ne samalla joutuvat verolle. Asiakas ei hyödy mitään - kuka siis hyötyy?
Perii kaupunkikin vuokria omilta toimijoiltaan omista kiinteistöistään, maksattaa sähkölaskuja ym. Toiminta-avustuksia myönnetään järjestöille , kas kummaa, juuri vuokran verran.

Olen hiljaa mielessäni ajatellut, että on kyse siitä, että erilaiset toimijat, vaikkapa Kela tai Senaattikiinteistöt tai kaupungin toimialat ovat tulosvastuullisia.
Oma tulos näyttää hyvältä - mitä väliä muiden tuloksella, mitä väliä
kokonaisedullisuudella?

Oikeusistuimia organisoidaan taloudellisemmiksi, verkkoa harvennetaan, lautamiehiä vähennetään. Poliisin virkoja sijoitellaan järkevästi euro konsulttina, järjettömästi palvelujen toimivuuden ja ihmisten kannalta. Hälytyskeskukset keskitetään - nytkään ei varmasti kaukana oleva keskus osaa neuvoa pelastajaa oikeaan paikkaan, vain kiinteistöillä on osoite (Itsekin olen pyytänyt kopteria Gamajotnjalmeluoppaliin, eipä tiennyt Rovaniemen keskus, missä se oli, onneksi tiesin itse.).
Ja tässä tilanteessa kaikki oikeusportaat pohtivat, kuka valehteli ja miten dopingasiassa! Suunnatonta tuhlausta. Toki lain noudattaminen kuuluu urheiluunkin, mutta onko tämä asia todella sen arvoinen, että oikeat isot asiat viivästyvät ja tuhlataan valtavasti yhteiskunnan varoja mokomaan.
Puhumattakaan julkisuuden määrästä. Mielestäni doping kuuluu rahoittajien (esim. Veikkaus tai Opetusministeriö) ja urheilun itsensä hoidettaviin asioihin. Kenkää käyttäjälle, apurahat pois siltä porukalta, joka ei kuria pidä.

Vaikka oikeastaanhan tiedänkin, mistä on kyse: koko maailmahan toimii siksi niin hullusti, että Markku saisi olla blogissaan viisas ja näyttää asioiden naurettavuuden. Kyllä vain, oikeastaan olen jo kauan huomannut, että blogi on kuin pakina, olen aina oikeassa, eikä koskaan tarvitse esittää vaihtoehtoista, parempaa ratkaisua mihinkään.

Ja kun oikeasti on mielestään oikeassa, kukaan ei kommentoi: olenpa odotellut esimerkiksi homojuttuun isoa ryöppyä,vaan eipä näy.

R.I.P. osuuskauppa-aate

Osuuskauppa. Peruselintarvikkeita, välttämättömyystavaroita kohtuullisella hinnalla. Asiakkaat itse omistajina ja päättäjinä. Luotto vähävaraiseenkin asiakkaaseen. Asiakas on sitoutunut omaan kauppaansa, osuuskauppa on sitoutunut asiakkaaseensa. Aatteen paloa.

Kauppa kehittyy, kauppa oppii kasvun ajatuksen. Tärkeintä ei olekaan enää vähävaraisen jäsenen turvattu elämä. Tärkeintä on kasvu ja markkinaosuus.
Kauppa muuttuu marketiksi, tavarataloksi, lähikaupat poistuvat. Oli sitten pellervolaista tai punaista. Ai mikä aate?

Samaan aikaan jäsenistönkin muuttuu, vaurastuu, oppii vaatimaan. Yhteiskunta ympärillä ei tarvitse enää suuria ismejäkään, hyvinvointi koskee suurinta osaa.
Jäsentarjoukset muuttuvat hautausavusta, häälahjasta, käyttötavarasta yhä enemmän ylellliseksi - konkreettisimmillaan 70-luvun alussa täkkejä,televisiota,pölynimuria seurasikin sitten 24-karaatin kullalla päällystetty kristallikruunu siinä työväen osuusliikkeessä.

Jäsenyys ei enää tarkoitakaan muuta kuin pakollista bonuskorttia. Kaikkien kauppaketjujen kortti on oltava. Etukortti - kenen etu lopulta, korttiostoksia seuraamalla sinusta tiedetään paljon. Jäsentäkään ei kutsuta enää jäseneksi vaan esimerkiksi asiakasomistajaksi, etukorttiasiakkaaksi. Plussaa,ykkösbonusta, bonusta, jäsentarjouksia.

Hallinto on yhä muumio menneiltä ajoilta. Yhä on edustajistovaalit, jotka eivät kiinnosta. Mistä edustajisto päättää, mistä se osaa päättää? Enää ei näperretä kylän asioiden parissa,nyt pitäisi puhua valtakunnan mitassa ja olla jakamasa markkinaosuuksia.

Punapääoma meni kortsuina ja sinkkiämpäreinä? Elanto porvaristui. Paikallisosuuskaupat, kuten Onni ja Yhtymä, liityivät isoiksi. E-liike muuttui Euromarketeiksi jo ennen euron tuloa. Ja missä on Euromarket? Mikä on se kauppa, mihin se aatteellinen mieluummin rahan laittaa?

Suomen Lähikauppa oy ajaa Euromarketit alas ja keskittää lähimyymälöihin. Kas kun väestö vanhenee, se ei muka jaksa mennä kaupunkien ulkopuolelle isoihin liikkeisiin.
Ainakin Lappeenrannassa ajatus on täysin tuulesta temmattu: Euromarket pursusi asiakkaita, venäläisiä aivan valtakunnan ykkösvauhtia, mutta myös niitä uskollisia omia onnilaisia. Alko ja apteekki toivat valtavan synergiaedun lisäksi.

Mitä keksi Euromarket? Tietoisesti nuipistettiin muu valikoima kuin ihan päivittäistavara surkeaksi, ajettiin asiakkaat siis muualle. Alko ei kauan tätä katsellut, siirtyi toisen ketjun marketin kylkeen. Jopa sopiikin siis lopettaa Euromarketit, eikä vain yhtä, vaan molemmat!

Se tilalle tuleva - mahtaako tulla - lähikauppa, olkoon se sitten Valintatalo tai Siwa, ei mitenkään kilpaile hinnalla. Lisäksi sieltä ei saa muuta kuin sen päivittäistavaran. Terve menoa siis sinne, missä on kaikkea ja halvemmalla, meillä siis S-ryhmän korkeatasoisiin myymälöihin. Käsittämätön strategia ainakin täällä! Keskittyminen S-ryhmään näkyy ja kuuluu niin kaupassa,ravintola-alalla kuin liikenneasemissakin.
Kyllä se iso osaa myös pompottaa kunnallispolitiikassakin jo monessa paikassa. Miten monta kaupunkikeskustaa on S-liikkeen peukalon alla?

Ilmasto-ohjelmien takia olisi tietysti hyvä, että palvelu olisi kävelymatkan päässä.
Näkisi vaan.

Ihan vaan kuriositeettina haluaisin tietää, mitä SIWA tarkoittaa. Onko se sinivalkoista (kaupan kylttien väri), vai onko se, näin epäilen, siitymävaihe (ennen lopettamista)? Vai onko se vain siwa, yhtä nerollinen ei mitään-nimi kuin esimerkiksi Itella?

Lähikauppa vain elintarvikkeita varten tarkoittaa erikoisliikkeitä muuhun kaupantekoon. Kammottava ajatus, että pitäisi ostaa yhä kallimmalla yhä
enemmän brändejä ja tuotemerkkejä ja vielä alistua poukkoilemaan shoppailijana yhä pienempien ostosten takia erikoisliikkeisiin. Nyt kunnon marketista saa kerralla kaiken. Nostalgian kaipuuta?

No mihinkäs se Markku ne euronsa sitten ryhtyy laittamaan? Tuskin viitsin mennä päiväkävelylle sinne hehtaariprismaan. Tuskin lähden ostamaan kalliimmalla siitä lähikaupasta yhtä kaukaa, kun tähän kauppaan ei enää liity muuta aatetta kuin se ääni osuuskaupan vaaleissa. Olen vähän koditon, City-market ei ainakaan vielä tunnu omalta. Mutta nyt olisi sittarin oiva aika iskeä ja oikeasti tehdä itsensä
työväen osuuskaupan uskollisten kaupaksi. Saivat jo alkon, taitavat olla tyytyväisiä.

Homonyymi, homogeeninen, Homo Sapiens?

Se taituri osaa lentää mihin suuntaan tahansa. Se iskee kyntensä ja koukkuleukansa esimerkiksi kärpäseen ja herkuttelee sillä. Se on liian iso ollakseen aah ja ooh, mutta komea se on, kirjava, välkkyväsiipinen ilmojen ritari.
Kerran näin, kun se nappasi ampiaisen - mutta tämä oli huonosti kiinni, taivutti peränsä ja sai kuin saikin tuikatuksi pää- ja niskapanssarien väliin myrkkyä. Siinä se pihapöydällä hitaasti kuoli, mutta niin kuoli saaliskin.

Veden äärellä se on kaikkein yleisin, se kun munii veteen ja elää toukkavaiheensa hirveänä petona vedessä. Loppukesän poutapäivänä voit nähdä kymmeniä kerralla.

Sudenkorentohan se. Mutta tarvitsen hänestä nyt vain nimen.
Minkä ihmeen suden? Varmaan tämä on suven korento oikeasti. Suvi suven tai suen, susi suden tai suen, jooko, ja eläinihmiset nimesivät yleiskielen mukaan? Tämäkin ajatus sisältää virhemahdollisuuden: suvihan "oikeasti", so. ennen vanhaan, tarkoitti keskellä pakkaskautta olevaa suojasääjaksoa, eikä toki mitään korentoa näkynyt (jos ei lumikorennon toukkia).

Nyt en enää tarvitse edes nimeä. Sehän oli vain johdantona eräille kummallisille mielleyhtymille. Jos jokin on homo-, se tarkoittaa, että on samanlainen, homo taas tarkoittaa ihmistä, siis oikeasti?
Homo on kuitenkin herkullinen haukkumasana, homofobiaan voi kätkeä omia pelkojaan omasta homoustaipumuksista, tuomitsemalla toiset voi peittää omat (muutkin) vikansa
(en nyt sanonut homoutta viaksi). Homo on kaikin muinkin tavoin huono ihminen? Homous antaa sen viimeisen tekosyyn tehdä, olla tekemättä jotakin (vaikka erota kirkosta).

Homo on luvallinen pelon kohde ja pelko pitää piilottaa halveksuntaan. Homo on luvallisempi kohde kuin mustalainen, mamu tai muslimi, toki, ja kaikkien tulee olla samaa mieltä tai sitten: - Olisikohan tuokin vähän homo... Itseään vahvistava ympyrä!
Niin, vähän homo, missä on homon ja heteron raja - siinä, missä oma pelko alkaa?
Kaikissa meissä asuu pikkuisen tai enemmän homoa.
Rajaa heteron ja homon välillä ei selvennä se, että taipumus pitää kätkeä itseltäänkin, opittu asenne ja oletettu toisten mielipide tulee helposti omaksi mielipiteeksi, uskaltamatta edes pohtia ja tutkia itseään.

Onko mahdoton ajatus hyväksyä homous taipumukseksi, sisäänrakennetuksi, ominaisuudeksi. Miksi on paljon helpompi väittää sitä joko sairaudeksi tai tietoiseksi valinnaksi, so. hoidettavissa olevaksi tai synniksi.
Laki sentään muuttui, homous ei enää ole rikos. Aika veikeä asenne KD:lla: saat olla homo, kunhan et toimi kuin homo...

Kyllä. Itsekin olen käynyt oikeasti ihmettelemässä homoa, kauhistellut.
Nyt kai osaisin sanoa ei kiitos, en lyödä. Kai. Uhkana en kyllä ole koskaan häntä kokenut, ei se homo sen enempää kai saalista kuin heterokaan, enkä minä naisiakaan pelkää. (Heteromieshän ajattelee seksiä kolmen sekunnin välein, homo kai koko ajan?)

Hetero "saa" korostaa ominaisuuksiaan esimerkiksi meikkaamalla, seksikkäällä pukeutumisella, flirtillä. Aika paljon mukavampaa on monissa paikoissa, esimekiksi töissä, jos ilmassa on sopivasti vipinää.
Mitähän ns. normaali yhteisö pitäisi homouden korostamisesta - miten minä itse suhtautuisin?

On niin helppo hurskastella, kun ihan lähellä ei ole pakkoa suhtautua.
Eikä ole kuvaa näyttää...
----------------------
Lisää pukkaa,kun siellä täälä kuulee viisasta puhetta. Kirjoitan tätä 26.10. aamulla.

Suhtautuminen homouteen voi vaihtua, kun avaa uusia näkökulmia asiaan. Esimerkiksi voisi tarkastella asiaa yhteiskunnan kannalta. On viisasta yhteiskuntapolitiikkaa, jos parisuhteet rekisteröidään, olkoon kyse homoista tai heteroista. Perhe on hallintayksikkönä kätevä, vakaa perhe myös toimii talousvastuullisena yksikkönä ja mm. huolehtii pitkälti jäsentensä turvallisuudesta ja hoivasta. Rekisteröityä suhdetta ei niin vain katkota, so. vapaana huiskavia saalistajia on aina vähemmän, mm. AIDS (joka ennen oli muka vain homojen tauti!)  ei ole yhtä iso uhka. Rekisteröinnti kyllä voisi olla puhtaasti viranomaisten hallussa, niinhän minutkin on vihitty pakanan kanssa. Ja siunauksen sain, saakoon homokin.

Toinen näkökulma on tietysti kirkon kanta. Totta kai on hyväksyttävä tietty moraali ja vanhakantaisuus, se kuuluu toimenkuvaan. Mutta kirkon on 1. Luotava kantansa (kirkolliskokouksessa) 2. Sitoutettava mm. pappinsa tähän kantaan ja annettava kenkää niille, jotka eivät sitä noudata
3. Luovuttava valtionkirkon asemasta, mikäli kanta on toinen kuin yhteiskunnan eduskunnan kautta ilmaistu kanta 4. Joka tapauksessa varauduttava jäsenmäärän laskuun, sillä aina on olemassa se toinen oikea kanta.

Kolmas näkökulma on se omien asenteiden näkökulma. Mikäs siinä. Mutta mihin se näkökulma perustuu? Havaitse, totea, hyväksy erilaisuus, suhtaudu normaalisti on ns.oikea ketju, mutta sen voi helposti kääntää negatiiviseksikin, esimerkiksi pelkojen (joita ei ole käsitelty) avulla.

Tärkein näkökulma on viimeisenä. Ihan pohjimmiltaan on kysymys yksilönvapaudesta ja tasa-arvosta, ja tässä mielessä ainoa oikea ratkaisu on antaa kaikki samat palvelut niin homolle kuin heterollekin. Ja normaali suhtautuminen kaupan päälle ja pulinat pois.

On se niin EKOA

Eko on hyvin markkinoitu sana. Samanlainen kuin "Kestävä kehitys", jonka KEPUn puoluepolitiikka pilasi. Kun asia on eko, bio, luomu, se on oikein, kannatettavaa, jopa pakollistettavaa. Tutkimatta, vastaan sanomatta se on niin eko. On se niin vihreää...

Ilmastonmuutos on kai nyt sitten hyväksytty tosiasiaksi? Ainakin se ohjaa lainsäädäntöä. Laaditaan ohjelmia, jotka koskevat rajusti ns. kuluttajaa.
Otetaan esimerkiksi käyttöön 95E10-bensiini. Mikä on se lopullinen tulos?

Varmasti maksan enemmän kuin nyt, koska joudun käyttämään 98-bensiiniä. Tämähän on aina se ykköstavoite?
Säästääkö llmastoa, kun ne kymppibensaa käyttävät autot kuluttavat huomattavasti enemmän tätä uutta bensiiniä kuin sitä entistä? Tuotetaanko todella kaikki biobensa
ilman uhkaa ravinnontuotannolle? Ovatko prosessit puhtaat? Mitä kaikenmaailman bioraaka-aineen (jäte, puu,...) rahtaaminen uusille tuotantolaitoksille maksaa? Kotimaisuus - ja millä hinnalla? Lahoava puu metsässä purkaisi hitaasti hiilensä ilmaan, nyt se tarjotaan ilmakehälle nopeana lisäherkkuna.

Autokanta Suomessa on vanhaa. Onko tarkoitus uudistaa esimerkiksi näin, "vapaaehtoisella pakolla" neuvoa hankkimaan uusi auto, joka kykenee käyttämään uutta polttoainetta.
Vähän ontuvaa on tämäkin: useat merkit ilmoittavat, että uusi polttoaine käy valmistusvuodesta riippumatta, toisaalta eräisiin uusiinkaan autoihin se ei käy.

Yritys on hyvä ja näyttävä. Fossiiliset polttoaineet ovat loppumassa, eikä niiden
uusiutumista näköpiirissä olevana aikana tapahdu. Mutta oikeampaa olisi tutkia kokonaan uutta moottoria polttomoottorin tilalle. Ja vielä oikeampaa olisi vähentää liikkumista ja liikkumisen tarvetta konevoimalla.

Aivan samaa ihmeellistä ekoa näen biovoimaloissa. Siellä ne rankakasat ja kantokasat makoilevat metsissä ympäri vuoden kaiken maailman tuholaisten munintakeskuksina (Runkopuuhan pitää poista juhannukseen mennessä.).
Koko kasa on myös pois luonnon omasta kierrosta, metsää pitää siis lannoittaa.
Kuormauskone lastaa ja rekka poikineen kiitää ja kuluttaa sitä ekopolttoainetta keräillessään kasoja: eihän toki voimaloita joka nurkalle mahdu, kenties 7 koko maahan? Surkuhupaisaa on jätteen rahtaus ympäri maata: arvatenkin logistiikka ei ole yhtenäistä, vaan eri suuntiin menevät, eri yksityisten voimaloiden yksityiset rekat hakevat toistensakin alueilta.

Oma lukunsa on sitten se turve. Suo, siis rahkasammalsuo, ei sarasuo, on hiilinielu.
Poltapa turve, vapautat hetkessä hiilidioksidin lisäämään ongelmia (ja samalla hirmuiset hiukkaspäästöt). Mutta kun se kotimaisuus, riippumattomuus vaatii turvetta?

Siirryn keinutuoliin. Keinuvaan liikkeeseen saa kaiketi kytkettyä jonkinlaisen dynamon, jolla valaisen lukemistani.

Tämän jutun pontimena on se suuri säästö, minkä saan ilmalämpöpumpusta. Joo, noin 75euroa vuodessa näytti tulleen: ihan varmasti en pumpun elinkaaren aikana saa sen hintaa takaisin. Lisäksi selvisi, että valmistajat rahastavat aivan törkeästi
osilla. Hiilisuodatin, hajunsyöjä siis, kuten myös allergiasuodatin pitää vaihtaa kerran vuodessa: 49 e ja 31 e, säästö ei kohdistu ainakaan minuun, kenties sitten ilmastoon. (Vaan oli se helteellä upea!)

Lisäilen tässä 20.10.aamulla.
Palmuöljystä oli hieno ohjelma jossakin ajankohtaispätkässä.
Aika kovaa tekstiä: monituhatkertainen hiilijalanjälki syntyy "siellä", kun aarniometsä raivataan pelloksi. Jos taas peltomaa otetaan pois ruoantuotannolta, siirtyy esimerkiksi riisinviljely suosademetsiin, jotka tuhoutuvat.
Maiden omistusolot ovat usein täysin selvimättä.
Hmm. Melko hienosti ohjelmassa sanottiin, että kun pohjoisessa on niin EKOA, siellä etelässä tuhotaan ilmasto.
Hei, taas löytyy se syyllinen! Sehän on se köyhin kehtysmaan ihminen!

Repovedellä taas

Aamu. Se oma aika. Lehti tuli jo kymmentä yli viisi, ristikko oli helppo ja vei vain kaksikymmentä minuuttia. Tervon Koljattia ehti lukemaan.
Ja hiljalleen aloin etsiä kamaa kasaaan.

Luvassa oli pilvipoutaa, sadevaatetta en käy rahtaamaan. Istuinsuojat olivat jo repussa, yllätys,samoin tulitikut ja pari sytytyspalaa. Kiikarit - emme mene kallioille, akillesjänne vihoittelee. Kuivaa vaatetta vaelluksen jälkeen voisi ottaa autoon, enpä taida viitsiä.

Keitin suppilosopan termokseen valmiiksi. Aloin tehdä voileipiä. Ruoka ei tällä retkellä lopu, pakkasin vielä grillimakkarapaketin mukan.
Kahvipuruja mittailin kuuden kupin annospusseiksi mukaan: jos jotakin Repovedellä tehdään, ainakin nokipannukahvit! Ehdin tankkaamaankin.

Kuiva oli tie ja ajoittain jopa aurinko paistoi ja ihan piti saada arskat päähän.
Ruska ilotulitteli. Eihän Suomessa oikeasti ole haapoja näin paljon!
Kotoa on 96,4 km Tervajärvelle,jonne auto kivasti mahtui, kauniista ilmasta huolimatta.

Tervajärveltä on vajaa kilometri ensimmäiselle, Talas-nimiselle tulipisteelle.
Katselimme hienoksi värjäytyneitä vanamon lehtiä, ihan kuin vanamo yrittäisi toistaa kukkiensa värejä.
Matka jatkuu samanikäisten, istutettujen, huonostikasvaneiden ja oksaisten nuorten mäntyjen välissä kunnes sinut pysäyttää metsänhaltija itse, upea pahka, joka tietyistä kulmista on selvääkin selvempi pää. (kuva)

Polku on helppoa. Kierrämme kallionuloketta, jonka alla voisi sadettakin pitää, joku on tuliakin sinne viritellyt. Kohta olemmekin jo Määkijässä.
Määkijään on rakennettu upea kota. Tänne varmaan pääsee talvella sekä maitse että vesitse (Kapiavesi on samaa kuin Lapinsalmellakin), mutta kota on vielä avaamaton.
Eipä haittaa, uusia ulkotulisijoja olisi vapaanakin, mutta menemme nokipannukahvin keittoon erään perheen kanssa samoille tulille. Ihana nelivuotias jaksa kertoa ja lärpättää. Kahvinkeitto onnistui oikein näytösluontoisesti ja kahvi ja leivät menivät aika liukkaasti alas.

Perhe kertoi kulkeneensa "supistetun Ketunlenkin" ja antoi vihjeen ihan tuossa niemen takana odottavasta omatoimilossista. No se oli nähtävä - meni reittisuunnitelma saman tien uusiksi. Muutaman sadan metrin päässä olikin viitta Ketunlossille.
Polku oli tosi helppo. Kuljimme keskellä palanutta harvennusmetsää.
Oliko kulotettu vai luonnonpalo? Rungot olivat alhaalta nokiset ja hiiltyneet, mutta
joissakin latvoissa oli kuin olikin elävä tupsu. Koko maiseman yllä oli utuinen olo ja maailma oli mystisen harmaa.

Lossi osoittautui itse muovitetusta vaijerista vedettäväksi. Se kantoi kenties kuusi aikuista. Ylitimme Kapiaveden, matkaa oli pari sataa metriä. Vastarannallla oli sitten Lapinsalmen parkkipaikka, mutta me kurvasimme riippusillalle ja takaisin Aarnikotkan puistoon.

No se jalka sanoi, että menemme takaisin Määkijään rantaa pitkin ja samoja tuloreittejä Tervajärvelle. Niinpä emme jääneet Lapinsalmelle, vaan isoa kuusta ihailtuamme painelimme Kapiaveden ohi kohti Määkijää.
Ja eikös se vauhtisokeus iskenyt: eräässä risteyksessä olisi pitänyt kääntyä oikealle ja painelimme vasemmalle: saimme tietysti palkaksi reissun ainoan kovamaastoisen polun, vieläpä edestakaisin, sillä seuraavalla viitalla jalka laski yksi plus yksi ja päätimme palata takaisin, matkaa olisi vähemmän kuitenkin kuin Kuutinkanavan kautta.

Nälkä ei vielä ollut päässyt yllättämään, olisiko mitään osuutta tähän voileipien ja suklaan syömisellä. Ninnpä taapersimme Määkijän ohi (Se on pienen "pistoraiteen" päässä) suoraan Talakseen.

Talaksessa oli niin hurja roihu nuorellaparilla, että emme jääneet odottamaan makkarahiillosta, vaan söimme sienikeiton termoksesta.
Turhaa se makkara olisikin ollut, nytkin oli aivan täysi olo, kun viimeinen kilometri piti vielä taivaltaa.

Kun Tervajärvellä luki vähän aikaa karttaaa, tuntui, että nyt ei enää jaksa metriäkään. Ja aivan varmasti olisi ainakin toisen mokoman jaksanut, näin vain ihmisen kroppa luovuttaa, kun ei ole pakko suoriutua.

Paljon oli taas uutta. Puistossa on rakennettu, reittejä kunnostettu, tulisijoja laiteltu. Ihan oikeasti halutaan ihmisiä sinne. Olihan noita: uudet tyypit eivät enää tervehdi vaeltajaa, eivät enää koe entisenlaista yhteyttä?

Ja ope heräsi: Ketunlenkki (Lapinsalmen pysäköintialue - riippusilta - Lapinslmi - Kuutinrappuset - Määkijä - lossi - Lapinsalmi pa) sopii isoille lapsille mainiosti, ja pienet voivat oikaista Lapinsalmelta suoraan Kapiaveden kautta Määkijää kohti ja lossille. Ja se mummo puheli, miten me sitten Leon kanssa...

Kiva reissu. Kiitos, akillesjänne, kun läksit mukaan. Olisin kyllä yksinkin lähtenyt, mutta kun se yhdessä kokeminen voittaa aina.