Aprillia, syö silliä

Mikä yhdistelmä, palmusunnuntai ja aprillipäivä yhdessä!
Jotain hyvääkin: koululaisten aprillipiloja ei tarvitse koko päivää kestää. Piloja ja "piloja".
Hyviä olen kokenut. Kerran eräs kuudesluokkkalainen piirsi piirtoheitintussilla niin loistavan ikkunansärkymisen, että ainakin minä menin halpaan. Oli jopa irtoamaisillaan olevia sirpaleita ja tiettyä lasinpalan paksuutta kuvassa.
Usein taas ns. pila on suorastaan vahingollinen, esimerkiksi likainen taulusieni paitsi sai puvunhousuni pesulakuntoon (pääsiäishartaus samana päivänä) myös pilasi tuolin kauniin päällisen.
Pahin tietämäni tapahtui Peltolan koulussa. Pennut ryntäsivät opettajanhuoneeseen ja kiljuivat, että poika on pudonnut kolmannen kerroksen ikkunasta. Pakko oli rynnätä ainakin katsomaan ikkunasta, ja siellähän poika pihalla makasi, verta pään ympärillä ja päässä. Yksi ope ryntäsi puhelimeen ja hälytti ambulanssin paikalle. Auto tuli samassa ajassa kuin pihalle ehdittiin, yhdessä toteamaan, että ketsuppi voi näyttää vereltä ja pentu osaa joskus maata hiljaakin. Turha hälytys. Mitä maksusta - luokka maksoi sen 700 mk - mutta tällä asialla ei pilaa tehdä.

Onhan open sitten taas helppo höynäyttää luokkaa. On mitattu melutasoa, kerrottu rokotuksista, juostu katsomaan, kuinka muka muita luokkia höynäytetään. Mutta yksi pila päivässä on sovittu, ei tarvitse olla varpaillaan koko päivää open takia.

Lehtien pilat ovat varsin helppoja oivaltaa. Lienevät ne vain hauskaksi luettavaksi tarkoitettuja, ei uskottaviksi.

No se toinen puoli, se palmusunnuntai. Pirkka-lehti valtakunnallisti käytännön, että trullit virpovat. Varmaan niin jo jossakin tapahtui, mutta miksi tämä piti levittää, sotkea itä ja länsi, kaksi eri perinnettä. Minusta kaikkein ontuvinta tässä on tehdä paha, karjaonnen sotkija, paholaisen liittolainen herttaiseksi pikkutyöksi ja toivottamaan hyvää - senkin vain palkan takia. Ja palkka heti, ei viikon päästä, ja taas on karkkipäivä ja saalistusaika. Mitä vieras trulli tekee ovellani, miksi minun pitää karkittaa? Poiskaan en kyllä raaski ajaa, eihän lapsi tätä ymmärrä.

Kuva on palmu. Pajun ja palmun yhteys on aika kumma juttu.

Olen saanut nauttia aamukahvit viehättävässä seurassa useimpina aamuina. Olen ollut ulkona,lenkillä, metsässä, hiihtämässä, vaikka missä, ja sitten nousee ja saunautuu vaimokulta. Kun hän on tukanlaiton loppuvaiheessa, alan keitellä aamukahvia/teetä, viritellä takkaan tulta.

Ja useimmiten avaan takkahuoneen aamu-tv:n. Uutisia tulee puolen tunnin välein, mutta usein on mielenkinntoisia haastateltaviakin. No oli tänään - vieläkin kauhistuttaa!

Kaksi tyylikästä naista oli kertomassa viimeisistä sisustusbrändeistä. Toinen kertoi, että hänen firmansa on ainakin sen kolme vuotta edellä tämän kevään asioista. Toinen kehui, kuinka suomalaiset yhä enemmän ovat oppineet ulkoistamaan sisustamisen ammattilaisten tehtäväksi, ja asettuvat sitten vain nauttimaan valmiista.

A-PU-A! Suomalaiset oppineet tässäkin asiassa menemään brändien mukana. Mitäs mukavuudesta, käytännöllisyydestä, omasta persoonasta, kodin sisustuksen eri kerroksista ja historiasta. Mitäs kodista - ulos vaan, kodilla viestit olevasi ajassa mukana!

Juontajahan ei voi kauhistella. Mutta minusta hän osasi kysyä aika piikikkäästi:
- Kuinka kauan menee, jos nyt tilailee teiltä sellaisen sisustuksen, joka tällä hetkellä miellyttää? Kumpikaan hienoussisustajista ei tajunnut sanojen "tällä hetkellä" piikkiä, vaan rupesi tarjoilemaan erilaisia aikoja ja vaihtoehtoja. Ja voi kun on hyvä, kun ne miehetkin on saatu niin mukaan...

Ja ne heidän mallisisustuksensa olivat sellaisia, että ne on pakkokin vaihtaa viimeistään vuoden päästä.

Niin, meille ei osteta kertakäyttösisustusta(kaan). Nyt on rouva hankkinut kaksi nojatuolia pikku sohvan tilalle. En minä tätäkään oikeastaan ymmärrä enkä oikeastaan haluakaan. Ehjä, aika siisti sohva pois ja mekaaniset tuolit tilalle.

Mutta kuka minut tuntee, osaa sanoa, että mitään muutakaan uutta meille ei olisi tarvinnut hankkia, mutta olen lähes kaikkeen lopulta itsekin tykästynyt...

Edelleen olen sitä mieltä, että muodit, genret, brändit ovat erittäin suuria ympäristöuhkia, materiaalihukkaa ja ihmisen orjuuttajia.

Tämän ajan keljutusta

Kuntien valtionosuuksia leikataan 1,1 miljardia.
Siis sitä rahaa, jonka kunnat ja valtio ovat yhdessä keränneet, ja josta valtio jättää palauttamatta yhä suuremman osan joka vuosi. Siis ei ole kyse avustuksesta, vaan rahasta, jonka valtio yksipuolisesti jättää jakamatta.

Tarkoittaa tämä sitten sitä, että veroäyriä pitää korottaa, tai nykyisin sanotaan veroprosenttia, noin yhdellä prosentilla keskimäärin. Niissä kunnissa, jotka eivät pärjää ennestäänkään, korotustarve on suurin, ja kas kummaa, kaupunkien ympäryskunnissa, käenpojissa, tarve on pienin eli liittymätarve onkin yllättäen taas vähän pienempi.

Mitä korotustarve tarkoittaa? Kunnanisät eivät uskalla juuri korottaa äyriä, joten jäljelle jää palvelutuotannon supistaminen. Suurin menoerä on sosiaali- ja terveysala, toinen iso on opetus: pikku ripellys ei riitä, eli näistä isoista on karsittava eniten.

Kuntaliitosten aika on varmasti, sillä samaan aikaan tulevat uudet laatukriteerit. Samaan aikaan valtio vyörytää myös yhä uusia tehtäviä kunnille, valtion omat varat kun eivät riitä niiden hoitamiseen. Tehtäviä tulee niin lainsäädännön kautta kuin myös yksinkertaisesti niin, että valtio ei hoida niitä!

Vanha valtuusto ei uskalla päättää äyreistä, eli se uusi valtuusto on sitten se huono
ja paha.

Valtion ja kunnan työnjako on kiireesti oikeasti neuvoteltava ja oikaistava. Veroäyrin korotus, vaikka se pakko onkin tehdä, ei ratkaise mitään: yhä lisää työtä vyöryy kunnille, jotka karsivat henkilökuntaa tekemään yhä enemmän työtä,

Ehdin eläkkeelle. Kohta nimittäin taas sanotaan, kuinka paha kaikkien rahojen syöjä se kunnan työntekijä onkaan.

Klenkka

Koipi kipeä. Syksyllä vasen kantapää kipeytyi. Ensin oli vain kipeä piste, sitten kipu alkoi säteillä, eikä selkeää kipukohtaa mitenkään erottanut. Lopulta tuntui kipua eniten ulkokehräsen alla. Mutta kävelty ei lujaa, jotenkin könkättiin Lastenrattaiden kanssa Puistolassa ja Tikkurilassa. Ja ykskaks kipu hävisi - miksi?

Nyt on oikea koipi tekemässä samaa. Perjantaina ei enää kävelty kunnolla ja tänäänkään en uskaltanut lasten kanssa lenkille lähteä. Epistä on tämä: ilma on kaunis, pikkupakkanen, puhdas hanki loistaa. Joka puolella on viherpeipon ryystämistä ja tiaisten titityymuunnelmia, eikä päåäse Leon kautta niitä kokemaan. Nyt olen vaiheessa, jossa kehräsluun alla tuntuu eniten, eikä kipua ole kuin kävellessä. Hullua, jalalle voi varata täysin, mutta sillä ei voi ponnistaa, No joo, voi, mutta sattuu.

Onko luupiikki syyllinen, liittyykö tämäkin kihtiin vai olenko allerginen lapsenlapsille?

Kottaraisia ei enää näy, eikä varsinkaan kuulu. Missä niiden surullinen, laskeva tsiuuuu nyt soi ja missä ne rupattelevat ja kitisevät ja matkivat muita lintuja. Sopivassa tuhnukelissä ne tulivat, asettuivat Tykin isoihin koivuihin ja olivat "pommeja", vähän liian isoja pikkulinnuiksi. Ja tapahtui jako ympäri Tykkiä, ja vihellys ja rupattelu alkoi kaikkialla. Samoihin aikoihin alkoi saunaväleillä ulkonaistuskelu.

No onko se kottarainen sitten niin ihana? Eräänä vuonna 50 kottaraista totesi, että Markku on jo saanut tarpeeksi viinimarjoja. Keräämään mennessä pöllähti parvi kahdesta puskasta, ja arvioitu 50 litraa muuttui viideksi desilitraksi, verkon hankinnaksi ja kiroiluksi.

Kevät voittaa. Vaikka tänään on puolelta päivin vielä pakkanen ja vaikka koko eilisen päivän satoi lunta, kevääseen uskon. Himottaisi mopon esiinkaivaminen ja keväthuollon teko. Mutta ei näillä keleillä.

Nyt naatitaan pienistä pojista. Aika hyvä korvike!

Hämmästyksen sormi kummastuksen suussa

Voi synnin määrää!
Äiti haluaa hoitaa lapset kotonaan kolmevuotiaiksi. Hänelle maksetaan kotihoidontukea esimerkiksi 300 e kuussa. Oijoi! Täydellinen virhe: oikein olisi, että tämä äiti ostaisi hoitopalvelut ei-kunnalliselta yrittäjältä ihan omalla rahallaan, syntyisi tuloa ja yritystoimintaa ja Suomi pelastuisi. Ja äidin pitäisi mennä myytävää tuotetta tai palvelua tuottavaan yksityiseen firmaan itsensäkin töihin.

Opiskelija opiskelee, opiskelee tehokkaasti päästäkseen pian työelämään ja palvellakseen yhteiskuntaa. Hänellä on puoliso, hänellä on jopa lapsi, toki päivähoidossa, hyi. Lapsi sairastuu. Kas kummaa: se sama yhteiskunta, joka sanoo, että sinun on valmistuttava nopeasti, sanookin nyt, että opiskelijan puoliso ei saa jäädä sairasta lasta hoitamaan, sen opiskelijan on jäätävä kotiin. Mitäs siitä, jos opintopisteitä jää puuttumaan ja opintotuki peritään tai valmistuminen siirtyy esimerkiksi vuodella, kursseja kun ei ole koko ajan tarjolla.

Kuntia liitetään, juuri nyt oikein ryminällä. Yritäpä uskotella minulle, että palveluja ei keskitetä, vaikka asia kyllä sanotaan tehostamiseksi tai turvaamiseksi. Palvelujen saatavuus on siis tasan kiinni siitä, onko palvelun tarvitsijalla käytössään auto: asiakkat pannaan pyörille. Ihan komeasti katsotaan muualle, kun se eniten apua tarvitseva ei saavukaan paikalle, hänellä kun ei ole autoa, joukkoliikennettä ei ole tai siihenkään ei ole varaa.
Johtopäätös on tietysti, että palveluja voidaan edelleen ajaa alas, kun niitä ei kerran "tarvita". Johtaa myös esimerkiksi haja-alueen nuorten syrjäytymisen lisääntymiseen tätä kautta, mutta yhteiskuntahan onkin vain hyville ihmisille tarkoitettu!
Toinen ilmiselvä epäkohta löytyy myös. Joka kunta on lain velvoittamana laatinut ilmasto(poliittisen)ohjelman. Kuinkahan tämä autoralli saadaan osaksi sitä?

On täysin selkeyttämättä, mitä ovat kunnan tehtävät. Laki määrää järjestämään, ei tuottamaan; johtaa aivan käsittämättömiin asioihin, ulkoistamiseen, yhtiöittämiseen, tarjouskilpailuihin kuin huutolaislasten hoidossa. Tosiasiassa kunnallinen palvelu on useimmiten halvinta (ei esim ALV:a, jättiorganisaatio), laadukkainta valvonnan kautta.
Mutta palvelujen ostaminen ulkopuolelta on sitä, mikä muka lisää työllisyyttä (syödessään sitä kunnalta) ja aikaansaa verotuloja ja rahavirtojen liikkumista.
Väitän, että useimmiten kunnallinen on samaa kuin kunnollinen, kun ei tehdä minimipalvelua vaan laatua ja tarpeen mukaan. Ja se kaupallinen toimija poimii rusinat pullasta, esimerkiksi terveyspuolella kunnalle jäävät edelleen ne vaikeimmat.
Ja kas kummaa: monet palvelujen tarjoajat kotiuttavatkin rahat ulkomaille, esimerkiksi vanhuspalvelujen tarjoajat ovat mehiläistä myöten ulkomaisia firmoja.

Mistä kuntapäättäjä päättääkään? Moni kunta harkitsee vakavissaan mm. perusturvalautakunnan (tai sosiaali- ja terveyslautakunnan, tai vast.) lopetamista, kun palvelutuotantoa ei itsellä ole, kaikki on ulkoistettu. Kuntayhteisöt, kuntainliitot toisen asteen demokratoina vievät valtuuston päätäntävallan ja ainakin pudottavat hallinnostaan kaikki pienryhmät. Kuntien osakeyhtiöt salailevat ja kähmivät yhtiölain selän takana, valtuutettu pääsee leimaamaan vasta tappiolaskuja.

Kunta on toimiva organisaatio. Sitä on meillä käyty oppimassa. Moni kehitysmaa vasta tavoittelee samaa.

Meillä on varaa tuhota suuruuden hurmassa. Tavoite on muutama pallonmuotoinen puolen miljoonan asukkaan kaupunki, joiden ympärillä on maatalousmuseoita ja retkimetsiä?

Naistenpäivänä

Paratiisin käärme sai Eevan pettämään Jumalan. Vielä pahempaa, hän viekotteli Aatamin, miehen! Ja Paratiisista oli lähdettävä, oli alettava tehdä työtä leipänsä eteen!
Tästähän luonnollisesti seuraa, että nainen on syntisempi, nainen on heikompi astia, so. helpompi houkuttaa pahaan... Ja vuosituhannet ovat häntä tästä rankaisseetkin - ja yhä...

Naisella on se, mitä pöljinkin mies tajuaa haluta. Kun seksi on niin tärkeää, tämäkin valta täytyy ottaa naiselta pois. Luonnolllisesti on tehtävä kaikki kuukautiskiertoon liittyvä saastaiseksi. Jopa synnyttämisen jälkeen nainen oli ennen kirkottamista saastainen. Luther sanoi, että hyvässä avioliitossa miehen tulee yhtyä vaimoonsa kahdesti viikossa, mitähän eräät vanhoilliset uskonsuunnat nyt? Naisen tahto ei siis saa olla määräävä, miehen oikeus määritellään. Onpa jopa määritelty ensimmäisen yön oikeus: morsian sai testin kartanonherralta!

Nainen on paha, nainen viekottelee. Halki vuosituhansien on avionrikkojanainen sorrettu suohon, kärsinyt häpeärangaistuksia, pantu kehruuhuoneeseen, karkotettu Australiaan. Mies - voi ressua, viekoteltu. Isäntä on ottanut piian, herra orjan, jalkavaimoja ja elättihuoria on miesraukan saatava.

Naisen oli oltava puhdas, koskematon. Huippuunsa tämä kai meni nunnissa, Kristuksen morsiamissa, mutta onpa neitseys ollut avioliiton ehto, se on tarkastettu. Verinen lakana on oikein pitänyt näyttää hääyön jälkeen. Miehen sen sijaan on ollut jopa suotavaa hankkia kokemusta.

Nainen on pelottava, käsittämätön. Siis on laadittava häntä kahlitsevia sääntöjä niin kirkossa kuin maallisestikin. Naisen tahto ja oikeus ilmaista todellinen mielipiteensä on mitätöity. Purku on vaikeaa, onhan kyse jumalaisesta maailmanjärjestyksestä!

Naista on pitänyt työllistää, ettei ajatus eksy pahaan. Jos työtä ei ole, sitä etsitään: kuinka paljon käsityötä, kaunista kotiin, kapioita on syntynyt siitä, että nainen ei saa olla jouten? Ja on vielä ovelasti valjastettu nainen itse johtamaan tätä alistamismuotoa, anoppi oli kova sana.
Kotityölle, lapsenhoidolle ei mitään arvoa tietenkään annettu (ennen kuin se jäi tekemättä, silloin uusi nainen heti tilalle). Naisen työpäivä on siis lyhyempi. Naistyöpäivä oli esimerkiksi vain puolet miespäivän arvosta. Nainen oli niin mitätön, että hänestä piti maksaa myötäjäiset, että hän kelpasi muualle. Epäilenpä, että naisen näkymätön työ lisättynä täyteen työpäivään on ollut suuriarvoisempaa elämän ylläpitäjänä kuin miehen. Päin perhettä.

Yksi syy miehen arvostukseen varmaan tulee esihistoriasta asti: metsästäjä toi saaliin kotiin, vasta sitten alkoi naisen osuus. Siis metsästäjä söi ennen naista, ennen lasta - asenne elää yhä monenlaisilla ruokakupeilla, vaikkapa palkkapolitiikassa.

Mitä on tasa-arvo?

Minä osaan!

Rymskis! Otson pieni käsi soutaa legolaatikossa ja saa aikaan paljon ääntä, yhä uudestaan. Mutta ai niin: kun laatikon kaataa, saa vielä komeamman ryminän aikaan!
Ja sitten legoja voikin kalauttaa vastakkain, välillä itseään päähän ja niitä voi alkaa talletella olan yli, aina korvaa koskettaen, selän taakse, kymmeniä paloja peräkkäin. Ai että katsot? Tämä on sinustakin hauskaa, siis jatkan vielä!

Leo on ottanut kaikki autot pois autolaatikosta. Paukutanpa laatikkoa, pyörittelen sitä.
No, tätä vastenhan voi kiivetä seisomaankin! Oho, horjuttaa - ahaa, laatikosta voi pitää kiinni, se liikahtaa vähän. Jospa työnnän vähän? Tätähän voi käyttää kelkkana, tulee kiva äänikin, ja pääsen Vaarin luokse kävelemällä! (Mikä Vaaria mahtaa naurattaa?)

Leo lukee Barbabapa-kirjaa vaarin sylissä. Minunkin pitää siis päästä lukemaan. Kiipeän kuutiotyynyä vasten seisomaan, kuljen tyynystä pitäen, lasken irti ja saan tuurilla Vaarin jalasta kiinni ja alan hytkyä ja kiljahdella, ehkä Vaari ymmärtää, että pitää päästä lukemaan. Ymmärtää se, ja kohta on molemmilla polvilla poika. Toinen selittää kuvia ja osoittelee, toinen haluaa veivata sivuja edestakaisin ja panna kirjan kulmaa suuhunsa. On se hyvä, että syvällisessä kirjallisuudessa on monta tasoa... (Ja tässä vaiheessa se isompi ilmoittaa: - Osso ei saa ottaa kirjaa, Osso-vauva pois!, mutta onneksi mummo tulee ja kaappaakin sen pienemmän ja iso jatkaa ankaraa lukuhommaansa ja toteaa, kuinka hirveästi tehtaasta tulee likavettä.)

No Mummo ei ymmärrä, kuinka autopalapeliä pelataan. Tietysti otetaan nupista kiinni palaa ja talletetaan se olan yli tuolin taakse. Mummo luulee, että ne palat pitää jotenkin sovittaa omiin reikiinsä. Ja pienen pahvisen palapelinpalan voi aina tallentaa suuhunsa tai käteensä. Ja jo onkin aika kiipeillä esteradalla Isin yli auttamaan vaaria ja Leoa autoilla ajamishommissa. (- Otso-vauva ei saa ottaa!) Pitäähän tankkauspaikka ja parkkitalon puomit säätää ja torni saada nurin, eikä pahaksi ole ottaa paria autoakaan lattialle tai suuhunsa.

Typerä Isi tulee ja sanoo, että nyt pitää laittaa päivävaatteet päälle. Juuri kun on saanut vaipan sopivan painavaksi! Toisaalta, pyllynpesussa on kivaa hihkua ja hoitopöydällä voi mennä paitansa tai pyyhkeensä alle piiloon ja yllättää Isin ottamalla rätti äkkiä pois silmiltä ja räkättämällä.

Pienen pojan päivään mahtuu paljon. Tämähän oli vain pieni hetki aamiaisen ja uloslähdön välissä. Ja silti on aikaa kaksille pitkille päiväunille.

On se rankkaa, lähteminen. Toinen surkeilee: - Älä lähde, lähde vasta huomenna! Ja toinenkin tulee ovelle, näyttää kaikin tavoin, että nyt tiedetään, että on iso lähtö, pitempi ero taas.

Mentävä on. Täällähän ne lumet taas odottavat, Lappeenrannassa.