Kuntien valtionosuuksia leikataan 1,1 miljardia.
Siis sitä rahaa, jonka kunnat ja valtio ovat yhdessä keränneet, ja josta valtio jättää palauttamatta yhä suuremman osan joka vuosi. Siis ei ole kyse avustuksesta, vaan rahasta, jonka valtio yksipuolisesti jättää jakamatta.
Tarkoittaa tämä sitten sitä, että veroäyriä pitää korottaa, tai nykyisin sanotaan veroprosenttia, noin yhdellä prosentilla keskimäärin. Niissä kunnissa, jotka eivät pärjää ennestäänkään, korotustarve on suurin, ja kas kummaa, kaupunkien ympäryskunnissa, käenpojissa, tarve on pienin eli liittymätarve onkin yllättäen taas vähän pienempi.
Mitä korotustarve tarkoittaa? Kunnanisät eivät uskalla juuri korottaa äyriä, joten jäljelle jää palvelutuotannon supistaminen. Suurin menoerä on sosiaali- ja terveysala, toinen iso on opetus: pikku ripellys ei riitä, eli näistä isoista on karsittava eniten.
Kuntaliitosten aika on varmasti, sillä samaan aikaan tulevat uudet laatukriteerit. Samaan aikaan valtio vyörytää myös yhä uusia tehtäviä kunnille, valtion omat varat kun eivät riitä niiden hoitamiseen. Tehtäviä tulee niin lainsäädännön kautta kuin myös yksinkertaisesti niin, että valtio ei hoida niitä!
Vanha valtuusto ei uskalla päättää äyreistä, eli se uusi valtuusto on sitten se huono
ja paha.
Valtion ja kunnan työnjako on kiireesti oikeasti neuvoteltava ja oikaistava. Veroäyrin korotus, vaikka se pakko onkin tehdä, ei ratkaise mitään: yhä lisää työtä vyöryy kunnille, jotka karsivat henkilökuntaa tekemään yhä enemmän työtä,
Ehdin eläkkeelle. Kohta nimittäin taas sanotaan, kuinka paha kaikkien rahojen syöjä se kunnan työntekijä onkaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti