Klenkka

Koipi kipeä. Syksyllä vasen kantapää kipeytyi. Ensin oli vain kipeä piste, sitten kipu alkoi säteillä, eikä selkeää kipukohtaa mitenkään erottanut. Lopulta tuntui kipua eniten ulkokehräsen alla. Mutta kävelty ei lujaa, jotenkin könkättiin Lastenrattaiden kanssa Puistolassa ja Tikkurilassa. Ja ykskaks kipu hävisi - miksi?

Nyt on oikea koipi tekemässä samaa. Perjantaina ei enää kävelty kunnolla ja tänäänkään en uskaltanut lasten kanssa lenkille lähteä. Epistä on tämä: ilma on kaunis, pikkupakkanen, puhdas hanki loistaa. Joka puolella on viherpeipon ryystämistä ja tiaisten titityymuunnelmia, eikä päåäse Leon kautta niitä kokemaan. Nyt olen vaiheessa, jossa kehräsluun alla tuntuu eniten, eikä kipua ole kuin kävellessä. Hullua, jalalle voi varata täysin, mutta sillä ei voi ponnistaa, No joo, voi, mutta sattuu.

Onko luupiikki syyllinen, liittyykö tämäkin kihtiin vai olenko allerginen lapsenlapsille?

Kottaraisia ei enää näy, eikä varsinkaan kuulu. Missä niiden surullinen, laskeva tsiuuuu nyt soi ja missä ne rupattelevat ja kitisevät ja matkivat muita lintuja. Sopivassa tuhnukelissä ne tulivat, asettuivat Tykin isoihin koivuihin ja olivat "pommeja", vähän liian isoja pikkulinnuiksi. Ja tapahtui jako ympäri Tykkiä, ja vihellys ja rupattelu alkoi kaikkialla. Samoihin aikoihin alkoi saunaväleillä ulkonaistuskelu.

No onko se kottarainen sitten niin ihana? Eräänä vuonna 50 kottaraista totesi, että Markku on jo saanut tarpeeksi viinimarjoja. Keräämään mennessä pöllähti parvi kahdesta puskasta, ja arvioitu 50 litraa muuttui viideksi desilitraksi, verkon hankinnaksi ja kiroiluksi.

Kevät voittaa. Vaikka tänään on puolelta päivin vielä pakkanen ja vaikka koko eilisen päivän satoi lunta, kevääseen uskon. Himottaisi mopon esiinkaivaminen ja keväthuollon teko. Mutta ei näillä keleillä.

Nyt naatitaan pienistä pojista. Aika hyvä korvike!