Rymskis! Otson pieni käsi soutaa legolaatikossa ja saa aikaan paljon ääntä, yhä uudestaan. Mutta ai niin: kun laatikon kaataa, saa vielä komeamman ryminän aikaan!
Ja sitten legoja voikin kalauttaa vastakkain, välillä itseään päähän ja niitä voi alkaa talletella olan yli, aina korvaa koskettaen, selän taakse, kymmeniä paloja peräkkäin. Ai että katsot? Tämä on sinustakin hauskaa, siis jatkan vielä!
Leo on ottanut kaikki autot pois autolaatikosta. Paukutanpa laatikkoa, pyörittelen sitä.
No, tätä vastenhan voi kiivetä seisomaankin! Oho, horjuttaa - ahaa, laatikosta voi pitää kiinni, se liikahtaa vähän. Jospa työnnän vähän? Tätähän voi käyttää kelkkana, tulee kiva äänikin, ja pääsen Vaarin luokse kävelemällä! (Mikä Vaaria mahtaa naurattaa?)
Leo lukee Barbabapa-kirjaa vaarin sylissä. Minunkin pitää siis päästä lukemaan. Kiipeän kuutiotyynyä vasten seisomaan, kuljen tyynystä pitäen, lasken irti ja saan tuurilla Vaarin jalasta kiinni ja alan hytkyä ja kiljahdella, ehkä Vaari ymmärtää, että pitää päästä lukemaan. Ymmärtää se, ja kohta on molemmilla polvilla poika. Toinen selittää kuvia ja osoittelee, toinen haluaa veivata sivuja edestakaisin ja panna kirjan kulmaa suuhunsa. On se hyvä, että syvällisessä kirjallisuudessa on monta tasoa... (Ja tässä vaiheessa se isompi ilmoittaa: - Osso ei saa ottaa kirjaa, Osso-vauva pois!, mutta onneksi mummo tulee ja kaappaakin sen pienemmän ja iso jatkaa ankaraa lukuhommaansa ja toteaa, kuinka hirveästi tehtaasta tulee likavettä.)
No Mummo ei ymmärrä, kuinka autopalapeliä pelataan. Tietysti otetaan nupista kiinni palaa ja talletetaan se olan yli tuolin taakse. Mummo luulee, että ne palat pitää jotenkin sovittaa omiin reikiinsä. Ja pienen pahvisen palapelinpalan voi aina tallentaa suuhunsa tai käteensä. Ja jo onkin aika kiipeillä esteradalla Isin yli auttamaan vaaria ja Leoa autoilla ajamishommissa. (- Otso-vauva ei saa ottaa!) Pitäähän tankkauspaikka ja parkkitalon puomit säätää ja torni saada nurin, eikä pahaksi ole ottaa paria autoakaan lattialle tai suuhunsa.
Typerä Isi tulee ja sanoo, että nyt pitää laittaa päivävaatteet päälle. Juuri kun on saanut vaipan sopivan painavaksi! Toisaalta, pyllynpesussa on kivaa hihkua ja hoitopöydällä voi mennä paitansa tai pyyhkeensä alle piiloon ja yllättää Isin ottamalla rätti äkkiä pois silmiltä ja räkättämällä.
Pienen pojan päivään mahtuu paljon. Tämähän oli vain pieni hetki aamiaisen ja uloslähdön välissä. Ja silti on aikaa kaksille pitkille päiväunille.
On se rankkaa, lähteminen. Toinen surkeilee: - Älä lähde, lähde vasta huomenna! Ja toinenkin tulee ovelle, näyttää kaikin tavoin, että nyt tiedetään, että on iso lähtö, pitempi ero taas.
Mentävä on. Täällähän ne lumet taas odottavat, Lappeenrannassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti