Sata päivää talviolympialaisiin

Sotsi.  Mustanmeren rantaa, välimerenilmastoa.  Lunta - no vuorilla, jos on!
Hirmuinen rakentaminen, hirmuinen näytön paikka.  Vastoin luontoa, niin aina: sisällekin täytyy tehdä talviolot, joskus uloskin.  Urheilupaikat ovat kaikki uusia, tieverkosto, majoitus, kaikki.
Onhan rikkaalla maalla varaa?  Onhan ainakin pakko näyttää.  Ja on saatava aikaan Vladimirialaiset, kun oli kerran 1936 Berliinissä Adolfialaisetkin, samanlainen näyttämisen paikka.

Varaa sen sijaan ei ole esimerkiksi hyvinvointiin.  Rahaa ei ole myöskään ihmisoikeuksiin.  Olisi kuitenkin edes rahaa itsetunnon kohottamiseen niin, että hallitsevan eliitin ei tarvitsisi tukahduttaa kaikkea arvostelua - jopa arviointia - omassa maassaan.

Olympialaiset ovat kuin Nobelin rauhanpalkinto.  Kisoja ei pitäisi myöntää esimerkiksi maihin, joissa järjestelmä tukahduttaa kansalaisvapaudet.  Niin Nobelin palkinto kuin Olympialaiset ovat kuitenkin lipsuneeet periaatteistaan. Peking, Sotsi? No samahan koskee esimerkiksi jääkiekkoa: miksi Minsk on maailmanmestaruuskisojen pitopaikkana?

Urheilua ei sovi sekoittaa politiikkaan?  Ihan varmasti saa ja pitää: urheilu oli eräs tehokas ase kaatamassa esimerkiksi Apartheidia ja muutenkin juuri rotusortoa vastaan se on toiminut ja toimii hyvin.

Yhtään jalompaa ei ole paisuttaa kisoja niin valtaviksi, että pienellä saati vasta kehittyvällä maalla ei ole niihin varaa.  Todelliset urheilun suurmaat jäävät ilman kisoja ja ne, joille urheilu on eräs keino nostaa kansallista itsetuntoa (kuten Suomi 1952), eivät voi edes uneksia omista kisoista.
Politiikkaa on myös rahan ratkaiseminen.
Voisiko vahvasti karsitut kisat siirtää pidettäviksi aina samassa paikassa, Olympiakomitean kustantamana, esimerkiksi Kreikassa?

Lajit?  Jos rahakasta lajia harrastetaan kattavasti maailmassa, se on aika pian olympialaji.  Kisat paisuvat kohtuuttomiksi.  Karsitaan - ei kuitenkaan vähiten harrastettua lajia, vaan sitä, joka tuottaa vähiten.
Paini on alkuperäinen antiikin olympialaji, näpit irti!
Karsia voisi: lähes lajissa kuin lajissa on kyse lajiryhmästä.  Miksi pitää olla kymmeniä juoksumatkoja, kymmeniä uintimatkoja, ampumatapoja, ...  Kova karsinta lajiryhmien sisällä, kiitos!  Yleisurheilua unohtamatta.

Kyllä taas sohvalla perä leviää, kun kisat alkavat.  Kiinnostaa ja kritiikki unohtuu gladiaattorien suorituksia seuratessa.

Kuvan urheilusuoritus on aika hyvä.  Metsäjäniksen kankeat karvat varpaiden välissä estävät uppoamasta.  Pikku jänö hakkaa rusakon hangessa kevyesti.

Velkaa ja työtä - tästä en luovu!

41.3 ha metsää?  Mitä minä sillä?  Mitä tekemistä luontoharrastuksella on metsän omistamisen ja ennen muuta tehometsätalouden kanssa?

Lainaa viittä sorttia.  Tienparannusta, ojitusta, eri ikäistä taimikonhoitolainaa.  - Ne ovat niin halppoja!  Kaikki 3 % korolla!  Halpoja olivat - yhtä kaikki, maksettavia, ja korollakin oli meidän taloudessamme merkitystä.

Kammalla nyljetty metsä.  Mitään tuloja ei olisi lähivuosina, oli äiti ehtinyt (yhteiseksi hyväksi, ei toki itselleen) myydä kaiken irtilähtevän.

Heti alkuun uusille omistajille kirje Metsänhoitoyhdistykseltä, jotakuinkin näin se meni:  On välittömästi raivattava 11 hehtaaria taimikkoa tai metsänhoitoyhdistys järjestää kustannuksellanne raivauksen.  Puhelimeen suunnilleen siltä istumalta.  Onneksi löytyi Liikanen, metsäteknikko yhdistyksestä, joka ymmärsi virkamiespolon hädän ja auttoi.
Yhdistys raivasi, mutta löytyi eri lakien nojalla tukia, ja hinta ei ollut huikea - hinta silti.

Siis itse, kesäaikaan ensi kerralla?  Niinpä sama Liikanen antoi hyvät neuvot varusteista, tekniikasta.  Sovittiin, että ajoissa tulee tietoa kiireellisimmistä tehtävistä, aikatauluista.  Jopa välineitä sai lainaksi, taimet hankittiin, kaupat sovittiin.  Henkilökohtaisesti hieno mies, ja yhdistys saa arvostusta hänen kauttaan.  Missään nimessä en sanoudu irti MHY:stä, vaikka lakipakkoa ei jäsenyyteen olekaan enää.

Jo helpotti.  Kylkisvuoren päällä oli ns. siemenasennossa runkopuita.  Taimikko oli jo aika vaurasta ja suojapuut sai hakata, oikeat tukit.  Metsä alkoi maksaa itse itseään, vihdoinkin, eikä perintö ollut enää pelkkä rasite.

Työtä.  Työtä olisi, työtä vaikka vuorotta.  Ja matkaa palstalle noin 215 km.  Keskimäärin 5 kertaa vuodessa huikeita työpäiviä, väliin monen päivän työleiriä.  Hiukan tulojakin energiapuusta ja ensiharvennuksesta.
Hiki on hyvä asia.

Maailman kalleinta halkoa?  Jos vain halkoa hakisi, kyllä puulle hintaa tulisi.  Systeemi oli, että joka työreissulla pari tuntia oli "lupa" panna leppää pinoon tai raivausrankaa, sitähän piisaa.
Ei kallein puu ole se, mikä näin korjuuseen tuli: ylivoimaisesti kalleinta puuta on se, joka jää maahan makaamaan hyödyntämättä, vaikka paikalla käy!

Näkyvissä seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi tielainaa, tosivaikeaa raivaamista ja jo raivattujen alueiden uutta vesomista.  Ajatuskin Kylkisvuoren rinteillä keikkumisesta sahan kanssa vähän hirvittää - haaste se on.  Raivuri ei onneksi ole itselle tapaturmariski, terä huiskaa pitkän varren päässä.

Toivotonta, loputonta puurtamista?
Päin vastoin.  Missä vain kuljenkin, oma käden jälki näkyy.  Muistoja joka kivenkolossa, mutta myös huikea kasvu ja tulevaisuus!
Hyvä olo, tuon olen saanut aikaan, tuosta joku hyötyy.  Kummallinen olo myös siitä, että olen osa ketjua, jopa hyödyllinen osa, enkä jätä maapalaa rasitteeksi kenellekään.

Hyvä, minä!
---
Kuva kertoo, että joitakin valintoja saa tehdä tehometsätaloudenkin aikana.  Puronvarren olen omatoimisesti rauhoittanut.  On myös rauhoitettu pieni jyrkännemetsä.

Mutta kun se ei niin käy

Voisinko mennä valtiolle töihin puoleksi vuodeksi,  ilman palkkaa, elämiseenhän riittää eläkekin?
Jotakuinkin tuon ajan minun velkaosuuteni ( yli 15 000) Suomen veloista vaatisi.

Mutta enhän minä, ukkoramu, mihinkään kelpaa.  Kaikkensahan valtio tekee, että muukaan ikääntyvä porukka ei töitä saa - puheet ovat kuitenkin työurien pidentämistä.

Palkaton työ söisi jonkun palkallisen työpaikan.  Ainakin se söisi jonkun sellaisen toimeentulon, joka joutuu töihin saadakseen ennen vastikkeetonta toimeentuloturvaa? 

Jos ei saa palkkaa, ei varmaan maksa verojakaan.  Ei liiku rahaa, en kuluta, en hyödytä.
Siis kyse ei olekaan aidosta tulosta, mikäli rahaa ei käytetä.
Aivan sama koskee kaikkea kuntien ja valtioiden leikkauksia.  Näitä markkinoitaessa säännöllisesti "unohdetaan" ottaa huomioon palvelujen tuottamiseen liittyvä aito, liikkuva raha.

Leikitäänpä, että oikein tosissaan säästetään.  Hurskaasti esimerkiksi koulut (= rehtorit) kuvittelevat, että vaikkapa musiikkiluokista säästyvä raha olisi sitten jaettavissa muille kouluille.
Ja höpönhöpön: jos jokin toiminta lopetetaan, ei synny mitään jaettavaa, raha vain poistuu - mitä se muuten säästäisikään?  Lisäkuluja tulee muille oppilaiden sijoittuessa lähikouluihinsa.
Ihan sama koskee tietenkin esimerkiksi koulujen lakkauttamisia.  Ei synny jaettavaa, toiminta vain lakkaa. Säästö?  Edelleen lapsi tarvitsee oppivälineensä, opettajan, ruoan, lisänä on nyt matka ja tyhjän koulun ylläpitokulut.
Pointtini on, että säästämällä eivät muiden olot parane.  Ja tämä tie on loputon suo.

Kuvitellaanpa, että todellakin syntyisi jotakin jaettavaa muille.  Aivan varmasti jossakin syntyykin.
Mutta mikä normi sen sanoisi, että kunta tai valtio käyttäisi tämän rahan juuri säästöt tehneeseen hallintoalaan.  Ei ole korvamerkittyjä rahoja!
Ihan hiljaa ollaan esimerkiksi siitä, että laman aikana on tehty Suomen historian toiseksi suurimmat asekaupat modernisoimalla Hornetin käyttöä (myös) hyökkäysaseeksi.
Monelle on myös järkytys, että urheiluun on aina varaa, moni ihmettelee teatterin rakentamista, muiden kuin suomalaisten tukeminen on joillekin kummastus.

Kunnon kansalaisen tulisi kuluttaa, jotta raha pyörisi.  Samalla hänen kuitenkin tulisi yhä enemmän säästää, koska yhä useammat palvelut ovat maksullisia, eikä ikä ainakaan vähennä tarvetta.

Suomi

Ulkoa piti osata.  Ja osattiin, kuka sitä laiskanläksylle halusi, tai vielä pahempaa, kuka halusi kirjeen kotiin, ettei läksyä osattu!  Tornionjoki, Muonionjoki, Könkämäeno, Kilpisjärvi,...
Koko Suomen raja  osataan kansakoulupohjalta ulkoa.  (Niin kuin rannikkokaupungit ja Pohjanmaan joetkin, yhä.)
Alueellisesti Suomi on helppo määritellä - onko, joillekin on jäänyt Karjala ja toinen neidon käsivarsi päälle.

Isänmaa?  Helppoa tämäkin.  Kun ajatus kuninkaan ja keisarin uskollisesta alamaisesta saatiin muutettua isänmaanrakkaudeksi, tässä ei ole epäselvää.  Kovan työn tekivät kansalliset herättäjät, vaikkapa Lönnrot, Runeberg, Kivi sekä kansallisromanttiset eri taiteenalojen suurmiehet.  Kyllä, kyllä he saavat olla patsaina kaapin päällä, paikka on ansaittu!

Isänmaa-Suomi on myös samaa kuin velvollisuus.  Sitä on rakastettava, puolustettava.  Se on nähtävä jotenkin korkeampana asiana kuin arki.  Isänmaan etu ajaa ohi kaikesta.
Mutta tässäkin paratiisissa käärmeensä on: isänmaallisuus on pakotettu samaksi kuin oikeistolaisuus, kirkko, asepalvelus, uho.  Ikään kuin maataan ei voisi rakastaa tai muuten hyödyttää monin muinkin tavoin. Isänmaallisuus = mitä toisen maailmansodan aikaiset päättäjät kansalta vaativat?

Isänmaallisuus muuttuu helposti hurraa-isänmaallisuudeksi.  Pelätään vaikutteita, suljetaan Suomi.
Kiivetään toisia kansoja pitkin hyvinvointiin.  Uhotaan, uskotaan stereotypioihin.  Ollaan "finuiitteja" (blogi 15.10.2009), korostetaan omaa erinomaisuutta ("talvisodasta ei mikään muu kansa olisi selvinnyt").
Vain Suomen etu, hoitakoon maailma nälkänsä ja pakolaisensa!  Ja lätkäpelissä kyllä Ruotsille näytetään, kyllä me olemme hyviä! Ja isänmaallisimpia olemme kännissä, kun kansallislaulu kajahtaa
voiton merkiksi.
Hirmuisen hyvin tämä suomalaisuus on nyt saatu politiikan osaksi.  Häveliäänä miehenä en voi sanoa, että puhun Persuista...

Aivan uusi Suomi on keksitty.  Kun pääministeri puhuu Suomesta, Suomen edusta, Suomen velvollisuudesta, Suomen hyvinvoinnista, täytyy ihan oikeasti pysähtyä miettimään, mitä hän - luultavasti tiedostamataan - tarkoittaa.
Suomen hyvinvointi ei ainakaan tarkoita kansalaisen tai kansan hyvinvointia, vaan kyseessä ovat valtiokoneiston hyvinvointi, pankkijärjestelmän hyvinvointi ja osakkeenomistajien edut.  Ja aina on kyse taloudesta. Kansalaisen osa on maksaa ja luopua.

Suomen velvollisuudet taas ovat kansalaisten velvollisuuksia noiden äskenmainittujen pönkittämiseksi ja sen lisäksi myös kansainvälisten pelureiden rahoittamiseksi.

On siis eriytetty toisistaan "Suomen" hyvinvointi ja kansan hyvinvointi.   Mutta kun minusta sen pitäisi olla sama asia!

Suomi on siis tarkoitushakuinen sana.  Eri yhteyksissä se tarkoittaa aivan eri asioita.
Kuitenkin meihin on sisäänrakennettu se kansallisromanttinen isänmaa-Suomi, eli on epäisänmaallista olla eri mieltä.  Voi olla, että tätä käytetään taitavasti hyväksi.

Saa ajatella.

Voitan laman

Jos todellisia säästöjä valtiolle ja kunnalle halutaan, täytyy ensin säätää lait uusiksi.  Lainsäädäntö pitää ainakin tarkistaa siltä osin, mitä sanotaan kunnan ja valtion tehtävistä.
Nythän laissa todetaan esimerkiksi kunnasta, että sen tehtävä on tuottaa kuntalaisille palveluja ja päätöksenteko on autonomista.
Olisi aika myöntää laissakin totuus ja todeta, että kunnan tärkein tarkoitus on säästää.  Autonomiahan korjaantuu pois itsestäänkin, kun valtio keksii lopettaa valtionosuudet.  Kun ei ole , millä mällätä, turha on kunnan mistään päättääkään, saadaan kaikki demokraattiset järjestelmätkin säästettyä pois.

Saavutetut edut olisivat kiistattomat.  Enää ei tarvitsisi sievistellen puhua vaikkapa palveluverkon kehittämisestä, voisi reilusti sanoa, että supistetaan, kurjistetaan, leikataan, säästetään.
Ei tarvitsisi puhua palvelujen turvaamisesta ja laadun takaamisesta kaikille kuntalaisille tasapuolisina, kun oikeasti on kyse palvelujen keskittämisestä kuntakeskuksiin ja toimintojen lakkauttamisesta kylillä ja kirkonkylillä.

Saman tien tasa-arvokäsite uusiksi! Mitä joutavia: koko maa muka pitää säilyttää asuttuna ja kaikille pitäisi saada palvelut.  Suurinta säästöä saisimme aikaan, jos kaikki palvelut (ja työpaikat) keskitettäisiin Kehä III:n sisäpuolelle - tai miksei, vaikka Intiaan.  Silloinhan kaikki olisivat tasa-arvoisia, palvelu ei tavoittaisi ketään!

Jo kauan sitten keksittiin automaatti.  Kun pannaan toimipisteitä kiinni, niukennetaan aukioloaikoja, vähennetään työntekijöitä, voidaan hetkessä todeta, kuinka palvelun tarve vähenee.  Ainakin kävijät vähenivät - olisiko syy kallis matka, palvelun hinta, jonotusaika, takkuilut ajanvarauksessa. Joka tapauksessa tilastoissa näkyy, että palvelua on käyttänyt pienempi porukka, joten palvelua on voitu edelleen supistaa ja saavutettavuutta hankaloittaa, jolloin palvelua taas käyttää pienempi porukka...
(On totta tämä: esimerkiksi terveyskeskus lopetti sivupisteet, lopetti päivystyksen klo 16 jälkeen, jolloin potilaat joutuivat kaukaakin poliklinikalle ja maksamaan poliklinikkamaksun, istumaan pitkiä aikoja kenenkään heitä hoitamatta.  "Tarve" väheni?)  Tätä automaattia pitää edelleen tehostaa!

Hyvä konsti säästää on alentaa pätevyysvaatimuksia.  Miksi ihmeessä opettajan pitää olla maailman paras?  Eikö opetukseen riittäisi jäähalli, opetus tulisi skriiniltä esimerkisi alaluokille Helsingistä ja yläluokille ulkoistettuna vaikka Espanjasta, ja riuskat kouluavustajat (esim. Helvetin Enkelit?) ruoskineen valvoisivat kuria. Miksi muka päivähoitoon ei kelpaisi kuka tahansa peruskoulun juuri ja juuri läpäissyt?  Eiväthän kotonakaan kaikki ole koulutettuja kasvattajia.
Osaa vellin keittää kuka tahansa - sitä paitsi, tarhan ja koulun ruoasta pitää maksaa!
Miksi ei muka kaupungin kassa voisi lyödä rakennuslupaan lupaleimaa ja rahastaa saman tien?

Eläkeläiset myös vastuuseen!  On se kumma, että tämä tuottamaton aines nauttii laiskana eikä lama heitä kosketa.  Eläkkeet aluksi puoliksi, kaikki muut erityistuet ja palvelut pois tasa-arvon nimissä.  Eivät sitten ole liian kauan kiusanamme (ja pomojen palkkoihin, optioihin, bonuksiin ja erorahoihin saadaan tarpeelliset korotukset.)

Kyllä kuntalainen itsekin on vastuussa!  Miksikäs ei voisi säätää vaikka lumitöistä niin, että jokainen talo hoitaa kadut kohdaltaan?  Sama tietysti koskee vesijohtoja, viemäröintiä, huoltotöitä.
Säästyneet verorahat ja niiden korotus voidaan laittaa pankkitukiin ja osinkoihin ja valtio voi vähentää sen verran valtionapuja.
Samalla kuntalainen oppii, että hän on syyllinen lamaan, hän on pelannut lainoilla maailman kuralle, hän on velvollinen sen pelastamaankin.

Kalleintahan on tietysti sosiaalipuolella.  Kaikki pummit ja epäsosiaalinen aines pitää sijoittaa vartioiduille leireille ja pakottaa töihin.  Arbeit macht frei! Kaikkein epäsosiaalisimmat ja tietysti mamut ghettoihin ilman valvontaa, kyllä sakki pienenee!  Ja meidän kuntaan ei työttömiä, varattomia, pakolaisia eikä ulkomaalaisia oteta (paitsi hyviä muusikoita ja urheilijoita)!

Tämänkaltaisten uudistusten lista on loputon.  Tarvitaan vain asennemuutosta ja vastuuntuntoa.  Ei toki sille, jolla on varaa ja joka sillä pelaa, vaan tavalliselle ihmiselle, veronmaksajalle.
-----------
Kun en ole persu, minun pitää tähän lopuksi laittaa, että en ole tosissani.  Epäilitkö muka?
Käännäpä asiat päinvastoin!

Ihmettelen

Miten on mahdollista, että USA:ssa valtio"pannaan kiinni"?  Republikaanit ovat onnistuneet markkinoimaan asian niin, että Demokraatit ovat yhteistyökyvyttömiä, eivät suostu viivyttämään Obamacaren voimaantuloa.  Siis jo hyväksyttyjen lakien, jo hyväksytyissä aikatauluissa.
Kumpi puolue siis olikaan hankala?
Sinänsä on käsittämätöntä, ettei demokraateilla ole valtaa koko kongressissa.  USA:ssa on valtavasti tavallisten, työtätekevien valkoisten amerikkalaisten lisäksi esimerkiksi mustia, latinoita, huonommin toimeentulevia, suoranaisesti köyhiä myös.  Kaksi syytä republikaanien menestykseen on helppo nähdä:  republikaanisuus koetaan samaksi kuin patrioottisuus ja USA:n ylivertaisuus maailmassa, ja toisekseen, vähävarainen väestönosa ei ole poliittisesti aktiivia, ei mm. rekisteröidy äänestäjäksi.  Ennustan, että tämäkään Republikaanien temppuilu ja koko kansan kurittaminen ei näy Demokraattien kannatuksen nousuna.

No mitäs eroa tässä muka on Suomeen?  Täälläkin oikeisto - ja hurraanationalismi - lisää kannatustaan, kun oikein huonosti menee.  Sokea kansa ei näe oikeiston yhteyttä pääomaan, eikä siis myöskään oikeiston yhteyttä pääoman kriiseihin.  Eikä se, joka eniten vasemmistoa tarvitsee, edes äänestä, tai jos äänestää, panee toivonsa populismiin, ei tekoihin.  (Ja tämähän ei ihme ole: Soini saa sanoa lausunnon asiaan kuin asiaan mediassa.  Lisäksi lähes koko lehdistö on ketjuuntunut pariin hyvin oikeistolaiseen konserniin)

Alkoholismista voi parantua vain, jos tunnustaa ongelmansa ja ottaa vastuuta paranemisesta
Talouslamasta paraneminen alkaa vasta, kun pääoma tunnustaa ongelmansa ja ottaa siitä suurimman vastuun.
Nythän vastuu on ns. tavallisilla ihmisillä, joilla ei ole mitään tekemistä syyllisyyden, laman syntymisen kanssa.  Laskun maksavat palvelujen tarvitsijat ja verojen maksajat.  Laskun maksavat kulttuuri ja harrastukset.  Vai onko Elopillakin jonkinlainen kriisi?

Ja tämähän on vasta alkua?  Milloin katsotaan maailmalle syydettyjen valuuttojen todellinen kate?  Milloin katsotaan osakkeiden todellinen arvo tai lainojen ja niiden edelleen kauppaamisen aiheuttamat kuplat?  Milloin aletaan sijoittaa rahaa, eikä lainaa?