keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Sata päivää talviolympialaisiin

Sotsi.  Mustanmeren rantaa, välimerenilmastoa.  Lunta - no vuorilla, jos on!
Hirmuinen rakentaminen, hirmuinen näytön paikka.  Vastoin luontoa, niin aina: sisällekin täytyy tehdä talviolot, joskus uloskin.  Urheilupaikat ovat kaikki uusia, tieverkosto, majoitus, kaikki.
Onhan rikkaalla maalla varaa?  Onhan ainakin pakko näyttää.  Ja on saatava aikaan Vladimirialaiset, kun oli kerran 1936 Berliinissä Adolfialaisetkin, samanlainen näyttämisen paikka.

Varaa sen sijaan ei ole esimerkiksi hyvinvointiin.  Rahaa ei ole myöskään ihmisoikeuksiin.  Olisi kuitenkin edes rahaa itsetunnon kohottamiseen niin, että hallitsevan eliitin ei tarvitsisi tukahduttaa kaikkea arvostelua - jopa arviointia - omassa maassaan.

Olympialaiset ovat kuin Nobelin rauhanpalkinto.  Kisoja ei pitäisi myöntää esimerkiksi maihin, joissa järjestelmä tukahduttaa kansalaisvapaudet.  Niin Nobelin palkinto kuin Olympialaiset ovat kuitenkin lipsuneeet periaatteistaan. Peking, Sotsi? No samahan koskee esimerkiksi jääkiekkoa: miksi Minsk on maailmanmestaruuskisojen pitopaikkana?

Urheilua ei sovi sekoittaa politiikkaan?  Ihan varmasti saa ja pitää: urheilu oli eräs tehokas ase kaatamassa esimerkiksi Apartheidia ja muutenkin juuri rotusortoa vastaan se on toiminut ja toimii hyvin.

Yhtään jalompaa ei ole paisuttaa kisoja niin valtaviksi, että pienellä saati vasta kehittyvällä maalla ei ole niihin varaa.  Todelliset urheilun suurmaat jäävät ilman kisoja ja ne, joille urheilu on eräs keino nostaa kansallista itsetuntoa (kuten Suomi 1952), eivät voi edes uneksia omista kisoista.
Politiikkaa on myös rahan ratkaiseminen.
Voisiko vahvasti karsitut kisat siirtää pidettäviksi aina samassa paikassa, Olympiakomitean kustantamana, esimerkiksi Kreikassa?

Lajit?  Jos rahakasta lajia harrastetaan kattavasti maailmassa, se on aika pian olympialaji.  Kisat paisuvat kohtuuttomiksi.  Karsitaan - ei kuitenkaan vähiten harrastettua lajia, vaan sitä, joka tuottaa vähiten.
Paini on alkuperäinen antiikin olympialaji, näpit irti!
Karsia voisi: lähes lajissa kuin lajissa on kyse lajiryhmästä.  Miksi pitää olla kymmeniä juoksumatkoja, kymmeniä uintimatkoja, ampumatapoja, ...  Kova karsinta lajiryhmien sisällä, kiitos!  Yleisurheilua unohtamatta.

Kyllä taas sohvalla perä leviää, kun kisat alkavat.  Kiinnostaa ja kritiikki unohtuu gladiaattorien suorituksia seuratessa.

Kuvan urheilusuoritus on aika hyvä.  Metsäjäniksen kankeat karvat varpaiden välissä estävät uppoamasta.  Pikku jänö hakkaa rusakon hangessa kevyesti.




Ei kommentteja: