Rapu vai krapu

Rapujuhlat. Rapu päätähtenä. Vettä ja tilliä, valkopippuria ja suolaa, ehkä hyvää snapsia, valkkaria. Hassuja hattuja, sormivesiä, valoja lämpöisessä pimeässä, rituaaleja.
Yhä paremmalta se alkaa kuullostaa, kun rapu on kielletty hedelmä kihti-ihmisille.

Rapu oli joissakin rapujuhlissa koko yön rapisemassa ämpärissä ja laskettiin sitten aamulla Kärkjärveen. Pitihän rapu olla.
Toisista rapujuhlista jäi päällimäiseksi mieleen, kuinka Loru-koira meni aivan hölmöksi, kun se mielenkiintoinen nuuskittava rapu parketilla lähtikin aivan väärään suuntaan, takaperin. Kun spanieli hölmistyy, sen kyllä näkee. Hypähdys taakse, suu auki, korvan tyvet ylös ja äänikin on selvästi: - Höh?!

Rapula oli joidenkin ihmisten kesäpaikka Lemillä. Eräiden toisten kanssa olemme tehneet tärskyjä Krapulaan , K huonosti äännettynä, niin että he todella luulivat (?) meidän olevan lähdössä jonnekin.

Rapuja ei nuorena ollut ns. varaa ostaa tarpeeksi, syöminen jäi maisteluksi ja tekniikan opiskelu jäi tärkeimmäksi anniksi. Niin useimmille: toki varaa aina on ostaa ne oheistuotteet, ne nesteet juhliin?

Ruotsinkielisillä on se upea lauluperinne juhlissaan. Meillä ei. Siis pakkoruotsi pitää lopettaa...

Joillakin oli rapuja kylliksi. Olimme luokan kanssa Kotaniemen laavulla Mikonsaaressa ja monet näkivät elämänsä ensimmäistä kertaa ravun. Olihan niitä: niitä oli rantakalliolla, kanervikossa, saran seassa, Saimaan rantavedessä, suurin osa punastuneina, mutta aika monta tapettuna - miksi - raakoinakin. Oli kokonaisia, oli osittain syötyjä.
Ei ollut lokki, ei varis hakannut niitä, ei piisami tai minkki syönyt, siinä ne haisivat.
Kuvittelen, että varastettiin merroista ravut, on ollut laavulla juhlat ja maha sekä pää tulivat täyteen.
Ja kaikki tähteet siis rantaan ja kankaalle, mitäs toisten viihtyvyydestä, johan meidän kekkerimme loppuivat. Laavu on jonkun yksityisen, siivous tietysti "kuuluu" nyt sille yksityiselle - kuinkahan kauan sen laavun sitten annetaan olla yleisessä käytössä?

Luokka oli pyöräillyt paikalle 12 km ja kävellyt pari kilometriä. Onneksi metsä- ja laavuelämykset eivät sentään ihan rapuihin jääneet, iloisia naamoja ja paljon menoa oli. (Ja roskaa ei jätetty, mitä ne ravut: ei ollut lapiota ja suojahanskoja siivota.)

--------------------------

Illalla olin Korkea-ahon kylätilaisuudessa ns. päättäjänä kuulemassa koulun lakkauttamisen aiheuttamia pelkoja. Istuin paneelissa. Koulun lakkaaminen ei ole on ja off-asia, sitä pitää harkita monelta kantilta. Asiaa ei auta pelkkä kyllä tai ei-äänestys kysymyksiin ja niinpä poliitikot varastivatkin shown ja saivat sanotuksi omia mielipiteitään. Häijyä tekee kuunnella opportunistien vaalityötä, mielistelyä, toisaalta omat mahdollisuutensa siinä kylässä mitätöisi sanomalla heti kyllä lakkautukselle.
Päättäjille oli selkeästi jaettu vajaata ja jopa väärääkin tietoa päätösten pohjaksi, se ei mairittele valmistelevia virkamiehiä (Lautakunta päätti yhden äänen enemmistöllä lakkauttaa, väärin/vajain tiedoin).
Kukaan ei sanonut lopullista kantaansa, hyvä niin. Niin sanotusti kaikki olivat perässäni lapsen edun (LOS artikla 3) kannalla - helppo olla, kun lapsen etua ei tarvinnut määritellä.
Kuljetukset, ruokahuolto, oppilasmäärän kehitys, aluepolitiikka, kylän elämän edellytykset. Pieni koulu yhteisöllisenä - iso koulu pelottavana on muistettava, vaikka ns. ison koulun opettajana olen todennut sen toimivan oikein hyvin. Siinäpä sitä on pähkäiltävää.
Marraskuun valtuustossa päätös on pakko tehdä! Päätös voi koskeakin.

Mikä olisi punainen päätös: suurempi etu jyrää kylän edun? Onko kokonaisedullisempaa antaa koulun olla? Inhimillisyys tarkoitushakuisuuden edellä vai esteenä?
Jaken (joutuu päättämään tästä) kanssa keskustelen, itse olisin (nyt) säilyttämisen ja kevyen remontin kannalla.

Kysymyshän ei ole vain Korkea-ahon (oikeasti Korkia-aho, kartturit ja ent. TVH eivät osanneet karjalaa ja vääntelivät nimiä papereihinsa ja kyltteihinsä) koulusta, se on vain oire isommista. Ja koskee paikallisesti toki!
Voi olla, että tässä yritetään korjata isompaa mokaa(kouluverkkouudistusta, jättikampusta, homekouluja jne.) tekemällä vähän pienempi moka,

Ainakin on oikeasti kyse siitä, että koskaan ei rahaa ole näin paljon, se ei vain ohjaudu enää ihmisten käyttöön esimerkiksi kuntien kautta, vaan jonkun yksittäisen taskut repeävät. Laillisesti - olisiko laeissa vikaa?

Metsässä

Eihän yöllä satanutkaan. Rintaman pti kulkea aamuyön aikana ylitsemme, aamulla piti olla märkää ja kylmää. Oli kyllä pilvistä, mutta jo seitsemältä oli 10 astetta.
Kiitos siitä: auton lastaus metsätyöpäivää varten on totta vie paljon mukavampaa poudalla.

Ja liikkkeelle. Ennen Mikkeliä sain kaksi pientä tihkukuuroa. Mikkelissä aurinko alkoi paistaa. Tie oli kuiva, liikennettä ei ollenkaan: yksikään auto ei ohittanut minua ennen Kangasniemeä, vaikka vedinkin kärryä sitä kahdeksaakymppiä.
Ja en syönyt Kangasniemellä munkkirinkeliä - olivat vasta tekeillä.

Metsä sanoi tervetuloa. On ollut yöpakkasia, sieniä on siis turha etsiä (Haperoita olisi ollut). Mutta toisaalta ei ole sitten hirvareitakaan, näin kaksi koko päivänä.
Ilma oli mitä parhain työilma, ja sainkin yli kolme hehtaaria raivatuksi ja taimet
saavat valoa ja ilmaa heti keväällä ihan eri tavalla. Raivauksella on merkitystä: jo aiemmin raivaamallani alalla kuuset ovat yli kaksimetrisiä, eilen raivaamassani samaan aikaan istutetun taimikon lepikossa tuskin metriäkään; toki maaperäki on tässä koivukunttaa, sellaista kovaa, kuivaa, pölyävää, joka ei kai oikein vettäkään laske läpi.

Tein tulet ja laitoin sapuskaa ja nokipannukahvit. Nälkä ei töissä ollut tullut
(tämä on kumma ilmiö, ennenkin koettu), mutta syöminen kyllä alkoi maittaa, kun alkuun pääsi. Koira kävi katsomassa, kuka siellä istuu, ja sai kaverinosansa Wilhelmiä.

Lastasin peräkärriin edellisellä reissulla pätkimäni polttopuun ja totesin, että
bensaa on jäljellä, samoin työhaluja. Metsään siis takaisin,ja pelastin vielä useita kesämyrskyn kaatamia oikeita runkoja (edes) polttopuuksi, samoin joitakin harvennusrankoja. Ja sitten se työ vasta alkoi, kun piti raahata pätkät (neljän halon mittaisia yleensä teen) sieltä mukerikosta, jonka kivet - ja kivenkolot - ovat harvennusjätteen kätköissä, oksat ja riu´ut liukkaita. Olin sananmukaisesti pihkassa, umpihikinen ja onnellinen, että tätä ei ollut mikään pakko kesähelteellä tehdä. Tässä raahaushommassa olisi kiva olla se kaveri: toinen tekisi, toinen veisi.
Nyt kävi niin, että pätkiä piti välillä pinota, että ne löytyisivät sieltä ryteliköstä
ja saha piti myös aina nostaa korkealle näkyviin, että edes se löytyisi.
Ehkä ne melkein kaikki pöllit ovat kuitenkin nyt ristikolla metsätien reunassa?

Join kuin hevonen, mehua meni kahvin lisäksi metsässä pari litraa. Onneksi on, mistä juoda, edelliskesäistä. (Ja kotona puolitoista litraa illalla vielä)

Ajo kotiin oli yhtä juhlaa. Haapojen liekit, koivujen kulta, kaksisataa kilometriä yhtä ilotulitusta, jonka vaikutus tehostui matalalta paistavan auringon valaistessa lopulta vain latvoja ja kontrastin esimerkiksi kuusen tummuuteen yhä lisääntyessä.
Huikeaa. Ja taas, kuten Tantun kirjan Eenokki, sanoin itselleni:
- Näkisipä "Katariina" ja lapsetkin! (Eenokki kyllä näki lentokoneen, mutta ajatus yhdessä kokemisesta on sama.)

Poliisit odottivat saalista - hakee, hakee, eikä soisi löytävänsä - uuden tien alussa Rutolan kohdilla. On outoa joutua yleensäkään pysäytetyksi ja saada puhaltaa (toinen kertani), mutta tosi outoa on, että pitää pysäyttää keskelle ajorataa, vain puhaltaa, ei kysytä ajokorttia, rekisteriotetta, tarkisteta kuorman kiinnityksiä, ajoneuvon kuntoa.
Hyvää työtä tekevät, saisi heitä useamminkin näkyä, kuten saisi liikenteen seassa olla ajotapatarkkailijoitakin.

Kotona jaksoin purkaa kuorman, pinota ristikolle puut ja laittaa enimmät tavarat paikoilleen. Olen ihan ylpeä! Saha laulaa tällä viikolla taas.

Ja sauna kelpasi, toivottavasti pihka irtosi.

Otsasi hiessä

Olipas viikko. Alun perin oli sovittu, että pappa jaksaa pinnistellä perjantaina kolme tuntia sijaisena. Hupsista, menikin koko viikko, ja jatkuu vielä maanantain ja tiistain. Meni asiassa toki, ja hyvä kun kelpasin.
Alku oli aika kevyttä kyllä: lukujärjestyksessä oli hyppytuntireikiä kiusaksi asti, mitä minä teen koululla tyhjät tunnit, kun koneillekaan ei ole oikeuksia?
Mutta kun minusta tuli äidinkielenään englantia puhuvan sijainen loppuviikosta, alkoi jo käydä luille, minun englantini ei oikein riitä esimerkiksi pitämään englannintunteja englanninkielisille. No riitti se, sitä paitsi on kai aika tärkeää näillekin oppia suomeakin. Ja kierto toimii, vaihtelimme tunteja tarpeen mukaan
toisen englanninkielisen kanssa. Joustavaa on se.

Tiistaina olin Lyseon lukiolla CAS-päivässä mukana. On kiva vieraalla koululla olla kuin kotonaan, "omat" entiset lapset tuntevat yhä ja tulevat juttusille, ne Ellenit, Matiakset, Veeat, Nikit. Ja muutenkin, johtuneeko sinisestä uniformusta, kohtelu ja kohteliaisuus, aplodit mukaan lukien, olivat mahtava kokemus.
Usko nuoreen sai taas lisäpotkua. Kyseessä oli oppilaiden itse järjestämä tapahtuma kirpputoreineen, saappaanheittoineen, konsertteineen, Unicef-kävelyineen, tulot SPR:lle ja Unicefille.

Jäi siis jotakin tekemättä. Oli tarkoitus käydä raivaamassa metsää,kärrätä kotiin valmiit pinot ja tehdä haloiksi, kerätä puolukkaa ja sientä.
Sunnuntaina yritän käydä Toivakassa - olen tilapäisleski, eikä perhe ainakaan rajoita tai vaimon työ tarvitse autoa tai kärriä.

Hukkasin hyvän ystävän blogin. Se oli suosikeissani, mutta ykskaks klikkaus päästi minut aina vain omaan blogiini kahtakin kautta, joko suoraan tai salasanoillani. Kävi mielessä jopa, että olin taitamattomuuttani jotenkin sotkenut ja pilannut hänenkin asiansa, hienon bloginsa, huhuhuh.
Onneksi asiantunteva työkaveri kertoi hänellekin käyneen samalla tavalla ja konsti löytää blogi uudelleen löytyi, kun neuvoja sai.

Tämäkin päivä menee ihan muille. On kokous jossakin tosi korvessa Jaalan peräkylillä.
Nyt olisi kuivaa ja aika lämmintä olla metsässäkin. (Kuva kertoo kaipauksesta: Jäkälän kylä, Savitaipale)

Ja tänään ja huomenna palaan pitkältä reissulta tyhjään kotiin. Ei ole mukavaa se.
Kuin pilvinen päivä ilman aitanpolulla astelevaa emäntää...

Rauhaa

On niin hektinen ajankohta, että bloggaaja ei ehdi ottamaan aina oikeaa kantaansa
kaikkeen. No, ehtisi, mutta jäisi omenat säilömättä, esimerkiksi.

Rauha on ihanan filosofinen asia. Onko se vain sodaton olotila vai onko se ihan jotakin muuta, on mielenkiintoinen pohdiskelukohde. Onneksi joku muukin on pohtinut, ja paljon tapahtuu.

Suomi rauhanpuolustuksen suurvallaksi!
Komeaa tekstiä. Kannatettavaakin - jos...

Missään nimessä en halua Suomea rauhaanpakottamisen suurvallaksi, mikäli rauhalla ymmärretään esimerkiksi länsimaiseen elämänmalliin tai demokratian irvikuvaan pakottamista. En myöskään ymmärrä rauhaksi jonkin osapuolen täydellistä alistamista ja oikeuksien polkemista. Ns. mandaatti on myös ratkaiseva. En hyväksy Natoa (Seato, muut blokit) mandaatin antajaksi, EU:kin on vähän niin ja näin: onko operaatio todella rauhan vai kaupan etujen puolustamista?

Siis mikä jäi? No vanha kunnon YK:han se siellä. Välillä sen arvovalta murennettiin, vaikutusvalta ajettiin alas. Suurvaltojen veto-oikeus edelleen tuhoaa toimintamahdollisuuksia kohtuuttomasti. Ajattele vaikkapa Palestiinalaisten mahdollisuuksia Israelin käyttäessä myös USA:n vetoa.

Aina täytyy saada rauhanturvaamiseen riittävä kansainvälinen yhteisymmärrys.
Sana riittävä tarkoittaa eri osapuolia liittolaisineen, mutta myös kotimaan antamaa tukea. Toinen riittävä rauhanpuolustustehtävän oikeutus on tietenkin, että se turvaa jonkin aidosti humanitaarisen tehtävän, tästähän on EU-johtoisessa miinalaivan Afrikanreissussa kysymys? (Miinalaiva 18 solmun nopeuksineen ei todellakaan saa merirosvoa kiinni, se on rakennettu laskemaan ja nostamaan miinoja.)

Rauhanturvaamisen lähtöajatuksena ei saa olla, että rauhanturvaajista muodostuu ajanmukaisesti koulutettu nopeasti koolle saatava valmiusjoukko. Jos näin käy, se on lisäbonus, mutta syy se ei saa olla.

Olisiko ETYJ (ent ETYK) ollut hyvä pohja rauhanturvaamisyhteistyölle? Paremmalta sekin tuntuu kuin EU:n joukot. Aika vain ei ollut kypsä, oli blokkeihin jakautunut maailma. Nyt kai Etyj:n suurin rauhantyökin tapahtuu ihmisoikeustuomioistuimessa ja mielipidevaikuttamisessa. Kuten EU, myös Afrikan Unioni tekee ja tekeekin voimakkaasti rauhanturvaamista.

YK:n isompi rauhantyö tapahtuu ihan muualla kuin rauhanturvaamisessa sotilaallisesti.
Maailman tekeminen kaikkialla paremmaksi ja oikeudenmukaiseksi paikaksi elää on avain.
Niin. Mahdollisuus elää täysipainoista (toimeentulo, turvallisuus, tasa-arvo, koulutus, terveys) elämää omalla kotiseudullaan on tavoittelemisen arvoinen päämäärä.

Saimaa, Saimaani

Miten nyt suu pannaan?
Pien-Saimaa on aivan sinilevässä. Vesi on käyttökelvotonta, ei uimista, ei saunavettä. Mitenkähän kauan juomavedeksi käykään pintavesi, josta tehdään tekopohjavettä - miten kauan rantaimeytys ja soran läpi pumppaaminen Nuottasaaressa ennen Huhtiniemen imeytyskenttääkään riittää. (Kuva on yritetty ottaa mainoksenomaisena, että levää ei näkyisi)

Oli kuiva kesä. Oli kuuma vesi. Missä oli levä, satunnaisesti granuloita siellä täällä.
Ja nyt, kun vesi viileni, levää on puuroksi.
Selitys on esimerkiksi, että erilämpöiset vesikerrokset tavallaan eristivät levän pohjaan. Nyt lämmöt ovat tasoittuneet ja levä nousee pintaan heti, kun ensimmäiset syysmyrskyt mylläsivät vedet sekaisin.

Typpeä on liikaa rehevöittämään, kuollut eloperäinen aines vajoaa pohjaan ja aiheuttaa hapettomuutta, tapahtuu mätänemistä lahoamisen sijaan, mikä vapauttaa fosforia ja saa levän (syanobakteerin) "kukkimaan" eli esiintymään massoittain.
Missä kohtaa tässä ketjussa on ihminen? Miksi juuri täällä käy näin, miksi juuri nyt?
Aivan varmasti kyseessä on ihmisen puuttuminen tai vaikutus luontoon tavalla tai toisella. Todennäköisesti monella tavoin.

Hei, asiaa tietysti eniten korjaisi jonkun tietyn ryhmän syyllistäminen!
Persut tietysti tietävät, että vika on vanhojen puolueiden toimissa...

Nyt kun kaupunki ylitulvimisineen ja hulevesineen, siltapenkereet luonnonvirtausten estäjinä, maanviljelijät lannoitteineen ja karjoineen, metsänmyyjät avohakkuineen, UPM, hajakuormitus, turvetuotanto on jo syyllistetty, minulla on rakentava tai ainakin läpimenokelpoinen ehdotus: syyllinen on tavallinen ihminen.
Ainakin häntä rankaistaan maksamaan leijonanosa tutkimuksesta, puhdistuksesta, hoitotoimista, saavutettavan hyvän tilan ylläpidosta ja valvonnasta. Bisneksellä ei ole moraalia, sitä paitsi se toimii annettujen ehtojen mukaan, ja yhteiskuntahan käyttelee juuri tavisten rahoja.

Hommaan on jo viritelty projektirahoja, on mukana EU, kunnat, valtio, Vesiensuojeluyhdistys. Kun vielä saisi jokaisen tahollaan mukaan, omalta pieneltä osaltaan. Edes.

Mutta olen jo 61 ja pahoin pelkään, että en ehdi nähdä puhdasta Pien-Saimaata.
Kun toimenpiteet aina kolahtavat jonkun varpaille, kun asenteet ja vastuuntunto ovat esimerkiksi bisnekselle alisteisia, kun euro on määräävä tekijä tässäkin,
aikaa ja tupakkia kuluu.

Ja kun jokin taso on saavutettu, mikä takaa, että se pysyy? Olisikohan ihan oikeasti edettävä kahta tietä: on korjattava ja on poistettava pilaantumisen syyt.
Olen kyllä jo kuullut, että kehityksen hintana Saimaan pilaantuminenkin olisi hyväksyttävä!

Ja odotellessa Saimaa voi pahoin.

Tekstiviestipalsta

Leikitään.
Tämä palsta on Estari-palsta. (Anteeksi nimen lainaus, Etelä-Saimaa! Estarit on lehden tekstiviestipalsta.) Tässä ne ovat itse keksittyjä, mutta voisivat hyvin olla vaikka aamun lehdessä.
Viesti on lyhyt. Viestiä ei mahdu selittämään. Viesti on aina ehdoton ja ainoa tosi
yksisilmäisyydessään. Viesti on kiihkeä ja mitätöi muiden mielipiteet. Ja kunkommentoit, kommenttisi tulee vasta seuraavaan(?)lehteen eikä kukaan muista alkuperäistä. Ärsyttää.
Ärsyttää, vaikka joskus olisit samaa mieltäkin.

Yhtä hyvin tämä sivu voisi olla huonosta vaalitentistä: niissähän ei voi kommentoida, olla vaihtoehtojen välillä, vaan on vastattava kyllä tai ei asiaan, jossa vain välivaihtoehdot ovat oikeasti totta.

Siis "Estareita"... Jatka listaa kommenteissa!

Kaikki maahanmuutto on turhaa elintason perässä juoksemista, jonka me maksamme työttömyytenä, päivähoitopaikkojen puuttumisena ja asuntopulana.

Köyhät maat ovat itse syypäitä ongelmiinsa. Nyt pitää viimeistään tulla pois Afrikasta.

Soini sanoo niin kuin on!

Suomi on maailman paras maa. Lappeenrannassa on kaikki hyvin. Ruikuttajat muuttakaa muualle.

Homot pitää hoitaa ja jos ei onnistu, panna linnaan ja kuohia.

Homot ovat Herralle kauhistus.

SaiPa on kaikkien lappeenrantalaisten suosikki ja kaupungin käyntikortti.

Marja-Sisko takaisin Imatralle ja Jarva vaikka Kuopioon tai muualle kauas.

Hyvä, että saatiin se Aalto pois näkyvistä johonkin takahuonetyöhön.

Israel on Jumalan valittu kansa ja sillä ja vain sillä on oikeus Pyhään maahan. Kaikki palestiinalaiset ovat terroristeja.

Miten se piispa voi olla sosiaalidemokraatti. Pois politiikka kirkosta!

Mopoilijat ovat terroristeja.

Mitä ne persut ovat oikeasti muuta tehneet kuin haukkuneet vanhoja puolueita?
Minä ainakin äänestän demareita.

Kun se nainen valittiin piispaksi, eroan kirkosta.

Rakuunamäellä ei saa ajaa autolla.

Ihan hyvin riittäisi sata kansanedustajaa. Ei ne nytkään tee mitään.

Kyllä minun nuoruudessani jaksettiin hiihtää kouluun ja matkaa oli lumisateessa ja pakkasessa kymmenen kilometriä.

Sata kertaa mieluummin otan naispapin ristiäisiin tai hautajaisiin!

Kyllä ennen opettajan sana tehosi. Ei valitettu nurkassa olemisesta tai tukkapöllystä tai karttakepillä lyömisestä, eikä ollut luokassa ongelmia.

Muuta Tomppa Venäjälle. Täällä ei Putinia tarvita.

Keskustaa ei tarpeeksi kehitetä kävelykeskustan suuntaan.

Jätevesi Rakkolanjokeen vaan, ei enää tarvitse nöyristellä ryssiä!

Vesi pitää puhdistaa niin kunnolla, että on ihan sama mihin sen laskee, vaikka uimarannalle.

Jos katukyltit pannaan venäjäksi ja kiinteistöt myydään venäläisille,
Suomi ei enää ole vapaa maa.

Keskustassa pitää päästä autolla kaupan eteen.

Islam tarkoittaa samaa kuin terrorismi.

Keskusta on joutunut ajojahdin kohteeksi vaalirahajupakassa.

En ole rasisti, mutta työt suomalaisille ja puolalaiset ja virolaiset ja mutakuonot pois Suomesta.

Teatteria ei saa korjata tai rakentaa keskustaan.
Teatterin rakentaminen on poissa mummojen hoidosta.

Miten se Mannisen firma saa monopolisoida koko lähikaupan?

Siinäs saitte, kommunistit. Mites kävi Euromarketin?

Unisehvit ja kerääjät voisivat kerätä kotimaan köyhille. Hoitakoot muut maat omat asiansa.

Kyllä kuutostien rajoitukset pitäisi poistaa. Eilenkin kuppasi joku viittäkymppiä. Menkää muualle opettelemaan!

Valuustossa on pelkkiä pellejä ja politiikka on p..aa.

Maalaiset ovat lannoittaneet Pien-Saimaan pilalle.

Vapon turvesuot pitää lopettaa. Ne pilaa vedet.

Turve verovapaaksi, eipä mene rahat ulkomaille öljyyn.

Miksei Lappeenranta hoida viemäreitään kuntoon vaan sotkee Saimaan. Miettinen, herätys!

Totuuksia piisaa maailmassa.

Vastuun kasvua

Oppikouluun pääseminen tarkoitti monta isoa asiaa. Ensinnäkin jo tiedonsaantipäivänä sai olla hetken sankari, esimerkiksi sain elämäni ensimmäisen kukan, kiitos vain Olli Pulli!
Sain myös ihan oman polkupyörän vanhan naistenpyörärämän tilalle, se se vasta hieno oli, kunnostettu ja maalattu Pekan vanha Pyrkijä-nuorisopyörä. Ja oppikoululaisella kuului olla kello! Oli suorastaan vaikea ajaa pyörää, kun piti koko ajan pitää rannetta niin, että se kello näkyi.
Käsi väsyi myös, kun koko päivän kulki käsivarsi koholla, pitihän kellon näkyä, statuksen nousun symbolin.

Puukko oli suunnilleen samassa iässä otettu - omaa en muista saaneeni, niitä vain oli - ison pojan merkki. Puukko edellytti tiettyä käden taitoa. Puukon kanssa oli osattava liikkua turvallisesti. Puukkoa ei saanut heittää tai sillä leikkiä. Mitä tahansa ei saanut vuoleskella, mihin tahansa ei jälkeä jättää. Missä vain ei vuoltu, ketään kohti ei saanut vuolla. Jopa lastut piti pihalla kerätä pois, ei toki liiterin luota. Kalatkin perattiin omalla puukolla.
Hyviä madonlukuja tuli turvallisuudesta ja vastuusta.

Mutta yksi asia jäi opettamatta ja sen mukana saapui vaara. Aikansa puukko oli terävä, ja sahauspinnoista ja rimoista syntyi nuoli poikineen, kaarnasta tai laudastakin veneitä, pehmeästä lepästä kaikenlaista. Puukko kulki aina mukana.
Mutta eräänä päivänä tylsyvä puukko alkoi lipsahdella ja silloin tuli se haava. Ja tuli toisia, onneksi ei koskaan vakavampaa. Pahin haava tuli itse asiassa
siitä, että äiti toi linkkuveitsen yhteiseksi. Taskuun se mahtui, oli hieno ja valkoinen, mutta se kun oli auttamattoman tylsä ja monikin sai haavan jo samana iltana.
(Oikein tosipahaa jälkeä syntyi, kun pikkuveli otti nelivuotiaana (?) keittiön laatikosta puukon ja lähti leikkimään sillä vessan portaille. Yritin ottaa sen pois, hän ojensi sen terä edellä ja sitten ykskaks tempisi takaisin. Oli vasen keskisormi kuukauden kipeä!)

Kipu opetti etsimän terävää puukkoa keittiön laatikoista. Kohta nekin olivat tylsiä, ja sitten oltiinkin "viemässä mäkeen" niitä isän jemmaamia parempia puukkoja.
Salaa. No lineaarista karjuntaa, tukkapöllyä se tiesi - syystä toki, mutta olisikohan ollut syytä kerätä ne kaikki "omatkin" puukot ja terottaa ja ennen muuta opettaa terottamaan ne.

(Lapin matkalla -66 pelasin pajatsoa kaikilla taukopaikoilla, ja Ranualla oli rahaa niin paljon, että ostin leukun. No mitäs se puukkojaan varjeleva isä: kivellä kilkutti leukun kantaan, kärjellä kaivoi vuorikristallia Norjan tunturista. Olen jotunut kiinnittämään helan, muotoilemaan kärjen uudelleen jne. Leuku on takkapuukkona yhä, ja kovin on kärsineen näköinen.)

Vääpeli Kouvo se terotteli kirveitään tahkolla, sai olla vesipoikaa ja veivaajaa. Ja eikös tuo alkanut liipata puukkoaankin. Eipä ollut vaikean näköistä.
Aluksi vain omaa puukkoa hioi liian hellällä kädellä, mutta yritystä oli. Eikä osannut oikein ottaa lommoja pois tai ns. palkoa terästä. Mutta tylsällä puukolla en tee yhtään mitään. Enää.

Onhan noita puukkoja ollut, nytkin on varmaan 20. On hyviä, on huonoja. Ja on yhteen asiaan hyviä. Raksamorakin on tosihyvä paikassaan, esimerkiksi puuveitsen teossa. Hyvässä puukossa on kunnon kiilaterä, paksuhko selkä peukalon tueksi, se käy käteen monessa asennossa, on tasapainossa.
Surkein on tosi komea RUK:n kurssipuukko: se on niin kovaa metallia, että sitä ei voi teroittaa. Ja sitten on se paras kaveri, retkipuukko, pehmeää hiiliterästä, käsin tehty, johon liittyy muistoja antajistaan (tosi kiva luokka).

Olen hankkinut oikein kunnon puukon annettavaksi kevätjuhlassa viimeisen oman luokkani lähtiessä yläkouluun. Jakoperusteeksi olen ajatellut vastuullisuuden
kaikissa toimissa olivat se sitten omia tehtäviä tai toisista huolehtimista. Säännöt muokkautuvat.
Saaja voi toki olla tyttö tai poika. Myös naisen asuun kuului puukko.

Ja pojalla pitää olla puukko. Ja vaarin pitää osata tehdä pajupilli ja leirikeppi.