Rapujuhlat. Rapu päätähtenä. Vettä ja tilliä, valkopippuria ja suolaa, ehkä hyvää snapsia, valkkaria. Hassuja hattuja, sormivesiä, valoja lämpöisessä pimeässä, rituaaleja.
Yhä paremmalta se alkaa kuullostaa, kun rapu on kielletty hedelmä kihti-ihmisille.
Rapu oli joissakin rapujuhlissa koko yön rapisemassa ämpärissä ja laskettiin sitten aamulla Kärkjärveen. Pitihän rapu olla.
Toisista rapujuhlista jäi päällimäiseksi mieleen, kuinka Loru-koira meni aivan hölmöksi, kun se mielenkiintoinen nuuskittava rapu parketilla lähtikin aivan väärään suuntaan, takaperin. Kun spanieli hölmistyy, sen kyllä näkee. Hypähdys taakse, suu auki, korvan tyvet ylös ja äänikin on selvästi: - Höh?!
Rapula oli joidenkin ihmisten kesäpaikka Lemillä. Eräiden toisten kanssa olemme tehneet tärskyjä Krapulaan , K huonosti äännettynä, niin että he todella luulivat (?) meidän olevan lähdössä jonnekin.
Rapuja ei nuorena ollut ns. varaa ostaa tarpeeksi, syöminen jäi maisteluksi ja tekniikan opiskelu jäi tärkeimmäksi anniksi. Niin useimmille: toki varaa aina on ostaa ne oheistuotteet, ne nesteet juhliin?
Ruotsinkielisillä on se upea lauluperinne juhlissaan. Meillä ei. Siis pakkoruotsi pitää lopettaa...
Joillakin oli rapuja kylliksi. Olimme luokan kanssa Kotaniemen laavulla Mikonsaaressa ja monet näkivät elämänsä ensimmäistä kertaa ravun. Olihan niitä: niitä oli rantakalliolla, kanervikossa, saran seassa, Saimaan rantavedessä, suurin osa punastuneina, mutta aika monta tapettuna - miksi - raakoinakin. Oli kokonaisia, oli osittain syötyjä.
Ei ollut lokki, ei varis hakannut niitä, ei piisami tai minkki syönyt, siinä ne haisivat.
Kuvittelen, että varastettiin merroista ravut, on ollut laavulla juhlat ja maha sekä pää tulivat täyteen.
Ja kaikki tähteet siis rantaan ja kankaalle, mitäs toisten viihtyvyydestä, johan meidän kekkerimme loppuivat. Laavu on jonkun yksityisen, siivous tietysti "kuuluu" nyt sille yksityiselle - kuinkahan kauan sen laavun sitten annetaan olla yleisessä käytössä?
Luokka oli pyöräillyt paikalle 12 km ja kävellyt pari kilometriä. Onneksi metsä- ja laavuelämykset eivät sentään ihan rapuihin jääneet, iloisia naamoja ja paljon menoa oli. (Ja roskaa ei jätetty, mitä ne ravut: ei ollut lapiota ja suojahanskoja siivota.)
--------------------------
Illalla olin Korkea-ahon kylätilaisuudessa ns. päättäjänä kuulemassa koulun lakkauttamisen aiheuttamia pelkoja. Istuin paneelissa. Koulun lakkaaminen ei ole on ja off-asia, sitä pitää harkita monelta kantilta. Asiaa ei auta pelkkä kyllä tai ei-äänestys kysymyksiin ja niinpä poliitikot varastivatkin shown ja saivat sanotuksi omia mielipiteitään. Häijyä tekee kuunnella opportunistien vaalityötä, mielistelyä, toisaalta omat mahdollisuutensa siinä kylässä mitätöisi sanomalla heti kyllä lakkautukselle.
Päättäjille oli selkeästi jaettu vajaata ja jopa väärääkin tietoa päätösten pohjaksi, se ei mairittele valmistelevia virkamiehiä (Lautakunta päätti yhden äänen enemmistöllä lakkauttaa, väärin/vajain tiedoin).
Kukaan ei sanonut lopullista kantaansa, hyvä niin. Niin sanotusti kaikki olivat perässäni lapsen edun (LOS artikla 3) kannalla - helppo olla, kun lapsen etua ei tarvinnut määritellä.
Kuljetukset, ruokahuolto, oppilasmäärän kehitys, aluepolitiikka, kylän elämän edellytykset. Pieni koulu yhteisöllisenä - iso koulu pelottavana on muistettava, vaikka ns. ison koulun opettajana olen todennut sen toimivan oikein hyvin. Siinäpä sitä on pähkäiltävää.
Marraskuun valtuustossa päätös on pakko tehdä! Päätös voi koskeakin.
Mikä olisi punainen päätös: suurempi etu jyrää kylän edun? Onko kokonaisedullisempaa antaa koulun olla? Inhimillisyys tarkoitushakuisuuden edellä vai esteenä?
Jaken (joutuu päättämään tästä) kanssa keskustelen, itse olisin (nyt) säilyttämisen ja kevyen remontin kannalla.
Kysymyshän ei ole vain Korkea-ahon (oikeasti Korkia-aho, kartturit ja ent. TVH eivät osanneet karjalaa ja vääntelivät nimiä papereihinsa ja kyltteihinsä) koulusta, se on vain oire isommista. Ja koskee paikallisesti toki!
Voi olla, että tässä yritetään korjata isompaa mokaa(kouluverkkouudistusta, jättikampusta, homekouluja jne.) tekemällä vähän pienempi moka,
Ainakin on oikeasti kyse siitä, että koskaan ei rahaa ole näin paljon, se ei vain ohjaudu enää ihmisten käyttöön esimerkiksi kuntien kautta, vaan jonkun yksittäisen taskut repeävät. Laillisesti - olisiko laeissa vikaa?
Yhä paremmalta se alkaa kuullostaa, kun rapu on kielletty hedelmä kihti-ihmisille.
Rapu oli joissakin rapujuhlissa koko yön rapisemassa ämpärissä ja laskettiin sitten aamulla Kärkjärveen. Pitihän rapu olla.
Toisista rapujuhlista jäi päällimäiseksi mieleen, kuinka Loru-koira meni aivan hölmöksi, kun se mielenkiintoinen nuuskittava rapu parketilla lähtikin aivan väärään suuntaan, takaperin. Kun spanieli hölmistyy, sen kyllä näkee. Hypähdys taakse, suu auki, korvan tyvet ylös ja äänikin on selvästi: - Höh?!
Rapula oli joidenkin ihmisten kesäpaikka Lemillä. Eräiden toisten kanssa olemme tehneet tärskyjä Krapulaan , K huonosti äännettynä, niin että he todella luulivat (?) meidän olevan lähdössä jonnekin.
Rapuja ei nuorena ollut ns. varaa ostaa tarpeeksi, syöminen jäi maisteluksi ja tekniikan opiskelu jäi tärkeimmäksi anniksi. Niin useimmille: toki varaa aina on ostaa ne oheistuotteet, ne nesteet juhliin?
Ruotsinkielisillä on se upea lauluperinne juhlissaan. Meillä ei. Siis pakkoruotsi pitää lopettaa...
Joillakin oli rapuja kylliksi. Olimme luokan kanssa Kotaniemen laavulla Mikonsaaressa ja monet näkivät elämänsä ensimmäistä kertaa ravun. Olihan niitä: niitä oli rantakalliolla, kanervikossa, saran seassa, Saimaan rantavedessä, suurin osa punastuneina, mutta aika monta tapettuna - miksi - raakoinakin. Oli kokonaisia, oli osittain syötyjä.
Ei ollut lokki, ei varis hakannut niitä, ei piisami tai minkki syönyt, siinä ne haisivat.
Kuvittelen, että varastettiin merroista ravut, on ollut laavulla juhlat ja maha sekä pää tulivat täyteen.
Ja kaikki tähteet siis rantaan ja kankaalle, mitäs toisten viihtyvyydestä, johan meidän kekkerimme loppuivat. Laavu on jonkun yksityisen, siivous tietysti "kuuluu" nyt sille yksityiselle - kuinkahan kauan sen laavun sitten annetaan olla yleisessä käytössä?
Luokka oli pyöräillyt paikalle 12 km ja kävellyt pari kilometriä. Onneksi metsä- ja laavuelämykset eivät sentään ihan rapuihin jääneet, iloisia naamoja ja paljon menoa oli. (Ja roskaa ei jätetty, mitä ne ravut: ei ollut lapiota ja suojahanskoja siivota.)
--------------------------
Illalla olin Korkea-ahon kylätilaisuudessa ns. päättäjänä kuulemassa koulun lakkauttamisen aiheuttamia pelkoja. Istuin paneelissa. Koulun lakkaaminen ei ole on ja off-asia, sitä pitää harkita monelta kantilta. Asiaa ei auta pelkkä kyllä tai ei-äänestys kysymyksiin ja niinpä poliitikot varastivatkin shown ja saivat sanotuksi omia mielipiteitään. Häijyä tekee kuunnella opportunistien vaalityötä, mielistelyä, toisaalta omat mahdollisuutensa siinä kylässä mitätöisi sanomalla heti kyllä lakkautukselle.
Päättäjille oli selkeästi jaettu vajaata ja jopa väärääkin tietoa päätösten pohjaksi, se ei mairittele valmistelevia virkamiehiä (Lautakunta päätti yhden äänen enemmistöllä lakkauttaa, väärin/vajain tiedoin).
Kukaan ei sanonut lopullista kantaansa, hyvä niin. Niin sanotusti kaikki olivat perässäni lapsen edun (LOS artikla 3) kannalla - helppo olla, kun lapsen etua ei tarvinnut määritellä.
Kuljetukset, ruokahuolto, oppilasmäärän kehitys, aluepolitiikka, kylän elämän edellytykset. Pieni koulu yhteisöllisenä - iso koulu pelottavana on muistettava, vaikka ns. ison koulun opettajana olen todennut sen toimivan oikein hyvin. Siinäpä sitä on pähkäiltävää.
Marraskuun valtuustossa päätös on pakko tehdä! Päätös voi koskeakin.
Mikä olisi punainen päätös: suurempi etu jyrää kylän edun? Onko kokonaisedullisempaa antaa koulun olla? Inhimillisyys tarkoitushakuisuuden edellä vai esteenä?
Jaken (joutuu päättämään tästä) kanssa keskustelen, itse olisin (nyt) säilyttämisen ja kevyen remontin kannalla.
Kysymyshän ei ole vain Korkea-ahon (oikeasti Korkia-aho, kartturit ja ent. TVH eivät osanneet karjalaa ja vääntelivät nimiä papereihinsa ja kyltteihinsä) koulusta, se on vain oire isommista. Ja koskee paikallisesti toki!
Voi olla, että tässä yritetään korjata isompaa mokaa(kouluverkkouudistusta, jättikampusta, homekouluja jne.) tekemällä vähän pienempi moka,
Ainakin on oikeasti kyse siitä, että koskaan ei rahaa ole näin paljon, se ei vain ohjaudu enää ihmisten käyttöön esimerkiksi kuntien kautta, vaan jonkun yksittäisen taskut repeävät. Laillisesti - olisiko laeissa vikaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti