Kertomuksia vaaliteltalta ja somasti omia ilojani sekaisin
Soitin terveyskeskukseen lääkärini puhelintunnilla. Aluksi vain keskus vastasi ja sain kuunnella samaa musiikkia uudelleen ja uudelleen. Siten puhelin oli koko ajan varattu, ja niin se tunti sitten menikin. Ja läpi en päässyt. Menetin kokonaisen tunnin työaikaani, mutta eihän muiden työ niin tärkeää ole kuin sen lääkärin? Käyköhän ensi viikolla samalla tavalla - en oikein voi odottaa, on sentään kyse tärkeiden kokeiden tuloksista ja jatkohoidoista sopimisesta.
Kihtiä...joo...harvinaisen selvää kihtiä...pitäisi otta koe suoraan nivelestä, mutta en osaa.
Jos sitten pyhien jälkeen...? Ai ei, no..kun ne kihtilääkkeet ovat kokonaan korvattavia, hehe,...jos tulehduslääkettä...
Ja se kihti olisi toisen lääkärin mukaan ollut todettavissa jo kahdesta aikaisemmasta verikokeesta...
Soitin arvauskeskukseen. Ei ole aikaa, soittakaa maanantaina. Olin kuitenkin tosikipeä, niin kipeä että pelotti. Raahauduin autoon, ajoin miten kuten terveyskeskukseen ja löin nyrkkiä pöytään. Aikaa oli heti.
Tulkaa hei kolmen tunnin kuluttua, emme me voi päivystävää lääkäriä herättää!
Se minulle varattu vartti meni kokonaan minun henkilötietojeni ja tautihistoriani tarkistamiseen. - Olkaa hyvä ja varatkaa uusi aika!
Oli lääkäri vaihtunut, oliko tuo sellainen vuokralääkäri.
Lääkärin kättelykättä sai hakea jostain seinännurkasta lääkärin perässä juosten. Ei se kohti katsonut, ei se uskaltanut(?)koskettaa saati tutkia. Mitään se ei hoidoksi ehdotellut, itse sain kertoa, mitä tarvitsisin. Lääkkeetkin olisin kai joutunut itse määräämään, jos siihen olisi oikeus.
Terveystietoni ja -historiani eivät siirry muutamaa kymmentä metriä alakerrasta yläkertaan, kun eläkkeelle jäädessä joudun pois työterveydenhuollon puolelta terveyskeskuksen uhriksi.
Työterveyslääkäri lähettää avoimessa kansiossa potilastietoni lokeropostina työpaikalleni...
Tyttö sorvasi sormeensa, peukaloon tuli pelottava, ammottava haava ja kynsi irtosi.
Poliklinikalle ohjeen mukaan siis. Odotusta, itkua, pelkoa kaksi tuntia. Ja sitten äkäinen tokaisu lääkäriltä: - Ei kuulu tänne, terveyskeskukseen! Ei kun sinne sitte. Tunti kuluu. Vihdoin lääkäriin. Ja hoitaja haukkuu tytön sekä opettajan että paikalle vihdoin päässen äidin, kun he eivät tiedä, että tällaiset pitää hoitaa heti...
Mikä mättää? Reaalisesti on kunnilla rahaa enemmän kuin ikinä.
Olisiko osuutensa sillä, että lääkäri on saanut kohtuuttoman vallan yhteiskunnassa.
lauantai 27. syyskuuta 2008
perjantai 26. syyskuuta 2008
Vaalirahoitusta
Uutisissa tuossa vieressä televisio julistaa, kuinka ehdokkaat käyttävät yleensä alle 500 euroa kampanjaansa. Ihan yllättäen Kokooomuksen ehdokkaat käyttävät eniten.
500 on iso raha, saan tehdä kauan töitä sen eteen, mutta sehän hujahtaisi jo yhteen , aika pieneen mainokseen.
Miksi laittaisin rahaa kampanjaan? Jos pääsen läpi, tuskin saan edes sitä viittä sataa takaisin vaalikauden aikana - puoluevero ja lisätulon pidätysprosentti pitävät kyllä huolen tästä.
Ystäväni aikanaan laski valtuusto- ja lautakuntapaikkojen nettotulon olleen 16 markkaa vuodessa. Kova palkka ainaisena julkisena haukkumakohteena olemisesta, kovasta työstä asioiden selvittämisessä ja itse kokouksista. Rahan takia en pyrittele.
Puolueeni lähes ainoa tulo muodostuu luottamustoimien antamasta tulosta, 15 prosenttia joka palkkiosta. Eli ne paikat olisivat tositärkeitä puolueelle.
Miksi siis pyrkiä mukaan? Olisikohan useimmilla kuitenkin kannustimena se, että heillä on mielestään jotain sanomista, halu toimia jonkin aatteen pohjalta, halu jopa tehdä asioita toisten puolesta ja puolustaa heikkoja? Tällaisia olen tavannut sankoin joukoin (joka puolueessa), tuskin koskaan vallanhaluista pyrkyriä.
Jotta olisi uskottava, "tosissaan", pitäisi näkyä. Mutta on epistä, kun joillakin on kanavat ja vielä sen lisäksi omaa rahaa ja iso puoluerahoitus takana. Meillä ei ole: olemme vain tosissamme.
500 on iso raha, saan tehdä kauan töitä sen eteen, mutta sehän hujahtaisi jo yhteen , aika pieneen mainokseen.
Miksi laittaisin rahaa kampanjaan? Jos pääsen läpi, tuskin saan edes sitä viittä sataa takaisin vaalikauden aikana - puoluevero ja lisätulon pidätysprosentti pitävät kyllä huolen tästä.
Ystäväni aikanaan laski valtuusto- ja lautakuntapaikkojen nettotulon olleen 16 markkaa vuodessa. Kova palkka ainaisena julkisena haukkumakohteena olemisesta, kovasta työstä asioiden selvittämisessä ja itse kokouksista. Rahan takia en pyrittele.
Puolueeni lähes ainoa tulo muodostuu luottamustoimien antamasta tulosta, 15 prosenttia joka palkkiosta. Eli ne paikat olisivat tositärkeitä puolueelle.
Miksi siis pyrkiä mukaan? Olisikohan useimmilla kuitenkin kannustimena se, että heillä on mielestään jotain sanomista, halu toimia jonkin aatteen pohjalta, halu jopa tehdä asioita toisten puolesta ja puolustaa heikkoja? Tällaisia olen tavannut sankoin joukoin (joka puolueessa), tuskin koskaan vallanhaluista pyrkyriä.
Jotta olisi uskottava, "tosissaan", pitäisi näkyä. Mutta on epistä, kun joillakin on kanavat ja vielä sen lisäksi omaa rahaa ja iso puoluerahoitus takana. Meillä ei ole: olemme vain tosissamme.
keskiviikko 17. syyskuuta 2008
Vapaa lehdistö
On kaksi tapaa olla vapaa. Voi olla vapaa jostakin tai sitten vapaa tekemään jotakin.
Kumpaako on riippumaton lehtemme?
Tänään päälehtemme julkaisi kaikkien Lappeenrannan kunnallisvaaliehdokkaiden nimet.
Kaikkien? Yksi ryhmä unohtui eli oma Vasemmistoliittoni. Unohtui vai "unohtui"? Hupsista!
Ja seuraavassa historian siipien havinaa. Älköön nykyinen ES:n toimitus siis nöksähtäkö.
Vuosien varrella "unohduksia "on useita. Esimerkiksi lukijalle on välittynyt kuva, että oma valtuutettumme ei kai sitten sano mitään, ei tee aloitteita, ei osallistu mihinkään. Aina vain samat kellokkaat ne niissä jutuissa komeilevat. Tilaisuuksiimme ei ehdi toimittajaa, ei edes presidenttiehdokkaamme tai ministeri ole kyllin kiinnostava?
Joskus olen, kuten monet meikäläiset, ollut boikotisssa. Kerran on allekirjoittamaani juttuun ilmestynyt vastine, vaikka koko juttua ei edes julkaistu. Ja vastine oli koko sivun juttu, isoine kuvineen - kas kun se suuri teollisuuslaitos on aika tärkeä, lehdellekin Saima-coat oli edullista. Ja tämän luonnonsuojelujutun jälkeen ei mitään kirjoittamaani julkaistu, ennen kuin päätoimittaja vaihtui. Juttua sinänsä en ollut laatinut, hyväksyin kyllä ja olin aakkosissa ensimmäinen allekirjoittaja (Vastine käytti meistä muotoa Markku Aalto ym.) Kyse oli vesilaskusta Kaukaalle, se kun ilmaiseksi ottaa satoja miljoonia yhteistä vettämme ja silloin laski sen törkeässä (toki normit täyttävässä) kunnossa Saimaaseen.
On käynyt niinkin, että oma asiani on kääntynyt suorastaan päinvastaiseksi. Esimerkiksi juttu vanhoista oppikirjoista muuttui sellaiseksi, että kirja ei olekaan ongelma, kun erehdyin kertomaan koulun muista ongelmista (silloin ylisuurista luokista, ajasta lapselle ja sisäilman laadusta). Olisi pitänyt lukea etukäteen. Asia meni oikein, mutta sakset olivat käyneet sen toisen asian, silloisen painopisteen, kohdalla.
Erityisesti sakset ja jutun tiivistys kohtelevat huonosti kannanottojamme, joita voi myös viivyttää ei-ajankohtaisiksi, toisten perässä sanotuiksi apinoinneiksi.
Useimmin kuitenkin lehdistö suhtautuu asioihimme vakavasti, julkaisee kannanottomme, kertoo oikeat tiedot. Joskus fiksu toimittaja osaa jopa sanoa asian niin upeasti, että minä en niin viisas tiennyt olleenikaan. Ja lehtitalossa meitä kuunnellaan nyt.
Vaikka ruikutan, niin sitä pravdaa, ainoaa totuutta en todellakaan halua. Tasapuolisuutta kyllä!
Kumpaako on riippumaton lehtemme?
Tänään päälehtemme julkaisi kaikkien Lappeenrannan kunnallisvaaliehdokkaiden nimet.
Kaikkien? Yksi ryhmä unohtui eli oma Vasemmistoliittoni. Unohtui vai "unohtui"? Hupsista!
Ja seuraavassa historian siipien havinaa. Älköön nykyinen ES:n toimitus siis nöksähtäkö.
Vuosien varrella "unohduksia "on useita. Esimerkiksi lukijalle on välittynyt kuva, että oma valtuutettumme ei kai sitten sano mitään, ei tee aloitteita, ei osallistu mihinkään. Aina vain samat kellokkaat ne niissä jutuissa komeilevat. Tilaisuuksiimme ei ehdi toimittajaa, ei edes presidenttiehdokkaamme tai ministeri ole kyllin kiinnostava?
Joskus olen, kuten monet meikäläiset, ollut boikotisssa. Kerran on allekirjoittamaani juttuun ilmestynyt vastine, vaikka koko juttua ei edes julkaistu. Ja vastine oli koko sivun juttu, isoine kuvineen - kas kun se suuri teollisuuslaitos on aika tärkeä, lehdellekin Saima-coat oli edullista. Ja tämän luonnonsuojelujutun jälkeen ei mitään kirjoittamaani julkaistu, ennen kuin päätoimittaja vaihtui. Juttua sinänsä en ollut laatinut, hyväksyin kyllä ja olin aakkosissa ensimmäinen allekirjoittaja (Vastine käytti meistä muotoa Markku Aalto ym.) Kyse oli vesilaskusta Kaukaalle, se kun ilmaiseksi ottaa satoja miljoonia yhteistä vettämme ja silloin laski sen törkeässä (toki normit täyttävässä) kunnossa Saimaaseen.
On käynyt niinkin, että oma asiani on kääntynyt suorastaan päinvastaiseksi. Esimerkiksi juttu vanhoista oppikirjoista muuttui sellaiseksi, että kirja ei olekaan ongelma, kun erehdyin kertomaan koulun muista ongelmista (silloin ylisuurista luokista, ajasta lapselle ja sisäilman laadusta). Olisi pitänyt lukea etukäteen. Asia meni oikein, mutta sakset olivat käyneet sen toisen asian, silloisen painopisteen, kohdalla.
Erityisesti sakset ja jutun tiivistys kohtelevat huonosti kannanottojamme, joita voi myös viivyttää ei-ajankohtaisiksi, toisten perässä sanotuiksi apinoinneiksi.
Useimmin kuitenkin lehdistö suhtautuu asioihimme vakavasti, julkaisee kannanottomme, kertoo oikeat tiedot. Joskus fiksu toimittaja osaa jopa sanoa asian niin upeasti, että minä en niin viisas tiennyt olleenikaan. Ja lehtitalossa meitä kuunnellaan nyt.
Vaikka ruikutan, niin sitä pravdaa, ainoaa totuutta en todellakaan halua. Tasapuolisuutta kyllä!
maanantai 15. syyskuuta 2008
Mutta kun niin ei tapahdu
Jos jos-sanaa ei olisi, lehmät lentäisivät.
Jos eläkeläiset äänestäisivät eläkeläisiä, olisivat taitettu indeksi ja korkeampi sotumaksu historiaa pian. Jos naiset äänestäisivät naisia, naisenemmistö vallitsisi ja äijät huutelisivat 40/60-prosenttivaatimuksia. Jos nuoret äänestäisivät nuoria, heidän ehdottomat ja tuoreet ideansa tulisivat päätöksiksi.
Mutta eihän se niin käy. Äänestäjä, joka eniten tarvitsee päättäjien apua, ei edes äänestä.
Se, joka äänestää, valitsee sen tutun ja turvallisen, mikään kun ei muutu, ei tarvitse nähdä vaivaa. Haittaako se lopulta, että ehdokas ei edes edusta minun ajatuksiani?
Yhdellä asialla saa ääniä ja mainetta. Jos yhden asian ehdokas on suuressa puolueessa, voivat toki muut tehdä sen perustyön, isossa voi erikoistua. Mutta pienessä ryhmässä otat selvää kaikesta, etsit tietoa, selvität, kysyt ja näet vaivaa.
Hyväkään idea ei mene läpi ilman verkostoa. Ja se verkosto viedä asiaa eteen päin on sillä rutinoituneella entisellä. Ikävä kyllä hänellä on myös taito mitätöidä ja jarruttaa. Nuorten raikkaat ja ehdottomat asiat jäävät jäärähaaviin helposti, eikä vain nuorten puoluetta ole.
Kaikki muutos voi tehdä kipeää, siksi turvallinen vanha pieru valitaan. Esimerkiksi luontoarvojen todellinen huomioon ottaminen vaatii luopumista, rahaa, valintoja ja vaivannäköä.
Ja vapaaehtoisesti emme luovu mistään, valistus ei riitä. Pitää olla päätöksiä ja päättäjiä. Siis valitsemme ne vanhat pierut, ettei tarvitse vaivautua ja luopua koneesta, muodista ja helposta elämästä.
Jos eläkeläiset äänestäisivät eläkeläisiä, olisivat taitettu indeksi ja korkeampi sotumaksu historiaa pian. Jos naiset äänestäisivät naisia, naisenemmistö vallitsisi ja äijät huutelisivat 40/60-prosenttivaatimuksia. Jos nuoret äänestäisivät nuoria, heidän ehdottomat ja tuoreet ideansa tulisivat päätöksiksi.
Mutta eihän se niin käy. Äänestäjä, joka eniten tarvitsee päättäjien apua, ei edes äänestä.
Se, joka äänestää, valitsee sen tutun ja turvallisen, mikään kun ei muutu, ei tarvitse nähdä vaivaa. Haittaako se lopulta, että ehdokas ei edes edusta minun ajatuksiani?
Yhdellä asialla saa ääniä ja mainetta. Jos yhden asian ehdokas on suuressa puolueessa, voivat toki muut tehdä sen perustyön, isossa voi erikoistua. Mutta pienessä ryhmässä otat selvää kaikesta, etsit tietoa, selvität, kysyt ja näet vaivaa.
Hyväkään idea ei mene läpi ilman verkostoa. Ja se verkosto viedä asiaa eteen päin on sillä rutinoituneella entisellä. Ikävä kyllä hänellä on myös taito mitätöidä ja jarruttaa. Nuorten raikkaat ja ehdottomat asiat jäävät jäärähaaviin helposti, eikä vain nuorten puoluetta ole.
Kaikki muutos voi tehdä kipeää, siksi turvallinen vanha pieru valitaan. Esimerkiksi luontoarvojen todellinen huomioon ottaminen vaatii luopumista, rahaa, valintoja ja vaivannäköä.
Ja vapaaehtoisesti emme luovu mistään, valistus ei riitä. Pitää olla päätöksiä ja päättäjiä. Siis valitsemme ne vanhat pierut, ettei tarvitse vaivautua ja luopua koneesta, muodista ja helposta elämästä.
lauantai 13. syyskuuta 2008
Vaalikoneurakointia
Vaalikone. Hieno keino saada itsensä tunnetuksi, ilmainen vielä. Ei saa vastata harkitsemattomasti. Ei siis vastata! Yhtä vaalikonetta veivasin 70 kysymystä. Mutta huhuhuh: erittäin monessa kysymyksessä oli mahdotonta vastata ollenkaan, kun samassa kysymyksessä kysyttiin kahta asiaa yhtä aikaa: hyväksyin usein toisen vaan en toista, esimerkiksi.
Joskus taas kysymys sisälsi sanoja, kuten kaikkien, kokonaan, vain tms., jotka sulkevat pois muuten ihan oikean vaihtoehdon. Monet kysymykset eivät kuulu lainkaan kuntapolitiikan piiriin, vaikka ovatkin tärkeitä: löytyy Natoa, ulkopolitiikkaa, ydinvoimaa...
Toinen vaalikone oli parempi, kysymykset hyvin harkittuja ja peilasivat juuri oikeita ongelmia Lappeenrannassa. Kommentoidakin sai - eri asia on, kuka lukee kommentit, useimmat bongaavat varmaan pikaisesti vain osumat.
Toistaiseksi olen vastannut kolmeen vaalikoneeseen. Ei oikein voi olla vastaamattakaan, jos on tosissaan mukana tai yrittää edes saada ne viimeiset äänet porukalle. Aikaa on kulunut useita tunteja. Toivottavasti työ kannatti. Ja vielä on tulossa ainakin Etelä-Saimaan vaalikone. Todennäköisesti olen kuitenkin jo nyt tavoittanut useampia näin kuin olemalla lauantaiaamuisin torilla jakamassa mehua ja valistusta.
Joka tapauksessa pidän vaaleista (tummat älköön loukkaantuko), ja koska ei ole muuta toimivaa demokratiaa tällä hetkellä kuin tällainen edustuksellinen demokratia, osallistun innolla.
Joskus taas kysymys sisälsi sanoja, kuten kaikkien, kokonaan, vain tms., jotka sulkevat pois muuten ihan oikean vaihtoehdon. Monet kysymykset eivät kuulu lainkaan kuntapolitiikan piiriin, vaikka ovatkin tärkeitä: löytyy Natoa, ulkopolitiikkaa, ydinvoimaa...
Toinen vaalikone oli parempi, kysymykset hyvin harkittuja ja peilasivat juuri oikeita ongelmia Lappeenrannassa. Kommentoidakin sai - eri asia on, kuka lukee kommentit, useimmat bongaavat varmaan pikaisesti vain osumat.
Toistaiseksi olen vastannut kolmeen vaalikoneeseen. Ei oikein voi olla vastaamattakaan, jos on tosissaan mukana tai yrittää edes saada ne viimeiset äänet porukalle. Aikaa on kulunut useita tunteja. Toivottavasti työ kannatti. Ja vielä on tulossa ainakin Etelä-Saimaan vaalikone. Todennäköisesti olen kuitenkin jo nyt tavoittanut useampia näin kuin olemalla lauantaiaamuisin torilla jakamassa mehua ja valistusta.
Joka tapauksessa pidän vaaleista (tummat älköön loukkaantuko), ja koska ei ole muuta toimivaa demokratiaa tällä hetkellä kuin tällainen edustuksellinen demokratia, osallistun innolla.
sunnuntai 7. syyskuuta 2008
Ne ovat lähempänä kuin luuletkaan...
Mikä on vaaleissa tärkeintä? Olen toreilla ja turuilla yrittänyt kysellä ihmisiltä, mitä asioita pitäisi ajaa. He eivät tiedä, ykskaks haastateltuna he eivät todellkaan tiedä.
Mutta annapa jutun lentää keskusteluringissä pari minuuttia, niin asiat palautuvat mieleen. Lähes kaikilla on huoli ihan arkisista, jokapäiväisistä asioista, esimerkiksi koululaisestaan tai vanhuksistaan, terveyskeskukseen pääsystä tai ruoan hinnasta. Se eläkekin on liian pieni ja joka paikkkaa kolottaa. Päivähoitomaksut puhuttavat myös.
Julkisuuteen nostetaan aivan toisarvoisia asioita. Meillä sellaisiksi muodostuvat näköjään Sammonlahden uimahalli tai Valtakadun kivipinta. Vaaleihin vedetään mukaan myös valtakunnanpolitiikkaa, jolla ei sinänsä ole mitään tekemistä kunnan kanssa. Nämä eivät ole nato-vaalit...
Kaupunginvaltuutettu voi vaikuttaa! Vaikka kuinka sanotaan, ettäpäätökset tehdään Brysselissä tai Eduskunnassa, yhä valtuutettu voi vaikuttaa. Esimerkiksi ei ollut pakko korottaa terveysspalvelujen maksuja, hallitus antoi siihen vain mahdollisuuden (ja leikkasi valtionosuuksista korotuksen verran samalla pois kunnilta). Mutta totta on, että useimmat palvelut ovat lakisääteisiä, useimmat hinnat ovat määrättyjä, päätäntävalta vähenee kausi kaudelta.
Jokaisella meillä ehdokkailla on omat keppihevosemme. Itse ajattelin ajaa erityisesti normaalin lapsen etua. Hänethän poljetaan erityislapsen (joka toki erityispalvelun tarvitsee) astinlaudaksi. Aihe on turvallinen: miten uskaltaisi ajaa esimerkiksi maahanmuuttajan etua - hänhän vie, senhän tiedämme, päivähoitopaikat, terveyspalvelut, naisemme, elää loisena ja työtä tekemättä. Uskaltaja löytyy, joka näkee todellisuuden.
Mutta annapa jutun lentää keskusteluringissä pari minuuttia, niin asiat palautuvat mieleen. Lähes kaikilla on huoli ihan arkisista, jokapäiväisistä asioista, esimerkiksi koululaisestaan tai vanhuksistaan, terveyskeskukseen pääsystä tai ruoan hinnasta. Se eläkekin on liian pieni ja joka paikkkaa kolottaa. Päivähoitomaksut puhuttavat myös.
Julkisuuteen nostetaan aivan toisarvoisia asioita. Meillä sellaisiksi muodostuvat näköjään Sammonlahden uimahalli tai Valtakadun kivipinta. Vaaleihin vedetään mukaan myös valtakunnanpolitiikkaa, jolla ei sinänsä ole mitään tekemistä kunnan kanssa. Nämä eivät ole nato-vaalit...
Kaupunginvaltuutettu voi vaikuttaa! Vaikka kuinka sanotaan, ettäpäätökset tehdään Brysselissä tai Eduskunnassa, yhä valtuutettu voi vaikuttaa. Esimerkiksi ei ollut pakko korottaa terveysspalvelujen maksuja, hallitus antoi siihen vain mahdollisuuden (ja leikkasi valtionosuuksista korotuksen verran samalla pois kunnilta). Mutta totta on, että useimmat palvelut ovat lakisääteisiä, useimmat hinnat ovat määrättyjä, päätäntävalta vähenee kausi kaudelta.
Jokaisella meillä ehdokkailla on omat keppihevosemme. Itse ajattelin ajaa erityisesti normaalin lapsen etua. Hänethän poljetaan erityislapsen (joka toki erityispalvelun tarvitsee) astinlaudaksi. Aihe on turvallinen: miten uskaltaisi ajaa esimerkiksi maahanmuuttajan etua - hänhän vie, senhän tiedämme, päivähoitopaikat, terveyspalvelut, naisemme, elää loisena ja työtä tekemättä. Uskaltaja löytyy, joka näkee todellisuuden.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
