Terveyttä ?

Kertomuksia vaaliteltalta ja somasti omia ilojani sekaisin

Soitin terveyskeskukseen lääkärini puhelintunnilla. Aluksi vain keskus vastasi ja sain kuunnella samaa musiikkia uudelleen ja uudelleen. Siten puhelin oli koko ajan varattu, ja niin se tunti sitten menikin. Ja läpi en päässyt. Menetin kokonaisen tunnin työaikaani, mutta eihän muiden työ niin tärkeää ole kuin sen lääkärin? Käyköhän ensi viikolla samalla tavalla - en oikein voi odottaa, on sentään kyse tärkeiden kokeiden tuloksista ja jatkohoidoista sopimisesta.

Kihtiä...joo...harvinaisen selvää kihtiä...pitäisi otta koe suoraan nivelestä, mutta en osaa.
Jos sitten pyhien jälkeen...? Ai ei, no..kun ne kihtilääkkeet ovat kokonaan korvattavia, hehe,...jos tulehduslääkettä...
Ja se kihti olisi toisen lääkärin mukaan ollut todettavissa jo kahdesta aikaisemmasta verikokeesta...

Soitin arvauskeskukseen. Ei ole aikaa, soittakaa maanantaina. Olin kuitenkin tosikipeä, niin kipeä että pelotti. Raahauduin autoon, ajoin miten kuten terveyskeskukseen ja löin nyrkkiä pöytään. Aikaa oli heti.

Tulkaa hei kolmen tunnin kuluttua, emme me voi päivystävää lääkäriä herättää!

Se minulle varattu vartti meni kokonaan minun henkilötietojeni ja tautihistoriani tarkistamiseen. - Olkaa hyvä ja varatkaa uusi aika!
Oli lääkäri vaihtunut, oliko tuo sellainen vuokralääkäri.

Lääkärin kättelykättä sai hakea jostain seinännurkasta lääkärin perässä juosten. Ei se kohti katsonut, ei se uskaltanut(?)koskettaa saati tutkia. Mitään se ei hoidoksi ehdotellut, itse sain kertoa, mitä tarvitsisin. Lääkkeetkin olisin kai joutunut itse määräämään, jos siihen olisi oikeus.

Terveystietoni ja -historiani eivät siirry muutamaa kymmentä metriä alakerrasta yläkertaan, kun eläkkeelle jäädessä joudun pois työterveydenhuollon puolelta terveyskeskuksen uhriksi.

Työterveyslääkäri lähettää avoimessa kansiossa potilastietoni lokeropostina työpaikalleni...

Tyttö sorvasi sormeensa, peukaloon tuli pelottava, ammottava haava ja kynsi irtosi.
Poliklinikalle ohjeen mukaan siis. Odotusta, itkua, pelkoa kaksi tuntia. Ja sitten äkäinen tokaisu lääkäriltä: - Ei kuulu tänne, terveyskeskukseen! Ei kun sinne sitte. Tunti kuluu. Vihdoin lääkäriin. Ja hoitaja haukkuu tytön sekä opettajan että paikalle vihdoin päässen äidin, kun he eivät tiedä, että tällaiset pitää hoitaa heti...

Mikä mättää? Reaalisesti on kunnilla rahaa enemmän kuin ikinä.
Olisiko osuutensa sillä, että lääkäri on saanut kohtuuttoman vallan yhteiskunnassa.