Vapaa lehdistö

On kaksi tapaa olla vapaa. Voi olla vapaa jostakin tai sitten vapaa tekemään jotakin.
Kumpaako on riippumaton lehtemme?

Tänään päälehtemme julkaisi kaikkien Lappeenrannan kunnallisvaaliehdokkaiden nimet.
Kaikkien? Yksi ryhmä unohtui eli oma Vasemmistoliittoni. Unohtui vai "unohtui"? Hupsista!

Ja seuraavassa historian siipien havinaa. Älköön nykyinen ES:n toimitus siis nöksähtäkö.

Vuosien varrella "unohduksia "on useita. Esimerkiksi lukijalle on välittynyt kuva, että oma valtuutettumme ei kai sitten sano mitään, ei tee aloitteita, ei osallistu mihinkään. Aina vain samat kellokkaat ne niissä jutuissa komeilevat. Tilaisuuksiimme ei ehdi toimittajaa, ei edes presidenttiehdokkaamme tai ministeri ole kyllin kiinnostava?

Joskus olen, kuten monet meikäläiset, ollut boikotisssa. Kerran on allekirjoittamaani juttuun ilmestynyt vastine, vaikka koko juttua ei edes julkaistu. Ja vastine oli koko sivun juttu, isoine kuvineen - kas kun se suuri teollisuuslaitos on aika tärkeä, lehdellekin Saima-coat oli edullista. Ja tämän luonnonsuojelujutun jälkeen ei mitään kirjoittamaani julkaistu, ennen kuin päätoimittaja vaihtui. Juttua sinänsä en ollut laatinut, hyväksyin kyllä ja olin aakkosissa ensimmäinen allekirjoittaja (Vastine käytti meistä muotoa Markku Aalto ym.) Kyse oli vesilaskusta Kaukaalle, se kun ilmaiseksi ottaa satoja miljoonia yhteistä vettämme ja silloin laski sen törkeässä (toki normit täyttävässä) kunnossa Saimaaseen.

On käynyt niinkin, että oma asiani on kääntynyt suorastaan päinvastaiseksi. Esimerkiksi juttu vanhoista oppikirjoista muuttui sellaiseksi, että kirja ei olekaan ongelma, kun erehdyin kertomaan koulun muista ongelmista (silloin ylisuurista luokista, ajasta lapselle ja sisäilman laadusta). Olisi pitänyt lukea etukäteen. Asia meni oikein, mutta sakset olivat käyneet sen toisen asian, silloisen painopisteen, kohdalla.
Erityisesti sakset ja jutun tiivistys kohtelevat huonosti kannanottojamme, joita voi myös viivyttää ei-ajankohtaisiksi, toisten perässä sanotuiksi apinoinneiksi.

Useimmin kuitenkin lehdistö suhtautuu asioihimme vakavasti, julkaisee kannanottomme, kertoo oikeat tiedot. Joskus fiksu toimittaja osaa jopa sanoa asian niin upeasti, että minä en niin viisas tiennyt olleenikaan. Ja lehtitalossa meitä kuunnellaan nyt.

Vaikka ruikutan, niin sitä pravdaa, ainoaa totuutta en todellakaan halua. Tasapuolisuutta kyllä!