Stereotypioitako?

Kesällä 1990 sain ilon olla todella asiantuntevan valokuvaajan opastuksessa Viikin kartanossa Viitasaarella. Olimme lähdössä vuoden päästä Namibiaan ja piti jotain tietää kuvaamisestakin,jos aikoi oppimateriaaleja kerätä ja jonkinlaista kirjaakin tehdä. Pekka Helo, kiitos paljon!
Yksi tehtävä oli kuvata suomalaisuutta (parallelli namibialaisuutta...). Ja eikös koko porukka filmaa suomenlippua, navetan siltaa, heinäseivästä, savua saunan piipusta ja lehmiä. Eli olimme omien ennakkokäsitystemme, stereotypioidemme vankeja.
Hyvä herätys! Tätäkö kuvaa haluaisimme antaa, so. perinnettä, hurraaisänmaallisuutta,
omakehua.
Pinnakkaisia katsellessa sadoista kuvista jäi jäljelle vain joitakin.

Namibiassa otin sekä mustavalkeaa että diaa satoja kuvia, ja näkökulma oli ihan muu kuin turistikuva. (perinne, infrastruktuurin kehitys, lasten leikit) Toivottavasti: ne kuvat, jotka yliopisto piti itsellään, ainakin olivat sellaisia.

Leo-poika söi ensimmäistä mustikkapiirakkaansa. Vaari valokuvaamaan, oli se sen verran iloista ja ennen muuta sottaista hommaa. Tuli hyviä kuvia, hyviä muistokuvia ja hyviä kuvia esimerkiksi kesäkuvakilpailuun (jos raatina ei ole ammattilaisia).
Teknisesti olivat kuvat somia ja rajauksetkin ainakin sinne päin, tausta on vähän levoton, mutta paikkaa emme kuvan takia sentään vaihtaneet.
Mutta joo, eihän tällainenkaan ole muuta kuin stereotypiaa: kai voi olettaakin, että ensimmäinen mustikkapiirakka on NIIN hyvää ja sotkee.

Olen etsinyt mustikkaa. Sisämaassa ei ole ollenkaan? Saimaan lähellä on vähän,
samassa paikassa kuin aina ennenkin. Tosi vaikeaa on saada edes pakkaseen riittävästi saati sitten mehuksi vatun kaverina.

Tänään kävin Vehkataipaleella mopolla, ja suurin "saalis" oli hirvi parin kymmenen
metrin päässä ja vajaa miljoona paarmaa. Ja olihan siellä kaksi upeaa saksanseisojaakin isäntänsä kanssa. Kummia koiria: iloisesti nenä maassa he menivät vapaina aivan vierestä, minä en kiinnostanut heitä lainkaan, aivan tuoreet hirven jäljet saivat olla rauhassa. Kanakoira on kanakoira.

Tämä mustikan saalistuskin on stereotypista, minunhan kuuluu mennä metsään?
Nuorena pohdin usein, oliko oman isäni ainainen kalastus todella halulla tehtyä, vai pitikö hän roolinsa, teki niin kuin hänen oletettiin tekevän. Itsestäni voin sanoa, että roolin takia en metsään lähde, ja alan yhä enemmän uskoa, että isä meni kolmenkymmenen asteen pakkaseenkin ihan halusta.

Kato vai sato

Kello on viisi. Vielä on viileää - no, siedettävää, vain 21,3 astetta. Mopo käyntiin ja linjan alle, Laukkaradalle. Siellä odottaa mansikka.

Luulo ei ole tiedon väärti. Mansikoita on, on paljonkin. Mutta ne ovat kuivia, kurttuisia. Kun mansikka tekee usein kaksi marjaa latvaansa, toinen on yleensäkin pienempi, nyt se pienempi ei juuri houkuta keräämäänkään ja se isompikin odottaa sadetta. Keskellä metsää, heinän sisällä, odottaa sadetta se iso marja: ihan kuin se ei edes kypsyisi tällä säällä veden puuttuessa.

Kannattaako edes kerätä? Totta kai. Miljardi hyttystä, tuhat paarmaa, hirmuinen hiki ja suuri vaiva maksetaan sitten jouluna takaisin.
On se hidasta, puoleen litraan sain kulumaan kaksi tuntia toissapäivänä, mutta pitihän Kossutyttöjen (so. -53 syntyneiden Ritvan ym., kuten Koskenkorvakin) saada mansikkakakkuun täytettä.

Kun kotiin tulee, on ollut pieni, iloinen poika vastassa. Ja, mikä on aivan häkellyttävää, kahvi on ollut valmiina jo monta kertaa. Mikä on tullessa, saunaan, suihkuun ja sen jälkeen ei sitten jaksakaan enää mitään. Minua ei ole rakennettu yli 30 astetta varten.

Koko päivä ei mitään (mitä nyt pienen pojan seikkailuja ihmetellään) ja sitten on väsyneempi kuin ikinä?
On rankkaa, vaikka alakerrassa on ilmalämpöpumpun takia tosiviileää.

Olenko siis eläkkeellä? Muu porukka on lomalla ihan samalla lailla, paitsi vävy, joka käy töissä tällä ilmalla. Päin perhettä on se.

Ne kypsyvät

Mitä on vapaus?
Saimme soiton Turun reissulla. Ystävät löysivät kierrätyksestä isomman jääkaapin mökilleen. Entinen, jenkkikaappi,toimiva ja kunnollinen, mutta heille metsämarjojen himopakastajille auttamatta pieni, tarvitsi uuden kodin. Soittivat siis, kysyivät, josko tietäisimme tarvitsijaa. parilla soitolla selvisi,että Ellu tarvitsee, sopivasti olikin jääkaappi pimahtanut.

Kaappi matkusti autolla meille,telttaili pari päivää ja sitten lähdimme viemään sitä Simpeleelle. Ja olihan kuuma, ja kun saimme Eniro-harhailujen jälkeen kaapin uuteen kotiinsa,tulikin ykskaks mieleen, että menemmekin uimaan Lipposen mökille Puumalaan
(32,3 astetta Puumalassa!). Menoksi - sentään älysimme soittaa ja kysyä,mitä mökillä voisi tarvita, olimmehan markettien äärellä.

Järvi oli auki, ja kävimme oikeasti uimassakin, vesi oli juuri sopivaa.
Siinä kahvitellessa ja ilmaa ihmetellessä tuli mieleen, että se auto on yhä kuuma ja matkaa kotiin on 121 km: - Eihän teidän kannata tänään lähteä, jäätte yöksi!
No, sen kunniaksi otimme pienet varmistamaan, että emme lähde, menimme saunaan,syömään, iltaa istumaan.

Vapaus? Ei odota työ, ei odota kokous, ei odota sovittu tapaaminen, ei odota nälkäinen perhe. Sai olla ja möllöttää -ja kuitenkin tuntui jotenkin aluksi luonnolliselta, että toimitaan alkuperäisen toimintauunnitelman mukaan.
Vapaus on valintojen tekemistä.

Kävin tänä aamuna lakkasuolla, keräsin ensimmäiset marjat pakkaseen odottamaan lisää ja keitän heidät sitten yhdessä. Hain morsiamelle mansikoita ja sain kuvia kelta- ja musta-apiloista ja, suureksi hämmästyksekseni, löysin ihan oikeita keltamataroita(kuva) Lappeenrannasta! Olen aina kadehtinut tätä turkulaisilta, Luonais-Suomen tienvarret ovat pullollaan hyväntuoksuista keltamataraa. Se harvinaistuu heilläkin: rehujen, sotilaiden kamojen mukana maahan tullut paimenmatara risteytyy sen kanssa ja tuloksena on tuoksuton, vaaleankeltainen ei mitään.

Metsästyskausi on alkanut. Vähän vettä metsään, ja mansikat ovat parhaimmillaan.

Matkalla

Maa hikoilee kauan odotetussa helteessä. Ja juuri tämän helteen valitsimme ajaaksemme ilmastoimattomalla autolla Helsinkiin, läkätys suoraan silmiin ja mahaan.
Kuka vielä väittää, ettei italialainen auto ole lämmin?

Yksi yö toipumista ja toisella autolla Turkkuseen, nyt seurana pieni poika. Moottoritie, ilmastointi, ei ruuhkaa, ei muuta aikataulua kuin se, että urheallakin pienellä miehellä on kestävyysraja,syliin kun autossa ei pääse.

Monta päivää seurustelua, kuumia öitä, ruoka- ja unirytmin siirtoa, väkijoukkoja,uusia ihmisiä. Miten se Leo jaksoi? Auttoikohan se, että ajettiin mihin vain,taas yllättäen löytyivätkin jo tutut (toisella autolla tulleet) ihmiset. Vai olisiko ollut niin paljon tutkimista ja mielenkiintoista: kukka on kova sana, samoin keskiajan markkinoiden liehuvat vaatteet, meri, portaat.
Keskellä markkinoitakin poika jaksoi, eikä pelännyt tosi lähellekin pakosta tulevia ihmisiä. Onkohan ihminen luonnostaan tällainen sosiaalinen eläin vai kasvatammeko me hänet sellaiseksi luomalla esomerkiksi tuollaisia markkinatilanteita...

Silmä kovana poika seurasi pikkuserkkujen sänkypomppuja, eikä lapsia tarvinnut vierastaakaan hetkeäkään. Lelu-isotäti ja Aaape taas eivät tungekaan heti liian lähelle, sai rauhassa sopeutua ja tutustua. Ja taas vaari katsoi Turkua, Naantalia,
kesämökkiä enemmän lapsen silmien kautta, eikä kokemus ole paha nytkään: omaakin aikaa toki jäi. Ja aamut ovat meidän ukkojen Turussakin. Aape on samanlainen aamuihminen kuin minäkin.

Kiva,että toipilas jaksoi - jaksoiko. Kiitos hänelle.

Joo, sitä yksiväristä, siistiä, hillittyä lyhythihaista kesäpaitaa on turha etsiä
Turustakaan. Yhdessä kaupassa jo olen arvellutkin, että ensi kesänä tangot notkuvat tämänvuotisia pastelleja, ruutuja ja raitoja, joita kukaan ei osta nyt. Enkä osta ensi kesänäkään.

Kotona odotti palanut nurmikko. Toipuu se, aina on toipunut. Jos olisi kesämökki, miten siellä voisi olla pitkään, kun piha pitäisi kaupungissakin hoitaa, nytkin, parin päivän reissua varten, piti olla kastelija ja postin sisäännostaja.
Olen kastellut,sitä paitsi satoi viisi tippaa ristiin, niin että pihalla on kuin huonosti lämmitetyssä saunassa. Kuumako? Eilen mitattiin täällä 30, ja nyt on jo yli 25.

Päitä pitää listiä

Hurraa! Poliittinen toimintakin joskus menee läpi. Tein puoluekokousaloitteen lapsivaikutuksen tutkimisesta kaikessa päätöksenteossa (kuten YVA) ja eikös puoluekokous jyrännyt sen tavoiteohjelman osaksi, puoluehallituksen vastustuksesta huolimatta. Nythän LAVA on STAKESin suositus eli se pannaan syrjään, kun kauppa tai liikenne (tai mikä vain, tarvittaessa) on tärkeämpää kuin lapsi: ehdotin lapsivaikutuslakia. Tie on pitkä vielä.

-----------------------

Ovatkohan kaikki vasuritkaan huomanneet, että kapitalismilohikäärme on kasvattanut uuden pään,kun edellisiä on saatu listityksi?
Kapitalismiahan oli jo pitkään siivottu kohti oikeudenmukaisempaa,tietyllä tavalla New Deal-oppia,yhteiskuntasopimusta. Palkat sovittiin (keskitetysti) ns.sosiaalisiksi, so.mataliksi, mutta sovittiin myös omistajien tietystä yhteiskuntavastuusta(esimerkiksi sotumaksuosuudesta,eläkejärjestelyistä,irtisanomissuojasta...) ja neuvotellen sovittiin myös yhteiskunnan osuudesta ns. sosiaalisena palkkana eli palveluiden tukemisesta tai ilmaisuudesta. Rahoitus oli osaltaan myös osakkeenomistajilla kunnon pääomaveroina ja leimaveroina jne.
Työllä tuli toimeen,työtöntäkään ei jätetty, sairaalat,laitokset toimivat. Ihmisillä oli varaa palveluihin.
(Hui, melkein kehun kapitalismia!)

Entä se uusi pää? Nyt ei enää voi puhua ND:sta, kun markkinat (joita virheellisesti kasvottomaíksi sanotaan)ovat vallassa. Kapitalismi on jo edennyt markkinataloutta seuraavalle tasolle eli finanssitalouteen, jolla ei ole pienintäkään halua osallistua hyvinvointiin. Tavoite on ainoastaan omistajien voitto, suurin mahdollinen voitto: toimiva,tuottavakin laitos siirtyy nopeasti sinne, missä voitto on vielä suurempi. Tämä pää ei ole yhteiskuntavastuullinen, päin vastoin se kiristää
kunnilta,valtiolta, jopa EU:lta yhä uusia etuja, verohelpotuksia, tukea - esimerkiksi käy vaikka poloinen Kreikka. Raha itsekin on vain sijoituskohde!
Työppönen joutuu (?) kohta itse sopimaan palkkansa poloisen firman kanssa, jolla, kuten tiedetään,on aina juuri nyt niin vaikeaa. Eikä sitä työtä ole kuin kulloisessakin halpamaassa.
Näyttää pakkorakoselta suostua tähän peliin ("Tarvitsemmehan me toimivan pankkijärjestelmän") ja vasemmisto on hampaaton.
Onko?

Pari keinoa toimia keksii tällainen sohvavasurikin. Voisi vaikka äänestää vasemmistolaisia aluksi. Voisi vaikka vähän raaputtaa markkinatalouden kiiltävää pintaa ja kaivaa esiin ne todelliset "markkinavoimat",on meilläkin talousasiantuntijoita löytämään muutama nimi.
Voisi tehdä todellista kansainvälistä yhteistyötä, direktiivejä,lakeja,kun se vihollinenkin on kansainvälinen. Voisi perustaa yhteiskunnan tai valtioiden yhdessä omistamia,irti keinottelusta olevia rahoituslaitoksia esimerkiksi palkkapankiksi, asuntolainaa varten, elinkeinojen tueksi. Voisi boikotoida pahimpia lusmuja valinnoilaan ja edes yrittää hypätä oravanpyörästä. Voisi vaatia yhteiskunnan peruspalvelut irti finanssitaloudesta. (On surkuhupaisaa nähdä Itellan auto viemässä mummukoille ruokaa kunnan ostopalveluna ja postilaatikkoa tyhjentämässä taas yksityisen kuljetusfirman pakettiauto, pikkuesimerkiksi.) Voisi vastuuttaa yrityksiä tuen ehtona.
Kaikenlaisia pankkiveroja, rahansiirtoveroja ym. Toubin-veroajatuksiin perustuvia maksuja ja rajoituksia pitäisi ottaa käyttöön. Ns.kansalle pitää kertoa, mistä on kysymys, (vaikka kansa jo etukäteen tietää, että ajamme valllankumousta ja haluamme ankean totalitaarisen järjestelmän, korvat siis kiinni). Voisi...

Ihan oikeasti, porvari, onko sinustakaan finanssitalous oikeudenmukainen tai edes toimiva keino? Vai etkö välitä, niin kauan kun sinulla on kaikki hyvin?.

Kun tämä blogi on alun perin "tilattu" poliittiseksi blogiksi, pitää edes joskus politiikkaakin kirjoittaa... No ainakin se etu tässä on, että kaikki ovat asiantuntijoita ja voivat ärsyyntyä vapaasti.