Viisi suurta

Joutilas yläluokka eleli ja passuutti itseään kartanoissaan.  Mitä nyt kävi kylissä  ja pyrki tutustumaan vielä vähän ylempiin, naittamaan hyvin tyttäriään, kävi Bathissa sesonkina ja ostoksilla Lontoossa.  Mutta pitihän sentään matkustaa, nuorison hankkia elämänviisautta (ja skandaaleja) Euroopassa ja papan mennä ampumaan sankarina Afrikan villieläimiä.  Valppaana urhomme sitten odotti vieraiden huomaavan trofeet seinällä, jotta hän pääsisi, mikäli kihti sallisi, ylpeänä esittelemään ne, ja kertomaan, mitä muuta hän sai ammuttua.
Jos siihen ammuttujen sakkiin kuuluikin vähän  "Not me"-nimeään kiljuvaa mustaa riistaa, siitä ei kerrottu.
Mutta mieshän ei ole mies, jos hän ei ole sankarillisesti ampunut niitä viittä suurta. Norsu, virtahepo, sarvikuono, kirahvi ja leijona piti piirittää ja jallittaa herran eteen.  Vielä suuremmaksi jaarlin sankaruus kasvoi, jos hän sai ammuttua todella harvinaisen ja uhanalaisen otuksen.
No, nyt ne viisi ja paljon muuta pitää saada kuvattua.  Ihan itse.  (Kun en ollut Namibian reissullani varsinaisesti luontokuvaaja vaan infran tutkija, olen kuvannut noista vain kolmea, nähnyt luonnossa kyllä kaikki.  Eikä nolota yhtään.)

Suomen kevät.  Väliin toivoa ja aurinkoa, väliin lunta ja räntää.  Mutta joka vuosi lopulta on se lumi hävinnyt, kura kuivunut ja yllättäen huomaan taas etsiväni niitä minun omaa viittä suurtani.  Joka vuosi on nähtävä, ja mieluummin kuvattavakin ainakin sinivuokko, valkovuokko, kangasvuokko, näsiä ja imikkä.  Kyllä, valkovuokkokin on täällä harvinainen, mutta eipä tarvitse kuin viisi kilometriä ajella Vaalimaantietä, kun vuokkoja löytyy. 
Puutarhoihin ja pihoihin on tuotu niin paljon sinivuokkoja ja valkovuokkoja, että ne olisi helpompi kuvata omakotialueella. Näsiä piileskelee paremmin, myrkyllisenä sitä ei pihoihin kannata tuoda.  Mutta esimerkiksi Kimpisen metsässä on paljon näsiöitä, itsekin olen niitä sinne lisännyt, kun pelastin niitä puskutraktorin tekemästä maakasasta pyörätietä tehdessä.  Kangasvuokkoja on yhä vaikeampi löytää, kun harjumaa on parasta tienpohjaa ja rakennusmaata.  Ja imikkä?  Missä hän on?
Tiedän vain neljä paikkaa, ja tänä vuonna niistä kolme on silvottu, ruhjottu, päätehakattu siis.

On keväässä muutakin.  Jollekin toiselle viisi suurta ovat vaikka lintuja.  Ne minä saan bonuksena?
Ja keväthän jatkuu, taipuu kesään ja joka vaiheessa on uusia elämyksiä luvassa metsämarhaajalle.

Jotta uskoisit, että kirjoittaja olen minä, en voi olla irvimättä viidestä suuresta yhteiskunnassa.  Hallituksen viisi suurta voisivat olla vaikka sotesähläys, kilpailukykykyykytyssopimus, maailmanennätyshyvän koulutuksen raunioittaminen, heikoimmassa asemassa olevan kurittaminen
ja ministerien omat möhläykset. 
Bonuksena näistä ilmiöistä kiinnostunut voi saada - saa - esimerkiksi luonnon ja infrastruktuurin yhtiöittämistä ja yksityistämistä, ostovoiman laskua, hintojen nousua.  Kohta taas keksitään, osin on jo keksitty, alkaa akkosista: a niin kuin alkoholi, b niin kuin bensiini, hintaa lisää...

Tavallisen kansalaisen viisi suurta sisältyy pitkälti käsitteeseen turvallinen arki.  Sitähän se työ ja toimeentulo, päivähoito, lähikoulu, neuvola ja muu terveydenhuolto, turvaverkot ovat.  Otetaanpa vielä turvattu tulevaisuus, kaikkineen, olkoon sitten kyse koulutuksesta, työstä, terveydestä, ympäristöstä, rauhasta,..  Pieniä puolustamalla ei kyllä trofeeta seinälle tule, mutta onpahan jotakin oikeaa tehty.

Näpertelyä

Valtavia ongelmia.  Valtavia ongelmia, joiden olemassaolokin jo aletaan myöntää.
Niiden hoito?  Paljon sanoja, kiistaa siitä, kenen tulee tehdä jotakin.  Väärien tahojen vastuuttamista.  Ongelmaa aiheuttavien toimien lisäämistä, tukemista, ylläpitämistä.  Kosmeettisia toimia.  Pelkän oireen hoitoa, kun tauti vain kehittyy pahemmaksi.

Tehokkain hoito, jota en kyllä ehdota, globaaleihin ongelmiin olisi ihmisen poistaminen kokonaan.  Sekään ei kyllä riitä: ihminen on jo aikaansaanut korvaamattomia tuhoja.  Kyllä luonto toipuu, eri lajit ottavat toisten tehtäviä, biologiset lokerot täyttyvät.  Mutta maa ei ole sama.

Ennen jaoteltiin karkeasti katastrofit luonnon aiheuttamiin ja ihmisen aiheuttamiin.
Ei ole enää mahdollista näin jaotella: suurimpaan osaan luonnonkatastrofeista on ihminen ainakin välillisesti syyllinen.  Vain yksi esimerkki:  huikea tulva ja tuhannet kuolevat.  Miksi tulva?   Esimerkiksi siksi, että ylävuoriston haihduttavat puut on hakattu.  Tai siksi, että sadanta on lisääntynyt jäätiköiden sulaessa kasvihuoneilmiön myötä, jäätiköt sulaessaan lisäävät haihduntaa ja sateita, mutta toki valuvat suoraan jokiinkin.  Jopa tulivuorenpurkauksilla voi olla yhteyttä ihmisen takia muuttuneisiin olosuhteisiin.

Maailman viisaat päät yhteen.   Laaditaan lista ongelmista, jotka kerta kaikkiaan pitää hoitaa.
Tai ehkä jonkinlainen käsitekartta olisi parempi, sillä ongelmien syy- ja seuraussuhteet ja yhteydet ovat ilmeiset.  Valitettavasti viisaus ei ole samaa kuin valta.  Viisaus ei ole myöskään samaa kuin nerous.

Taitaisi listan yläpäässä, ehkä peräti ensimmäisenä, olla ilmastonmuutos. Listan yläpäässä on varmasti myös kestävän kehityksen puuttuminen.  Talouden ylivalta politiikkaan ja aitoon demokratiaan, todellisiin tarpeisiin ja ihmisarvoon nähden on myös kärkipäässä.  Jo nämä esimerkit riittäisivät näyttämään, kuinka luja sidos ongelmien kesken on - ovatko ne siis saman ongelman eri puolia?  Niinpä mitään ei oikeasti voi korjata puuttumatta kaikkiin, mikä tekee korjaamisen mahdottomaksi?

Mielestäni tehokkain tapa olisi puuttua ensimmäiseksi talouden rakenteisiin, eli luopua ainaisen kasvun ihanteesta, luopua turhasta kuluttamisesta, jakaa luonnonvarat omistamisen sijaan.  Samalla hoituisi iso osa luonnonvarojen riittävyyttä, sitä kestävää kehitystä, samalla vähenisi energian käyttö ja tarve.
Jopa tasa-arvo ja demokratia kohenisivat, mikäli raha ei aina sanelisi taustapiruna, mitä kansa tarvitsee.  Kehityshän menee ihan päinvastoin: jo ennenkin on turhan markkinoiminen ollut taloudellisen kasvun eräs tekijä.  Nyt taloutta kasvatetaan valtioiden yhteisin ponnistuksin, mitäpä se EU muuta on  (paljonkin) kuin kaupan ja kasvun edistäjä ja suojelija kilpailijoita vastaan.
Siis ihan oikeasti, muodit ja brändit tulisi kieltää, jotta maailma pelastuisi.  Saman tien uuteen koulutukseen kaikenmoiset mannekiinit ja muut turhanmarkkinointi-ihmiset.  Mainokset tuote-esittelyiksi ja jonkin sortin lautakunta tutkimaan, onko uusi tuote vain luomalla luotu tarve vai oikeasti tarpeellinen.  Älä lukkiudu vaatemuotiin, kyse on koko elämäntavasta.  Siis avainkysymys on: Mitä ihminen oikeasti tarvitsee?

Jos kehitysmaat nostavat elintasonsa länsimaiden tasolle, tilanne on mahdoton.  Siis pitää syyllistää kehitysmaat?  Ei pieneen mieleenkään tulisi, että jonkinlainen elintason jakaminen on ainoa ratkaisu.
Meillähän "on oikeus" vaikka neljään autoon tai tuhannen neliön sähkölämmitettyyn asuntoon?

Ilmaston lämpeneminen sentään tunnustetaan.  Mitä sen pysäyttämiseksi voi tehdä, jos kasvu saa olla tärkeämpää.  Kosmetiikkaa, näpertelyä, kansalaisten rauhoittelua.  Vähentääkö päästökauppa päästöjä?  Polttoaine on yhä polttoainetta, oli se kuinka bio tahansa, vaikka se tehtäisiin ilmakehän hiilidioksidista, ja jo nyt mm. palmuöljy raaka-aineena on tuottanut isoja ongelmia ympäristölle ja paikallisille asukkaille.  Kun en ole tekniikkauskovainen, en usko, että uusi teknologia poistaisi tai edes korjaisi ongelmia, kas kun se kulutus ja kasvu ovat siellä tärkeimpänä yhä.  Kyllä, esimerkiksi aurinko- tai tuulienergia ovat hyvä asia - mutta avainkysymys olisi, miten paljon sitä energiaa käyttäviä laitteita pitää ihmisillä olla.  Sopimukset eivät ole globaaleja, ja kun tavoitteisiin ei päästäkään, se on voi voi, ai tuo maa hölmönä meni menettämään kilpailukykyään edes yrittäessään noudattaa.

Mitään ei tapahdu tarpeeksi ilman pakottavaa lainsäädäntöä ja oikeaa valvontaa.  Mikä maa voi kunnolla aloittaa, ei mikään, kun se kilpailukyky ja kasvu ovat yhä ohjenuorana?

Muille ongelmille, esimerkiksi fanaattiselle uskonkäsitykselle, uskonnon sotkemiselle politiikkaan ja lainsäädäntöön tai sodille ei nyt palstatilaa anneta. Toiste...

Aina oikeassa

Televisio on täynnä ohjelmia, jotka kertovat, kuinka sinun tulee asua, sisustaa.  Vielä enemmän on ohjelmia, jotka kertovat sinulle, millainen pitää olla ollakseen kaunis, kuinka pukeutua, kuinka meikata, kuinka laiha on oltava.  Myös lehdet antavat mallin oikeasta elämästä, oikeasta Life Stylestä.
Mikään ei pakota uskomaan - eihän?
Varsinkin nainen on saatu uskomaan, kuinka paljon pitää käyttää ja mitä, miten tupsutat ja hölväät.  Miten pukeudut, miltä näytät, millaista kotia ja kulissia ylläpidät.  Ja silti, yllättäen, hän ei olekaan ikuisesti 17 - 29-vuotias, vaikka ihanne niin olisikin.  Mutta että koko elämä on saatava jonkin höpöhöpövaikuttajan oppien mukaiseksi?

Tänään on vielä parempia, vielä nopeampia tapoja kertoa, kuinka juuri nyt on elettävä.  Kohtasin televisiossa ilmiön nimeltä Life Style-bloggari.  Tuhansia lukijoita, useita rahoittavia firmoja mahdollistamassa.
Siis ihan totta, pitää esimerkiksi tietää, missä ravintolassa "voi" ottaa lasin skumppaa päivittäin?
Samat tädit tiesivät kaiken oikeasta ruoasta ja toinen ilmoitti vielä olevansa muotibloggari.  Oi, miten komeasti taas sekoitettiin myös sanat kauneus ja terveys.

Itsekin kirjoittelen blogia.  Joistakin asioista olen vuorenvarma, jotkin asiat toki ovat mielipideasioita.
Minulla on lupa olla jotakin mieltä jopa vajaine tietoineni.  Voin toivoa muutosta asioihin.
Siis pitäisiköhän minun sallia noille tyttösille sama?
No sallitaan.  Vahvasti olen kuitenkin sitä mieltä, että he ovat aivopesun uhreja ja vahvoja lenkkejä vuosisataisessa naisen esineellistämisen ketjussa.  Vielä surullisempaa, siis minusta, on, että he luultavasti ovat tosissaan eivätkä huomaa olevansa trendien ja pakkomuotien tekijöitä, laulavansa niitä lauluja, joista heille maksetaan?  Pahinta kaikessa on, että kun ennen mies esineellisti naisen, nyt nainen tekee sen tehokkaammin.

Väärin olisi sanoa, etteivät nämä bloggarit kirjoittaisi tärkeästä asiasta.  Tärkeys nyt kuitenkin on nyrjähtänyt väärin päin: tärkeys olisi vähentää kulutusta, sallia erilaisuus, kierrättää, pysyä terveenä. Heidän esittämänsä muutos sopii vain urbaaniin elämään, sisältää hyvin pinnallista elämää ohjattuna nukkena?  Vastakohta, normaali elämä on siis junttiutta?

Sainpas myrkkyhammasta vähän vajaammaksi.  Ja jos/kun ei tule kommentteja, tulkitsen olevani oikeassa.

Eräänä päivänä saatan vaikka lukaista tuommoisen blogin.  Tänään en, öklöttää, että YLE esittelee mokomia.