Näpertelyä

Valtavia ongelmia.  Valtavia ongelmia, joiden olemassaolokin jo aletaan myöntää.
Niiden hoito?  Paljon sanoja, kiistaa siitä, kenen tulee tehdä jotakin.  Väärien tahojen vastuuttamista.  Ongelmaa aiheuttavien toimien lisäämistä, tukemista, ylläpitämistä.  Kosmeettisia toimia.  Pelkän oireen hoitoa, kun tauti vain kehittyy pahemmaksi.

Tehokkain hoito, jota en kyllä ehdota, globaaleihin ongelmiin olisi ihmisen poistaminen kokonaan.  Sekään ei kyllä riitä: ihminen on jo aikaansaanut korvaamattomia tuhoja.  Kyllä luonto toipuu, eri lajit ottavat toisten tehtäviä, biologiset lokerot täyttyvät.  Mutta maa ei ole sama.

Ennen jaoteltiin karkeasti katastrofit luonnon aiheuttamiin ja ihmisen aiheuttamiin.
Ei ole enää mahdollista näin jaotella: suurimpaan osaan luonnonkatastrofeista on ihminen ainakin välillisesti syyllinen.  Vain yksi esimerkki:  huikea tulva ja tuhannet kuolevat.  Miksi tulva?   Esimerkiksi siksi, että ylävuoriston haihduttavat puut on hakattu.  Tai siksi, että sadanta on lisääntynyt jäätiköiden sulaessa kasvihuoneilmiön myötä, jäätiköt sulaessaan lisäävät haihduntaa ja sateita, mutta toki valuvat suoraan jokiinkin.  Jopa tulivuorenpurkauksilla voi olla yhteyttä ihmisen takia muuttuneisiin olosuhteisiin.

Maailman viisaat päät yhteen.   Laaditaan lista ongelmista, jotka kerta kaikkiaan pitää hoitaa.
Tai ehkä jonkinlainen käsitekartta olisi parempi, sillä ongelmien syy- ja seuraussuhteet ja yhteydet ovat ilmeiset.  Valitettavasti viisaus ei ole samaa kuin valta.  Viisaus ei ole myöskään samaa kuin nerous.

Taitaisi listan yläpäässä, ehkä peräti ensimmäisenä, olla ilmastonmuutos. Listan yläpäässä on varmasti myös kestävän kehityksen puuttuminen.  Talouden ylivalta politiikkaan ja aitoon demokratiaan, todellisiin tarpeisiin ja ihmisarvoon nähden on myös kärkipäässä.  Jo nämä esimerkit riittäisivät näyttämään, kuinka luja sidos ongelmien kesken on - ovatko ne siis saman ongelman eri puolia?  Niinpä mitään ei oikeasti voi korjata puuttumatta kaikkiin, mikä tekee korjaamisen mahdottomaksi?

Mielestäni tehokkain tapa olisi puuttua ensimmäiseksi talouden rakenteisiin, eli luopua ainaisen kasvun ihanteesta, luopua turhasta kuluttamisesta, jakaa luonnonvarat omistamisen sijaan.  Samalla hoituisi iso osa luonnonvarojen riittävyyttä, sitä kestävää kehitystä, samalla vähenisi energian käyttö ja tarve.
Jopa tasa-arvo ja demokratia kohenisivat, mikäli raha ei aina sanelisi taustapiruna, mitä kansa tarvitsee.  Kehityshän menee ihan päinvastoin: jo ennenkin on turhan markkinoiminen ollut taloudellisen kasvun eräs tekijä.  Nyt taloutta kasvatetaan valtioiden yhteisin ponnistuksin, mitäpä se EU muuta on  (paljonkin) kuin kaupan ja kasvun edistäjä ja suojelija kilpailijoita vastaan.
Siis ihan oikeasti, muodit ja brändit tulisi kieltää, jotta maailma pelastuisi.  Saman tien uuteen koulutukseen kaikenmoiset mannekiinit ja muut turhanmarkkinointi-ihmiset.  Mainokset tuote-esittelyiksi ja jonkin sortin lautakunta tutkimaan, onko uusi tuote vain luomalla luotu tarve vai oikeasti tarpeellinen.  Älä lukkiudu vaatemuotiin, kyse on koko elämäntavasta.  Siis avainkysymys on: Mitä ihminen oikeasti tarvitsee?

Jos kehitysmaat nostavat elintasonsa länsimaiden tasolle, tilanne on mahdoton.  Siis pitää syyllistää kehitysmaat?  Ei pieneen mieleenkään tulisi, että jonkinlainen elintason jakaminen on ainoa ratkaisu.
Meillähän "on oikeus" vaikka neljään autoon tai tuhannen neliön sähkölämmitettyyn asuntoon?

Ilmaston lämpeneminen sentään tunnustetaan.  Mitä sen pysäyttämiseksi voi tehdä, jos kasvu saa olla tärkeämpää.  Kosmetiikkaa, näpertelyä, kansalaisten rauhoittelua.  Vähentääkö päästökauppa päästöjä?  Polttoaine on yhä polttoainetta, oli se kuinka bio tahansa, vaikka se tehtäisiin ilmakehän hiilidioksidista, ja jo nyt mm. palmuöljy raaka-aineena on tuottanut isoja ongelmia ympäristölle ja paikallisille asukkaille.  Kun en ole tekniikkauskovainen, en usko, että uusi teknologia poistaisi tai edes korjaisi ongelmia, kas kun se kulutus ja kasvu ovat siellä tärkeimpänä yhä.  Kyllä, esimerkiksi aurinko- tai tuulienergia ovat hyvä asia - mutta avainkysymys olisi, miten paljon sitä energiaa käyttäviä laitteita pitää ihmisillä olla.  Sopimukset eivät ole globaaleja, ja kun tavoitteisiin ei päästäkään, se on voi voi, ai tuo maa hölmönä meni menettämään kilpailukykyään edes yrittäessään noudattaa.

Mitään ei tapahdu tarpeeksi ilman pakottavaa lainsäädäntöä ja oikeaa valvontaa.  Mikä maa voi kunnolla aloittaa, ei mikään, kun se kilpailukyky ja kasvu ovat yhä ohjenuorana?

Muille ongelmille, esimerkiksi fanaattiselle uskonkäsitykselle, uskonnon sotkemiselle politiikkaan ja lainsäädäntöön tai sodille ei nyt palstatilaa anneta. Toiste...