Hyvä mieli päällimmäiseksi jäi

Mahdoton tuli mahdolliseksi!
Ympäristölautakunnalla oli tehtävänään eilen kaksi päätöstä, joita oli siirretty, laitettu pöydälle ja joiden valmistelu oli aivan poikkeuksellisen hyvää.
Pieni yrittäjä sai lupansa, iso ei.

Kumpaankin päätökseen liittyy asioita, joiden mukaan päätös voi olla joko myönteinen tai kielteinen. Eli teknisesti kumpaakin päätöstä kohtaan voisi tulla valitus hallinto-oikeuteen, oli päätös kumpi tahansa. Ja veikkaanpa, että näin käykin.

Poikkeuksellisen hyvää virkamiesvalmistelua! Ison yrittäjän maa-aineslupahakemukseen oli valmisteltu yhtä hyvin kaksi päätösvaihtoehtoa. Ympäristöjohtajan vaihtoehto oli "enemmän laillinen" eli noudatti millilleen pykäliä ja oli siis muodollisesti oikea. Mutta toinen vaihtoehto, joka sisälsi luontoarvot, maiseman, ulkoilualueen arvot, yleisen mielipiteen oli myös valmiiksi hyvin valmisteltu ja sen tueksi oli löydetty ainakin vaikuttavalta näyttävä patteri pykäliä.

Miksi näin ei oltu toimittu aiemmin? Miksi yksittäinen lautakunnan jäsen ei tällaista tukipatteria saanut jo neljä vuotta sitten, olisi ehkä pari vielä isompaa törkeyttä ssatu estetyksi!
Nyt oli ihan viimeinen tämän lautakunnan kokous. Hyvä, että edes nyt tuli virkamiehiltä tulitukea.

Tämä lautakunta on virkamiesasemassa. Se tarkoittaa, että mielipide ei oikeastaan saisi painaa, vain laillisuus on päätöksen pohjana. Onkin aika kohtuutonta, jos virkamies ei tue lautakuntaa. Aika heikoilla on yksittäinen jäsen, joka ei tunne lainsäädäntöä tietenkään ammattilaisen tavoin.

Jaksaa, jaksaa...

Työuria on pidennettävä. On valmistuttava aikaisemmin, on jatkettava pitempään.
Ihan kuin liikenne: aja nopeasti, koska sinulla on kiire odottamaan! Siis tässä tapauksessa kiire odottamaan kortistoon tai odottamaan eläkkeelle pääsemistä.

Tuottava työ on ainoa, joka lisää kasvua. Siis tuottavaa työtä: mitään ei lisää, jos vain luomme toisillemme palveluja. Siis siirtäkäämme tuottava työ ulkomaille, on osakkeenomistajien ja todella tuottavien ratkaisu.

Työtä saa lisää pilkkomalla entisen työn. Esimerkki vaikka viihteestä. Ennen sait televisioluvalla katsoa kaiken tarjottavan. Nyt ostat asennusta, ostat boksia, ostat korttia, kanavia, yhteyksiä. Digiboksi on edellytys, että tuote on myytävissä, ja sittenhän sitä myydään. Boksin suurin merkitys on kaupallistamisessa ja bisneksessä, ei tarjonnan lisäämisessä.

Palkka-ale? Kyllä, siinä on järkeä. Mutta järkeä on vain yhdellä silmällä katsoen. Totta kai, jos on pienemmät kulut, so. palkkamenot, se on edullista maksajalle.

Palkansaaja ei kuitenkaan pienemmällä palkallaan saa ostettua yhä kalliimpia tuotteita, ei kuluta. Hänen eläkekertymänsä jää pienemmäksi, hän ei kuluta iäkkäänäkään. Verotulot pienenevät, mikä pienentää sitten palveluihin käytettävissä olevaa rahaa.

Palkka-ale ei tietenkään mitenkään sitouttaisi pitämään huolta työpaikoista tai parantamaan työolosuhteita. Eikä työläisen palkanalennus tietenkään koskisi kaikkia, sitouttamispalkkiot, optiot, bonukset repisivät tuloeroja yhä suuremmiksi. Oikeastaan asia on niin päin, että joukkoirtisanominen lisää osakkeen arvoa!

Toinen ehdotus on jousto, esimerkiksi niin, että vetävässä vientiteollisuudessa maksettaisiin paremmin ja huonoina aikoina vähemmän palkkaa. Kyllä olisi kiva ottaa vaikka asuntolaina konjunktuurien mukaan! Sitä paitsi, aina on niin huono aika, että juuri nyt ei voi maksaa paremmin...

Monet alat ovat kokonaan tuottamattomia? Miten tuottavuus mitataan esimerkiksi ihmistyössä (Tiedän oikeasti isojakin mittareita.)? Esimerkiksi maailman parhaan peruskoulun aikaansaaminen ei ole tuottavaa, ainakaan näy arvostuksena tai rahana? Niin ja niin monen tuhannen ihmisen saattaminen työkykyiseksi ei ole tuottavaa, päivähoidon työssäkäynnin mahdollistaminen ei ole. Jne: vain vienti olisi palkittavaa?

Vanha linnarauha on nykyoloissa mahdoton asia, niin paljon tuloerot ovat jo kasvaneet ja niin kvartaaliajattelussa ollaan. Ei ole mahdollista sopia palkkojen ja hintojen jäädyttämistä ja valtion hintasäätelystä.

Eläkeikää on nostettava. Niin kauan kuin mitenkään ei ikääntyvän työoloja kohenneta, tehtäviä soviteta työkyvyn mukaan, työterveydestä ja kuntoutuksesta, erilaisista kannusteista huolehdita, asia on unelmaa.
Kaiken huippuna VATT-Vartiainen esittää, että ikääntyvän ihmisen palkkaa olisi laskettava, kun kerran työnantaja ei saa täyttä panosta.
Ikääntyvä on hiljaisen tiedon siirtäjä, vähemmän poissa, tunnollinen. Monessa ammatissa ikä on (osittain) suorastaan eduksi? Fyysinen kunto, kyky oppia uutta korvautuvat rutiineina, perusammattitaitona, suhtautumisessa työn tekemiseen, vastuuna.

Eläkeikärajaa ei saa kategorisesti nostaa. Kaikki emme ole keskiarvoja, joku jaksaa, joku ei.

Oli hyvä lähteä omalle eläkkeelle kuusikymppisenä. Nyt on aikaa itselle. Ja jaksaa työssäkin, silloin tällöin, kun se ei ole pakkopulla eikä elinkeino enää. Työ on ekstraa, kaikkea kivaa voi hankkia, työ on myös päivittämistä ja tuoreuttamista.

Takana loistava tulevaisuus

Ympäristökokous Dohassa Qatarissa. Ei mitään aikaan.
Suurin tulos on, että mahdollisesti 2015 saadaan aikaan jokin yleisesti kattava sopimus?
Siis aivan liian myöhään: muistamme toki, että Rion sopimus on jo vuodelta 1999, siitä jäivät kaikki merkittävimmät ilmanpilaajat pois, ja ilmaston lämpenemisen vauhti sen kun on kiihtynyt. 0-päästötkään eivät ehkä riitä, enää.

Maailman valtioilla ei ole varaa huolehtia ilmastosta. Ihan yleisesti hyväksytään, että on saatava kehittyä ensin, kasvattaa talouttaan, vasta sitten ympäristö- ja ilmastoasiat ovat relevantteja.
Mutta mikä on se ajatus, että kehittyvät maat ovat siis ilmastokatastrofin syyllisiä, ne kun vasta lisäävät päästöjään - eikö vastuun tulisi olla niillä, jotka jo tuhon tekivät.

Kehittyville maille olisi maksettava tukea, ei syyllistettävä niitä. Näihin maihin pitäisi saada kaikkeen tuotantoon se kuuluisa BAT eli paras mahdollinen tekniikka.
Mutta kas yllätystä, juuri tästä tuesta ei päästy yhteisymmärrykseen, ei vaikka ylimääräinen päiväkin otettiin aikaa.

Oliko yllätys? No ei: mikä kehittynyt maa haluaisi itselleen kilpailijoiksi kehittyviä maita, ajanmukaisella tekniikalla varustettuja kilpailukykyisiä maita kilpailukykyisine tuotteineen? Ei, oma talous on kaikessa määräävä, olkoon kyse vaikka maailman tuhoutumisesta. Talous, markkinat.

Kyllä, jostain sovittiinkin. Näperreltiin asioilla, joilla ei yksin ole mitään merkitystä, mutta jotka isossa kontekstissa ovat olennaisiakin. Ja ennen muuta sovittiin, että kokoukset jatkuvat, sentään.

Miksi minusta tuntuu, että ihminen ei osaa sopia tällaista? Onko jokin todella hirveä luonnonkatastrofi ainoa keino? Eihän sekään taida riittää: preerialla on vielä kuivaa, vaikka Vanuatun kansa joutuukin uimasilleen piankin ja tätä rataa ravinnontuotannon ja asutuksen parhaat alueet, so. rannikot, tulvivat ja tuhoutuvat.

Markku frakissa?

Kansa television ääressä nauttimassa edustuksellisesti juhlasta. Tilaisuus samaistua, tilaisuus bongata, tilaisuus katsoa uutta hallitsijaa puolisoineen.
Mutta ennen muuta on tilaisuus arvioida ja arvostella mekot, kampaukset, selkätissit, kainaloläskit.
Juhla puoltaa paikkansa, on saavuttanut instituution aseman. Lopettaminen tietäisi
kapinaa, vähintään maansurua.

Mutta... Ja minulla on oikeus sanoa mutta!
Ketä juhlija edustaa? Kansanedustaja edustaa valitsijoitaan, lähettiläs kansakuntaansa. Elinkeinoelämän johtoporras ei juuri edusta ainakaan suurinta osaa kansasta, älymystö vielä vähemmän. Tavallisen ihmisen edustaja?
Edusti ketä vain, minusta on naurettavaa, että kaikkia koskee sama pukeutumiskoodi.
Mitä tekee vasemmistolainen poliitikko frakissa? Entä maanviljelijä, tavallinen ammattimies? Opettaja - vasemmistolainen opettaja? Eikö viiteryhmä ole tärkeä: frakilla paitsi kunnioittaa isäntää, pyrkii myös olemaan yhtä hyvä kuin muukin juhlajoukko - muutenkin on. Onko frakki muka ansaittu?
Sisäpiirille tiedoksi: Antti Ruuskanen kantoi erinomaisesti frakkinsa. Edelleen ihmettelen, miksi.

Toivottavasti en joudu tilanteeseen, jossa joutuisin kieltäytymään juhlasta frakkipakon takia. Vielä vähemmän toivon tilannetta, jossa vaimo ei pääse juhlaansa, kun mies ei suostu pukeutumaan frakkiin - tämä on se ainoa syy, että edes harkitsisin frakin vuokraamista. On tämäkin: mihinkään muuhun en ikinä frakkia tarvitsisi, vuokraa siis asu, jota et halua pitääkään. Ja se toinen juttu: totta kai nainen sijoittaa ja ostaa iltapuvun!

Pukeutumiskoodi on tumma puku tai frakki. Frakki on toki OK, jos se jotenkin kuuluu sinun elämääsi, jos itse haluat pukeutua siihen, jos erityisesti haluat kunnioittaa isäntää tai instituutiota. Mutta tummalla puvulla ei loukkaa, toisaalta sillä voi samaistaa oman viiteryhmänsä, keitä linnassa edustat.

Apua, jos saisi todella ison kunniamerkin. Sehän edellyttää frakkia, merkin käyttösääntö ei muuta salli kuin virkapuvun tai frakin. No, ei ole pelkoa.

Naisen puku tietysti edellyttää saman tason miehen pukua. Mutta voisiko ihan oikeasti ajatella toisinkin päin?

Lunta ja pakkasta. Juuri sellainen ilma, jota itsenäisyyspäivältä odottaa. Hyvä kävellä paraatit katsomassa, kynttiläkävely illalla - suorittaa riitit.

Itsenäisyys ei ole muuttunut mihinkään? Edelleen ovat ulkoiset tunnusmerkit samat ja olemassa.
Mutta huikea oman päätöksenteon, so. todellisen itsenäisyyden siirto on tapahtumassa.
Markkinavoimat bulvaaninaan EU hallitsevat lainsäädäntöämme, talouden kautta myös sisäisissä asioissa. Tarve ei enää ratkaise, vaan se, miten markkinavoimat reagoivat.

EU kulkee kiihtyvällä vauhdilla kohti liittovaltiota. Tätähän ei tietenkään sanota ääneen, mutta mitä muuta komission ylivalta ja sitoutuminen jatkuvasti rahoittajaksi voi tarkoittaa. Mikä on Suomi tässä liittovaltiossa?

Vapaaehtoisesti, halulla EY:hyn liityttiin, EU siitä tuli meiltä kysymättä. Nyt meneillään oleva kehitys muilutettaneen meille ilman kansanäänestystä, muka joutumalla tilanteeseen ilman aktiivista pyrkimistä?

Haluaisin Suomelta itsenäisyyttä ja rohkeutta. En öykkäröimällä toki, ei pelkällä eillä mitään saa aikaan. Neuvottelukykyä, oman pään pitämistä oikeissa asioissa, liitoutumista samanhenkisten kanssa pitää olla. Suomi on kaikkien koira, selällään sen edessä, joka juuri nyt rapsuttaa - tällä kertaa länsi, joka käyttää hyväksi.

Minulla on kyllä hyvä olla tässäkin Suomessa. Hyvä koti, ahtainakin aikoina sodan jälkeen neuvolat, koulut, terveydenhoito saatuna, hyvä koulutus, virka, hyvä eläke, yhä kestävä avioliitto, lapset ja lapsenlapset. Mikä tässä on väärin, miksi tällainen pitää romuttaa kaupan alttarilla?