maanantai 10. joulukuuta 2012

Takana loistava tulevaisuus


Ympäristökokous Dohassa Qatarissa. Ei mitään aikaan.
Suurin tulos on, että mahdollisesti 2015 saadaan aikaan jokin yleisesti kattava sopimus?
Siis aivan liian myöhään: muistamme toki, että Rion sopimus on jo vuodelta 1999, siitä jäivät kaikki merkittävimmät ilmanpilaajat pois, ja ilmaston lämpenemisen vauhti sen kun on kiihtynyt. 0-päästötkään eivät ehkä riitä, enää.

Maailman valtioilla ei ole varaa huolehtia ilmastosta. Ihan yleisesti hyväksytään, että on saatava kehittyä ensin, kasvattaa talouttaan, vasta sitten ympäristö- ja ilmastoasiat ovat relevantteja.
Mutta mikä on se ajatus, että kehittyvät maat ovat siis ilmastokatastrofin syyllisiä, ne kun vasta lisäävät päästöjään - eikö vastuun tulisi olla niillä, jotka jo tuhon tekivät.

Kehittyville maille olisi maksettava tukea, ei syyllistettävä niitä. Näihin maihin pitäisi saada kaikkeen tuotantoon se kuuluisa BAT eli paras mahdollinen tekniikka.
Mutta kas yllätystä, juuri tästä tuesta ei päästy yhteisymmärrykseen, ei vaikka ylimääräinen päiväkin otettiin aikaa.

Oliko yllätys? No ei: mikä kehittynyt maa haluaisi itselleen kilpailijoiksi kehittyviä maita, ajanmukaisella tekniikalla varustettuja kilpailukykyisiä maita kilpailukykyisine tuotteineen? Ei, oma talous on kaikessa määräävä, olkoon kyse vaikka maailman tuhoutumisesta. Talous, markkinat.

Kyllä, jostain sovittiinkin. Näperreltiin asioilla, joilla ei yksin ole mitään merkitystä, mutta jotka isossa kontekstissa ovat olennaisiakin. Ja ennen muuta sovittiin, että kokoukset jatkuvat, sentään.

Miksi minusta tuntuu, että ihminen ei osaa sopia tällaista? Onko jokin todella hirveä luonnonkatastrofi ainoa keino? Eihän sekään taida riittää: preerialla on vielä kuivaa, vaikka Vanuatun kansa joutuukin uimasilleen piankin ja tätä rataa ravinnontuotannon ja asutuksen parhaat alueet, so. rannikot, tulvivat ja tuhoutuvat.

Ei kommentteja: