lauantai 8. joulukuuta 2012

Markku frakissa?


Kansa television ääressä nauttimassa edustuksellisesti juhlasta. Tilaisuus samaistua, tilaisuus bongata, tilaisuus katsoa uutta hallitsijaa puolisoineen.
Mutta ennen muuta on tilaisuus arvioida ja arvostella mekot, kampaukset, selkätissit, kainaloläskit.
Juhla puoltaa paikkansa, on saavuttanut instituution aseman. Lopettaminen tietäisi
kapinaa, vähintään maansurua.

Mutta... Ja minulla on oikeus sanoa mutta!
Ketä juhlija edustaa? Kansanedustaja edustaa valitsijoitaan, lähettiläs kansakuntaansa. Elinkeinoelämän johtoporras ei juuri edusta ainakaan suurinta osaa kansasta, älymystö vielä vähemmän. Tavallisen ihmisen edustaja?
Edusti ketä vain, minusta on naurettavaa, että kaikkia koskee sama pukeutumiskoodi.
Mitä tekee vasemmistolainen poliitikko frakissa? Entä maanviljelijä, tavallinen ammattimies? Opettaja - vasemmistolainen opettaja? Eikö viiteryhmä ole tärkeä: frakilla paitsi kunnioittaa isäntää, pyrkii myös olemaan yhtä hyvä kuin muukin juhlajoukko - muutenkin on. Onko frakki muka ansaittu?
Sisäpiirille tiedoksi: Antti Ruuskanen kantoi erinomaisesti frakkinsa. Edelleen ihmettelen, miksi.

Toivottavasti en joudu tilanteeseen, jossa joutuisin kieltäytymään juhlasta frakkipakon takia. Vielä vähemmän toivon tilannetta, jossa vaimo ei pääse juhlaansa, kun mies ei suostu pukeutumaan frakkiin - tämä on se ainoa syy, että edes harkitsisin frakin vuokraamista. On tämäkin: mihinkään muuhun en ikinä frakkia tarvitsisi, vuokraa siis asu, jota et halua pitääkään. Ja se toinen juttu: totta kai nainen sijoittaa ja ostaa iltapuvun!

Pukeutumiskoodi on tumma puku tai frakki. Frakki on toki OK, jos se jotenkin kuuluu sinun elämääsi, jos itse haluat pukeutua siihen, jos erityisesti haluat kunnioittaa isäntää tai instituutiota. Mutta tummalla puvulla ei loukkaa, toisaalta sillä voi samaistaa oman viiteryhmänsä, keitä linnassa edustat.

Apua, jos saisi todella ison kunniamerkin. Sehän edellyttää frakkia, merkin käyttösääntö ei muuta salli kuin virkapuvun tai frakin. No, ei ole pelkoa.

Naisen puku tietysti edellyttää saman tason miehen pukua. Mutta voisiko ihan oikeasti ajatella toisinkin päin?


1 kommentti:

Markku Aalto kirjoitti...

Siis kolme huomioitavaa seikkaa:
1. Pukeutumiskoodi, daamin vaate, annetut ohjeet, isännän toiveet
2. Oman viite- tai taustaryhmäsi odotukset
3. Oma halusi ja viihtymisesi vaatteessa, mukaan lukien varallisuutesi ja mahdollisuutesi hankkia