Tuhlarit

On niin ekoa, että!
Kaikkea kulutetaan mahdollisimman vähän.  Päästöt ja saasteet pidetään kurissa BAT-periaatteella, ympäristölupa siis myönnetään vain parasta mahdollita tekniikkaa ympäritönuojelusa käyttävälle hakijalle.  Kerätään, uusiokäytetään, kierrätetään, ostetaan mahdollisimman vähän.
Periaatteessa näin, totuus on, että markkinat vaativat lisää ja lisää kulutusta ja tuhlausta, ja mehän halulla osallistumme...

Jo oli pilven reunaltakin huomattu, kuinka ekoa oli.  Huomattu oli, hyväksi havaittiin.  Eko käyttöön luonnossakin!  Vähän jokainen oli ihmetellyt monenmoista tuhlausta ja tuhoa.
Iso J-kin hermostui, perustakaa komitea tutkimaan asiaa, tekemään parannusehdotuksia.  Niinhän aina maan päälläkin saadaan hankalat asiat piilotettua ja viivytettyä toisten hoidettaviksi, sitäköhän Iso J tarkoittikin?

Kaikille yllätykseksi komitea sai aikaan kyselyn luomakunnassa.  Mitä epäekologista teidän lajinne joutuu kohtaamaan?  Parannusehdotuksenne?

Alkoi taivaallinen tietokone tukkeutua ja postikonttoriinkin tulvi vastauksia ihan vanhaan postityyliin.
Vähän haittasi, kun esimerkiksi kivikuntaan kuuluvien vastausta olisi saanut odottaa tuhansia vuosia, sammal, jäkälä ja vesi arvioivat vastauksen kivien puolesta.  Oli ikävä asia tuo eroosio.
Joka tapauksessa vastauksia ja niissä oikeita havaintoja oli aivan liikaa yhdelle komitealle, päätettiin siis keskittyä aluksi ihan olennaiseen.

Mikä on olennaista?  Siinäpä se!  Kun kerran Taivas oli uskonnollisten ryhmien ikikoti, komiteakin oli muodostettu tasapuolisesti mahdollisimman monista kristikunnan eri suuntien vainajista.
Sopua ei syntynyt, sentään alkoi syntyä ryhmittymiä.  Varsinkin fundamentalistiryhmä ja evoluutioryhmä alkoivat muodostua.  Iso J joutui keskittymään elävien asioihin, ja komitea sai melko vapaasti riidellä.

Kävi kuin Ranskan suuressa vallankumouksessa.  Fundamentalistit saivat tuekseen riittävästi erilaisia vanhoillisia ryhmiä ja äänestivät evoluutioryhmän kokonaan pois komiteasta.
Jo alkoi tulla päätöksiä!
Siittiöt olivat ihmetelleet, miksi miljoonat menevät hukkaan.  Osa ei koskaan edes pääse uimaretkelleen, lähes joka ikinen uimarikin tuhoutuu pääsemättä hedelmöittämään.
Tilanteeseen tuli kaksi korjausehdotusta.  Joko naaraille annetaan miljoonia kerrallaan hedelmöitettäviä munasoluja tai sitten vähennetään siittiöitä.  Ensimmäinen ehdotus houkutteli, sillä ainahan naista pitää tilaiuuden tullen alistaa, mutta joku tiesi keinon mahdottomaksi.
Päätettiin  siis vähentää siittiöitä, varmuuden vuoksi niitä oli sentään 2/kerta, ja himot järjestettiin juoksuaikatyyliin, raskaustakuulla.

Miksi useita elimiä on parillinen määrä? Esimerkiksi toinen silmä, korva, sierain, keuhko joutivat pois, ihmisiltä toinen käsi ja toinen kives ja munasarja.

Hirvikärpäsiin sovellettiin koulutusta.  Geeneihin ladattiin tarkka tieto, millainen on hirvi.  Munamäärää voitiin radikaalisti vähentää, kun naaraita eivät enää ihmiset tuhonneet.
Samoin itikoiden miljoonaparvet voitiin pienentää yksinkertaiseti poistamalla ininä, kuolleisuus laski radikaalisti.

Komiteantynkä oli juuri tekemässä päätöksiä myrskyjen, tulivuorenpurkausten, tulvien ja kuivuuden lopettamisesta, kun Iso J aapui paikalle kuulemaan evoluutioryhmän valituksia ja näkemään hullut toimet.
Alkoi kurinpalautus.  Pakollinen harpunsoitto pilven reunalla oli monella edessä.  Ajatelkaa, kolme kieltä ja mitätön ääni, vietäpä sen kanssa iankaikkisuus?
Komitea hajotettiin siihen paikkaan, ja jo toimeenpannut asiat pantiin paikoilleen.

Evoluutio oli osa Suurta Suunnitelmaa, se tuli kaikille selväksi.

Viestintää

Hiljaisuus.  Takka risahtelee, ulkona on pimeä.  Sade ropsiii ikkunoihin.  On hyvä olla, kainalossa.  Sanoja ei tarvita.  Sinä olet siinä, se riittää, mutta jos on asiaa, sitäkään ei tarvitse sanoa, tietää jo.  Olemme yhtä.

Täysi hiljaisuus.  Ei edes hyvää huomenta irtoa.  Kohta kolahtaa saunan ovi.  Suihku kohisee kahteen kertaan.  Kohta surisee hammasharja, sitten hiustenkuivain.
Ja kohta irtoaa sana, toinenkin - on herätty pitkän kaavan mukaan.  Ei hiljaisuus olekaan, ei tunnukaan mielenosoitukselta, on vain heräämisprosessia.  Aamuvirkku ja aamutorkkuhan ne siinä kohtaavat.

Viestinnän klassikko on käännetty selkä makuuhuoneessa.  En ole varma, onko se jopa yleisempää kuin päänsärky? Saman viestin  toisia muotoja on esimerkiksi uskomattoman kiinnostava kirja, huippunopeasti tuleva väsymys tai television katsominen niin pitkään, että kaveri varmasti nukkuu.  Harvojen hallussa on niin hienoja variaatioita kuin "Otin nukahtamislääkkeen ja haluan nukkua heti" tai vaikka kuorsausmaski tai hammasraudat ennen hyvänyöntoivotusta.

Jäätävä hiljaisuus.  Vain tärkeää asiaa puhutaan.  Ruumiinkieli antaa ymmärtää, että kyllä tekisi mieli sanoa paljonkin, sanoa isoillakin kirjaimilla.  Nyt kerätään kerää sisälle, oikeaa sotkua, joka vaatisi saada purkautua ajoissa eikä latautua tarpeen tullen esiin otettavaksi aseeksi tai ainakin asenteeksi.
Mitä tein väärin?  Sanoinko jotakin pahasti? Kerro, jotenkin edes, olenko minä se paha vai se, mitä tein.  Todennäköisesti harvat asiapuheet jossakin kohtaa alkavat kääntyä taas normaalipuheeksi ja itse asia haudataan syvälle sisään.

Imuri päällä tai telkkari auki.  Toisessa huoneessa, äänilähteen takana, sanotaan jotakin, ehkä.  Sinulleko?  Tai sanotaan selälle, mieluummin vielä itsekin poispäin kulkien.  Täysin johonkin asiaan keskittyneellekään ei ole kovin hedelmällistä sanoa tärkeää asiaa.  Seuraa mielenkiintoisia "minähän sanoin sinulle"-keskusteluja?  Olette kuulemma puhuneet, jopa sopineet asiasta.
Jaa-a, armeijan tapa käyttöön, asian ymmärtänyt sanokoon: - Kyllä, rouva vääpeli! (Hups! Herra vääpeli...)  Ja kun tehtävä on tehty, pitää varmaan myös ilmoittautua, muutenhan se toinen ei tiedä, että homma on jo tehty.

 Tiskaan nuo aamulla.  Nyt en enää jaksa.  Ja aamulla tiskit onkin tiskattu, pöydät pyyhitty, konekin pessyt oman lastinsa.  Mistä hiipii mieleen epäilys, että sinulle on "näytetty"?  Voi ollakin, ja tehokkaasti, mutta toki useammin se kaveri sai sellaisen hetken, että tapahtuu, ihan ilman sivuajatuksia.  Tai jopa ilahduttaakseen!

Mitään tekemääsi ei huomata, kaikki on itsestään selvää.  Kaikkea tekemääsi mestaroidaan.  Puheesi eivät kiinnosta, keskustelussa et edes saa suunvuoroa, kun se oma asia on niin ainoa oikea ja tärkeä, oli sanomista tai ei.  Vitsisi ovat aina - ääneen sanottuna! - vanhoja, vaikka koko muu seurue ei niitä ikinä olisi kuullutkaan.  Kuulet kaikesta valmiin suunnitelman ja aikoessasi jotain muuta, asiasta on puhuttu ja sovittu.  Monesta asiasta saat vain puoli tietoa ja yllätyt, kun vaikkapa kyläreissu kestääkin viikon eikä kolme päivää, tai pari puutarhaistuttelua onkin yllättäen nurmikon perustaminen ja aidan teko sen pelakuun lisäksi.
Olet niin mitätön, että et voi syödä mielileipääsi, tehdä sinun mieliruokaasi, edes käyttää oman makusi mukaisia vaatteita.  Eikö ole tarpeeksi selvä viesti kertomaan joko kaverin narsismista tai omasta kehnosta itsetunnostasi?

Roskapussi ovella?  Älä ole näkevinäsi.  Jos jaksaa ovelle asti, jaksaa perillekin.  Tai jaksaa ainakin sanoa.  Pussi ei myöskään ole niin kiireinen, ettei se malta odottaa, että saat sen valmiiksi, mitä olit tekemässä.  Missään tapauksessa pussi ei vaadi kiireistä viemistä pihisten ja ovet paukkuen, sitä näyttämistä.

Olen niin vanha ja ramu, että olen poikkeuksellisen suuressa vaarassa?  Ainakin metsätöihin pääseminen vaatii oikein projektin.  Kyllä, on pitkä matka, ja paluumatkalla olen väsynyt.  Kyllä, varsinkin ketjusaha on vaarallinen työkalu ja ne paikat, joissa viime aikoina olen työtä tehnyt, ovat todella vaikeakulkuisia liukkaita kivikkorinteitä ja kivenkolot vaanivat.
Huolen hyväksyn, kiitänkin.  Se on tapa välittää ja näyttää se.  Mutta holhoaminen suorastaan loukkaa.  Miljoona kertaa mieluummin otan vastaan ne kaikki muut kivat huomioonottamiset, katseet, hipaisut ohimennen, koskettamisen, arvostamisen,...  Siinäpä sitä on/olisikin arkeen viestintää.

Kaikkien aikojen kisat

Seiväshypyn finaali.  Uskomaton kilpailu!  Kuningas on kuollut - eläköön kuningas.  Viimeiseen hyppyyn asti kultamitalia piti jännittää, eikä ajattelemastani aamulukemisestakaan tullut yhtään mitään.  Myös voittajan jännitys laukesi, ei hän edes yrittänyt enää korkeammalta.
Hieno kilpailu, mutta...

Olympialaiset paisuvat. Paitsi lajien liika määrä, kilpailu rakenteiden ja suorituspaikkojen komeudesta tekee kisoista aina vain kalliimpia.  Koko olympialiike on suuren rahan varassa ja ainakin minulle esimerkiksi sana Oympiakomitea tarkoittaa erittäin rikkaiden ihmisten kallita matkoja ja taloudellista valtaa.
Johonkin on pantava raja.  Myös köyhemmällä maalla on oikeus järjestää olympialaiset.  (Näin siitäkin huolimatta, että 1800-luvun lopun aate oli alunperin joutilaitten yläluokkaisten miesten rehtiä kilvoittelua, jopa harjoittelu katsottiin epäreiluksi.)

Siis karsitaan?  Mielestäni selvää on, että aina uuden lajin tullessa jonkin vanhan tulee väistää.
Yhtä selvää on, että minkään lajiryhmän sisällä ei ole suojattuja lajeja, ei edes niitä antiikin kisojen lajeja tarvitse suojata.  Jos jollakin lajilla ei ole runsasta harrastusta kaikkialla maailmassa, laji joutaa pois.

Jos jonkin lajin mainitsen, se ei tarkoita, että jotenkin inhoaisin sitä.  Se tarkoittaa, että jostakin pitää karsia.  Ja mikä estää kilvoittelemata vaikka MM-kisoissa näisssäkin lajeia?
Yleisurheilussa alkaisin poistamalla ihmiselle vieraat suoritukset.  Heitoista jäisi esimerkiksi vain keihäs jäljelle, metsästys ja sodankäynti perusteinaan.  Hevoslajit heittäisin pois, siis aitajuoksun ja estejuoksun.  Seiväshyppy, vaikka olikin upea finaali, on myös poistolistallani.
Jättäisin vai yhden pikamatkan, satasen.  400 m voisi saada armon, samoin 10 000 m ja maraton.  Onhan älytöntä, että samat naamat ovat useissa finaaleissa niin pikamatkoilla kuin kestävyysjuoksussakin.  Kolmiloikkakin on hyvin keinotekoinen laji, pois vain.

Uinti se vasta turhaa täynnä onkin.  Sama mies on kaikkien lajien voittaja, luulisi sen jo herättävän!
Matkoja samalla tyylillä on aivan liikaa.  Satasen vapaauinti ja esimerkiksi 800m:n vapaauinti olisivat tarpeeksi.
Vain yksi matka rintauintia.  Ja jos täysin keinotekoinen perhosuinti on oltava, olkoon matkana esimerkiksi 400 m:n sekauinti, jossa kaikkien lajien osaaminen tulee ilmi.

Ammunta - ammuu!  Riittäisi yksi haulikkolaji, yksi kiväärilaji, yksi pistoolilaji ja jousiammunta.  Voimistelusta kuusiottelu olisi riittävä selvittämään mestarin.  Purjehduksessa on aivan liikaa luokkia, samoin soudussa ja melonnassa.  Onko tasa-arvoa, että nainen painii, nyrkkeilee, nostaa painoja tai heittää moukaria?

Paitsi lajien sisäistä karsintaa, täytyisi kylmästi jättää pois joitakin lajeja.  Miksi esimerkiksi jalkapallo tarvitsee olympiatittelin?  Hassuinta on kuitenkin katsoa jotakin rugbya tai maahockeyta. Miksei kyykkää?
Selkeät ammattilajit pitäköön omat kisansa.

Politiikkaa ei urheiluun.  Väärin!  Kyllä urheilun on otettava vahvasti kantaa.  Mutta on oltava tasapuolinen.  Miksi esimerkiksi Gatlin, kärähtänyt urheilija, sai voittaa hopeaa, mutta venäläinen, joskus kärähtänyt ja rangaistuksen kärsinyt, ei edes pääse kisoihin.  Siksi kun Krim?  Miten omaa kansaa kurittavat maat tai valtioterrorin ylläpitäjät ovat mukana?
Olympiakomitealla on vaikea työ, myönnän.
Sama koskee kyllä  lajiliittoja.  Miten ihmeessä Venäjällä voidaan pitää 2018 jalkapallon MM-kisat, onko laskettu, että Krim on jo unohdettu silloin?
Aina voi tietysti hurskastella, että eivät ne urheilijat syyllisiä ole.  Aste-ero on kannattaa vallitsevaa politiikkaa tai olla syteemissä mukana? Kukahan myös käyttää valtiojohtoisen dopingsysteemin mömmöjä, pakostako?

Siis sodat katkeavat joka neljäs vuosi.  Ja voittaja saa seppeleen ja valtiolta hyvän elintaon loppuelämäkseen.

Paranoiaako muka?

Helikopteri!  Kopteri tarvitaan, ei tästä maastosta kukaan voi kantamalla noin painavaa miestä viedä!  Olisi lähimmälle tielle vielä 15 km ja joenylitys ja huikeita rinteitä kiivetä ja raahata.
Totta kai se sammalen peittämä kivenkolo oli siinä, kyttäämässä, sai se saaliinsa ja jalka napsahti.
Vai olisiko sittenkin syy ollut väärissä jalkineissa ja polun ulkopuolelle menemisessä, keppiäkään ei ollut mukana.  Oikeasti, kopteri on soitettu jopa uhoamisen takia: - Näin sitä ennen tuntureilla rinkan kanssa alamäkeä juostiin, pysy perässä, poika!

Lapsena uskoi vakaasti, että esimerkiksi ukkonen vainoaa juuri minua.  Melkein ensimmäiseksi oppi, että puun alle ei pidä mennä.  Vuorenvarmaahan oli, että salama iskee juuri siihen puuhun.  Kukaan ei kuitenkaan tullut kertoneeksi, että aukiolla olisit itse se korkein kohta tai onkesi voisi olla se antenni salamalle.  Myöhemmin oppi, että ihan historian suurmiehelläkin on ollut samanlaisia pelkoja: Luther mm. lupasi ruveta papiksi, mikäli selviää yhdestä ukkosmyrskystä.  Ja rupesi - paraniko maailma?
Luterilainen usko toi mm. lukutaidon kaikelle kansalle, olkoonkin että kiristämällä.  Ei ole salama vainonnut: varmaan syy on se, että ukkosella Ida-mummi pakotti pöydän alle ja ovenkahvoihin ja hellanluukkuun hän koski vain halolla, ettei saa sähköiskua...

Tupakka käryää, uusi jopa sytytetään usein entisellä.  Tupakka ei ole enää vain nautinto, se on pakko.  Ja kas, todetaan varjostuma, todetaan alkava syöpä.  Syy?  No ei ainakaan tupakka!  Maalauskemikaalithan ne.  Vai olisiko se, kun olin heinätöissä?  Kerran olin laittamassa laattoja talon seiniin, olikohan se hengityssuojain huono?  Sen miljoona syytä löytyy itsen ulkopuolelta.

Perkele.  Paskalakeilla ei taida olla muuta tekemistä kuin kytätä minua.  Ajavat ne muutkin ylinopeutta.  Nyt on tullut jo kahdet sakot, pitäisi ajaa ainakin loppuvuosi matelemalla.
Miksi peltipoliisitkin aina silloin tällöin välähtelevät juuri minun kohdallani.  On tämä holhousyhteiskunta, kyllä minä osaan ajaa.  Mitä vaaraa on pienestä ylinopeudesta tai punaisia päin ajamisesta, jos ei ketään tule? Miksi viranomaiset tahtovat jonoja, ilman rajoituksia ei niitä olisi ollenkaan.

Kalareissulla ne suuret kalat kiertelevät minua.  Miksi samalla reissulla kaikki muut saavat kunnon saalista, minä vain särkiä ja miniahvenia?  Sama on marjareissulla, muilla alkaa ämpäri täyttyä nopeasti, minulle ei kerry mitään.  Ei, vaikka koko ajan juoksen, marhaan etsimässä yhä parempaa paikkaa ja muut keräävät/onkivat koko senkin ajan.  Minua vaivaa huono tuuri!
Itikat, paarmat, hirvikärpäset, ampiaisetkin vainoavat minua enemmän kuin muita.

Voi onnetonta sitä, jolla on kaikki tuo taakka.  Hän ei myöskään koskaan voita lotossa tai arvalla.  Hän eksyy.  Työssäkään ei etene ja akka nalkuttaa.  Kyllä kohtalo on kova!

Seli seli.  Olisiko ryhdistäytyminen mitä?