Helikopteri! Kopteri tarvitaan, ei tästä maastosta kukaan voi kantamalla noin painavaa miestä viedä! Olisi lähimmälle tielle vielä 15 km ja joenylitys ja huikeita rinteitä kiivetä ja raahata.
Totta kai se sammalen peittämä kivenkolo oli siinä, kyttäämässä, sai se saaliinsa ja jalka napsahti.
Vai olisiko sittenkin syy ollut väärissä jalkineissa ja polun ulkopuolelle menemisessä, keppiäkään ei ollut mukana. Oikeasti, kopteri on soitettu jopa uhoamisen takia: - Näin sitä ennen tuntureilla rinkan kanssa alamäkeä juostiin, pysy perässä, poika!
Lapsena uskoi vakaasti, että esimerkiksi ukkonen vainoaa juuri minua. Melkein ensimmäiseksi oppi, että puun alle ei pidä mennä. Vuorenvarmaahan oli, että salama iskee juuri siihen puuhun. Kukaan ei kuitenkaan tullut kertoneeksi, että aukiolla olisit itse se korkein kohta tai onkesi voisi olla se antenni salamalle. Myöhemmin oppi, että ihan historian suurmiehelläkin on ollut samanlaisia pelkoja: Luther mm. lupasi ruveta papiksi, mikäli selviää yhdestä ukkosmyrskystä. Ja rupesi - paraniko maailma?
Luterilainen usko toi mm. lukutaidon kaikelle kansalle, olkoonkin että kiristämällä. Ei ole salama vainonnut: varmaan syy on se, että ukkosella Ida-mummi pakotti pöydän alle ja ovenkahvoihin ja hellanluukkuun hän koski vain halolla, ettei saa sähköiskua...
Tupakka käryää, uusi jopa sytytetään usein entisellä. Tupakka ei ole enää vain nautinto, se on pakko. Ja kas, todetaan varjostuma, todetaan alkava syöpä. Syy? No ei ainakaan tupakka! Maalauskemikaalithan ne. Vai olisiko se, kun olin heinätöissä? Kerran olin laittamassa laattoja talon seiniin, olikohan se hengityssuojain huono? Sen miljoona syytä löytyy itsen ulkopuolelta.
Perkele. Paskalakeilla ei taida olla muuta tekemistä kuin kytätä minua. Ajavat ne muutkin ylinopeutta. Nyt on tullut jo kahdet sakot, pitäisi ajaa ainakin loppuvuosi matelemalla.
Miksi peltipoliisitkin aina silloin tällöin välähtelevät juuri minun kohdallani. On tämä holhousyhteiskunta, kyllä minä osaan ajaa. Mitä vaaraa on pienestä ylinopeudesta tai punaisia päin ajamisesta, jos ei ketään tule? Miksi viranomaiset tahtovat jonoja, ilman rajoituksia ei niitä olisi ollenkaan.
Kalareissulla ne suuret kalat kiertelevät minua. Miksi samalla reissulla kaikki muut saavat kunnon saalista, minä vain särkiä ja miniahvenia? Sama on marjareissulla, muilla alkaa ämpäri täyttyä nopeasti, minulle ei kerry mitään. Ei, vaikka koko ajan juoksen, marhaan etsimässä yhä parempaa paikkaa ja muut keräävät/onkivat koko senkin ajan. Minua vaivaa huono tuuri!
Itikat, paarmat, hirvikärpäset, ampiaisetkin vainoavat minua enemmän kuin muita.
Voi onnetonta sitä, jolla on kaikki tuo taakka. Hän ei myöskään koskaan voita lotossa tai arvalla. Hän eksyy. Työssäkään ei etene ja akka nalkuttaa. Kyllä kohtalo on kova!
Seli seli. Olisiko ryhdistäytyminen mitä?
Totta kai se sammalen peittämä kivenkolo oli siinä, kyttäämässä, sai se saaliinsa ja jalka napsahti.
Vai olisiko sittenkin syy ollut väärissä jalkineissa ja polun ulkopuolelle menemisessä, keppiäkään ei ollut mukana. Oikeasti, kopteri on soitettu jopa uhoamisen takia: - Näin sitä ennen tuntureilla rinkan kanssa alamäkeä juostiin, pysy perässä, poika!
Lapsena uskoi vakaasti, että esimerkiksi ukkonen vainoaa juuri minua. Melkein ensimmäiseksi oppi, että puun alle ei pidä mennä. Vuorenvarmaahan oli, että salama iskee juuri siihen puuhun. Kukaan ei kuitenkaan tullut kertoneeksi, että aukiolla olisit itse se korkein kohta tai onkesi voisi olla se antenni salamalle. Myöhemmin oppi, että ihan historian suurmiehelläkin on ollut samanlaisia pelkoja: Luther mm. lupasi ruveta papiksi, mikäli selviää yhdestä ukkosmyrskystä. Ja rupesi - paraniko maailma?
Luterilainen usko toi mm. lukutaidon kaikelle kansalle, olkoonkin että kiristämällä. Ei ole salama vainonnut: varmaan syy on se, että ukkosella Ida-mummi pakotti pöydän alle ja ovenkahvoihin ja hellanluukkuun hän koski vain halolla, ettei saa sähköiskua...
Tupakka käryää, uusi jopa sytytetään usein entisellä. Tupakka ei ole enää vain nautinto, se on pakko. Ja kas, todetaan varjostuma, todetaan alkava syöpä. Syy? No ei ainakaan tupakka! Maalauskemikaalithan ne. Vai olisiko se, kun olin heinätöissä? Kerran olin laittamassa laattoja talon seiniin, olikohan se hengityssuojain huono? Sen miljoona syytä löytyy itsen ulkopuolelta.
Perkele. Paskalakeilla ei taida olla muuta tekemistä kuin kytätä minua. Ajavat ne muutkin ylinopeutta. Nyt on tullut jo kahdet sakot, pitäisi ajaa ainakin loppuvuosi matelemalla.
Miksi peltipoliisitkin aina silloin tällöin välähtelevät juuri minun kohdallani. On tämä holhousyhteiskunta, kyllä minä osaan ajaa. Mitä vaaraa on pienestä ylinopeudesta tai punaisia päin ajamisesta, jos ei ketään tule? Miksi viranomaiset tahtovat jonoja, ilman rajoituksia ei niitä olisi ollenkaan.
Kalareissulla ne suuret kalat kiertelevät minua. Miksi samalla reissulla kaikki muut saavat kunnon saalista, minä vain särkiä ja miniahvenia? Sama on marjareissulla, muilla alkaa ämpäri täyttyä nopeasti, minulle ei kerry mitään. Ei, vaikka koko ajan juoksen, marhaan etsimässä yhä parempaa paikkaa ja muut keräävät/onkivat koko senkin ajan. Minua vaivaa huono tuuri!
Itikat, paarmat, hirvikärpäset, ampiaisetkin vainoavat minua enemmän kuin muita.
Voi onnetonta sitä, jolla on kaikki tuo taakka. Hän ei myöskään koskaan voita lotossa tai arvalla. Hän eksyy. Työssäkään ei etene ja akka nalkuttaa. Kyllä kohtalo on kova!
Seli seli. Olisiko ryhdistäytyminen mitä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti