Hämmästyksen sormi kummastuksen suussa

Voi synnin määrää!
Äiti haluaa hoitaa lapset kotonaan kolmevuotiaiksi. Hänelle maksetaan kotihoidontukea esimerkiksi 300 e kuussa. Oijoi! Täydellinen virhe: oikein olisi, että tämä äiti ostaisi hoitopalvelut ei-kunnalliselta yrittäjältä ihan omalla rahallaan, syntyisi tuloa ja yritystoimintaa ja Suomi pelastuisi. Ja äidin pitäisi mennä myytävää tuotetta tai palvelua tuottavaan yksityiseen firmaan itsensäkin töihin.

Opiskelija opiskelee, opiskelee tehokkaasti päästäkseen pian työelämään ja palvellakseen yhteiskuntaa. Hänellä on puoliso, hänellä on jopa lapsi, toki päivähoidossa, hyi. Lapsi sairastuu. Kas kummaa: se sama yhteiskunta, joka sanoo, että sinun on valmistuttava nopeasti, sanookin nyt, että opiskelijan puoliso ei saa jäädä sairasta lasta hoitamaan, sen opiskelijan on jäätävä kotiin. Mitäs siitä, jos opintopisteitä jää puuttumaan ja opintotuki peritään tai valmistuminen siirtyy esimerkiksi vuodella, kursseja kun ei ole koko ajan tarjolla.

Kuntia liitetään, juuri nyt oikein ryminällä. Yritäpä uskotella minulle, että palveluja ei keskitetä, vaikka asia kyllä sanotaan tehostamiseksi tai turvaamiseksi. Palvelujen saatavuus on siis tasan kiinni siitä, onko palvelun tarvitsijalla käytössään auto: asiakkat pannaan pyörille. Ihan komeasti katsotaan muualle, kun se eniten apua tarvitseva ei saavukaan paikalle, hänellä kun ei ole autoa, joukkoliikennettä ei ole tai siihenkään ei ole varaa.
Johtopäätös on tietysti, että palveluja voidaan edelleen ajaa alas, kun niitä ei kerran "tarvita". Johtaa myös esimerkiksi haja-alueen nuorten syrjäytymisen lisääntymiseen tätä kautta, mutta yhteiskuntahan onkin vain hyville ihmisille tarkoitettu!
Toinen ilmiselvä epäkohta löytyy myös. Joka kunta on lain velvoittamana laatinut ilmasto(poliittisen)ohjelman. Kuinkahan tämä autoralli saadaan osaksi sitä?

On täysin selkeyttämättä, mitä ovat kunnan tehtävät. Laki määrää järjestämään, ei tuottamaan; johtaa aivan käsittämättömiin asioihin, ulkoistamiseen, yhtiöittämiseen, tarjouskilpailuihin kuin huutolaislasten hoidossa. Tosiasiassa kunnallinen palvelu on useimmiten halvinta (ei esim ALV:a, jättiorganisaatio), laadukkainta valvonnan kautta.
Mutta palvelujen ostaminen ulkopuolelta on sitä, mikä muka lisää työllisyyttä (syödessään sitä kunnalta) ja aikaansaa verotuloja ja rahavirtojen liikkumista.
Väitän, että useimmiten kunnallinen on samaa kuin kunnollinen, kun ei tehdä minimipalvelua vaan laatua ja tarpeen mukaan. Ja se kaupallinen toimija poimii rusinat pullasta, esimerkiksi terveyspuolella kunnalle jäävät edelleen ne vaikeimmat.
Ja kas kummaa: monet palvelujen tarjoajat kotiuttavatkin rahat ulkomaille, esimerkiksi vanhuspalvelujen tarjoajat ovat mehiläistä myöten ulkomaisia firmoja.

Mistä kuntapäättäjä päättääkään? Moni kunta harkitsee vakavissaan mm. perusturvalautakunnan (tai sosiaali- ja terveyslautakunnan, tai vast.) lopetamista, kun palvelutuotantoa ei itsellä ole, kaikki on ulkoistettu. Kuntayhteisöt, kuntainliitot toisen asteen demokratoina vievät valtuuston päätäntävallan ja ainakin pudottavat hallinnostaan kaikki pienryhmät. Kuntien osakeyhtiöt salailevat ja kähmivät yhtiölain selän takana, valtuutettu pääsee leimaamaan vasta tappiolaskuja.

Kunta on toimiva organisaatio. Sitä on meillä käyty oppimassa. Moni kehitysmaa vasta tavoittelee samaa.

Meillä on varaa tuhota suuruuden hurmassa. Tavoite on muutama pallonmuotoinen puolen miljoonan asukkaan kaupunki, joiden ympärillä on maatalousmuseoita ja retkimetsiä?