Osuuskauppa. Peruselintarvikkeita, välttämättömyystavaroita kohtuullisella hinnalla. Asiakkaat itse omistajina ja päättäjinä. Luotto vähävaraiseenkin asiakkaaseen. Asiakas on sitoutunut omaan kauppaansa, osuuskauppa on sitoutunut asiakkaaseensa. Aatteen paloa.
Kauppa kehittyy, kauppa oppii kasvun ajatuksen. Tärkeintä ei olekaan enää vähävaraisen jäsenen turvattu elämä. Tärkeintä on kasvu ja markkinaosuus.
Kauppa muuttuu marketiksi, tavarataloksi, lähikaupat poistuvat. Oli sitten pellervolaista tai punaista. Ai mikä aate?
Samaan aikaan jäsenistönkin muuttuu, vaurastuu, oppii vaatimaan. Yhteiskunta ympärillä ei tarvitse enää suuria ismejäkään, hyvinvointi koskee suurinta osaa.
Jäsentarjoukset muuttuvat hautausavusta, häälahjasta, käyttötavarasta yhä enemmän ylellliseksi - konkreettisimmillaan 70-luvun alussa täkkejä,televisiota,pölynimuria seurasikin sitten 24-karaatin kullalla päällystetty kristallikruunu siinä työväen osuusliikkeessä.
Jäsenyys ei enää tarkoitakaan muuta kuin pakollista bonuskorttia. Kaikkien kauppaketjujen kortti on oltava. Etukortti - kenen etu lopulta, korttiostoksia seuraamalla sinusta tiedetään paljon. Jäsentäkään ei kutsuta enää jäseneksi vaan esimerkiksi asiakasomistajaksi, etukorttiasiakkaaksi. Plussaa,ykkösbonusta, bonusta, jäsentarjouksia.
Hallinto on yhä muumio menneiltä ajoilta. Yhä on edustajistovaalit, jotka eivät kiinnosta. Mistä edustajisto päättää, mistä se osaa päättää? Enää ei näperretä kylän asioiden parissa,nyt pitäisi puhua valtakunnan mitassa ja olla jakamasa markkinaosuuksia.
Punapääoma meni kortsuina ja sinkkiämpäreinä? Elanto porvaristui. Paikallisosuuskaupat, kuten Onni ja Yhtymä, liityivät isoiksi. E-liike muuttui Euromarketeiksi jo ennen euron tuloa. Ja missä on Euromarket? Mikä on se kauppa, mihin se aatteellinen mieluummin rahan laittaa?
Suomen Lähikauppa oy ajaa Euromarketit alas ja keskittää lähimyymälöihin. Kas kun väestö vanhenee, se ei muka jaksa mennä kaupunkien ulkopuolelle isoihin liikkeisiin.
Ainakin Lappeenrannassa ajatus on täysin tuulesta temmattu: Euromarket pursusi asiakkaita, venäläisiä aivan valtakunnan ykkösvauhtia, mutta myös niitä uskollisia omia onnilaisia. Alko ja apteekki toivat valtavan synergiaedun lisäksi.
Mitä keksi Euromarket? Tietoisesti nuipistettiin muu valikoima kuin ihan päivittäistavara surkeaksi, ajettiin asiakkaat siis muualle. Alko ei kauan tätä katsellut, siirtyi toisen ketjun marketin kylkeen. Jopa sopiikin siis lopettaa Euromarketit, eikä vain yhtä, vaan molemmat!
Se tilalle tuleva - mahtaako tulla - lähikauppa, olkoon se sitten Valintatalo tai Siwa, ei mitenkään kilpaile hinnalla. Lisäksi sieltä ei saa muuta kuin sen päivittäistavaran. Terve menoa siis sinne, missä on kaikkea ja halvemmalla, meillä siis S-ryhmän korkeatasoisiin myymälöihin. Käsittämätön strategia ainakin täällä! Keskittyminen S-ryhmään näkyy ja kuuluu niin kaupassa,ravintola-alalla kuin liikenneasemissakin.
Kyllä se iso osaa myös pompottaa kunnallispolitiikassakin jo monessa paikassa. Miten monta kaupunkikeskustaa on S-liikkeen peukalon alla?
Ilmasto-ohjelmien takia olisi tietysti hyvä, että palvelu olisi kävelymatkan päässä.
Näkisi vaan.
Ihan vaan kuriositeettina haluaisin tietää, mitä SIWA tarkoittaa. Onko se sinivalkoista (kaupan kylttien väri), vai onko se, näin epäilen, siitymävaihe (ennen lopettamista)? Vai onko se vain siwa, yhtä nerollinen ei mitään-nimi kuin esimerkiksi Itella?
Lähikauppa vain elintarvikkeita varten tarkoittaa erikoisliikkeitä muuhun kaupantekoon. Kammottava ajatus, että pitäisi ostaa yhä kallimmalla yhä
enemmän brändejä ja tuotemerkkejä ja vielä alistua poukkoilemaan shoppailijana yhä pienempien ostosten takia erikoisliikkeisiin. Nyt kunnon marketista saa kerralla kaiken. Nostalgian kaipuuta?
No mihinkäs se Markku ne euronsa sitten ryhtyy laittamaan? Tuskin viitsin mennä päiväkävelylle sinne hehtaariprismaan. Tuskin lähden ostamaan kalliimmalla siitä lähikaupasta yhtä kaukaa, kun tähän kauppaan ei enää liity muuta aatetta kuin se ääni osuuskaupan vaaleissa. Olen vähän koditon, City-market ei ainakaan vielä tunnu omalta. Mutta nyt olisi sittarin oiva aika iskeä ja oikeasti tehdä itsensä
työväen osuuskaupan uskollisten kaupaksi. Saivat jo alkon, taitavat olla tyytyväisiä.
Kauppa kehittyy, kauppa oppii kasvun ajatuksen. Tärkeintä ei olekaan enää vähävaraisen jäsenen turvattu elämä. Tärkeintä on kasvu ja markkinaosuus.
Kauppa muuttuu marketiksi, tavarataloksi, lähikaupat poistuvat. Oli sitten pellervolaista tai punaista. Ai mikä aate?
Samaan aikaan jäsenistönkin muuttuu, vaurastuu, oppii vaatimaan. Yhteiskunta ympärillä ei tarvitse enää suuria ismejäkään, hyvinvointi koskee suurinta osaa.
Jäsentarjoukset muuttuvat hautausavusta, häälahjasta, käyttötavarasta yhä enemmän ylellliseksi - konkreettisimmillaan 70-luvun alussa täkkejä,televisiota,pölynimuria seurasikin sitten 24-karaatin kullalla päällystetty kristallikruunu siinä työväen osuusliikkeessä.
Jäsenyys ei enää tarkoitakaan muuta kuin pakollista bonuskorttia. Kaikkien kauppaketjujen kortti on oltava. Etukortti - kenen etu lopulta, korttiostoksia seuraamalla sinusta tiedetään paljon. Jäsentäkään ei kutsuta enää jäseneksi vaan esimerkiksi asiakasomistajaksi, etukorttiasiakkaaksi. Plussaa,ykkösbonusta, bonusta, jäsentarjouksia.
Hallinto on yhä muumio menneiltä ajoilta. Yhä on edustajistovaalit, jotka eivät kiinnosta. Mistä edustajisto päättää, mistä se osaa päättää? Enää ei näperretä kylän asioiden parissa,nyt pitäisi puhua valtakunnan mitassa ja olla jakamasa markkinaosuuksia.
Punapääoma meni kortsuina ja sinkkiämpäreinä? Elanto porvaristui. Paikallisosuuskaupat, kuten Onni ja Yhtymä, liityivät isoiksi. E-liike muuttui Euromarketeiksi jo ennen euron tuloa. Ja missä on Euromarket? Mikä on se kauppa, mihin se aatteellinen mieluummin rahan laittaa?
Suomen Lähikauppa oy ajaa Euromarketit alas ja keskittää lähimyymälöihin. Kas kun väestö vanhenee, se ei muka jaksa mennä kaupunkien ulkopuolelle isoihin liikkeisiin.
Ainakin Lappeenrannassa ajatus on täysin tuulesta temmattu: Euromarket pursusi asiakkaita, venäläisiä aivan valtakunnan ykkösvauhtia, mutta myös niitä uskollisia omia onnilaisia. Alko ja apteekki toivat valtavan synergiaedun lisäksi.
Mitä keksi Euromarket? Tietoisesti nuipistettiin muu valikoima kuin ihan päivittäistavara surkeaksi, ajettiin asiakkaat siis muualle. Alko ei kauan tätä katsellut, siirtyi toisen ketjun marketin kylkeen. Jopa sopiikin siis lopettaa Euromarketit, eikä vain yhtä, vaan molemmat!
Se tilalle tuleva - mahtaako tulla - lähikauppa, olkoon se sitten Valintatalo tai Siwa, ei mitenkään kilpaile hinnalla. Lisäksi sieltä ei saa muuta kuin sen päivittäistavaran. Terve menoa siis sinne, missä on kaikkea ja halvemmalla, meillä siis S-ryhmän korkeatasoisiin myymälöihin. Käsittämätön strategia ainakin täällä! Keskittyminen S-ryhmään näkyy ja kuuluu niin kaupassa,ravintola-alalla kuin liikenneasemissakin.
Kyllä se iso osaa myös pompottaa kunnallispolitiikassakin jo monessa paikassa. Miten monta kaupunkikeskustaa on S-liikkeen peukalon alla?
Ilmasto-ohjelmien takia olisi tietysti hyvä, että palvelu olisi kävelymatkan päässä.
Näkisi vaan.
Ihan vaan kuriositeettina haluaisin tietää, mitä SIWA tarkoittaa. Onko se sinivalkoista (kaupan kylttien väri), vai onko se, näin epäilen, siitymävaihe (ennen lopettamista)? Vai onko se vain siwa, yhtä nerollinen ei mitään-nimi kuin esimerkiksi Itella?
Lähikauppa vain elintarvikkeita varten tarkoittaa erikoisliikkeitä muuhun kaupantekoon. Kammottava ajatus, että pitäisi ostaa yhä kallimmalla yhä
enemmän brändejä ja tuotemerkkejä ja vielä alistua poukkoilemaan shoppailijana yhä pienempien ostosten takia erikoisliikkeisiin. Nyt kunnon marketista saa kerralla kaiken. Nostalgian kaipuuta?
No mihinkäs se Markku ne euronsa sitten ryhtyy laittamaan? Tuskin viitsin mennä päiväkävelylle sinne hehtaariprismaan. Tuskin lähden ostamaan kalliimmalla siitä lähikaupasta yhtä kaukaa, kun tähän kauppaan ei enää liity muuta aatetta kuin se ääni osuuskaupan vaaleissa. Olen vähän koditon, City-market ei ainakaan vielä tunnu omalta. Mutta nyt olisi sittarin oiva aika iskeä ja oikeasti tehdä itsensä
työväen osuuskaupan uskollisten kaupaksi. Saivat jo alkon, taitavat olla tyytyväisiä.
2 kommenttia:
Tähän pakko kommentoida.
Omituista kyllä. Terävimpiä muistoja lapsuudesta on ne ensi kerrat kun komennettiin (väärä sana juu) kadun päässä olevaan kauppaan ostamaan mitä lie. Oli meinaan niin pirun tärkiää olo, mitälie kolme ehkä olin?
Siitä lähtien kaipasin ja kaipaan edelleen niitä pieniä kauppoja. Niitä joissa on se kaksi käytävää ja ihminen. Ei henkilökuntaa, vaan ihminen. Joku joka on siellä siksi että pitää työstään.
Yritäppä kävellä nykykauppaan ja löytää vastaavaa. Aivan sama onko kyse osuuskaupasta vai muusta. Olet massaa ja massalle myydään sitä mitä massa haluaa. Tai siis tarkemmin mitä massa ei haluisi, mutta ostaa kun se mitä haluaisi on niin kallista että ei ole varaa ostaa.
Tahdon takaisin ne pienet kaupat ne ihmiset, sen tunnelman. Vittu, haluan että palataan markkinapaskasta siihen mihin kasvoin. Inhimillisyyteen
Kyllä. Pääsin Tyyskän kauppaan(myöh. Lempiäisen) tai Haarasen kauppaan, ihan tuli kinaa veljesten kanssa.
Eikä ollut kuin yksi huone ja tiski,ei käytäviäkään, oli irtomaitoa ja se hyvä lähileipä.
Vaan enpä kaipaa ostavani yhä uusia (muoti)tuotteita, merkkitavaraa, aina uudesta putiikista.
Enkä halua elintarvikekaupaksi laatikkomyymälää, jossa ei ole henkilökuntaa, jossa tuotteet maksavat enemmän, ovat hirmuisen pakattuja.
Kiitos teävästä kommentista.
Lähetä kommentti