Joku muukin kirjoitti teesejä. Olenpa ne itsekin käynyt lukemassa Wittenbergin linnankirkon portista. Ne luettiin, maailma muuttui...
---
Kaikki mitataan ihmisen mittarilla, kuinka hyödyllistä, arvokasta, haitallista tai vahingollista mikäkin on ihmisen kannalta. Luonto sinällään ei ole arvo.
Mikä luonnon kannalta hyvä on ihmiselle paha?
Luonto, ekologisuus, kestävä kehitys ovat useimmille mantroja ja markkinointisanastoa.
Tärkeämpää on valvoa toisten tekemisiä kuin huolehtia omista luontoarvoista.
Minun tekemiseni ovat niin pieniä isossa mittakaavassa, ettei minun tarvitse muuttaa tapojani? Suomi on niin pieni tekijä maailmantaloudessa, että...
Taloudellinen etu määrittelee luontoarvojen rajat.
Se, mikä luonnossa ei ole nimenomaan kiellettyä, on markkinatalouden mielestä sallittua.
Rikas voi saastuttaa vapaasti, köyhällä ei ole varaa päästökauppaan.
Köyhä myös joutuu tyytymään huonompaan, vanhentuneeseen, luontoa tuhoavaan tekniikkaan.
Suurin osa luonnon tuhosta on tehty noudattaen maan tapaa tai voimassa olevia lupaehtoja. Lait ja säädökset tulevat usein jälkikäteen.
Lainsäädäntö luontoasioissakin noudattaa kulloistakin puoluepoliittista tarkoituksenmukaisuutta.
Luonnonarvojen nimissä täällä toteutettu voi olla haitallista muualla.
Luonnon nimissä tehty ns. kulutusta ohjaava lainsäädäntö on usein vain verorahojen keräämistä valtiolle.
Turpeen oikea paikka on suolla!
Luvat saadaan voimassa olevien lakien mukaan. Vaikka tiedetään haitallisuus, vaikka yleinen oikeustaju muuta vaatii, lupa on myönnettävä, mikäli voimassaoleva laki sitä ei estä.
Cityssä on helppo vaatia toimia muualle. Teollistuneessa maassa voi vaatia luontoarvojen kunnioitusta kehitysmaissa.
Vaikka tuotteet olisivat yhä ekologisempia, niiden yhä lisääntyvä määrä pitää tuhotason vähintään samana.
Talouden ikuisen kasvun vaatimus on pahin este luonnon hyvinvoinnille.
Tarpeettoman tuotteen raaka-ainehankinta, valmistus, rahti, jäteongelmat
ovat suurin vaara luonnolle.
Brändit, trendit ja muodit olisi maailmanlaajuisesti kiellettävä.
Korkea elintaso on huomaamaton ja tahattomasti tehty tuho.
Ihmisen pitäisi ristiriitaisesti yhtä aikaa ylläpitää taloudellista kasvua lisäämällä kulutusta ja tuntea vastuuta luonnosta, ympäristöstä, kestävästä kehityksestä.
Harva tekee omaehtoisesti yhtään mitään. Harva maa tekee yhtään mitään ilman ulkoista painetta. Lait ja kansainväliset sopimukset ovat ensiarvoisen tärkeitä - mutta niissähän johtavat luonnontuhoojat eivät ole mukana.
Elintason nostaminen käy aina ennen luontoarvoja. Taloudellista hyvinvointia pidetään jopa luontoa suojelevien toimien ehtona, vasta ylijäämällä voi huoltaa luontoa.
Kehityksen hintana ollaan valmiita hyväksymään jopa luontokatastrofeja.
Luontoa suojellaan pienillä asioilla, kokonaisuuksiin ja tapahtumaketjuihin ei puututa.
Ihmiset eivät voi valita todellisesti kuin luonnon kannalta aivan mitättömiä pikkuasioita.
Luontoa koskevia sopimuksia tekevät valtiot, eivät markkinavoimat. Mitään todellista ei saada aikaan.
---
Sellaista ihan pinnistelemättä. Samankaltaisia teesilistoja voisi kirjoittaa esimerkiksi lasten tai vanhusten kohtelusta, terveydenhuollosta, koulutuspolitiikasta - melkein miltä elämän alalta vain. Sellaisia kaiken alan asiantuntijoitahan sitä taas vaaleissa etsitään.
Ei todellakaan riitä pelkkä vihreys tai se, että osaa murjaista vitsejä "vanhoista" puolueista tai yksisilmäinen yhden ryhmän etujen ajaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti