Olipa kerran vuosi, jolloin hyvissä ajoissa ennen sopimuskauden loppua sovittiin niin palkankorotukset kuin tekstikysymyksetkin ennen viimeistä yötä, ihan kirkkain päin ja ystävällisesti. Määräaikoja ei ylitetty, sopimus oli valmis jo ennen kuin edes mietittiin lakkoja tai työsulkuja.
Olipa kerran kuntatyönantaja, joka sanoi, että juuri nyt on sopiva aika nostaa
teidän ahkerien ja tarpeellisten yhteiskunnan työntekijöiden palkkoja. Ja teollisuusliitot olivat samaa mieltä. Työmarkkinajohtajat yhdessä julistivat, kuinka kuntien naisvaltaiset alat saavat yhteiskunnan rattaat pyörimään, huolehtivat koulutuksesta, hoivasta ja turvasta eli mahdollistavat kaiken ns. tuottavan työn. Ja kun kunnan alipalkattu nainen muistutti, kuinka hän oli veroäyrin rasite ja loistyöntekijä, hänet vaiennettiin ja kehuttiin saman tien valtion ja kirkon työntekijät ja vaadittiin heillekin lisää palkkaa.
Vientivetoiset alat kilvan julistivat, että nyt on aika korvata arvokas ihmistyö.
Suureen ääneen kerrottiin kokouksissa, kuinka tuottamaton työ on väärä käsite, sehän mahdollistaa kaiken muun. Solidaarisesti pantiin kerralla naispalkat ja matalapalkat kuntoon. Kukaan ei pelännyt, vaikka päänavaajana olikin kunta (kirkko,valtio):vaikka niille annettiinkin enemmän, kukaan ei käyttänyt heidän oikeutettua korotustaan pohjana omille, kovemmille vaatimuksilleen.
Ihmiset oivalsivat, että korotusprosentti tarkoittaa prosenttia järjestön koko palkkasummasta eikä oman palkan päälle tulevaa prosenttia ja niin huomattiin ns. selektiivisen palkkapolitiikan vääryys. Selväähän on, että jos jakajia on enemmän, korotus on pienempi. Luokanopettajakin hämmästyi saadessaan vuorollaan yhtä ison korotuksen kuin edellisellä vuorolla sai rehtori. Mutta eniten ihmetteli lastentarhanopettaja, hänhän saattoi tulla palkallaan toimeen.
Ja kaiken huipuksi keksittiin, että prosenttikorotus ei ole pienipalkkaiselle oikein.
Rahalla tavara ostetaan, ei prosentilla, ja niin suuripalkkaisille ja pienipalkkaisille maksettiin sama euromääräinen korotus.
Hallitusneuvottelijat innostuivat laatimaan ohjelman tuloerojen tasoittamiseksi osaksi hallitusohjelmaa.
Mutta missähän tämä maa mahtoi olla?
Lisään 25.2.
Kunta-ala sai sopimuksen ensimmäisenä.
Tuli 1% ja 0,8% järjestelyvara ja kertakorvausta esim. opettajille 140 e.
Jaa että mitä se taitettu indeksi minulle poiki samaan aikaan? No, minähän saan 0,26 prosentin korotuksen!
Inflaatio oli 3 prosenttia...
Olipa kerran kuntatyönantaja, joka sanoi, että juuri nyt on sopiva aika nostaa
teidän ahkerien ja tarpeellisten yhteiskunnan työntekijöiden palkkoja. Ja teollisuusliitot olivat samaa mieltä. Työmarkkinajohtajat yhdessä julistivat, kuinka kuntien naisvaltaiset alat saavat yhteiskunnan rattaat pyörimään, huolehtivat koulutuksesta, hoivasta ja turvasta eli mahdollistavat kaiken ns. tuottavan työn. Ja kun kunnan alipalkattu nainen muistutti, kuinka hän oli veroäyrin rasite ja loistyöntekijä, hänet vaiennettiin ja kehuttiin saman tien valtion ja kirkon työntekijät ja vaadittiin heillekin lisää palkkaa.
Vientivetoiset alat kilvan julistivat, että nyt on aika korvata arvokas ihmistyö.
Suureen ääneen kerrottiin kokouksissa, kuinka tuottamaton työ on väärä käsite, sehän mahdollistaa kaiken muun. Solidaarisesti pantiin kerralla naispalkat ja matalapalkat kuntoon. Kukaan ei pelännyt, vaikka päänavaajana olikin kunta (kirkko,valtio):vaikka niille annettiinkin enemmän, kukaan ei käyttänyt heidän oikeutettua korotustaan pohjana omille, kovemmille vaatimuksilleen.
Ihmiset oivalsivat, että korotusprosentti tarkoittaa prosenttia järjestön koko palkkasummasta eikä oman palkan päälle tulevaa prosenttia ja niin huomattiin ns. selektiivisen palkkapolitiikan vääryys. Selväähän on, että jos jakajia on enemmän, korotus on pienempi. Luokanopettajakin hämmästyi saadessaan vuorollaan yhtä ison korotuksen kuin edellisellä vuorolla sai rehtori. Mutta eniten ihmetteli lastentarhanopettaja, hänhän saattoi tulla palkallaan toimeen.
Ja kaiken huipuksi keksittiin, että prosenttikorotus ei ole pienipalkkaiselle oikein.
Rahalla tavara ostetaan, ei prosentilla, ja niin suuripalkkaisille ja pienipalkkaisille maksettiin sama euromääräinen korotus.
Hallitusneuvottelijat innostuivat laatimaan ohjelman tuloerojen tasoittamiseksi osaksi hallitusohjelmaa.
Mutta missähän tämä maa mahtoi olla?
Lisään 25.2.
Kunta-ala sai sopimuksen ensimmäisenä.
Tuli 1% ja 0,8% järjestelyvara ja kertakorvausta esim. opettajille 140 e.
Jaa että mitä se taitettu indeksi minulle poiki samaan aikaan? No, minähän saan 0,26 prosentin korotuksen!
Inflaatio oli 3 prosenttia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti