maanantai 23. helmikuuta 2009

Mens sana in corpore sano - mene saunaan, kun kroppasi sanoo

Tutkimuksissa ei ole todettu, että paljon liikkuva eläisi pitempään.
Mutta useaan kertaan on todettu, että elämän laatu pysyy parempana: kunto riittää, tasapaino pelaa, notkeat jäsenet toimivat, verenkierto ei kalkkeudu, osteoporoosi ei uhkaa.
Heti lenkin jälkeen jaksaa heti vaikka mitä, se on aika hyvä kuntomittari.

Kilot? Oma kokemus on, että pelkkä liikunta ei läheskään riitä painonhallintaan, mutta kun liikun paljon, kannan kiloni kevyemmin mukana. Pelkällä kausiliikunnalla paino vaihtelee, mutta pysyvää ihannetasoa ei saavuta.

Liikunta on kivaa, jos liikkuu tarpeeksi. On melkein pakko (tunne on hyvä) lähteä lenkille, kun lähtemään pakottaa lisääntyneen kunnon ja taidon lisäksi elimistön oma endorfiinituotanto. Hiihtäen tämän tilan saavuttaminen vie vuosi vuodelta yhä kauemmin, mutta se tulee aina. On kohtalaisen epistä, että kaikki eivät ikinä koe tätä, vaan heidän on joka kerran pakotettava itsensä liikkeelle.
Oikein kurainen vuodenaika katkaisee tehokkaan liikunnan, ja ainakin minun on aina uudelleen pakottauduttava ja totuteltava liikkumaan uuden kauden alkaessa, vaikka hyvinkin paljon olen ulkona, vaeltelen, pyöräilen, teen hyötyliikuntaa. Kas kun se on niin, että kun lajin oppii kunnolla, annosta on lisättävä saman kuntovaikutuksen aikaansaamiseksi.

Jätä liikkumatta, niin joku toinen hoitaa liikuntasi tavalla tai toisella, maksusta ja usein kivuliaasti. Fysioterapeutti tai hieroja, jopa apteekkari ja lääkäri "liikkuvat" puolestasi, kalkkia ja vitamiineja voi syödä luiden turvaksi purkistakin. Ja tervettä päivää saa odottaa, mutta ainahan voi mennä uudelleen hoitoihin ja uskoa yhä uuteen niksauttajaan. Huimimmillaan passiivisuus on erilaisissa liikkuvissa pöydissä ja tärinävöissä, hierovissa tuoleissa.
Tietty osa Esko Ahon ehdotuksesta, että elämäntavoillaan itsensä sairastuttanut maksakoon terveyskeskuksessa enemmän, on totta.

Kun jokin asia on ilmaista, se ei ole hyvää? Kaikenmoiset salit sun spinningit ja aerobicit, tennikset ja kössit ovat parempaa liikuntaa? Kaikki kunnia markkinaraon löytäjille ja yhä uusien täytyy-lajien kehittäjille! Liikunnakin on oltava muodikasta. Ja voi, miten paljon sivubisnestä saakaan myymällä oikeat raidat ja lajikohtaiset kamat, jopa sopivaa musiikkia mukana. Koko genren - koko elämäntyylin?
(Välineiden on oltava hyviä, jotta liikunta olisi miellyttävää. Tällä ei ole mitään tekemistä muodin kanssa.)

Perusliikunta ja omat jäsenet käytössä on kuitenkin edelleen kunnon pohja.


Meissä on eroja. Itse olen erittäin mielelläni yksinäinen susi. Useat saavat enemmän joukkuepelistä. Pidän kyllä ihmisistä ja koko elämä on joukkuepeliä, mutta silti yksin tai hyvin rajatussa seurassa saan suurimman hyvän olon liikunnasta. Mutta ihan varmasti jokaiselle se oma laji on olemassa. Tiedän omani.

Ja lähden heti!

Ei kommentteja: