Sloganeita

Miten sattuikaan käsiini suttuinen, rypistetty paperi, liekö se pudonnut joltain taskusta nenäliinaa kaivaessa siellä Valtiovarainministeriön nurkilla. Siinä luki, tai saattoi lukea,
Jyrki K. oikeassa yläreunassa - oli suttua ja taite juuri sinä kohdassa.
Paperi oli täynnä luonnoksia iskulauseiksi, joilla kansa saataisiin kuluttamaan enemmän...


Osta! Osta! Osta! Kun rahasi loppuvat, me emme huolehdi sinusta! (Vieressä oli tuherrettuna ikään kuin kaavio vanhemmista ja lapsista ja monista sukulaisista, nuolia sinne ja tänne ja sana huoltovelvollisuus monessa paikassa.)


Osta! Voimme nostaa hintoja kasvaneen kysynnän takia. (Dollarinmerkkejä)


Osta! Kun kauppa käy, voimme antaa isommat optiot ja bonukset. (Pari pääjohtajaa mainittu)


Osta! Jos et osta, nostamme hintoja, koska tahdomme tietyn voiton joka tapauksessa.


Osta! Voimme jakaa isommat osingot. (Iso liuta kirjoittajan (?) omien yhtiöiden nimiä)


Osta! Katso taivaan lintuja, eivät nekään kanna huolta huomisesta. (Paperissa oli ristejä tässä.
Siinä luki myös, että tätä pitäisi lukea kirkoissa esirukousten jälkeen.)


Osta! Eläkkeellä sinulla ei ole varaa. (Tässä kohtaa kynä oli tärissyt ikään kuin kirjoittaja olisi pirullisesti nauranut, tiennyt jotain eläkeikärajojen nostamisesta ja pienimpien eläkkeiden korottamisen siirtämisestä.)

Osta! Lapsesi kyllä perivät velkasi.


Luin lapun ja , harmi kyllä, heitin sen roskikseen, olisihan joku saanut kirjoittajasta selvänkin?
Tai jos sen olisi vaikka joku lehti julkaissut?
Minua huolestutti tietysti älytön tuhlauskäsky, mutta myös se, että kirjoittaja taisi samaistaa monessa kohdassa itsensä sekä päättäjäksi että osakkeenomistajaksi. Eihän Hallitus nosta hintoja, eihän? Tai huononna perusturvallisuutta?

Vilpitön hän kyllä oli?