On laiskoteltu. Enpä ole blogitellut, en. Ja seli seli seuraa...
Ne pakolliset kesätyöt on suurin piirtein tehty. Kumma, miten edelleen tuntuu, että lomalla ne tehdään, pikku rempat, maalaukset.
Olivat lapsi ja äitinsä oljamissa. Oikein kiva viikko, oikein kiva kunnolla tutustua lapsenlapseen, tilaisuus äidille vähän levätä - kyllä ne vanhat karjalaiset tiesivät. Lapsihan helposti sitoo montakin aikuista kokovuorokautisesti.
On käyty ihan ulkomailla, ja reissu varmaan ansaitsee oman juttunsa, se vielä jäsentyy ja asettuu mittoihinsa päässänikin.
Metsästyskausikin alkoi. Ahomansikkaa, sitä metsämansikkaa, oli ja on yhä julmasti, se on suurta. Oikeita litrojakin on pakkasessa ainakin seitsemän, pikkurasioina laskien kymmenen?
Paras pakastemarja! Vähän sokeria niskaan, niin mansikka pysyy rakenteeltaankin mahtavana
ja sopii sitä sitten joupöydässä jälkiruokana mussuttaa. Puutarhamansikka jääköön torille, vain iltapäiväherkkuna sitä, ei pakkaseen.
Jopa lakkaa löytyy tänä vuonna. Karpaloa tulee kukinnan perusteella ennätysmäisesti.
Tänä aamuna lähden revittäväksi, paarmojen syötiksi ja karhujen kaveriksi vattupuskaan.
Aukeiden paikkojen marjat ovat suuria ja kiinteitä, puhtaita. Eräänä vuonna (-94) keräsin kotiinkin 54 litraa, Maija 19, vaimokulta ämpärillisen - ei tuntunut tuhlaukselta tehdä puhdasta vattumehua. Nyt on kohtuutavoite: olisiko kakunvälimarja talveksi, lettuhilloa kotiin ja lasten perheille.
Ja vielä on "high summer", lämmintä, vedet uimakunnossa. Hassua: parin viikon päästä ei ole mitään kesäpaikkaa avoinna, joka toimipisteessä kumisee autius. Olemme koulujen lomien aikataulussa, ja kyllä se turisti ihmettelee, hänhän viettää lomansa elokuussa.
Naatitaan...
Ne pakolliset kesätyöt on suurin piirtein tehty. Kumma, miten edelleen tuntuu, että lomalla ne tehdään, pikku rempat, maalaukset.
Olivat lapsi ja äitinsä oljamissa. Oikein kiva viikko, oikein kiva kunnolla tutustua lapsenlapseen, tilaisuus äidille vähän levätä - kyllä ne vanhat karjalaiset tiesivät. Lapsihan helposti sitoo montakin aikuista kokovuorokautisesti.
On käyty ihan ulkomailla, ja reissu varmaan ansaitsee oman juttunsa, se vielä jäsentyy ja asettuu mittoihinsa päässänikin.
Metsästyskausikin alkoi. Ahomansikkaa, sitä metsämansikkaa, oli ja on yhä julmasti, se on suurta. Oikeita litrojakin on pakkasessa ainakin seitsemän, pikkurasioina laskien kymmenen?
Paras pakastemarja! Vähän sokeria niskaan, niin mansikka pysyy rakenteeltaankin mahtavana
ja sopii sitä sitten joupöydässä jälkiruokana mussuttaa. Puutarhamansikka jääköön torille, vain iltapäiväherkkuna sitä, ei pakkaseen.
Jopa lakkaa löytyy tänä vuonna. Karpaloa tulee kukinnan perusteella ennätysmäisesti.
Tänä aamuna lähden revittäväksi, paarmojen syötiksi ja karhujen kaveriksi vattupuskaan.
Aukeiden paikkojen marjat ovat suuria ja kiinteitä, puhtaita. Eräänä vuonna (-94) keräsin kotiinkin 54 litraa, Maija 19, vaimokulta ämpärillisen - ei tuntunut tuhlaukselta tehdä puhdasta vattumehua. Nyt on kohtuutavoite: olisiko kakunvälimarja talveksi, lettuhilloa kotiin ja lasten perheille.
Ja vielä on "high summer", lämmintä, vedet uimakunnossa. Hassua: parin viikon päästä ei ole mitään kesäpaikkaa avoinna, joka toimipisteessä kumisee autius. Olemme koulujen lomien aikataulussa, ja kyllä se turisti ihmettelee, hänhän viettää lomansa elokuussa.
Naatitaan...
3 kommenttia:
Onpa teillä paljon ahomansikoita! Nykyisen metsänhoitotavan sivutuotteita kai nekin samalla tapaa kuin vadelmat. Mutta onko makuja erilaisia, kun minun suussani ahomansikoihin tuli aavistuksen verran väkevä sivumaku myös pakkasessa! Toisaalta niitä ei tällä seudulla ole niin paljoa, että jäisi säilöttäväksi.
Kun se sokeri on siinä se juttu: ilman sitäneovat pahanmakuisia rusinoita, kummaa kumia. Ja nyt niitä raaskii sitten mättää oikein
syömällä ja muutenkin kuin jouluna.
Aahaa, ilman sokeria tosiaan laitoin. Täytyypä kokeilla sokerin kanssa, kiitos reseptistä!
Lähetä kommentti