Me sanomme Vilna, muut Vilnius. Miten vain: kaupunki, jossa on upea (kauniimpi mäkien takia kuin Riikassa) Vanhakaupunki, todella siistiä, ystävällisiä ihmisiä. Oikein henkii tunnelma, että vilnalainen haluaa olla edukseen, palvella, miellyttää. Eikä suomalainenkaan ole vielä ryypännyt mainettaan...
Vanhakaupunki on kävellen hallittavissa. Pohjakaava on selvä: joki rajaa pohjoisessa, toinen idässä, muualla on selvää kehäkatumaista isoa tietä. Hyviä karttoja saa ilmaiseksikin, ja vaikka perille löytää ilmankin, oli kiva etukäteen suunnitella reittejä ja kohteita. Korttelikapakkaa, putiikkia, meripihkaa, pellavaa riittää. Mutta jos olisi vaatetta tarvinnut, olisi kohtuuhinnalla saanut vaikka tyylikästäkin. (Ja eikö se rouvakulta ostanutkin Leo-vauvalle Armanin bodyn...)
Huom! Minäkin jo sovitin kenkiä ostaakseni,vaan ei ollut kokoa!
Tietysti nimesimme kaikki uudelleen. Pääkadusta puhuimme Piletyskatuna ja Jona (Joonankatu) oli tietysti Jano, hotellin lähellä oli kotikirkko...
Mene kirkkoa kohti niin löydät perille. Eipä ole vaikeaa: kaikille pyhimyksille taitaa olla oma kirkkonsa ja vielä kaikille yhteinen, lisäksi on monta ortodoksista kirkkoa.
Hassua: ristiretket tänne tehtiin myöhemmin kuin Suomeen!
Useimmat kirkot ovat vanhoja,mutta hyvin monet on uudistettu barokkityylisiksi.
Yksi kirkoista (Pyhän Katariinan kirkko) toimii konserttitilana: hyvä hämäys turistille, joka etsii konserttipaikkaa katuosoitteen avulla.
Konsertteja olisi ollut vaikka joka illalle. Satuimme kokemaan mahtavan pelkillä lyömäsoittimilla
esitetyn Fiesta Latinan ja ei niin mahtavan, mutta toki hyvän rock/blueskonsertin.
Kulttuuri näkyy muutenkin - Vilna on tämän vuoden kulttuuripääkaupunki.
Hotelli olisi ollut hyvällä paikalla, siitä on vain kadunylitys Vanhaankaupunkiin. Mutta se ilmastointi metelöi, hajahti, vaan ei viilentänyt, ikkunasta tunki paistorasvan käry.
Kenelle? Vilna on oikein kiva muutaman päivän kohde sille, joka jaksaa kävellä, käydä museoissa, hautausmailla, kirkoissa, näyttelyissä, shoppailla ja nauttia kauniista maisemista.
Kohtuuhinnalla saa kohtuullisen hyvää ruokaa. Joka paikassa ei törmää suomalaisiin ja me koimme olomme turvalliseksi niin kaupungilla kuin torillakin.
Palveluissa on yritystä ja hintataso kolmanneksen alle suomalaisen: syytä on yrittääkin, Liettua on menettänyt 22% tuloistaan taantuman takia.
Mene itse katsomaan!
Vanhakaupunki on kävellen hallittavissa. Pohjakaava on selvä: joki rajaa pohjoisessa, toinen idässä, muualla on selvää kehäkatumaista isoa tietä. Hyviä karttoja saa ilmaiseksikin, ja vaikka perille löytää ilmankin, oli kiva etukäteen suunnitella reittejä ja kohteita. Korttelikapakkaa, putiikkia, meripihkaa, pellavaa riittää. Mutta jos olisi vaatetta tarvinnut, olisi kohtuuhinnalla saanut vaikka tyylikästäkin. (Ja eikö se rouvakulta ostanutkin Leo-vauvalle Armanin bodyn...)
Huom! Minäkin jo sovitin kenkiä ostaakseni,vaan ei ollut kokoa!
Tietysti nimesimme kaikki uudelleen. Pääkadusta puhuimme Piletyskatuna ja Jona (Joonankatu) oli tietysti Jano, hotellin lähellä oli kotikirkko...
Mene kirkkoa kohti niin löydät perille. Eipä ole vaikeaa: kaikille pyhimyksille taitaa olla oma kirkkonsa ja vielä kaikille yhteinen, lisäksi on monta ortodoksista kirkkoa.
Hassua: ristiretket tänne tehtiin myöhemmin kuin Suomeen!
Useimmat kirkot ovat vanhoja,mutta hyvin monet on uudistettu barokkityylisiksi.
Yksi kirkoista (Pyhän Katariinan kirkko) toimii konserttitilana: hyvä hämäys turistille, joka etsii konserttipaikkaa katuosoitteen avulla.
Konsertteja olisi ollut vaikka joka illalle. Satuimme kokemaan mahtavan pelkillä lyömäsoittimilla
esitetyn Fiesta Latinan ja ei niin mahtavan, mutta toki hyvän rock/blueskonsertin.
Kulttuuri näkyy muutenkin - Vilna on tämän vuoden kulttuuripääkaupunki.
Hotelli olisi ollut hyvällä paikalla, siitä on vain kadunylitys Vanhaankaupunkiin. Mutta se ilmastointi metelöi, hajahti, vaan ei viilentänyt, ikkunasta tunki paistorasvan käry.
Kenelle? Vilna on oikein kiva muutaman päivän kohde sille, joka jaksaa kävellä, käydä museoissa, hautausmailla, kirkoissa, näyttelyissä, shoppailla ja nauttia kauniista maisemista.
Kohtuuhinnalla saa kohtuullisen hyvää ruokaa. Joka paikassa ei törmää suomalaisiin ja me koimme olomme turvalliseksi niin kaupungilla kuin torillakin.
Palveluissa on yritystä ja hintataso kolmanneksen alle suomalaisen: syytä on yrittääkin, Liettua on menettänyt 22% tuloistaan taantuman takia.
Mene itse katsomaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti